Haagan alppiruusut kukkivat vielä upeasti

 

Jos et vielä ole käynyt Haagan Alppiruusu- tai kotoisammin rhodopuistossa niin nyt kannattaa ehdottomasti ottaa suunnaksi Laajasuontie 37 Haagassa. Itse ole käynyt siellä jo kahdesti tarkkailemassa miten rhododendronien kukinta edistyy. Ensimmäisellä kerralla 4.kesäkuuta jaoinkin jo Instagram Stories osioissa kuvia Metsäpuutarhapuolelta, jossa atsaleat kukkivat jo tuolloin kauniisti. Alppiruusuista vain ihan muutamia oli silloin kukassa mutta paljon pulleita nuppuja antoi odottaa vielä itseään. 

Toisen kerran vierailin Rhodopuistossa kuluvan viikon torstaina kun töiden jälkeen nappasin Mimmin kainaloon ja lähdimme tarkistamaan mikä on nyt tilanne alppiruusujen osalta. Ihan muutama muukin oli löytänyt puiston ja mikäs siinä koska nyt siellä kukkii niin kauniisti, että melkein kyynel tirahti silmänurkasta poskelle. Minusta tuntuu, että en koskaan aiemmin ole nähnyt niin paljon alppiruusuja yhtä aikaan kukassa. Atsaleoista osa oli jo ehtoopuolella mutta kyllä voimalinjan toisellakin puolella oli vielä kukintaa.  

Kuulin hauskan keskustelun puistossa samoillessani. Isoäiti kahden alle kouluikäisen lapsen kanssa käveli edelläni pitkospuilla. Hän opasti lapsia, että "seuraavaksi mennään tuonne toiselle puolelle katsomaan rodoja". Lapsista "rodo-sana" oli äärimmäisen huvittava ja molemmat nassikat kikattivat ihan kippurassa. Vielä enemmän tytöt nauroivat kun kuulivat, että rodojen oikea nimi on Rhododendron. He yrittivät ihan tosissaan muodostaa tuota meille aikuisillekin vaikeaa sanaa siinä onnistumatta. Toinen lapsista totesi "Ihan tyhmää keksiä noin vaikeaa kukan nimeä." Kokeilkaa itse miten helposti r- , h- ja d-kirjaimia sisältävä sana menee ihan oikein! 

Rhododendron on alppiruusun tieteellinen sukunimi, joka pohjautuu kreikan kielen ruusua (rhodo)ja puuta (drendron) tarkoittaviin sanoihin eli siis voidaan puhua ruusupuu. Nimestään huolimatta alppiruusut eivät todellakaan ole mitään sukua ruusuille, vaan ne kuuluvat kanervakasvien heimoon. Suomenkielinen alppiruusu sana lienee omaksuttu saksankielisestä Alpenrose -sanasta kuten moniin muihin kieliin.

Alppiruusujen historia on pitkä koska ne ovat yli 200 miljoonaa vuotta vanha lajike. Ollaan siis todella hyvin kaukana historian havinassa. Leikkisästi voidaan ehkä todeta, että "alppiruusut ovat vähän kuin kasvien dinoja" sillä poikkeuksella, että dinosaurukset valitettavasti tuhoutuvat kun asteroidi iskeytyi maahan mutta alppiruusut jatkoivat edelleen elämäänsä ja leviämistään. 

Ensimmäisen kerran Alppiruusun nimi on mainittu lääkäri, kasvitieteilijä Dioskoridesin kirjoituksissa noin 100 eKr. Dioskorides viittasi kuitenkin aivan toiseen kasviin eli oleanteriin, joka on myrkyllinen pensaskasvi ja sitä käytetään myös huonekasvina. Alppiruusujen pitkäaikaisesta olemassaolosta kuitenkin kertovat löydetyt 50 miljoonaa vuoden ikäiset fossiilit, jotka osoittavat kiistatta, että alppiruusu on ollut olemassa jo vähintään 200 miljoonan vuoden ajan. 

Voimalinjojen kohdalta löytyy myös Suomessa luonnonvaraisena kasvava suopursu, joka kuuluu myös alppiruusujen yläluokkaan. Rhododendreon tomentosum on lievästi myrkyllinen. 

Vasta ruotsalainen luonnontutkija Carl von Linnè luokitteli rhododendronheimoon kuuluvan kasvin alppiruusuksi. Nykyaikaisen ekologian isänä Linné kehtti nykyaikaisen taksonomian perusteet. Sinebrychoffin taidemuseossa on menossa näyttely "Linné ja pieni pala paratiisia" -näyttely 28.elokuuta asti. Legendaarinen sanonta on "Luoja loi, mutta Linné järjesti."

Myös antiikin merkittävin sotapäällikkö Aleksanteri Suuri (356 - 323 eaa.) oli kosketuksissa alppiruusun tai itse asiassa kelta-atsalean kanssa. Noin ajoilta löytyy kirjoituksia, joissa kerrotaan Aleksanteri Suuren sairastuneen syötyään kelta-atsaleahunajaa. Miksi ihmeessä hänelle oli tehty hunajaa juuri keltaisesta atsaleasta tai ehkä se oli trendikästä noihin aikoihin. 

Haagan Rhodopuistossa kulkiessaan voisi kuvitella olevansa jossain ihan muualla. Puiset kulkureitit, joita reunustavat paksut köydet tekevät paikasta minusta eksoottisen. Osa alppiruusuista on todella korkeita eli ne ovat ihan puumaisia ja kurottelevat valoa kohti mäntyjen kanssa. Tuoksu, joka leijailee alueella on huumaavaa. Tuoksu vielä voimistuu kun siirrytään atsalea-puolelle. Kukissa näkyi kiitettävän paljon pölyttäjiä, joista olin iloinen. 

Laajasuontien varrelle oli torstaina pysäköity kaksi oranssinväristä jäätelövaunua, joista sai ostaa kahvia ja Ape Gelato jäätelöä. Nämä autot omistaa vähän päälle kolmekymppinen Kalle Ollberg. Asuessaan Milanossa Kalle ihastui italialaiseen artesaanijäätelöön ja hänellä virisi ajatus omasta jäätelöautosta. Tästä pari vuotta vanhasta Helsingin Uutiset artikkelista voit lukea enemmän Kallesta ja Apesta. Ehdottomasti kannattaa pysähtyä ja ostaa gelatokuppi. Itse valitsin mansikkamintun, joka oli suussa sulavaa. Ja se todella maistui myös italialaiselle jäätelölle. 

Antoisia kävelyretkiä muinaisten alppiruusujen keskellä!