Oodi tulppaaneille 🌷 🌷 🌷

Ihan ensimmäiseksi pahoittelut teille lukijoille siitä, että blogissa on ollut pisin tauko mitä koskaan bloggaukseni aikana. Anteeksi ♥ Kyse ei ole todellakaan siitä, että minulta olisivat kirjoitusaiheet tai asiat loppuneet vaan yksinkertaisesti viime viikon on vain vaivannut krooninen aikapula. Minähän en koskaan kirjoita mitään blogitekstejä valmiiksi varastoon vaan "aihiot teksteille" ovat päässäni joten ne pitää myös saada sieltä ulos valokuvineen. Valokuvien tallennuksen kanssa on ollut myös pientä pään vaivaa mutta eiköhän sekin saada kuntoon parin päivän sisällä. Päivätöissäni on ollut myös melkoista hulinaa ja työpäivääkin olen joutunut venyttämään vähän enemmän viimeisen viikon aikana. 

Kotirintamalla on näin kevään kunniaksi myös konmaritettu ihan urakalla eli UFFin kierrätyslaatikkoon on viety melko monta jätesäkillistä vaatteita sekä muitakin tekstiileitä. Tämä projekti jatkuu edelleen eli kun joku paikka on saatu tehtyä valmiiksi jatkuu syntynyt lumipalloefekti johonkin toiseen paikkaan konmarittamaan. Tällainen "kevätsiivo" ei ole luonteelleni mitenkään epätavallista vaan teen sitä aika ajoin. Lupaan palata taas normaaliin postaustahtiin eli vähintään se kolme postausta per viikko. 

Näin kauniita tulppaaneita oli 2019 Keskustakirjasto Oodissa Oodi tulppaaneilla tapahtumassa. 

Tulppaanikausi jatkuu vielä joten tämä postaus on omistettu iki-ihanille tulppaaneille. Tänä talvena ostin ensimmäiset tulppaanit yllättävän myöhään eli 27.tammikuuta. Yleensä meillä on tulppaaneita maljakossa jo loppiaisen jälkeen ja joskus myös joulukukkinakin on ollut tulppaaneita. Ehkä tänä vuonna verkkaisesti kukkineet amaryllikset pitivät huolen siitä, että tulppaaneita ei vielä kaivattu tammikuun alkupuolella. Kaupoissa niitä toki näkyi jo heti joulun jälkeen. 

Rakkaus tulppaaneihin on syntynyt jo lapsuudessani. Muistan kuinka isovanhempien kesämökillä Otalammella seurattiin aina keväällä mitkä sipulikukat sieltä maasta nousevatkaan ylös. Pääsin myös pikkutyttönä syksyllä istuttamaan tulppaanin sipuleita maahan. Sipuleiden "piilottaminen maahan" oli jotenkin todella jännää puuhaa ja tuntui hassulta miten sellaisesta ruskeasta ja melko rumasta "möykystä" voisi joskus tulla kaunis kukka. Mutta niitä kaunottaria vain nousi mustasta mullasta kun aurinko oli lämmittänyt riittävästi ja lumet olivat sulaneet. Koskaan ei mieleen jäänyt mihin oli mitä kukkasipuleita laitettu joten aina keväällä tuli myös yllätyksiä.

Ensimmäisenä blogivuotena 2013 tein myös mielenkiintoisen retken Kaisaniemen Kasvitieteelliseen puutarhaan ihailemaan Tulppaanien lumo -näyttelyä. Tuo tulppaaninäyttely oli äärimmäisen antoisa ja myös opetti minulle paljon uutta. Kasvihuoneissa esiteltiin myös historiallisia tulppaaneita, joista vanhimmat olivat keskiajalta saakka. Opin lisäksi sen, että tulppaanit ovat turkkilaisille täydellisen rakkauden vertauskuvia ja niitä on osattu kasvattaa yli tuhannen vuoden ajan. Oltiin taas minulle niin rakkaan historian äärellä kauniiden kukkien lisäksi. Hollannissa tulppaanista tuli aikoinaan yläluokan statussymboli, joka johti kiivaaseen jalostukseen ja jopa hintakeinotteluun. 

Duc van Tol Max Cramoisie vuodelta 1700, kuvattuna Kaisaniemen kasvitieteellisessä 2013.

Minulle jäi erityisen hyvin mieleen tuosta Kaisaniemen tulppaaninäyttelystä Duc van Tol Max Cramoisie -tulppaani, jonka identtiset esi-isät kasvoivat Alankomaan puutarhoissa jo 1500-luvun lopulla. Laji on rekisteröity Hollannissa jo vuonna 1595. On tällä tulppaanilla ikää aika kiitettävästi tai siis sen esi-isillä. Tämä lajike on ollut todella sitkeä koska se selvisi hengissä myös toisen  maailmansodan myllerryksistä. Sota-aikana ihmiset kärsivät valtavasta ruokapulasta joten myös tulppaanien sipuleita syötiin pahimpaan nälkään.

Nykyään tulppaaniniput ovat todella edullisia ja juuri näin keväällä niitä myös ostetaan paljon. Tulppaanit - kuten monet muutkin leikkokukat - ovat myös rantautuneet marketteihin ja ruokakauppoihin joten kukkien ostaminen hoituu siinä muiden ostosten lomassa. Muistan joskus vuosia sitten lukeneeni jostain, että suomalainen ostaa keskimäärin vuosittain toistakymmentä tulppaania. Itse olen lasken kuuluvani "heavy user" -kastiin koska minä saatan jo yhdellä kauppareissulla napata kaksi 7-tulppaanin nippua ostokoriini. 

Näin kauniisti tulppaanit kukkivat Hollannin Lissessa Keukenhofin puistossa keväällä 2016.

Aikoinaan tulppaanit olivat vain tosirikkaiden huvia ja luksusta. Arvostetuimpien tulppaanilajikkeiden hinnat saattoivat nousta moninkertaisiksi verrattuna tavallisen työläisen vuosipalkkaan. Varsinainen tulppaanimania koettiin Alankomaissa 1634-1637. Tulppaanisipulien hinnat kohosivat aivan pilviin 1637. Turkista alun perin tuodut tulppaanit olivat kukkina uusia ja eksoottisia joten ne olivat tuon ajan statussymboleita. Jos halusit olla aikaasi seuraava ja "piireissä mukana" sinulla oli varaa myös ostaa tulppaaneita. 

Kuva Wikipedia

Taiteilija Jan Brueghel nuorempi maalasi noin vuonna 1640 satiirisen taulun tulppaanimaniasta Alankomaissa. 

Brittiläinen journalisti, kirjailija ja runoilija Charles Mackay kirjoitti tunnetuimmassa teoksessaan Extraodinary Popular Delusion and the Madness of Crowds vuonna 1841 seuraavasti. Mackay kirjaa pidetään markkinapsykologian klassikkona joten monelle markkinointialan ihmiselle tämä "legendaarinen tulppaani/sipulicase" saattaa olla sieltä hyvinkin tuttu. 

”Vuonna 1634 hollantilaisten mania sai niin suuret mittasuhteet, että perustuotantoa alettiin laiminlyödä, ja kaikki väestöryhmät antoivat houkutella itsensä kaupankäyntiin. 1635 tiedetään monen investoineen 100000 guldenia hankkiakseen 40 sipulia. Erikoistulppaaneille annettiin hienot nimet ja hinnat seurasivat sipulin painoa.

Hollannista löytyi tuolloin kaksi Semper Augustusta. Amsterdamissa majaillut sipuli vaihtoi omistajaa seuraavalla kauppasummalla: 4600 Guldenia, uudet hevosrattaat, kaksi harmaata hevosta ja täydellinen valikoima valjaita eri käyttötarkoituksiin."

Semper Augustus tulppaani, kuva Garden of Eaden blogista

Melkoisia summia siis pulitettiin siitä, että saatiin yksi haluttu Semper Augustus tulppaanin sipuli. Kaunishan tuo tulppaani on sitä en kiellä mutta hinta hirvittää! Löysin netin uumenista myös tarinan onnettomasta merimiehestä, joka meni erehdyksessä nauttimaan silliaamiaisensa kanssa yhden Semper Augustus sipulin kyytipojaksi. Siinä katosi merimiehen nälkäiseen suuhun niin kallis sipuli, että sillä olisi kustantanut kokonaisen laivan henkilökuntineen yhdeksi vuodeksi merille. Merimies raukka sai maksukyvyttömänä muutaman kuukauden vankeustuomion ja toivottavasti maittavan aterian itselleen. Varmasti hänen elämänsä kallein herkku!

Olen mennyt jo laskuissani sekaisin kuinka monta tulppaania olen tänä vuonna ostanut! Jo 60 tulppaanin korvilla putosin kärryiltä määrissä joten päätin jättää laskemisen ja napata aina kimpun mukaan kun edellinen on kuihtunut. Hinnat kun eivät päätä huimaa. 

Oletko hurahtanut tulppaaneihin? Minkä väriset tulppaanit ovat suosikkejasi? Onko sinulla ehkä omassa puutarhassa tulppaaneja nousemassa mullasta? Kivaa iltaa kaikille!