Lifestyle bloggausta sisustuksen, vaatteiden, kenkien, värien, muotojen, materiaalien ja hyvän ruuan maailmasta sekä kaikesta sellaisesta mitä on niin vaikea vastustaa. Kirpputorien, aarteiden penkomisen ihanuudesta ja löytämisen riemusta. Toisen romu voi olla minun aarteeni. Ihanien asioiden ihailusta ilman, että niitä on aina välttämätöntä omistaa. Kenkähulluudesta :)
Ota yhteyttä marjoltnn202@gmail.com
Huhtikuun 30.päivä eli vappuaatto! Joku ystäväni manasi jo aamutuimaan Facebookissa tähän vappuun osunutta huonoa säätä "Hei, missä olet aurinko?" vähän pettyneeseen sävyyn. Vanhaa liikunnanopettajaani lainatakseni "Sää on vain pukeutumiskysymys joten ei tehdä siitä numeroa." Nyt startannut vappu näyttää ainakin täällä pääkaupunkiseudulla olevan pääosin poutainen mutta pilvinen ja lämpömittarissa lähes +10C astetta. Emme pääse siis hiihtämään kuten vappuna 1957 Kaivopuistossa. Sukset voi siis pakata jo kesäsäilytykseen levollisin mielin. Ja historian kirjat tietävät kertoa, että vuonna 1947 satoi Helsingissä lunta 27cm joten meillähän on ihan loistosää👍 Always look on the bright side of life!
Kuva lainattu Inktank.fi sivulta
Kuva Volker von Bonin
Kuva Ivan Timiriasew
Ei huono, sanoisin koska muistan ihan järkyttäviä vappusäitä, joissa ollaan nuoruuden huumassa (LUE: hulluudessa) lähdetty viettämään vappua sandaaleissa ja paljain varpain. On paleltua liian vähissä vaatteissa ja oltu sen jälkeen sitten seuraava viikko flunssassa. Onneksi nykyään järki menee edelle ja vappuna voi tarvittaessa vaikka pukeutua toppatakkiin jos on kylmä.
Pieni vapunviettäjä, kuvaaja Tuntematon
Kuva Constantin Grunberg
Vappu 1949, IL arkisto
Kahden etävapun jälkeen tänä vuonna pääsee halutessaan seuraamaan myös perinteistä Mantan lakitusta kello 18 Kauppatorille. Tänä vuonna lakitusvuorossa on HYY eli Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunta. HYYn Facebook sivuilla kerrotaan, että Mantan lakki saapuu 16.30 Sinebrychoffin panimohevosten kyydissä torille. Mantan perinteinen pesu aloitetaan klo 17 ja lakitus Manta vielä rokotetaan klo 17.55. Kauppatorilla yritetään myös joukkokaraoken Suomen ennätystä ennen kuin lakki lasketaan Mantan legendaarisille kutreille. Ilmeisesti lakitusta voi seurata sekä Facebook että HYYn Instagramin kautta.
Vapun viettoa Helsingissä 1919, kuva kaleva.fi
Vappuun kuuluu totta kai sima ja tippaleivät, joita molempia ostin eilen kaupasta "laiskana emäntänä". Olen aina suosinut Fazerin tippaleipiä kun ne ovat olleet "sellaisia söhryjä" eli eivät ihan perinteisiä tippaleipiä. Nyt hinta oli laskenut mikä toki plussaa mutta niistä oli tullut "niitä matomaisia tippaleipiä". Vielä en ole maistanut joten toivon, että taikinaa ei ole lähdetty muuttamaan. Niissä entisissä oli vain minusta kiva suutuntuma.
Vapun viettoa Pohjoisespalla 1910, kuva Ivan Timiriasew
Kuva Volker von Bonin
Tänä vappuna (koska on parillinen vuosi) ilmestyi teekkareiden Julkku-lehti ja totta kai ihan legendaarinen Kevätpörriäinen. Vanha viisaus sanoo, että "lasten suusta kuulee totuuden" ja lasten sutkaukset ovat myös aivan hillittömiä. Ennen kuin aloitan oman vapun juhlistamiseni lainaan muutamia helmiä Kevätpörriäisestä.
”Mitä hevonen sanoi toiselle hevoselle, kun he tapasivat? Pidä turpaväli!” Viola Jyrkynen, 5B
"Mitä Pekka Pouta pidätettiin uutislähetyksessä? Hän tarjosi telkkarissa ohutta yläpilveä."
"Miksi hevonen osti pattereita? Koska se halusi olla virtahepo"
"Mitä maapallo sanoi muille planeetoille? Hankkikaa elämä!"
"Kuka on maailman kovin nörtti? Hämähäkki, se roikkuu koko ajan verkossa."
"Ruuneberg ja hänen vaimonsa menivät Porvoon torille. Ruunebergin vaimo sanoi: "Johan, nyt on markkinat."
Oikein mukavaa ja turvallista vappua kaikille lukijoilleni 🎈
Joka vuosi me huolestumme tuleeko hartaasti odotettu kevät talven jälkeen ollenkaan. Kulunut pimeä ja luminen vuodenaika on alkanut tuntua loppumattomalta ikuisuudelta, josta tekisi mieli hypätä suinpäin jo lämpöön sekä vihreyteen. Toppatakit ja villapipot ahdistavat koska mielessä polttelevat jo keveämmät kengät ja kukkamekot. Koska me ihmiset olemme kärsimättömiä meistä tuntuu, että kevät ei etene ollenkaan. Tulee pirullisia takatalvi jaksoja kun aurinkoisen ja lämpimän päivän jälkeen maa onkin ihan valkoinen seuraavana aamuna tai lämpötila on lähellä nollaa.
Ensimmäisenä koronakeväänä 2020 nimesin tämän puutarhasta luontoon karanneen etelänruttojuuren "koronaviruskasviksi". Tämän vieraslajin kukinto kun muistutti minusta ihan piirrettyä koronavirusta.
"Miten tässä nyt näin kävi?" ajatus takoo päässä. Siinä ei paljon vanha sanonta "Uusi lumi on vanhan surma." lohduta kun liukastelee kevyissä kevättamineissaan aamutuimaan. Iltapäivällä kun omat sykkeet ovat jo laskeneet huomaa kuinka aamuinen valkoisuus on vähitellen hävinnyt ja taas se leskenlehti puskee esille siellä ojanpientareella. Linnutkin jatkavat pesänteko puuhiaan päättäväisesti koska koko ajan se kevät tekee tuloaan vaikka vähän keikkuen. Yhtenäkään vuotena se ei vielä ole jättänyt tulematta.
»Huhtikuu on kuukausista julmin, se työntää sireenejä kuolleesta maasta, sekoittaa muiston ja pyyteen, kiihoittaa uneliaita juuria kevätsateella. Talvi piti meidät lämpiminä, kietomalla maan lumeen ja unohdukseen, kätkemällä elämän hivenen kuiviin juurikyhmyihin»
Kevät on ajanjakso, joka on synnyttänyt lukemattomia runoja ja lauluja. T.S. Eliotin kuuluisa runoelma Autio maa alkaa sanoin "Huhtikuu on kuukausista julmin...". Ilmestyessään vuonna 1922 tämä moderni, pitkä ja äärimmäisen vaikuttava viisiosainen runo merkitsi käännekohtaa 1900-luvun runoudessa. Runo on hyvin moniulotteinen ja ajoittuu todella vaikeaan ajanjaksoon. Eliot puki sanoiksi monia asioita ja huhtikuukin mainitaan kevään lisäksi. Tästä voit kurkistaa tästä runosta enemmän postauksestani ensimmäiseltä korona keväältä 2020.
Vanhassa lastenlorussakin on vuosikymmeniä sitten rallatettu "Kevät tuli, lumi suli, puro sanoi puli puli...". En muista tästä runosta tai hokemasta kuin alun tai ehkä tämä kevätruno onkin kokonaisuudessaan näin lyhyt. Kevät ja tulvat kuuluvat yhteen. Jos talvella on satanut paljon lunta niin keväällä myös virtaa lumesta sulanutta vettä runsaasti ilmojen lämmetessä fysiikan lakien mukaan.
Kevättulva yllätti minutkin pääsiäisenä Haltialassa. Viime lauantaina pääsimme Torpparimäen kautta ajamaan kotieläintilalle kahvittelemaan joten joki tulvi edelleen, En muuten koskaan ennen ole nähnyt Vantaanjoen pintaa yhtä korkealla mitä se nyt oli pari päivää sitten. Mutta riittihän sitä luntakin menneenä talvena aika paljon!
Matkasimme lauantaina myös Vanhankaupunginkoskelle katsomaan miten ne talven lumien sulamisvedet päätyvät itäisen ja läntisen haaran kautta Vanhankaupunginlahteen. Kuohuva koski oli kyllä vaikuttava näky. Kuutioittain vedettä syöksymässä alas läntisen haaran padosta. Täällä ne Haltialankin Laamannintien katkaisseet lumivedet nyt syöksyivät kohden Suomenlahtea iloisesti kevätauringon paistaessa. Mimmiä kuohuva koski vähän pelotti mutta urheasti se oli mukana silti kävelykierroksella.
"On siis kevät
kuljen Hakaniemen rantaan, tuuli ei tuule mutta sade kyllä jaksaa kevät - Pystynkö mitään enää antaan, konkurssin koin, en haluu enää maksaa, kevät - Kuljen Hakaniemen rantaan, sydän ei tunne, mutta jalat vielä kantaa, kevät - Pystynkö mitään antaan?"
Joka kerta kun olen Hakaniemessä mieleeni tulee Tavaramarkkinoiden legendaarinen kappale Kevät. Viiltävä kasvutarina kertoo siitä miten toinen nuorista on tarjonnut vain salmiakkia mutta keväthuumassa toinen osapuoli on antanut viedä samalla sydämensä. Kaihoa keväisen meren rannalla, salmiakilta maistuva suu ja luhistuneita unelmia. Luihin ja ytimiin menevä kappale, jota on jossain elämänvaiheessa itsekin kuunneltu lukemattomia kertoja peräkkäin.
Tämä laulu lohdutti ja antoi jotenkin perspektiiviä siihen etteivät kaikki orastavat ihmissuhteet aina onnistu. Joskus sitä kevään huumassa syöksyi silmät tähtinä loistaen mukaan juttuihin, jotka eivät sitten kovin pitkään kantaneet. Mitään en silti kadu koska elämässä ei mitään minun mielestäni tapahdu sattumalta vai kaikella on vissi merkityksensä, joka paljastuu sitten myöhemmin elämänkäänteissä. Nuoruus ja hulluus kulkevat myös käsi kädessä.
Hämeentie 135 seinästä löytyi hauska muraali Vanhankaupunginkoskesta.
"Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut kaupunkiin"
Ehkä kaunein keväästä kertova kappale on Sir Elwoodin Hiljaisten Värien Neiti Kevät. Nyt kuluvalla viikolla kuulin kappaleen pitkästä aikaan autoa ajaessani radiosta ja kylmät väreet meni pitkin selkäpiitä. Melkein kyynel tirahti silmäkulmasta kappaleen sanojen ja tunnelman takia. Kappaleen sanoittaja ja säveltäjä Juha Lehti kertoo istuneensa kahvikupin kanssa Mikkelissä vanhan puutalon pihamaalla, jossa on ollut vielä lunta ja sohjoa tajutessaan Neiti Kevään läsnäolon.
"Siinä tuli yhtenä humauksena se riemullinen tunne ja hellä kosketus, kun aurinko lämmittää kasvoja. Sillä hetkellä tajusin, että tähän kaupunkiin on tullut joku." Koko Lehden haastattelun voit lukea Suomen musiikintekijöiden nettisivuilta. Neiti Keväällä on ihan mieletön energia ja voima, jonka itsekin koen ihan jokaisena keväänä uudelleen. Neiti Kevättä ei voi kahlita vaan määrätietoisesti se taittaa talven selän vuosi toisensa jälkeen.
"Ei mikään oo niin ihanaa
Kuin kulkea öisiä katuja
Mm, kevät aika
Kun maa alkaa tuoksua
Ja niin minä kävelen
Kohti meren rantaa
Missä jäät alkaa lähteä
Ja aalloilleen tilaa antaa"
Tommi Läntisen kappale "Kevät ja minä" on puolestaan kappale, jota muistan usein hoilanneeni yhteislauluna ystävien kanssa keväisissä juhlissa. Pidentyneet päivät ja valon määrän lisääntyminen sekä kevään tuoksut saavat kävelemään ehkä pidemmänkin reitin illalla koiralenkillä ihan siitä kevään riemusta. Ja totta kai se valtaisa lintujen orkesteri, joka mustarastas etunenässä vetää parastaan leppeässä kevätillassa on upeaa kuunneltavaa. Kevät saa myös aistit valpastumaan ja jokainen uusi maasta puskeva kukkanen on lupaus siitä, että kohta vihertää.
"Keltainen toukokuu mikset sä jo tuu
oon turhaan odottanut tuulta lempeää
nyt sisään suureen unelmaan tahdon sukeltaa
ja toivon ettei aika tää tuu koskaan loppumaan"
Keltainen toukokuu oli aikoinaan yksi Aikakoneen hiteistä ja vahvasti kevät biisi. Olin näihin aikoihin ja rehellisesti voin myöntää, että olen myös edelleen suuri Aikakone fani. Keltainen toukokuu -kappale edusti bändin tuotannossa sellaista vähän mystisempää linjaa, jossa oli vivahteita jostain itämaisuudesta. Keltainen aurinko ja sen säteet ovat myös lupaus lämmöstä sekä tulevasta kesästä. Kevät on minusta ikään kuin alkulämmittelyä kesälle ja aikaa, joka nostaa fiiliksen itse kesää kohti. Keväällä unen tarve vähenee ja ulkona pitäisi olla niin paljon kuin mahdollista nauttimassa hetkistä.`
Keväällä tulee joskus sellainen hassu tunne, että ehtiikö kaiken sen luonnon heräämisen nähdä ja kokea. Kaikki tapahtuu niin valtavalla vauhdilla, että tuttu lenkkipolku maasto on jo parissa päivässä ihan erinäköinen. Jos kulkee aistit valppaina niin paljon näkee ja kokee mutta ei varmasti kaikkea eikä varmaan niin ole tarkoituskaan. Minulle on tärkeää nähdä kevään ensimmäiset sinivuokot, valkovuokot ja leskenlehdet. Niistä tulee takaumia lapsuuden keväisiin. Se ihka ensimmäinen västäräkki on myös tärkeä ja mustarastaan huilumaisen lurittelun lisäksi myös satakielen sulosointuinen laulu.
Pakko lainata tähän loppuun vielä yksi aivan upea kevätruno Dilentatin nettisivuilta. Uuno Kailas (1901-1933) julkaisi runon Kevät vain 21-vuotiaana ensimmäisessä teoksessa Tuuli ja tähkä, joka ilmestyi 1922. Äärimmäisen kaunis runo keväästä!
Onko joku minun mainitsemista kevätkappaleista myös sinun suosikkisi? Vai ehkä joku sellainen kappale, josta en itse ole kuullutkaan? Vaikka ilmat pääkaupunkiseudulla ovat nyt viilentyneet ne ihan varmasti myös lämpiävät. Ei murehdita turhia ♥
Jos et vielä ole vieraillut Skinnarbyn pikku kylässä nyt on korkea aika ottaa se haltuun ja matkata Loviisaan! Suomen pienimmän kauppamuseon ja Kauppamuseon puutarhan lisäksi on ovensa avannut nyt myös Villi Kanala niminen vintage & lifestyle puoti. Keskellä vehmasta maalaismaisemaan sijaitseekin nyt todella mielenkiintoinen kolmikko: pikkuriikkinen kauppamuseo, lumoavan kaunis puutarha sekä uusimpana jännä tavarataivas löytöjen tekemiseen. Täällä löytyy virikkeitä monille eri aisteille ja leppoisan kiireetöntä maalaistunnelmaa.
Suomen pienin kauppamuseo
Kauppamuseon puutarha
Oma matkani suuntautui kesällä 2019 ensimmäisen kerran Skinnarbyhyn sen jälkeen kun Loviisan Wanhat Talot -tapahtuman infotilaisuudessa olin tutustunut Minna Järviseen, joka miehensä Karin kanssa emännöi tätä jännää paikkaa. Helsingistä Loviisaan muuttanut pariskunta oli mukana myös kesän 2019 Avoimet puutarhat -tapahtumassa, jolloin minäkin kävin ihastelemassa heidän kaunista Kauppamuseon puutarhaansa.
Samalla poikkesin totta kai myös Suomen pienimmässä kauppamuseossa, joka olikin melkoinen aikamatka 50-60 -luvuille. Kauppa on varsinainen runsaudensarvi sillä kyläkaupat ovat aikoinaan palvelleet asiakkaita melko laajalla valikoimalla. Yhdestä liikkeestä kun on saanut maidon, makkaran ja leivän lisäksi myös kenkäkiilloketta, sukkanauhoja, partakoneen teriä tai vaikkapa hiuspinnejä.
Vanha kanalarakennus kesällä 2019.
Villin Kanalan pihapiiristä löytyy myös "lehmä", jonka Minna ja Kari olivat hankkineet jostain lopettaneesta ravintolasta - nimeä en valitettavasti muista.
Villi Kanala pääsiäislauantaina kun lunta oli vielä jonkin verran pihapiirissä.
Villi Kanala on uusin ja viimeksi ovensa avannut kohde Järvisen kotitalon pihapiirissä. Minun edellisen käyntini jälkeen tämä alun perin siis ihan oikeana kanalana toiminut rakennus olikin kokenut melkoisen muodonmuutoksen. Vanhasta kanojen ja kukon kotipaikasta on kuoriutunut oivallinen liiketila nimeltään Villi Kanala. Katselin vanhoja valokuviani parin vuoden takaiselta vierailultani ja mielestäni kanalarakennukseen on rakennettu myös lasi-ikkunoilla varustettu lisäosa. Silloin kanalan ovet olivat visusti kiinni joten ihan varmasti myös sisätiloissa on tehty muutoksia.
Kun astuin sisälle Villiin Kanalaan katseeni osui ensimmäisenä kahteen vanhaan ompelukoneeseen, joiden keskellä ylväänä seisova kukko toivottaa tulijan tervetulleeksi. Ihanat Singerin ompelukoneet ovat kauniita kuin korut ja minulla on haaveissa vielä jonain päivänä omistaa oma "ompelukone" ihan vain koriste-esineeksi. Aikoinaan ihan tavalliset käyttöesineetkin ovat olleet paljon koristeellisempi kuin nykyään. Jatkan oman Singerini metsästystä kunnes se oikea yksilö löytyy.
Villi Kanala on täynnä sekä vintagea että uutta lifestyle tavaraa. Minna ja Kari ovat keräilijöitä mutta tätä projektia varten on myös hankittu lisää vintage tavaraa myyntiin. Tuotteet on laitettu kauniisti esille ja vaikka tavaraa on melkoisesti kaikki on hyvin harkitusti esillä. Somistetut asetelmat olivat mieleeni kuten tämä vanhalla mustavalkoisella valokuvalla varustettu nurkkaus, jossa oli ihan omanlaisensa tunnelma. Vanhat valokuvat herättävät aina kysymyksiä siitä kuka kuvassa mahtaa olla ja mikä on hänen tarinansa?
Olen itse yhdestä antiikkitapahtumasta ostanut aikoinaan pienen nipun vanhoja valokuvia, jotka ovat 1900-luvun alkupuolelta. Ensimmäisenä bloggaaja vuotenani pohdin vanhojen valokuvieni tarinoita ja siitä tuli aika luettu postaus aikoinaan. Minulle tulee myös vanhoja valokuvia katsoessani aina mieleen Olavi Uusivirran biisi "Kultaa hiuksissa" ja sen kertosäe "Valokuvia kellastuneita, Ei meistä tuu, Miten nollat ja ykköset haalistuu". Minun "nollat ja ykköset" ovat ulkoisilla kovalevyillä ja erilaisissa valokuvasovelluksissa tallessa. Ehkä jälkeläisemme katselevat niitä sitten sieltä...
Marjon matkaan lähti tuo pieni kilpikonna rasia turkooseilla.
Poltettua oranssia, joka hehkui kilpaa lankalauantain auringon kanssa.
Hentoa sinistä, joista vasemmanpuoleinen maljakko oli ihan pakko kotiuttaa Espooseen. Myös oikeanpuoleinen kannu jäi kaivelemaan mieleen...
Ihana vanha Olympia kirjoitukone - minä myös haaveilen vanhasta "varsikirjoituskoneesta".
Tuttuja Pyrex-vuokia lapsuudestani. Pyrex on kuumuutta kestävän lasin kauppanimi, jonka Corning Inc. toi markkinoille jo vuonna 1915. Ja Pyrex tuotteita myydään edelleen.
Villi Kanala tarjoaa myös Minnan todella taidokkaasti tehtyjä väriasetelmia vai mitä mieltä olette näistä ylläolevista valokuvista. Aika namuja minusta! Keräämällä yhteen melko erilaisiakin esineitä väreittäin saa mielenkiintoisia silmänvangitsijoita aikaan. Näin pienessä kauppatilassa kaikki ei voikaan olla "suloisesti sekaisin" kuten isommissa tavarataivaissa ja hyvällä esillepanolla on myös suuri merkitys henkilölle, joka on ensimmäistä kertaa vanhojen tavaroiden/vintagen ostossa. Villi Kanalan vanhat "vintage tuotteet" on myös merkitty niiden hintalappuihin. Kaikista tuotteita löytyy myös hinnat. Maksupäätekin löytyy!
Villi Kanala on varustettu myös kassapisteellä ja sieltähän kurkistaa itse kauppias Minna.
Villi Kanala on ihana hyvänmielen puoti, jossa voi myös nauttia kahvit niin halutessaan. Ulkona on pöytiä ja tuoleja, joissa voi istuskella auringossa bongaillen vaikka lähipelloille laskeutuvia muuttolintuja. Kari kertoi, että hanhia sekä kurkia oli jo pääsiäisviikolla nähty. Nyt varmasti jo viikossa ovat lumet sulaneet ja puutarhakin talon ympärillä alkaa heräillä talvihorroksestaan. Viimeistään siis Loviisan Avoimien puutarhojen aikaan 18.-19.6. minäkin taas ota suunnaksi Skinnarbyn. Muutamia asioita jäi kaivelemaan joten jos ne vaikka olisivat vielä kaupalla myymättä.
Näitä CCCP leimoilla varustettuja tarjottimia omistan itsekin muutaman kappaleen kirppareilta ostettuina. Kun itänaapurissa käytiin neuvostovallan aikaan tuliaisia saattoi ostaa vain berjozka -kaupoista. Tästä voit kurkistaa minkälaisia kauppoja ne olivat.
Kaupan olisivat olleet myös aivan ihanat Minni ja Mikki Hiiri -hahmot.
En voinut vastustaa tuota sinivalkoista 50-luvun korilaukkua vaan sekin lähti Marjon matkaan.
Tarjolla olisi ollut oma kakadu-patsas sellaista etsivälle tai tarvitsevalle!
Kauniissa kannussa oli hauskoja eläinlyijykyniä, joista yksi kanikynä hyppäsi meille Espooseen.
Pakko myöntää etteivät minun ostokseni jääneet noihin aiemmin jo mainitsemiini tavaroihin. Kaksi aivan ihanaa sinivalkoista esinettä lähti myös Marjon matkaan mutta ne haluan esitellä ihan erikseen koska niitä tai hyllyä, jossa ne olivat Villissä Kanalassa en edes kuvannut. Hinnat tuotteilla olivat todella maltilliset eli kaikki minun ostokseni maksoivat yhteensä 79,80€. Kaikki muut ostamani tuotteet olivat vintagea kanilyijykynää lukuun ottamatta.
Villi Kanala on avoinna 16.4. - 26.6.2022 klo 11-16 la-su, 30.6. - 31.7.2022 klo 11-16 to-su, 6.8. - 25.9.2022 klo 11-16 la-su. Tarkemmin voit katsoa aukioloaikoja sekä muuta infoa tästä.
Kiitos Minna ja Kari kivasta tapaamisesta ja näkemisiin kesäkuussa ♥
Toisen pääsiäispäivän ilta joten pieni ja tervetullut irtiotto pääsiäisloman merkeissä on kohta päättymässä. Mukavan leppoisasti ja todella rauhallisissa merkeissä nämä pääsiäispäivät menivät. Muuten vietimme aikaa ihan pääkaupunkiseudulla mutta lankalauantaina matkattiin Loviisan Skinnarbyn Villi Kanala -nimiseen hurmaavaan "uutta & vintagea" puotiin peltojen keskelle. Tästä antoisasta ja hauskasta reissusta on tulossa ihan omaa postausta tässä lähipäivinä joten kannattaa pysyä kuulolla. Taisipa tuolta matkalta tarttua myös muutamia melko mielenkiintoisia juttuja Marjon matkaan. Mutta nyt keskitytään siihen miten meidän pääsiäinen meni.
Annan täyden kympin sille, että pääsiäisenä sää todellakin muuttui keväisen lämpimäksi kuten ennusteet lupasivat. Ei se Pekka Pouta siis ihan puppua puhunut teeveessä pääsiäisen säätä kertoessaan. Minä jopa uskaltauduin ottamaan välikausitakin esille. Tosin toissa aamuna kun hipsimme Mimmin kanssa aamulenkille olin vielä talvitakissa kun pakkasta oli pari astetta mittarissa. Lintujen konsertto oli aamuauringon noustessa ihan valtaisa joten kevättä on nyt kaikilla rinnassa. Saa nähdä miten käy mustarastaiden mahdollisen parvekkeellamme pesinnän kanssa. Tehdäänkö taas pesä vai ollaanko muuten vaan vanhasta muistista käytyä katselemassa paikkoja tutulla parvekkeella. Ainakin uroslinnut minusta jo kosiskelevat naaraita tuossa pihalla.
Pääsiäispöytämme oli perinteinen ja aika värikäs kuten aikaisempinakin vuosina. Kaloja, mätiä, kananmunanpuolikkaita, salaattia, kasviksia, possua uunissa lisukkeineen. Löysin Lidlistä murotaikinasta tehtyjä pupuja, jotka oli tarkoitus täyttää joko suolaisella tai makealla. En voinut olla käyttämättä noita pupuja koristeena pääsiäiskattauksessa ennen kuin ne täytettiin rahkalla. Ehkä noita suloisia pupuja on ollut siellä aiemminkin myynnissä mutta itse löysin niitä nyt ensimmäistä kertaa. Totta kai sitten itse leivottua rahkapiirakkaa kuten aina pääsiäisenä. Ja suklaata ei muodoissa - runsaasti! Eihän kukaan voi vastustaa Mignon -munia vai voiko... 😀
Mimmistä yritettiin ottaa myös pääsiäiskuva mutta pakko myöntää, että lukemattomien epäonnistuneiden otosten myötä oli pakko luovuttaa. Vuoden ikäisen jackrussellin pennun mielenkiinto ei vain yksinkertaisesti taida olla vielä valmis poseeraamaan nätisti pääsiäiskoristeiden ja -munien kera sohvalla. Facebookin jackrussell-ryhmässä olikin varoittava esimerkki siitä mitä pentukoira tekee kun se löytää kotoa pieniä pääsiäistipu koristeita, jotka vain odottavat sitä, että niitä vähän riepotellaan ja pureskellaan. Auts! Onneksi tuo energinen russeli ei ollut tuhonnut kuin parikymmentä koristetta eikä onneksi syönyt niistä yhtään. Ehkä ensi vuonna me saamme jo vähän onnistuneempia valokuvia!
Pääsiäisenä on liikuttu myös ulkona ahkerasti ja löydetty jo ensimmäiset sinivuokot sekä tulevia valkovuokkojen alkujakin. Auton ikkunasta nähtiin myös jo leskenlehtiäkin Kehä Ykkösen varressa. Myös ensimmäinen västäräkki tai itse asiassa kaksi bongattiin tänään kun tehtiin pikapyrähdys Kahvila Kampelaan. Sen jälkeen oli tarkoitus vielä käydä Haltialan tilalla kurkistamassa pääsiäistä siellä mutta Vantaanjoen tulvimisen vuoksi tie olikin poikki Laamannintien alikulun kohdalta. Olisimme toki päässeet sinne Tammiston tai Torpparinmäen kautta mutta jätimme seuraaviin viikonloppuihin vierailun koska sitten myös lampolaan pääsee. Nyt lampaita ei olisi päässyt katselemaan.
Miten teidän pääsiäinen on sujunut? Tuliko perinteisesti syötyä mämmiä tai pääsiäismunia? Nauttiko kukaan ruudun toisella puolella pashaa tai kulitsaa? Meillä pääsiäismunia riittää vielä monelle viikolle naposteltavaksi. Hyvää uutta huhtikuista viikkoa kaikille!
