Kummitytön lakkiaiset lähestyvät - kummitäti miettii vielä juhla-asuaan

 

Ensi lauantaina toinen ihana kummityttöni Amanda pääsee ylioppilaaksi. Kummitäti miettii kuumeisesti, että vastahan oli suloisen kummitytön ristiäiset ja muutama vuosi sitten vähän isomman teinin rippijuhlat. Apua, miten tässä nyt näin kävi! Pienestä tytöstä on kasvanut kaunis nuori nainen, jolla on elämä edessä ja lukio takana. Kun valmistauduin toisen kummityttöni Annikan yo-juhliin viime kesänä oikeastaan havahduin tuohon ajan kulumiseen. Tuli mieleen hauska muisto kun kummityttöni oli alle 10-vuotiaana meillä yökylässä ja lakkasimme hänen varpaankyntensä ja söimme todella paljon jäätelöä. Sen jälkeen lähdimme yhdessä viemään Minnietä iltalenkille ja kummityttöäni vähän pelotti joten sitten käveltiin loppumatka käsi kädessä. 

Muistan kuinka kummityttöni Amandan ja hänen äitinsä kanssa kiertelimme yhtenä vuotena LUX Helsinki tapahtumassa melkoisessa koiranilmassa. Vettä ja räntää vihmoi vaakatasossa mutta urheasti katsastimme valotapahtumaa. Mukana oli pari muutakin ystävää ja sateesta huolimatta meillä on todella hauskaa. Olimme varustautuneet tuohon sään kunnolla. Päädyimme vielä syömään Picniciin reissun varrella. Kummilapset ovat ihania ♥♥♥

Kummitäti on nyt kuumeisesti tuumaillut mitä hän pukee ylleen kummitytön suureen juhlaan. Olen kurkkinut myös sääennusteita ja luvassa olisi sekä auringonpaistetta että sadekuuroja. Juhlat ovat osittain ulkona terassilla joten kukaan ei varmasti toivo ainakaan kovin paljon vesipisaroita. Aika näyttää mitä säänjumalat meille suovat mutta etsin kaapin kätköistä muutamia asuvaihtoehtoja, joita voisin ajatella juhlaan ylleni. Mitään lopullista valintaa en vielä ole kyennyt tekemään mutta tässä vähän ajatuksia kummitädin juhla-asusta.

Pari postausta sitten kirjoittelin vihreästä muodissa ja nyt viime viime perjantaina noudin postipaketin, jossa tilaamani vihreä mekko sitten saapui. Mekon luvattiin olevan midipituinen mutta kun koska pituuteni on 180cm mekko ei nyt ihan midi ole mutta se ei haittaa yhtään. Yksi vaihtoehto voisi olla tämä uusi vihreä mekko. Kaulaani voisi laittaa tuon kerrotun Fiskarsista aikoinaan ostetun vintage kaulakorun, jossa siinäkin on vihreää eri sävyissä. Sujahtaako jalkaan Minna Parikan hopeiset puputennarit vai Zaran tohvelit/mulet on vielä avoinna. Mekko on Reserved mallistosta ja siitä sai 20% alennuksen. Kuvan mekko näkyy kokonaan tästä linkistä eli postauksen viimeisestä mekosta on kyse. 

Toinen vaihtoehto voisi olla jo maaliskuussa hankittu Reservedin kukallinen mekko. Oli ihan pakko alkaa jo haaveilemaan tulevasta kesästä kun tuntui, että ikuinen talvi vain jatkui ja jatkui. Jossain vaiheessa tuntui siltä, että takatalvikin iskee päälle mutta onneksi kevät voitti sittenkin. Onnistuin tarjoushaukkana ostamaan tämänkin mekon, jossa on sekaisin vihreää, vaaleanpunaista ja valkoista edullisesti. Mekon kukista minulle tulee mieleen upeat, pulleat pionit, joita nyt toukokuussa on ollut usein maljakossa kotona. Tämä väriä vaihtava Pink Charm pioni on ihan oma suosikkini ja olen napannut K-kaupasta näitä Pirkka-pioneita usein mukaani. Kaivoin esille myös vanhan Lindexin Holly & White -malliston vihreän käsilaukun, joka on jo useamman vuoden takaa. Korut tähän kokonaisuuteeni ovat vielä avoinna. 

Kolmas mahdollinen kummitädin yo-mekko voisi olla myös Reservedin mekko, joka ei ehkä värisävyiltään ole yhtä keväinen kuin kaksi edellä mainittu. Tämän mekon olen ostanut jo talvialen loppurysäyksestä. Vaikka mekon pohjaväri on musta niin siinä olevat kukat tekevät minusta sen myös kevään juhlaan sopivaksi. Hauska yhteensattuma on muuten se, että tässäkin mekossa on pioneita mutta nyt ne tummempia kuin Pink Charm -pionit meillä maljakossa. Tätä mekkoa voisi asustaa hyvin pastellisen vaaleanpunaisella käsilaukulla, joista yhden kaivoin kaapista tähän kuvaan. 

Olen iloinen myös siitä, että olen onnistunut kotiuttamaan nämä Reminiscene korvakorut itselleni aika sopuhintaan Vestiaire Collectiven kautta. Itse asiassa olen tehnyt tämän designer-tuotteita myyvän yrityksen kautta aika monta hyvää korvakorulöytöä tässä talven aikana.  Vestiaire Collective tarjoaa siis todella laajan valikoiman sekä vanhempia että myös uudempia design tuotteita (vaatteita, kenkiä, laukkuja, koruja jne.) niitä etsiville. Tästä voit kurkistaa aiempaan postaukseeni aiheesta. 

Mikä asukokonaisuus miellyttää sinun värisilmääsi tai makuasi eniten? Itse en lopullista päätöstä ole vielä tehnyt asun suhteen. On täysin mahdollista, että vaatekaapista voi vielä perjantai iltana vielä tulla joku "mustahevonen" esille. Kaikki on siis vielä avoinna - ilmakin toki ratkaisee asuni! Kivaa tiistaita kaikille ja toukokuun viimeistä päivää. Huomenna alkaa kesäkuu ♥

Eläinten kuulumisia vehreästä Espoosta

Minä asun Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa Espoossa. Olen syntynyt Helsingissä ja ehtinyt pikkutyttönä asua viisi ensimmäistä elinvuottani ensin Taka-Töölössä ja sen jälkeen Etelä-Haagassa ennen hyppäystä naapurikaupungin puolelle. Kun muutin lapsuudenkodistani omilleni asuin pari vuotta uudelleen Etelä-Haagassa kunnes taas palasin Espooseen, jossa kotini sijaitsee edelleen. 

Kotikaupunkini virallinen väkiluku oli 297 132 henkeä vuodenvaihteessa 2021/2022. Kotimme sijaitsee Suur-Leppävaaran alueella, jossa vuodenvaihteessa 2021/2022 asui eniten Espoon väestöstä eli peräti 74 624 asukasta.

Mustarastaat alkoivat käydä parvekkeellamme jo 10.huhtikuuta alkaen lähes päivittäin.

Toukokuun 4.päivänä huomasin, että rastaiden pesänteko oli alkanut tyhjään kukkaruukkuun. En tiedä mokasinko siinä kun laitoin suojaritilöitä tulevan pesän ympärille koska pesänteko keskeytyi. Edelleen mustarastaat käyvät parvekkeella joten ehkä ne aloittavat pesänteon uudelleen jossain vaiheessa. Toivon sitä sydämestäni! Yritin vain suojata pesää variksilta. Tästä voit kurkistaa toissa vuoden onnistuneeseen pesintää parvekkeella. Viime vuonna varis vei taas munat kuten yhtenä vuonna aiemminkin.

Olen usein saanut selitellä ulkomaalaisille ystävilleni jos postaan Facebookin tai Instagramiin jonkun eläinkuvan "Miten isossa kaupungissa näkyy noin paljon eläimiä?" Hesarin artikkelissa 2020 uutisoitiin, että Espoo ja Kemi ovat Suomen kehityksen ääripäät. "Espoon väestöntiheys on kasvanut vuosituhannen aikana voimakkaasti samalla, kun Kemin asutus on harventunut silmissä." 

Espoossa asuu nyt lähes 930 asukasta neliökilometriä kohden. 2000-luvun alkupuolella väestöntiheys kotikaupungissani oli hieman yli 680 per neliökilometri. Eli onhan Espoon yli 240 asukkaan nousu ollut melko merkittävä. Vertailun vuoksi Kemissä asuu tällä hetkellä karvan alle 20 000 asukasta. 

15.toukokuutta lähdin puolenpäivän aikaan kauppaan ja samalla pääsin näkemään Uudenmaan maakuntanisäkkään siilin! Siilin historia on todella pitkä. Nykyään tuntemamme siili on sekin jopa yli 15 miljoonaa vuotta vanha, mikä tekee siitä yhden vanhimman vieläkin samassa muodossa esiintyvän nisäkkään.

Naapurini kertoi, että kaksi varista oli kiusannut siiliä ja hän oli ajanut ne pois. Siili taisi olla vähän "tokkurassa" talven jäljiltä koska se liikkui hyvin varomattomasti pihamaalla päiväsaikaan. Moneen kesään ei siilejä ole pihapiirissämme näkynyt. Toivottavasti nyt näkyy useammin. 

Onneksi kotikaupungissani on paljon vihreyttä ja vehreyttä sekä myös runsaasti eläimiä. Espoohan ei ole isosta väkiluvustaan huolimatta yhtenäinen kaupunkialue vaan täynnä erilaisia asutuskeskittymiä. Taajamien välissä on metsää, niittyjä, peltoja eli elämille on myös runsaasti tilaa. Keskiajalla Espoossa oli vain pieniä kyliä ja alueen halki kulki ajan merkittävin liikenneväylä Suuri Rantatie. 

Olen itsekin lapsena leikkinyt ja kerännyt valkovuokkoja Kuninkaisten-Konungsbölen valtavan isojen tammien alla Suuren Rantatien kupeessa. Tie oli merkitty keltaisella "Kruunu"-merkillä. Muistan, että leikimme myös siellä prinsessaleikkejä kun oltiin "kuninkaallisen tien vieressä". 

Alueellamme näkyy myös hiirihaukkoja, joista itse en ole saanut yhtään onnistunutta valokuvaa. Haukan valokuva on entisen naapurini Mika Aallon ottama ja se on julkaisu Lintuvaaran väki -ryhmässä. Sepelkyyhky on joutunut hiirihaukan ravinnoksi eli vaikka raadeltu lintu näyttää irvokkaalta on tämä osa luonnon normaalia kiertokulkua. 

Espoosta tuli kaupunki vasta vuonna 1972 ja sitä ennen se oli ollut kauppala statuksella. Espoossa oli jo 1500-luvulla ollut useita suurtiloja ja sodissa kunnostautuneet aateliset saivatkin läänityksinä maita alueelta. Kun suurta Sveaborgin merilinnoista aloitettiin rakentaa Espoo Helsingin lisäksi hyötyi tästä hankkeesta. Espoon Soukan alue toimitti Suomenlinnan linnoituksen rakentamiseen kiviainesta. 

Metsäretkillä lapsena tulivat tutuiksi myös 1.maailmansodan aikana rakennetut linnoitukset, joista löysimme kerran rusakonpoikasia sekä pienen kuolleen linnunpoikasen. Rusakot jätimme rauhaan kun odottivat varmasti emoaan, linnunpojalle pidettiin hautajaiset. 

Keskiviikkona aamuna kuluvalla viikolla klo 5.30 metsäkauris hyppäsi suoraan Mimmin ja minun eteen aamulenkillä. Metsäkauris melkein törmäsi meihin mutta ennen kuin sain gsm:n esille se oli hävinnyt.

Nämä metsäkauriit näin 5.huhtikuuta 2021 ja pakkohan se oli ajaa auto tiensivuun jotta sai edes kännykällä kuvia. Metsäkauriit seisovat vajaan 150 metrin päässä vilkasliikenteisestä tiestä ruokailemassa ja samalla he katselivat laiskasti ohikulkijoilta. 

Tämä postaus on omistettu niille eläimille ja linnuille, joita olen tässä viimeisten kuukausien aikana nähnyt ihan kotitaloni läheisyydessä. Jos olisin käynyt vaikkapa Nuuksion kansallispuistossa kävelemässä Mimmin kanssa olisi havaintoja vieläkin enemmän. Kaikkia havaintoja ei ole edes pystytty valokuvaamaan koska vaikka olenkin nopea niin älypuhelimen kaivaminen taskusta kun toisessa kädessä on koiraremmi ja tempoileva Mimmi ei aina onnistu sukkelasti. 

Vielä se pirunpitkä salasana, että saa kännykän auki aiheuttaa sen, että monta eläintä on päässyt karkuun jo siinä vaiheessa. Jotain kuvista on siis lainattu mm. paikallisesta asukasryhmästä.

Vaikka mustarastaiden parvekepesintä ei vielä ole onnistunut minun parvekkeellani olen onneksi löytänyt luonnosta mustarastaan pesän, jota käyn päivittäin tarkkailemassa. Pesä on puun oksien haarassa noin 130 cm korkeudessa maanpinnassa. Toivon hartaasti etteivät vaikka vapaana olevat kissat löydä tätä pesää. Valokuvat on otettu kello 22 jälkeen illalla ja yritetty toimia nopeasti etteivät linnut häiriinny.

Ketun Mustikkamaalla on kuvannut valokuvaaja Petri Sipilä 15.9.2020 ja kuva lainattu Hgin kaupunginmuseo sivuilta. Minun ainoa kuva ketusta on kun se pinkoo jo pakoon meitä Mimmin kanssa. Kameralla olisi saanut sen hyvin kuvattua mutta aina en jaksa/muista kantaa kameraa mukana.

Pari viikkoa sitten kun lähdimme Mimmin kanssa iltalenkille näimme ketun. Ensimmäisen kerran näimme ketun isäni talon lähellä jo talvella jo silloin luulin, että jonkun koira oli päässyt vapaaksi. Kun näin eläimen mahtavan hännän äkkäsin sen olevan kettu ja samalla se hävisikin illan pimeyteen. Nyt kävelimme iltakymmenen aikoihin entisen opinajoni lähellä kun havaitsin, että "koira penkoo roskapönttöä" pingispöydän vieressä. 

Kun tulimme lähemmäksi huomasin, että noin tuuheaa häntää ei ole kuin ketulla. Aloin kaivaa kännykkää taskusta mutta samalla Mimmi äkkäsi myös ketun, joka lähti pinkomaan karkuun. Toisen kuvista lainasin netistä tähän kuvitukseen ja tuo "surkea otos todistaa hyvin etäisesti", että repolainen pikapikaa jolkotteli lähimetsään. 

Rusakoita näemme aamulenkeillä lähes päivittäin. Mimmi haluaa nyt valoisten öiden myötä ulos jo joskus viiden jälkeen vaikka emäntää ehkä vielä nukuttaisi. Kesäaamuissa on muuten todella ihana tunnelma kun kymmenittäin lintuja laulaa kilpaa. Parhaassa tapauksessa voit nähdä vilahduksen luonnonihmeistä joten suosittelen joskus kävelyä kevät/kesäaamussa ennen kello 6! Myös citykaneja näkyy mutta paljon vähemmän kuin rusakoita. 

Pesän erikoinen rakennuspaikka ja kuusi sinisenvihreää munaa 12.toukokuuta. 

Ensimmäinen poikanen kuoriutui 19.toukokuuta.

Seuraavana päivänä 20.toukokuuta oli enää kaksi kuoriutumatta. Mustarastaita kuoriutui minusta aina yksi per päivä omassa parvekepesässäni toissa vuonna...

Toukokuun 21. yksi poikasista oli vielä kuoriutumatta mutta muut olivat kasvaneet jo ihan hurjasti!

Jos minun parveke on ainakin vielä ilman linnunpesää niin isäni parvekkeella sellainen on! Isän naapuri oli jo reilu kuukausi sitten ilmoittanut, että isän parvekkeelle sujahtaa sisälle joku rastaslintu. Parveke on lasitettu jokaiselta sivultaan joten sinne ei voi noin vain tulla pesimään. Tutkittuamme asiaan tarkemmin on pesä tehty isäni parvekkeen "ulkopuolella parvekkeen rakenteeseen". Ensin luulin, että kyseessä on mustarastaan pesä kun munat näyttivät niin tutuilta. 

Kun näin sitten emolinnut ymmärsin, että pesä kuuluukin räkättirastaalla eli Turdus pilarikselle. Pesää voi seurata parvekkeelta avaamalla parvekelaseja mutta valokuvaaminen on haastavaa kun parvekelasi on vain reilu 10 cm leveä juuri tässä kohdassa. 

Linnunpoikasten kehittyminen tapahtuu ihan valtavalla nopeudella. Tämä kuva on otettu 23.5. 

Poikasilla on jatkuva nälkä ja emolinnuilla melkoinen homma kantaa niille ruokaa 24.5.

Eilen kaikilla näytti olevan jo vähän tulevia sulkiakin mutta viimeksi kuoriutunut poikainen "oli aika nakuna vielä". Yritän kuvata ja avata tuota parvekelasin silloin kun emot eivät ole paikalla etteivät linnut häiriinny.

Pakko myöntää, että tämän räkättirastaan parvekepesimisen seuraaminen on aika jännää puuhaa samoin kuin mustarastaan pesän luonnossa siinä puunhaarassa. Minusta piti joskus vielä lukioaikana tulla biologi mutta suuntauduinkin sitten ihan muualle. Biologian opettajani oli hyvin pettynyt kun tapasimme lukion jälkeen sattumalta kaupassa kun olinkin lähtenyt ihan eri alalle. 

Onneksi rakkaus luontoon, eläimiin ja kasveihin on säilynyt. Ja onneksi minä myös asun kaupungissa, jossa yhteys luontoon on edelleen säilynyt vaikka olemmekin toiseksi väkirikkain alue. I love nature ♥

Kallio Kukkii 2022 - Império do Papagaion sambakulkue

 

Kallio Kukkii kaupunginosafestivaalin sambakulkue on monena keväänä kuulunut minun toukokuun ohjelmaani. Kummityttöni (veljeni tytär) on nimittäin ollut jo vuosia Império do Papagaio sambakoulussa, joka on osallistunut monesti näille festareille upealla kulkueella. Aiemmin on aina sambattu reitillä Helsinginkatu-Kustaankatu-Kinaporinkatu-Aleksis Kiven katu-Dallapén puisto. Kahtena edellisenä vuonna on jouduttu valitettavasti koronapandemian takia tekemään muutoksia. Keväällä 2020 kulkuetta oli mahdollista seurata virtuaalisesti verkossa. Vuonna 2021 jäi sambailu kokonaan väliin eli tapahtumaa ei järjestetty lainkaan. Nyt vihdoin 2022 oli aika siirtyä tositoimiin eli tanssimaan taas letkeän mukaansa tempaavaa samban rytmejä Kallion kaduille keväisille kaduille. 

Eilen sunnuntaina Império do Papagaion sambakulkue starttasi poikkeuksellisesti Paasivuoren puistikosta. Ilmeisesti normaalireitillä oli katutöitä tai jotain muuta, joka ei mahdollistanut kulkueen liikkumisen siellä. Tai ehkä Kallio Kukkii -festarin uusi järjestäjä oli halunnut siirtää reitin tapahtuman uuden järjestäjän myötä. Sambakulkueen kulkuereitti oli nyt Paasivuorenkatu-Saariniemenkatu-Pitkänsillanranta-Siltasaarenkärki-Säästöpankinranta-Eläintarhantie-Tokoinrannan hiekkakenttä. Aluksi minusta tuntui, että vain todelliset sambafanit olivat tulleet paikalle kannustamaan kulkueen lähtöä. Mutta pikku hiljaa paikalle tuli enemmän ja enemmän ihmisiä. 

Oikeastaan tämä uusi sambareitti oli aika kiva kun siinä oltiin välillä kaduilla vanhojen talojen välissä mutta seuraavaksi jo merenranta maisemassa. Oli hauska seurata kun asuintalojen ikkunoista katseltiin ja kuvailtiin omalla kadulla tanssivaa kulkuetta. Isovanhempani ovat ennen minun syntymääni asuneet tuolla Pitkänsillanranta nimisellä kadulla. Todella upeita 1900-luvun alun rakennuksia, joista monet ovat suojeltuja. Olisi joskus hauska päästä kurkistamaan johon niistä sisälle...

Ilma suosi eilen sambakulkuetta koska aurinko paisteli aivan ihanasti vaikka pieni tuulenvire tuntuikin välillä. Itse kiinnitin huomiota siihen, että kaikki osallistujat eivät olleet pukeutuneet samba-asuihin mutta kuulin myöhemmin järjestäjiltä, että pukutiloja ei tämän uuden reitin varrella ollut riittävästi kaikille. Mainiosti kulkue veti tunnin mittaisen sambansa läpi. Tanssin huumaa, rumpujen pärinää, musiikkia, nuoria ja vanhoja tanssijoita, hymyä, iloa, nauravia kasvoja ja iloista yhdessäolo.

Kuva lainattu Kallio Kukkii Facebook sivulta

Sambakulkueessa on tarkasti määritelty järjestys ja jos kurkkaat minun 2018 tekemääni postausta tästä tapahtumasta selviää monia muitakin mielenkiintoisia asioita. Ketkä tai mitä mahtavat olla Ala das Baianas, Porta bandeira, Mestre sala, Ala da Bateria, Destanquet, Aloja, Ala dos Passistas ja Rainha de Bateria. Jokaiselle on sambakulkueessa oma roolinsa joko yksilönä tai ryhmänä jäsenenä. Jokainen ryhmän jäsen on tärkeä ja yhteenkuuluvuuden tunne on käsinkosketeltava .  

Samban historia ulottuu 1900-luvun alkuun ja Rio de Janeiroon, Brasiliassa. Samballa on sekä portugalilaiset että afrikkalaiset alkujuuret. Rio de Janeiron alueen löysivät aikoinaan portugalilaiset löytöretkeilijät tammikuussa 1502. Koska eurooppalaiset luulivat Guanabaranlahtea joensuuksi he nimesivät paikan Rio de Janeiro ("tammikuun joki"). Alueelle alettiin perustaa siirtokuntia, joita kolonialistit sitten asuttivat. Brasiliaan tuotiin Lounais-Afrikan portugalilaisilta alueilta orjia työskentelemään plantaaseilla. Orjat toivat mukanaan batuque-rumpuja ja tanssin - jota silloin kutsuttiin nimellä semba - kehittyi voimakkaiden rumpujen vastapainoksi. Tanssi ja soitto helpottivat orjien kovaa arkea ja murheita. 

Mimmi haettiin kulkueeseen mukaan vasta ihan lopussa koska muuten ei kävelystä eikä varsinkaan kuvaamisesta olisi tullut yhtään mitään. Myös äänekäs musikki olisi varmaan pelottanut sitä. 

Samba oli ihana kuunnella ja samalla katsella myös letkeästi eteenpäin ilolla etenevää kulkuetta. Pakko myöntää, että seuratessa alkoi omakin jalka ihan huomaamatta vipattamaan ja lanne keinumaan. Kiitos Império do Papagaio upeasta elämyksestä ♥