Postauksen kuvat on lainattu netistä
Viime viikkojen tapahtumat Ukrainassa ovat saaneet minut pohtimaan hyvin vaikeita asioita. Miltä ihmisestä mahtaa tuntua kun hän joutuu jättämään oman kotimaansa päästäkseen sotaa pakoon? Taakse on jätettävä tuttu ja turvallinen kotitalo sekä paljon rakkaita muistoja menneestä, eletystä elämästä. Ympärillä lisääntyvä sekasorto pakottaa astumaan ulos omasta turvallisesta kuplasta, jossa elää ja lähtemään kohden vierasta maata ja tuntematonta päämäärää. Asuintalo on saattanut täysin tuhoutua ja oma menneisyyskin on palasina jossain raunioiden alla. Kaikki minkä eteen on tehnyt työtä on kirjaimellisesti "levinnyt kuin tuhka tuuleen".
Tulevaisuus ja seuraava päiväkin on täysin avoinna mutta pelko voittaa ja laittaa ihmisen pakosta liikkeelle. Päässä risteilee lähdön hetkellä varmasti todella ristiriitaisia tunteita. Selviänkö turvaan? Minkälaiseen paikkaan joudun? Mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Näenkö enää koskaan näitä tuttuja maisemia? Tai sukulaisia ja ystäviäni omassa kotimaassani? Palaanko enää takaisin?
Meillä Suomessa ihmisiä on viimeksi joutunut lähtemään kodeistaan evakkoon talvisodan aikaan. Marraskuusta 1939 maaliskuuhun 1940 kestänyt 105 päivän sota pakotti lähes puolimiljoonaa suomalaista jättämään oman kotinsa ja omaisuutensa sekä aloittamaan elämän ihan alusta jossain muualla Suomessa. Mukaansa evakkomatkalle sai ottaa niin paljon tavaraa kun jaksoi kantaa. Usein evakkoon lähtö tuli myös niin nopeasti ettei ehtinyt edes miettiä mitä mukaansa nappaa kun piti jo mennä. Talvisodan aikana oma talo saatettiin tuikata tuleen ettei se jäänyt viholliselle ja perheen karjakin katsottiin parhaaksi lopettaa. Todella raskaita päätöksi tehdä ja ennen kaikkea toteuttaa...
Yritin asettaa itseni vastaavaan tilanteeseen missä ne kolme miljoonaa omasta kotimaastaan Ukrainasta paennutta ihmistä on ollut lähdön hetkellä. Kuvittelu omassa, lämpimässä ja rauhallisessa kodissa oli todella vaikeaa. Minulla oli ympärilläni vaikka mitä mutta mitä osaisin ottaa mukaani matkalle tuntemattomaan? Jos olisin sodan ja pelon ympäröimä osaisinko edes toimia rationaalisesti ja järjellä? Varmasti pakkaisin mukaan lämpimiä vaatteita, lääkkeitä, sidetarpeita, hygieniatarvikkeita ja kaikki tärkeät asiapaperit. Ja totta kai Mimmi koirani.
Mutta mitkä esineet tai asiat olisivat minulle sellaisia, että kokisin niihin liittyvän niin paljon muistoja, että haluaisin niiden säilyvän mukanani myös uudessa kotimaassani evakkoretkelläni. Olisivatko ne koruja, jotka voisi muuttaa rahaksi tarvittaessa vai vanhoja valokuvia menneiltä vuosikymmeniltä? Se mitä mukaani ottaisin pitäisi olla myös kevyttä kannettavaa jos liikkuisin jalan. En osaa vastata yksiselitteisesti tähän kysymykseen vaikka kuinka sitä pohdin.
Kuva Pinterest
Silmiini osui mielenkiintoinen artikkeli, jossa mainittiin 80-vuotias sodan jaloista Suomeen matkannut ukrainalainen isoäiti. Vanha nainen oli lähtenyt matkaan vain päällään Ukrainan kansallispuku, joka yllään hän saapui hakemaan apua Luoman vanhalle seuraintalolle Kirkkonummella. Tuli ihan kyynel silmään lukiessani tätä juttua. Ehkä isoäiti oli ajatellut, että tuohon kansallispukuun kiteytyy hänen identiteettinsä ukrainalaisena ja se on myös konkreettinen muistutus hänen entisestä kotimaasta. Osa omaa kulttuuriperintöä tuli puvun mukana hänen kanssaan Suomeen kertomaan kuka hän on ja mistä on kotoisin. Urhea isoäiti!
Miss Ukraina Alena Spodynyuk kansallispukukierroksella tammikuussa 2017 Filippiineillä 65. Miss Universum-kisoissa. Tämä puku oli ehkä vähän tuunattu näihin missikisoihin. Kuva China.org
Ukrainan kansallispuku alkoi kiinnostamaan minua joten ryhdyin etsimään netistä enemmänkin kuvia sekä tietoa näistä kauniin, värikkäistä asuista. Ukrainan kansallispuvuissa näkyy historiallisia kirjontaornamentteja maan eri maantieteellisten osien alueilta. Maahan on pinta-alaltaan todella suuri, väkilukukin on 44 miljoonaa joten kansallispukujakin on monenlaisia. Yksityiskohdat, värit ja kirjontakin poikkeavat riippuen missä päin maata ja millä alueella puvut on valmistettu.
Kuva Pinterest
Ukrainan kansallispukujen juuret juontavat Kiovan Venäjän aikaan ja niistä löytyy monia eri tyylilajeja. Riippumatta siitä miltä alueelta kansallispuku on kotoisin on siihen aina kuulunut sekä naisilla että miehillä paita (vyshyvanka), jonka kauluksessa, hihansuissa ja helmassa on kirjailuita. Puvuissa näyttäisi myös kuvien perusteella olevan paljon punaista väriä mukana vaikka muunkin värisiin pukuihin törmäsin. Puku koostuu puseron lisäksi pitkästä hameesta, huivista, vyöstä ja päähineestä.
Kuva Pinterest
Kuva Pinterest
Kuva Pinterest
Toivon sydämestäni, että tämä sota saataisiin loppumaan mahdollisimman pian ja Ukrainaan palaisi rauha. Hyvää viikonloppua kaikesta huolimatta!
Voi kun sota tosiaankin jo loppuisi, ja senkin jälkeen kestää vuosia korjata kaikki tuhot.
VastaaPoistaIhan kauhea ajatus on tosiaankin se miltä tuntuu jättää kaikki taakseen kun joutuu pakenemaan sotaa. Tänne on tähän mennessä tullut yli 7000 ukrainalaisra pakolaista, ja eilen samalla kadulla asuva ystäväni kertoi että hänen kerrosnaapurinsa luona nyt Ukrainasta paennut äiti&tytär.
Nuo ukrainalaiset kansallispuvut ovat niin kauniita ❤️Kaunista viikonloppua sinulle Marjo
Sodan loppumista minäkin toivon todella hartaasti. Suren myös sitä, että kohteita missä on vanhuksia, lapsia ja naisia pommitetaan säälimättä. Pysähdyttävä oli kuva eilen tai toissapäivänä kaikista niistä tyhjistä lastenvaunuista, jotka symboloivat Lvivin kaupungissa tässä sodassa jo kuolleita 109 lasta - puhumattakaan siitä, että haavoittuneita lapsia on 130. Tuntuu niin väärältä.
PoistaUkrainan kansallispuvut on värikkään kauniit. Hyvää alkanutta viikoa Jael ❤️
Eikun 12000 on tänne tullut. Eurooppaan on helpompi päätyä..
VastaaPoistaPaljon on teillekin pakolaisia Ukrainasta tullut.
PoistaAivan kauhea artikkeli. Tai siis, ei itse artikkeli, mutta tunne, mitä se herätti...
VastaaPoistaPassi. Raha. Päällepantavia arvoesineitä. Pari kuvaa. Lapsen lempilelu. Lähdön hetkellä ei todellakaan pysty ajattelemaan rationaalisesti. Minä toivon, etten koskaan koe sellaista hetkeä, ettei kukaan koskaan joutuisi kokemaan.
Itse toivon myös hartaasti etten koskaan joutuisi tilanteen eteen jossa pitäisi tehdä päätäs ennen lähtöä mitä ottaa mukaan mitä ei. Rationaalisuus siirtyy sivuun kun tunteet ottavat vallan. Toivotaan, että tämä sota saataisiin jotenkin ratkaistua ja pian.
PoistaKoko tämä tilanne on hyvin ahdistava. Minulla on ollut samoja mietteitä, että miten itse toimisin. Muistan miten mummini kertoi, että tärkeintä oli saada rakkaat ihmiset mukaan, että materialla ei ollut niin väliä...uskon, että itse toimisin tämän mukaan myös.
VastaaPoistaRauhallista viikonloppua sinulle Marjo <3
Uskon, että monia suomalaisia ahdistaa. Omat isovanhempani eivät ole evakkoon joutuneet lähtemään mutta Hgistä kyllä maaseudulle turvaan kun pommitukset pelottivat. En minäkään usko, että materialla tuossa tilanteessa olisi väliä. Tärkeimmät muistot kulkevat aina sydämessä mukana.
PoistaHyvää uutta viikkoa Outi kaikesta huolimatta ❤️
Ukrainan sota on aiheuttanut minulla samanlaisia mietteitä ja pelkkä ajatuskin siitä, että joutuisi lähtemään kodistaan tuntuu aivan kauhealta. Olen myös miettinyt, mitä ottaisin mukaan vastaavassa tilanteessa, todennäköisesti vain sellaista, jossa olisi tunnearvoa ja sellaisiakin minulla on vain vähän. Kansallinen Identiteetti on onneksi jotain sellaista, jota ei mitkään mahtimiehet vallanhimoissaan saa nitistettyä, sillä se on meidän jokaisen sydämessä ja perimässä. Kävi sodassa miten hyvänsä Ukrainassa ukrainalaisuus on varmasti vain vahvistunut.
VastaaPoistaOlitpa löytänyt hienoja kuvia kansallispuvuista. Toivotaan, että sota päättyisi ja rauha palaisi mahdollisimman pian! Kiitos tästä koskettavasta(kin) postauksesta. <3
Kiitos Satu kommentistasi ❤️ Ajatus oman kodin jättämistä oman tahdon vastaisesti kuulostaa todella vaikealta päätökseltä mutta pysyäkseen hengissä niin vain pitäisi pystyä tekemään. Kansallinen identiteetti kulkee meillä aina mukana verenperintönä olimme sitten missä päin maailmaa tahansa. Muistan isoäitini kertoneen, että kun karjalaiset asutettiin eri puolelle Suomea oli sekin vaikea prosessi vaikka ihmiset olivat samaa kanssa mutta tavoiltaan erilaisia. Emme voi muuta kuin toivoa, että rauha saataisiin aikaan.
PoistaUkrainan kansallispuvut ovat kauniita. Hyvää alkanutta viikkoa!