Fiskars Village Art & Design Biennale 2022

 

Fiskarsin vanhalla ruukkialueella vierailen ympäri vuoden koska se on niin kauniin idyllinen paikka. Mutta varsinkin näin kesällä siellä tulee jopa piipahdettu useammankin kerran eri tapahtumien merkeissä. Tänä vuonna en ehtinyt perinteisille Fiskarsin Antiikkipäiville, jotka pidettiin kesä-heinäkuun vaihteessa. Vähän kyllä harmittaa kun aarteiden metsästäminen on intohimoni mutta aina ei kaikkialle vain ehdi. 

Samaan aikaan kun Fiskarsin torilla olisi vielä ollut Vintage-tori, joka sekin on aina mielenkiintoinen "bongailupaikka". Tästä voit kurkistaa minun paria aiempaa retkeäni Fiskarsin antiikkipäiville vuosina 2018 ja 2017. Aina jotain pientä on tarttunut mukaan eli hyviä ostoksia olen kyllä tehnyt. 

Kesäloman ensimmäisenä päivänä oli kalenteriin jo hyvissä ajoin merkitty "Fiskars Village Art & Design Biennale 2022" -tapahtuma, joka starttasi jo 22.toukuuta. Biennalen on tuottanut Luovi Productions yhteistyössä taiteilijaosuuskunta Onoman kanssa. Fiskars toimii biennale tapahtuman pääyhteistyökumppanina. Biennale on avoinna 4.syyskuuta asti. 

"Fiskars Village Art & Design Biennale kohtauttaa nykytaiteen, muotoilun ja arkkitehtuurin ajankohtaisia kysymyksiä antaen tilaa uudelle ja yllättävälle. Näyttelyiden sarja kutsuu mukaan taiteilijoita, muotoilijoita, arkkitehtejä, yleisöjä ja alueellista yhteisöä kannustaen avoimiin kysymyksiin."

Fiskarsin Biennale jakautuu kolmeen erilliseen näyttelyyn: Hidden - Aistien muodot, Knots & Knits - "Solmut ja neulokset" ja Arkkitehdin talo -näyttely. Itse aloitin kiertämisen "aistien kautta solmuihin/neuloksiin ja päätin sen arkkitehti taloihin". Fiskars näyttelyt ovat ilmaisia Museokortin omistajille. Muuten pääsylipun hinta 18€ ja tai 10€ alennuslippu. Minä vilautin Museokorttiani Kuparipajassa, josta aloitin kiertämisen ja sain "mustan rintamerkin", jolla pääsi sitten myös muihin näyttelyihin. Näyttelyt ovat hyvin lyhyellä kävelyetäisyydessä toisistaan. Kaksi näyttelyistä on sisätiloissa mutta Arkkitehdin talot ovat toki ulkona. 

Hidden - Aistien muodot / Kuparipaja 

Kuparipajan näyttelyssä oli paljon kiinnostavaa katsottavaa. Yli 50 taiteilijaa, muotoilijaa ja käsityöläistä on tuonut Kuparipajan Mustaa ja Valkoiseen saliin hyvin erilaisia ja mielenkiintoisia teoksia. Tässä näyttelyssä saa myös tiettyihin teoksiin koskea eli siellä on interaktiivisuutta. Mm. Laura ja Rudi Merzin sekä Aapo Revon teokset kutsuvat koskemaan itseensä. Karin Widnäs lasiset karkit olivat niin aidon näköisiä, että olisi tehnyt mieli maistaa. 

”Nopean digitalisaation tuomat muutokset aistikokemuksiimme sekä viime aikojen fyysinen ja henkinen eristäytyminen ovat herättäneet meissä tarpeen käyttää aistejamme kokonaisvaltaisemmin. Kaipaamme aistikokemuksia ja niiden herättämiä ajatuksia. Koen näyttelyn teeman erityisen ajankohtaisena juuri nyt.” – Laura Sarvilinna, Hidden-näyttelyn kuraattori.

Tero Kuitunen, Jätetty jälki

Jenny-Julia Wallinheimo-Heimonen, Kun tiskikone karkasi

Camilla Moberg, Kluk

Ron Nordström, Nimetön

Karin Widnäs, Karkkipäivä

Alpo Repo, Hidden Puppeteer

Laura ja Rudi Merz - Hidden näyttelytyön interaktiivinen osuus

Riitta Talonpoika, Ruukun äänet

U-JOINTS, Knots & Knits / "Solmut ja neuloset" / Vanha Viljamakasiini

Kauniin Vanhan Viljamakasiinin tiloista löytyy näyttely Knots & Knits, joka on Andrea Caputon ja Anniina Koivun U-JOINTS -tutkimusprojektin ja näyttelysarjan neljäs osa. Ensimmäinen osa esiteltiin Milanon Salone del Mobilessa 2018. Täällä on esillä muotoilussa ja arkkitehtuurissa olevia liitoksia eli usein huomaamattomia mutta todella tärkeitä yksityiskohtia. Hyvässä suunnittelussa myös nämä tärkeät yksityiskohdat ovat osa kokonaisuutta. Knots & Knits näyttely purkaa näkyville tekstiilien, kankaiden ja köysien historiaa. Tärkeitä solmuja on kaikkialla. Äärimmäisen mielenkiintoinen näyttely!

"Liitokset ovat juuri niitä yksityiskohtia, jotka pitävät maailmaa kasassa. Liitos on usein näkymätön, hienovaraisesti piilossa esineen sisällä, ja juuri siksi usein ylenkatsottu." 

Erilaisia verkkoja

Metallisilmukoita sekä lippalakissa että hansikkaassa, joka on tarkoitettu ostereita avaavan käteen

Upeaa käsin virkattua pitsiä 

Kangaspuilla kudottu seinävaate/matto - mitä väri-iloittelua!

Pajusta punottu kori, jossa pajukissatkin mukana

Kudotusta vinyylistä tehtyjä instaatioita

Arkkitehdin talo -näyttely 

Fiskarinjoen varressa löytyy tammimetsän reunustama kaunis niitty, jonne on pystytetty seitsemän erilaista minitaloa. Suunnittelijat ovat AS LL TK, Rintala Eggertsson Architects, Sommarnöjen, Ateljé Sotamaa, Studio Puisto sekä Aalto-yliopiston Puustudio. Kristian Talvitie on suunnitellut lisäksi sähköautovalmistaja Polestarille puumaja KOJAn. 

Kaikki talot ovat pieniä ja suurin on vain 30 m2. Talot on rakennettu vastuullisesti ns. "off grid" -periaatteella hyödyntäen mm. talokohtaisin aurinkopaneelein tuotettavaa uusiutuvaa energiaa. Hauskan ilmeen alueelle antaa myös se, että ne ovat kaikki keskenään erilaisia. Sisustukset on kuratoinut Asun -lehden perustaja ja päätoimittaja Ulla Koskinen. 

Vaikka talot ovat pieniä niiden tilaratkaisut ja osittain lasiakin olevat seinät saavat talot tuntumaan paljon suuremmilta. Näitä taloja on myös mahdollista vuokrata yöpyäkseen niissä - taloista tulee vain poistua ennen näyttelyn avautumista klo 12. Talot myydään näyttelyn loputtua.

Arkkitehdin talo -näyttelyn aluekartta

Ateljé Sotamaa, UFO

Aalto Wood Studio, Kore

Fiskars Village Art & Design Biennale on avoinna 4.syyskuuta saakka. Ehdottomasti katsomisen ja kokemisen arvoinen kokonaisuus. Samalla voi ihailla kesäisen kaunista Fiskarsin vanhaa ruukkialuetta ja luontoa. Tai käydä shoppailemassa käsityöläisten verstailla tai nauttia hyvää ruokaa alueen monissa ruokapaikoissa kuten vaikkapa Kuparipajassa. 

Haltialan kukkaniityllä ja kesätunnelmissa kurkkimassa eläinystäviä

 

Starttasin toisen kesälomapäivän aamun Haltialan kotieläintilalla kukkien, eläinten ja kauniiden maisemien kera. Minulla oli vahva aikomus jo viime viikolla käydä piipahtamassa tilalla poimimassa kukkia mutta se jäi. Viimeiset työpäivät kun aina ennen lomaa ovat vähän sellaista "tuli hännän alla menoa" kun kaikki pitää saada tehtyä ja juostaan kilpaa ajan kanssa. Viikonloppuna mieleen pulpahti ajatus, että kukat on varmaan jo poimittu kun näin Instagramissa Haltialan pellolta monia valokuvia.

Huomasin, että ystäväni tyttären rippijuhlissa oli käytetty juuri Haltialasta poimittuja niittykukkia tarjoilupöydän somisteena. Laitoin hänelle viestiä ja kysyin varovasti "Olisikohan ehkä kukkia vielä jäljellä". Vastausviestissä luki ilahduttavia sanoja "Löytyy vaikka kuinka, ihmiset kantaa isoja kimppuja." 

Vaikka maanantaina en ehtinytkään matkata Haltialaan löytyi kukkia vielä tänään tiistai aamunakin. Toki jättäessäni autoa parkkiin mietin, että "Pelto on kovin vihreä - missä kukat?" Kyllä siellä kukkia oli mutta lähes kaikki unikot oli kyllä napsittu jo maljakkoihin. Onnistuin samaan ihan muutaman omaan kimppuun.  Kun silmä tottui aurinkoiseen kukkaniittyyn niin kyllä sieltä kukkia löytyi. Otin mukaan kotona kasvisakset ja pienen sinisen ämpärin, jossa oli pohjalla noin 4-5 cm vettä. Parhaat ajankohdat poimia kukkia ovat aamu ja ilta, koska silloin kukkien nestejännitys on korkeimmillaan eivätkä ne nuupahda helposti. Ehdottomasti kannattaa olla vesiastia, johon saa kimpun kotimatkan ajaksi.

Keräsin hyvin maltilla kukkia kotiin enkä ahnehtinut suuria määriä. En koskaan ole ymmärtänyt sellaisia ihmisiä, jotka vaikkapa auringonkukkapellolta lähtevät kantamuksenaan sylikaupalla auringonkukkia. Tulee mieleen ikävä ajatus menevätkö kukat ehkä myyntiin koska kukaan ei omassa kodissaan voi pitää tuollaista kukkamäärää maljakoissa. Tai ehkä niitä otetaan johonkin tilaisuuteen somisteeksi. Muistan vuosia sitten kun meillä Espoossa Orionin pelloilla oli auringonkukkia ja rahalipas, johon jätettiin kolinoita sen mukaan mitä oli poimittu mukaan. Kaikki eivät jättäneet rahaa mikä tuntui vähän epäoikeudenmukaiselta. 

Vein pienen kimppuni autoon ja päätin vielä käydä pikaisesti katsastamassa mitä Haltialassa on toukokuun jälkeen tapahtunut. Lampaat torkkuivat uneliaasti laitumella varjossa. Enkä yhtään ihmettele sillä lähellä hellerajoja tänään vielä kolkuteltiin eli +23C näytti lämpömittari. Eläimet ovat viisaita hakeutuen suojaan ja leipäilemään. Ei ylämaankarja ollut yhtään sen aktiivisempaa eli nekin olivat vetäytyneet osittain sisätiloihin tai varjopaikkaan. Ainoat touhukkaat pihanpiirin asukit olivat kukko kanoineen, joka kaakatellen tepasteli aitauksessaan. Kukko kävi machomaisesti välillä ihan vähän pullistelemassa aitauksen vieressä "Katsokaan kuka on pomo!"

Haltialan rakennuskantaa kannattaa myös katsella kun liikkuu siellä. Suomi on täynnä vanhoja maatalousrakennuksia ja niitä löytyy myös Haltialasta. Punamultaiset talot, joissa on valkoiset ikkunan- ja ovenpuitteet ovat ihan suosikkejani. Toki myös arvokkaasti jo harmaantuneet ladot ovat hurmaavia. Kun ajelen kesällä suomalaisessa peltomaisemassa maaseudulla bongailen aina vanhoja latoja. Rakennuksia, jotka ovat maanviljelyn kannalta olleet aikoinaan tuiki tarpeellisia, mutta joihin ajanhammas on purrut ikävästi. Monen ladon katto on romahtanut ja koko muu rakennus odottaa vain sitä "viimeistä myrskyä", joka kaataa "korttitalon". Joskus vuosia sitten valokuvailin juuri näitä latoja pitkin tienvieriä ja mietin tarinoita niiden takana.

Kukat poimittu Haltialasta, valkoinen vintagekannu Villi Kanala ja pupupatsas Art Story Inkoo.

Oletko jo käynyt poimimassa kukkia kaupunkien/kuntien kukkaniityiltä? Minkälainen on sinun suosikki kesäkukkakimppusi? Kivaa alkanutta viikkoa kaikille. Kesä jatkuu ja minun lomani ♥♥♥

Mansikkainen marjamatka Wennborgin marjatilalle

Koko kuluneen viikon mietin kuumeisesti marjamatkaa Wennborgin marjatilalle Hyvinkään Kytäjälle. Kesällä 2019 löysin paikan Facebookin kautta ja vierailimme siellä Minnien kanssa ihastuen sekä marjoihin ja kauniiseen kukkaniittyyn. Keskiviikko iltana minulla oli muutenkin menoa Hyvinkään suuntaan joten silloin pääsin vihdoin kurkkimaan mitä marjatilalla olisi tarjolla nyt. Ja sieltähän löytyi vaikka mitä. Moni muukin mansikoita pakastimeen miettivä oli liikkeellä vaikka olimmekin siellä vasta puoli kuuden aikaan. Parkkipaikalla oli melkein ruuhkaa kun innokkaat "vitamiineja talveksi säilövät" olivat marjamatkalla. Itsepoiminta on kuluvalta kesältä jo ohi. 

Jo itse matka Wennborgin marjatilalle on rentouttava tosin melko mutkainen kauniissa kesämaisemassa. Viljapeltoja, niittyjä, metsää, vanhoja rakennuksia ja silmän kantamattomiin vihreyttä sekä viljapeltojen keltaisuutta. Sinisellä taivaalla muutama pumpulinen pikku pilvenhattara ja kauneutta, jota imin itseeni. Kesällä on pakko tallettaa omalle sisäiselle kovalevylleen näitä kesämaisemia, joita voi sitten palauttaa mieleensä kun vettä vihmoo vaakatasossa tai pakkanen paukkuu nurkissa. 

Tuttu mansikkapatsas toivotti meidät tervetulleiksi tilamyymälän pihapiiriin. Mimmi näytti ihan leikkikalukoiralta tuon valtavan mansikan vieressä. Teimme ensin koiruuden kanssa "pienen haistelu- ja tarkastuskierroksen" pihalla. Huomasin heti, että Wennborgin tilalla oli tapahtunut paljon muutoksia edellisen käyntini jälkeen. Jos viimeksi mansikkakarhu toivotti meidät tervetulleiksi niin nyt karhuja oli kaksin kappalein ja aivan ihana mansikkalehmä niiden seuralaisena. Harmi kun tällä reissulla emme onnistuneet näkemään niitä oikeita lehmiä ollenkaan, joita ihailimme silloin muutamia vuosia sitten. Ehkä ne olivat vetäytyneet jonnekin varjoon kuumana päivänä. 

Pihapiirin oli tullut myös hurmaava pieni kesäkahvila, jonka edessä oli todella tilava terassi istuskella. Tarjolla näytti olevan kahvia ja virvokkeita sekä myös marjaherkkuja. Lämpimänä kesäpäivänä maistuu todellakin aidon marjaiset jäätelöt, gelatot sekä pehmyt-annokset marjoilla. Jotain suolaistakin näytti olevan tarjolla sitä kaipaavalle. Kahvila on avoinna ma-su 10-18. Koirillekin oli tarjolla vesikuppi, joka on aina suuri plussa koiraihminen kun olen. 

Wennborgin Tila valittiin vuonna 2021 Vuoden Yritykseksi Hyvinkäällä - onnittelut Jarkko Hietanen ja Laura Soupas! Jarkko ja Laura ovat toimineet tilalla yrittäjinä vuodesta 2004 mutta Wennborgin tilan historia alkaa jo 1900-alkuvuosista. Yli sata vuotta sitten Jarkon isoisän isä asettui asuttamaan torppaa sekä viljelemään maata Hyvinkään Kytäjän kartanon mailla. Rakastan juuri tällaisia paikkoja, joissa on mukana sekä historiallisuutta että yrittäjyyttä jo useassa polvessa. Pariskunnan kolmasluokkalainen tytär Oliviakin auttaa marjojen pakkaamisessa.

Wennborgin tilamyymälä on tunnelmallinen ja suuri kiitos kaikille niille tytöille, jotka siellä ovat töissä. Ystävällisen hymyn ja tervehdyksen lisäksi nämä tytöt kyllä palvelivat ihan ensiluokkaisesti. Olen myös todella otettu siitä, että sain maistiaisiksi kotiin Jarkko Hietaselta pieni rasiallisen Japanista lähtöisin olevaa haskap-marjaa. Jos ymmärsin oikein sitä oli tulossa nyt myyntiin myös ensimmäiset marjarasiat tilamyymälään. 

Maistoin tätä superfood haskap-marjaa ihan ensimmäisen kerran ja täytyy sanoa, että jännä maku. Haskap kulkee myös nimellä marjasinikuusama ja hunajamarja. Marja on jännän pitkulainen mutta muuten mustikan värinen ja siitä tulee mieleen "vähän venytetty mustikka". Itse löysin haskapin mausta myös jonkun vivahteen vadelmaa. Minä taidan pakastaa tämän superfoodin ja ottaa sitten aina muutamia marjoja aamiaiskulhoon mukaan päivittäin.

Kotiin ostin totta kai aivan ihanan makeita mansikoita, joista laitoin suuren osan pakastimeen tulevaa talvea varten. Unohdin tyystin kysyä mitä lajiketta ostin mutta olivat ihan makeita. Loput mansikat ovat menneet aamiaisella rahkan, myslin ja muiden marjojen kera. Pieni rasiallinen aivan valtavan suuria vadelmia lähti myös Marjon matkaan. Uudet perunat houkuttelivat joten niitäkin ostin myös "reilun pikku kapan". Meillähän syödään kesällä aivan älyttömästi uutta perunaa. Myös pullo Wennborgin mansikkamehua ja ihanan kylmä Mansikka limonadi pullo kotimatkaa varten jos jano yllättää. Limu oli muuten juotu jos ennen moottoritielle saapumista ja oli ihan älyttömän hyvää!

Ihana Wennborgin luonnonkukkaniitty oli myös taas kylvetty ihan siihen tilamyymälän viereen. Olin kurkkinut tätä kukkamerta jo autosta kun saavuimme marjatilalle. Punaisia, sinisiä, keltaisia, valkoisia, vaaleapunaisia ja violetin värisiä kukkia vihreällä niityillä. Hunajakukkia, erilaisia unikoita, ruiskukkia, päivänkakkaroita, kesämalvikkeja ja monia muita kauniita niittykukkia. Jos joskus asun omakotitalossa tai omistan kesämökin sinne haluan juuri tällaisen luonnonniityn pölyttäjiä ja perhosia varten. 

Wennborgin marjatila löytyy osoitteesta Suopellontie 320, Hyvinkää Kytäjä. Tilamyymälä palvelee ma-su 9-19 ja kesäkahvila ma-su 10-18. Itsepoiminta on kuluvalta kesältä jo ohi. 

Oletko jo pakastanut mansikat? Tai keittänyt niiden kannoista nyt kovin suosittu "mansikankantamehua"? Onko haskap-marja sinulle tuttu tai oletko maistanut sitä?