Kahden koronavuoden aikana en ole käynyt Loviisassa kertaakaan. Minulla on ollut suunnaton ikävä hurmaavaa, sydämeni vienyttä pikkukaupunkia, vanhoja kauniita taloja ja ennen kaikkea ihmisiä, joihin olen Loviisassa tutustunut. Kesällä 2012 ystäväni Nina Niinan unelmia -blogista houkutteli minut mukaansa Loviisan Wanhat Talot -tapahtumaan ensimmäistä kertaa. Olin toki käynyt Loviisassa muutamia kertoja ennen tuota vierailua mutta talotapahtuman aikana menetin sydämeni historialliselle pikkukaupungille ihan totaalisesti. Seuraavana kesänä palasin Loviisaan joten vanhimmat ystävyyssuhteeni loviisalaisiin ovat syntyneet jo kymmenen vuotta sitten.
Kuninkaanlampi
Vaikka Facebookin kautta olen seurannut loviisalaisten elämää idyllisessä pikkukaupungissaan ne aidot kohtaamiset ovat nyt pandemia aikoina jääneet pois kokonaan. Viime sunnuntaina korjasin tilanteen kertaheitolla ja huristelin Mimmin kanssa Loviisan Avoimen Puutarhat -tapahtumaan. Ilmakin oli mitä mainioin. Tapahtuma oli startannut jo lauantaina mutta itse olin silloin kummitytön konfirmaatiossa Uspenskissa katedraalissa. Ensimmäinen puutarhapäivä oli ollut myös todella harmaa ja sateinen kierrellä puutarhoissa. Koska minulla oli rajallisesti aikaa ehdin katsastaa vain neljä puutarhaa mutta ne kaikki ovat merkityksellisiä ja jokaisessa sain myös jutella tuttujen loviisalaisten kanssa.
Kauppamuseon puutarha
"Maailma ympärillämme muuttuu tavalla, johon emme juuri voi vaikuttaa, mutta puutarhat ovat ja pysyvät, vaikka nekin elävät jatkuvan muutoksen tilassa. Niin pitääkin olla. Puutarha kun ei koskaan ole valmis.
Mutta juuri se, että voimme hallita ja hoivata ainakin pientä osaa luomakunnasta omalla pienellä tavallamme, luo syvää hyvänolon tunnetta kaiken epävarmuuden keskellä. Voimme luottaa siihen, että vuodenaikojen kiertokulku jatkuu ja kevät tuo mukanaan ikuisesti uudistuvan kasvun ihmeen." lainaus Loviisan puutarhayhdistyksen sivulta.
Ota mukava asento niin lähdetään kurkkaamaan muutamaan vehreän vihreään ja kukkivaan puutarhaan Loviisassa. Aloitin kierrokseni Skinnarbyn maaseutupuutarhoista ja päätin sen Loviisan kaupunkipuutarhoihin keskustan alueella. Mimmi pysytteli autossa ja kävin vain moikkaamassa loviisalaisia tuttuja.
Kauppamuseon puutarha
Minna ja Kari Järvisen Kauppamuseon puutarhassa kukki ihan hurjasti. Kun kävin Villi Kanala -puodissa 24.huhtikuuta osa maasta oli vielä lumen alla. Mutta kun aurinko alkaa lämmittämään maata niin nopeastihan sieltä puskee esille uutta elämää. Ensimmäisen kerran kävin Kauppamuseon puutarhassa kesällä 2019 ja jo silloin kiinnitin huomiota ihanaa rehevyyteen, salaperäisyyteen ja rentouteen puutarhassa. Nimensä mukaisesti se sijaitsee Suomen pienimmän kauppamuseon takana. Jos et vielä ole kurkistanut minkälaista oli entisaikojen kyläkaupoissa niin ehdottomasti kannatta poiketa museossa jonain päivänä. Museon aukioloajat näet tästä. Ennen puutarhaan sukeltamista saa kartan alueesta.
Puutarhassa saa ihan omassa rauhassa kävellä ja ihailla sekä aistia puutarhaa ihan kaikilla aisteillaan. Näköaistin lisäksi kannattaa myös kuunnella ääniä puutarhassa sekä totta kai nuuhkia tuoksuja, joita puut, pensaat ja kukat välittävät ympärilleen. Puutarhassa on paljon pieniä yksityiskohtia, joita on myös hauska bongailla kulkiessaan. Tärkeää on minusta myös välillä istahtaa johon lukuisista istuinryhmistä. Puutarhoissa kulkeminen ei ole mielestäni ole kiireessä tehtävää puuhaa vaan niissä pitää liikkua aistit avoinna verkkaisesti ja välillä on hyvä vaikka istahtaa ihailemaan ympäröivää kauneutta.
Kauppamuseon puutarhasta löytyy hauskasti nimettyjä puutarhan osia kuten Aurinkopuutarha, Lampipuutarha, Omenanpuupenkki, Varjopenkki, Kielorinne, Kahvipannurinne jne. Talon takana on todella upea lasinen kesähuone, jonka sisustus oli taas ihan huikea. Täällä voi istuskella vaikka sää olisi ulkosalla vähän sateinen ja viileäkin. Villi Kanala -puodin tuotteitakin löytyi kesähuoneesta. Arvoin pitkään yhden Rörstrandin vintagevadin kanssa mutta lopulta jätin sen ostamatta melko suuren kokonsa takia. Toki Marjon matkaan lähti Villistä Kanalasta valkoinen kannu ja metallinen kahvikaadin, jotka on bongattu puodin uudesta "valkoisesta huoneesta".
Kerttulan taidepuutarha
Muutaman sadan metrin päästä löytyi toinen hurmaava kohde eli Kerttulan taidepuutarha. Nimensä puutarha on saadun Luru Hirvan ja Masa Karhulan Kerttu koiralta, jonka minäkin onnistuin reissullani näkemään vilahdukselta. Talon puutarhaan astuessaan kuuli myös soljuvaa jazz-musiikkia, jota paikalla olevat muusikot tuottivat ilolla kesäpäivään. Kerttulan puutarha on peräti 3000 neliömetriä ja sieltä löytyy hyvin erilaisia puutarha-alueita. Myös eri tyyppisiä istuinryhmiä on runsaasti. Täällä voi vaikka siirtyä auringon perässä paikasta toiseen sen mukaan miten aurinko päivän mittaan liikkuu - kätevää!
Seuraavaksi siirryttiin Loviisan keskustan puutarhoihin ja sieltä valikoitui Pitkänpöydäntalo eli yksi LWT kohde, jossa olen käynyt vuodesta 2012 lähtien. Kurkkasin jo kadulta talon emännän Kaisa Korpelan keramiikkapuodin ikkunasta sisälle. Olin innoissani kuin pieni lapsi joten ihan extempore koputin puodin ikkunalasiin merkiksi "Hei, minä olen taas täällä pitkästä aikaan!" Voi, miten hauska oli nähdä Kaisa pitkästä aikaan ja vaihtaa kuulumisia viimeisen kahden vuoden ajalta. Harmi kun Lilli-labbis ei ollut näköpiirissä niin en päässyt rapsuttelemaan sitä. Muistan vieläkin Korpeloiden entisen Seda-labbiksen joulutaloista punaisessa joulukauluksessaan, joka taitaa olla periytynyt nyt Lillille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti