Eläinten kuulumisia vehreästä Espoosta

Minä asun Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa Espoossa. Olen syntynyt Helsingissä ja ehtinyt pikkutyttönä asua viisi ensimmäistä elinvuottani ensin Taka-Töölössä ja sen jälkeen Etelä-Haagassa ennen hyppäystä naapurikaupungin puolelle. Kun muutin lapsuudenkodistani omilleni asuin pari vuotta uudelleen Etelä-Haagassa kunnes taas palasin Espooseen, jossa kotini sijaitsee edelleen. 

Kotikaupunkini virallinen väkiluku oli 297 132 henkeä vuodenvaihteessa 2021/2022. Kotimme sijaitsee Suur-Leppävaaran alueella, jossa vuodenvaihteessa 2021/2022 asui eniten Espoon väestöstä eli peräti 74 624 asukasta.

Mustarastaat alkoivat käydä parvekkeellamme jo 10.huhtikuuta alkaen lähes päivittäin.

Toukokuun 4.päivänä huomasin, että rastaiden pesänteko oli alkanut tyhjään kukkaruukkuun. En tiedä mokasinko siinä kun laitoin suojaritilöitä tulevan pesän ympärille koska pesänteko keskeytyi. Edelleen mustarastaat käyvät parvekkeella joten ehkä ne aloittavat pesänteon uudelleen jossain vaiheessa. Toivon sitä sydämestäni! Yritin vain suojata pesää variksilta. Tästä voit kurkistaa toissa vuoden onnistuneeseen pesintää parvekkeella. Viime vuonna varis vei taas munat kuten yhtenä vuonna aiemminkin.

Olen usein saanut selitellä ulkomaalaisille ystävilleni jos postaan Facebookin tai Instagramiin jonkun eläinkuvan "Miten isossa kaupungissa näkyy noin paljon eläimiä?" Hesarin artikkelissa 2020 uutisoitiin, että Espoo ja Kemi ovat Suomen kehityksen ääripäät. "Espoon väestöntiheys on kasvanut vuosituhannen aikana voimakkaasti samalla, kun Kemin asutus on harventunut silmissä." 

Espoossa asuu nyt lähes 930 asukasta neliökilometriä kohden. 2000-luvun alkupuolella väestöntiheys kotikaupungissani oli hieman yli 680 per neliökilometri. Eli onhan Espoon yli 240 asukkaan nousu ollut melko merkittävä. Vertailun vuoksi Kemissä asuu tällä hetkellä karvan alle 20 000 asukasta. 

15.toukokuutta lähdin puolenpäivän aikaan kauppaan ja samalla pääsin näkemään Uudenmaan maakuntanisäkkään siilin! Siilin historia on todella pitkä. Nykyään tuntemamme siili on sekin jopa yli 15 miljoonaa vuotta vanha, mikä tekee siitä yhden vanhimman vieläkin samassa muodossa esiintyvän nisäkkään.

Naapurini kertoi, että kaksi varista oli kiusannut siiliä ja hän oli ajanut ne pois. Siili taisi olla vähän "tokkurassa" talven jäljiltä koska se liikkui hyvin varomattomasti pihamaalla päiväsaikaan. Moneen kesään ei siilejä ole pihapiirissämme näkynyt. Toivottavasti nyt näkyy useammin. 

Onneksi kotikaupungissani on paljon vihreyttä ja vehreyttä sekä myös runsaasti eläimiä. Espoohan ei ole isosta väkiluvustaan huolimatta yhtenäinen kaupunkialue vaan täynnä erilaisia asutuskeskittymiä. Taajamien välissä on metsää, niittyjä, peltoja eli elämille on myös runsaasti tilaa. Keskiajalla Espoossa oli vain pieniä kyliä ja alueen halki kulki ajan merkittävin liikenneväylä Suuri Rantatie. 

Olen itsekin lapsena leikkinyt ja kerännyt valkovuokkoja Kuninkaisten-Konungsbölen valtavan isojen tammien alla Suuren Rantatien kupeessa. Tie oli merkitty keltaisella "Kruunu"-merkillä. Muistan, että leikimme myös siellä prinsessaleikkejä kun oltiin "kuninkaallisen tien vieressä". 

Alueellamme näkyy myös hiirihaukkoja, joista itse en ole saanut yhtään onnistunutta valokuvaa. Haukan valokuva on entisen naapurini Mika Aallon ottama ja se on julkaisu Lintuvaaran väki -ryhmässä. Sepelkyyhky on joutunut hiirihaukan ravinnoksi eli vaikka raadeltu lintu näyttää irvokkaalta on tämä osa luonnon normaalia kiertokulkua. 

Espoosta tuli kaupunki vasta vuonna 1972 ja sitä ennen se oli ollut kauppala statuksella. Espoossa oli jo 1500-luvulla ollut useita suurtiloja ja sodissa kunnostautuneet aateliset saivatkin läänityksinä maita alueelta. Kun suurta Sveaborgin merilinnoista aloitettiin rakentaa Espoo Helsingin lisäksi hyötyi tästä hankkeesta. Espoon Soukan alue toimitti Suomenlinnan linnoituksen rakentamiseen kiviainesta. 

Metsäretkillä lapsena tulivat tutuiksi myös 1.maailmansodan aikana rakennetut linnoitukset, joista löysimme kerran rusakonpoikasia sekä pienen kuolleen linnunpoikasen. Rusakot jätimme rauhaan kun odottivat varmasti emoaan, linnunpojalle pidettiin hautajaiset. 

Keskiviikkona aamuna kuluvalla viikolla klo 5.30 metsäkauris hyppäsi suoraan Mimmin ja minun eteen aamulenkillä. Metsäkauris melkein törmäsi meihin mutta ennen kuin sain gsm:n esille se oli hävinnyt.

Nämä metsäkauriit näin 5.huhtikuuta 2021 ja pakkohan se oli ajaa auto tiensivuun jotta sai edes kännykällä kuvia. Metsäkauriit seisovat vajaan 150 metrin päässä vilkasliikenteisestä tiestä ruokailemassa ja samalla he katselivat laiskasti ohikulkijoilta. 

Tämä postaus on omistettu niille eläimille ja linnuille, joita olen tässä viimeisten kuukausien aikana nähnyt ihan kotitaloni läheisyydessä. Jos olisin käynyt vaikkapa Nuuksion kansallispuistossa kävelemässä Mimmin kanssa olisi havaintoja vieläkin enemmän. Kaikkia havaintoja ei ole edes pystytty valokuvaamaan koska vaikka olenkin nopea niin älypuhelimen kaivaminen taskusta kun toisessa kädessä on koiraremmi ja tempoileva Mimmi ei aina onnistu sukkelasti. 

Vielä se pirunpitkä salasana, että saa kännykän auki aiheuttaa sen, että monta eläintä on päässyt karkuun jo siinä vaiheessa. Jotain kuvista on siis lainattu mm. paikallisesta asukasryhmästä.

Vaikka mustarastaiden parvekepesintä ei vielä ole onnistunut minun parvekkeellani olen onneksi löytänyt luonnosta mustarastaan pesän, jota käyn päivittäin tarkkailemassa. Pesä on puun oksien haarassa noin 130 cm korkeudessa maanpinnassa. Toivon hartaasti etteivät vaikka vapaana olevat kissat löydä tätä pesää. Valokuvat on otettu kello 22 jälkeen illalla ja yritetty toimia nopeasti etteivät linnut häiriinny.

Ketun Mustikkamaalla on kuvannut valokuvaaja Petri Sipilä 15.9.2020 ja kuva lainattu Hgin kaupunginmuseo sivuilta. Minun ainoa kuva ketusta on kun se pinkoo jo pakoon meitä Mimmin kanssa. Kameralla olisi saanut sen hyvin kuvattua mutta aina en jaksa/muista kantaa kameraa mukana.

Pari viikkoa sitten kun lähdimme Mimmin kanssa iltalenkille näimme ketun. Ensimmäisen kerran näimme ketun isäni talon lähellä jo talvella jo silloin luulin, että jonkun koira oli päässyt vapaaksi. Kun näin eläimen mahtavan hännän äkkäsin sen olevan kettu ja samalla se hävisikin illan pimeyteen. Nyt kävelimme iltakymmenen aikoihin entisen opinajoni lähellä kun havaitsin, että "koira penkoo roskapönttöä" pingispöydän vieressä. 

Kun tulimme lähemmäksi huomasin, että noin tuuheaa häntää ei ole kuin ketulla. Aloin kaivaa kännykkää taskusta mutta samalla Mimmi äkkäsi myös ketun, joka lähti pinkomaan karkuun. Toisen kuvista lainasin netistä tähän kuvitukseen ja tuo "surkea otos todistaa hyvin etäisesti", että repolainen pikapikaa jolkotteli lähimetsään. 

Rusakoita näemme aamulenkeillä lähes päivittäin. Mimmi haluaa nyt valoisten öiden myötä ulos jo joskus viiden jälkeen vaikka emäntää ehkä vielä nukuttaisi. Kesäaamuissa on muuten todella ihana tunnelma kun kymmenittäin lintuja laulaa kilpaa. Parhaassa tapauksessa voit nähdä vilahduksen luonnonihmeistä joten suosittelen joskus kävelyä kevät/kesäaamussa ennen kello 6! Myös citykaneja näkyy mutta paljon vähemmän kuin rusakoita. 

Pesän erikoinen rakennuspaikka ja kuusi sinisenvihreää munaa 12.toukokuuta. 

Ensimmäinen poikanen kuoriutui 19.toukokuuta.

Seuraavana päivänä 20.toukokuuta oli enää kaksi kuoriutumatta. Mustarastaita kuoriutui minusta aina yksi per päivä omassa parvekepesässäni toissa vuonna...

Toukokuun 21. yksi poikasista oli vielä kuoriutumatta mutta muut olivat kasvaneet jo ihan hurjasti!

Jos minun parveke on ainakin vielä ilman linnunpesää niin isäni parvekkeella sellainen on! Isän naapuri oli jo reilu kuukausi sitten ilmoittanut, että isän parvekkeelle sujahtaa sisälle joku rastaslintu. Parveke on lasitettu jokaiselta sivultaan joten sinne ei voi noin vain tulla pesimään. Tutkittuamme asiaan tarkemmin on pesä tehty isäni parvekkeen "ulkopuolella parvekkeen rakenteeseen". Ensin luulin, että kyseessä on mustarastaan pesä kun munat näyttivät niin tutuilta. 

Kun näin sitten emolinnut ymmärsin, että pesä kuuluukin räkättirastaalla eli Turdus pilarikselle. Pesää voi seurata parvekkeelta avaamalla parvekelaseja mutta valokuvaaminen on haastavaa kun parvekelasi on vain reilu 10 cm leveä juuri tässä kohdassa. 

Linnunpoikasten kehittyminen tapahtuu ihan valtavalla nopeudella. Tämä kuva on otettu 23.5. 

Poikasilla on jatkuva nälkä ja emolinnuilla melkoinen homma kantaa niille ruokaa 24.5.

Eilen kaikilla näytti olevan jo vähän tulevia sulkiakin mutta viimeksi kuoriutunut poikainen "oli aika nakuna vielä". Yritän kuvata ja avata tuota parvekelasin silloin kun emot eivät ole paikalla etteivät linnut häiriinny.

Pakko myöntää, että tämän räkättirastaan parvekepesimisen seuraaminen on aika jännää puuhaa samoin kuin mustarastaan pesän luonnossa siinä puunhaarassa. Minusta piti joskus vielä lukioaikana tulla biologi mutta suuntauduinkin sitten ihan muualle. Biologian opettajani oli hyvin pettynyt kun tapasimme lukion jälkeen sattumalta kaupassa kun olinkin lähtenyt ihan eri alalle. 

Onneksi rakkaus luontoon, eläimiin ja kasveihin on säilynyt. Ja onneksi minä myös asun kaupungissa, jossa yhteys luontoon on edelleen säilynyt vaikka olemmekin toiseksi väkirikkain alue. I love nature ♥