Haltialan kukkaniityllä ja kesätunnelmissa kurkkimassa eläinystäviä

 

Starttasin toisen kesälomapäivän aamun Haltialan kotieläintilalla kukkien, eläinten ja kauniiden maisemien kera. Minulla oli vahva aikomus jo viime viikolla käydä piipahtamassa tilalla poimimassa kukkia mutta se jäi. Viimeiset työpäivät kun aina ennen lomaa ovat vähän sellaista "tuli hännän alla menoa" kun kaikki pitää saada tehtyä ja juostaan kilpaa ajan kanssa. Viikonloppuna mieleen pulpahti ajatus, että kukat on varmaan jo poimittu kun näin Instagramissa Haltialan pellolta monia valokuvia.

Huomasin, että ystäväni tyttären rippijuhlissa oli käytetty juuri Haltialasta poimittuja niittykukkia tarjoilupöydän somisteena. Laitoin hänelle viestiä ja kysyin varovasti "Olisikohan ehkä kukkia vielä jäljellä". Vastausviestissä luki ilahduttavia sanoja "Löytyy vaikka kuinka, ihmiset kantaa isoja kimppuja." 

Vaikka maanantaina en ehtinytkään matkata Haltialaan löytyi kukkia vielä tänään tiistai aamunakin. Toki jättäessäni autoa parkkiin mietin, että "Pelto on kovin vihreä - missä kukat?" Kyllä siellä kukkia oli mutta lähes kaikki unikot oli kyllä napsittu jo maljakkoihin. Onnistuin samaan ihan muutaman omaan kimppuun.  Kun silmä tottui aurinkoiseen kukkaniittyyn niin kyllä sieltä kukkia löytyi. Otin mukaan kotona kasvisakset ja pienen sinisen ämpärin, jossa oli pohjalla noin 4-5 cm vettä. Parhaat ajankohdat poimia kukkia ovat aamu ja ilta, koska silloin kukkien nestejännitys on korkeimmillaan eivätkä ne nuupahda helposti. Ehdottomasti kannattaa olla vesiastia, johon saa kimpun kotimatkan ajaksi.

Keräsin hyvin maltilla kukkia kotiin enkä ahnehtinut suuria määriä. En koskaan ole ymmärtänyt sellaisia ihmisiä, jotka vaikkapa auringonkukkapellolta lähtevät kantamuksenaan sylikaupalla auringonkukkia. Tulee mieleen ikävä ajatus menevätkö kukat ehkä myyntiin koska kukaan ei omassa kodissaan voi pitää tuollaista kukkamäärää maljakoissa. Tai ehkä niitä otetaan johonkin tilaisuuteen somisteeksi. Muistan vuosia sitten kun meillä Espoossa Orionin pelloilla oli auringonkukkia ja rahalipas, johon jätettiin kolinoita sen mukaan mitä oli poimittu mukaan. Kaikki eivät jättäneet rahaa mikä tuntui vähän epäoikeudenmukaiselta. 

Vein pienen kimppuni autoon ja päätin vielä käydä pikaisesti katsastamassa mitä Haltialassa on toukokuun jälkeen tapahtunut. Lampaat torkkuivat uneliaasti laitumella varjossa. Enkä yhtään ihmettele sillä lähellä hellerajoja tänään vielä kolkuteltiin eli +23C näytti lämpömittari. Eläimet ovat viisaita hakeutuen suojaan ja leipäilemään. Ei ylämaankarja ollut yhtään sen aktiivisempaa eli nekin olivat vetäytyneet osittain sisätiloihin tai varjopaikkaan. Ainoat touhukkaat pihanpiirin asukit olivat kukko kanoineen, joka kaakatellen tepasteli aitauksessaan. Kukko kävi machomaisesti välillä ihan vähän pullistelemassa aitauksen vieressä "Katsokaan kuka on pomo!"

Haltialan rakennuskantaa kannattaa myös katsella kun liikkuu siellä. Suomi on täynnä vanhoja maatalousrakennuksia ja niitä löytyy myös Haltialasta. Punamultaiset talot, joissa on valkoiset ikkunan- ja ovenpuitteet ovat ihan suosikkejani. Toki myös arvokkaasti jo harmaantuneet ladot ovat hurmaavia. Kun ajelen kesällä suomalaisessa peltomaisemassa maaseudulla bongailen aina vanhoja latoja. Rakennuksia, jotka ovat maanviljelyn kannalta olleet aikoinaan tuiki tarpeellisia, mutta joihin ajanhammas on purrut ikävästi. Monen ladon katto on romahtanut ja koko muu rakennus odottaa vain sitä "viimeistä myrskyä", joka kaataa "korttitalon". Joskus vuosia sitten valokuvailin juuri näitä latoja pitkin tienvieriä ja mietin tarinoita niiden takana.

Kukat poimittu Haltialasta, valkoinen vintagekannu Villi Kanala ja pupupatsas Art Story Inkoo.

Oletko jo käynyt poimimassa kukkia kaupunkien/kuntien kukkaniityiltä? Minkälainen on sinun suosikki kesäkukkakimppusi? Kivaa alkanutta viikkoa kaikille. Kesä jatkuu ja minun lomani ♥♥♥