Oodi tulppaaneille 🌷 🌷 🌷

Ihan ensimmäiseksi pahoittelut teille lukijoille siitä, että blogissa on ollut pisin tauko mitä koskaan bloggaukseni aikana. Anteeksi ♥ Kyse ei ole todellakaan siitä, että minulta olisivat kirjoitusaiheet tai asiat loppuneet vaan yksinkertaisesti viime viikon on vain vaivannut krooninen aikapula. Minähän en koskaan kirjoita mitään blogitekstejä valmiiksi varastoon vaan "aihiot teksteille" ovat päässäni joten ne pitää myös saada sieltä ulos valokuvineen. Valokuvien tallennuksen kanssa on ollut myös pientä pään vaivaa mutta eiköhän sekin saada kuntoon parin päivän sisällä. Päivätöissäni on ollut myös melkoista hulinaa ja työpäivääkin olen joutunut venyttämään vähän enemmän viimeisen viikon aikana. 

Kotirintamalla on näin kevään kunniaksi myös konmaritettu ihan urakalla eli UFFin kierrätyslaatikkoon on viety melko monta jätesäkillistä vaatteita sekä muitakin tekstiileitä. Tämä projekti jatkuu edelleen eli kun joku paikka on saatu tehtyä valmiiksi jatkuu syntynyt lumipalloefekti johonkin toiseen paikkaan konmarittamaan. Tällainen "kevätsiivo" ei ole luonteelleni mitenkään epätavallista vaan teen sitä aika ajoin. Lupaan palata taas normaaliin postaustahtiin eli vähintään se kolme postausta per viikko. 

Näin kauniita tulppaaneita oli 2019 Keskustakirjasto Oodissa Oodi tulppaaneilla tapahtumassa. 

Tulppaanikausi jatkuu vielä joten tämä postaus on omistettu iki-ihanille tulppaaneille. Tänä talvena ostin ensimmäiset tulppaanit yllättävän myöhään eli 27.tammikuuta. Yleensä meillä on tulppaaneita maljakossa jo loppiaisen jälkeen ja joskus myös joulukukkinakin on ollut tulppaaneita. Ehkä tänä vuonna verkkaisesti kukkineet amaryllikset pitivät huolen siitä, että tulppaaneita ei vielä kaivattu tammikuun alkupuolella. Kaupoissa niitä toki näkyi jo heti joulun jälkeen. 

Rakkaus tulppaaneihin on syntynyt jo lapsuudessani. Muistan kuinka isovanhempien kesämökillä Otalammella seurattiin aina keväällä mitkä sipulikukat sieltä maasta nousevatkaan ylös. Pääsin myös pikkutyttönä syksyllä istuttamaan tulppaanin sipuleita maahan. Sipuleiden "piilottaminen maahan" oli jotenkin todella jännää puuhaa ja tuntui hassulta miten sellaisesta ruskeasta ja melko rumasta "möykystä" voisi joskus tulla kaunis kukka. Mutta niitä kaunottaria vain nousi mustasta mullasta kun aurinko oli lämmittänyt riittävästi ja lumet olivat sulaneet. Koskaan ei mieleen jäänyt mihin oli mitä kukkasipuleita laitettu joten aina keväällä tuli myös yllätyksiä.

Ensimmäisenä blogivuotena 2013 tein myös mielenkiintoisen retken Kaisaniemen Kasvitieteelliseen puutarhaan ihailemaan Tulppaanien lumo -näyttelyä. Tuo tulppaaninäyttely oli äärimmäisen antoisa ja myös opetti minulle paljon uutta. Kasvihuoneissa esiteltiin myös historiallisia tulppaaneita, joista vanhimmat olivat keskiajalta saakka. Opin lisäksi sen, että tulppaanit ovat turkkilaisille täydellisen rakkauden vertauskuvia ja niitä on osattu kasvattaa yli tuhannen vuoden ajan. Oltiin taas minulle niin rakkaan historian äärellä kauniiden kukkien lisäksi. Hollannissa tulppaanista tuli aikoinaan yläluokan statussymboli, joka johti kiivaaseen jalostukseen ja jopa hintakeinotteluun. 

Duc van Tol Max Cramoisie vuodelta 1700, kuvattuna Kaisaniemen kasvitieteellisessä 2013.

Minulle jäi erityisen hyvin mieleen tuosta Kaisaniemen tulppaaninäyttelystä Duc van Tol Max Cramoisie -tulppaani, jonka identtiset esi-isät kasvoivat Alankomaan puutarhoissa jo 1500-luvun lopulla. Laji on rekisteröity Hollannissa jo vuonna 1595. On tällä tulppaanilla ikää aika kiitettävästi tai siis sen esi-isillä. Tämä lajike on ollut todella sitkeä koska se selvisi hengissä myös toisen  maailmansodan myllerryksistä. Sota-aikana ihmiset kärsivät valtavasta ruokapulasta joten myös tulppaanien sipuleita syötiin pahimpaan nälkään.

Nykyään tulppaaniniput ovat todella edullisia ja juuri näin keväällä niitä myös ostetaan paljon. Tulppaanit - kuten monet muutkin leikkokukat - ovat myös rantautuneet marketteihin ja ruokakauppoihin joten kukkien ostaminen hoituu siinä muiden ostosten lomassa. Muistan joskus vuosia sitten lukeneeni jostain, että suomalainen ostaa keskimäärin vuosittain toistakymmentä tulppaania. Itse olen lasken kuuluvani "heavy user" -kastiin koska minä saatan jo yhdellä kauppareissulla napata kaksi 7-tulppaanin nippua ostokoriini. 

Näin kauniisti tulppaanit kukkivat Hollannin Lissessa Keukenhofin puistossa keväällä 2016.

Aikoinaan tulppaanit olivat vain tosirikkaiden huvia ja luksusta. Arvostetuimpien tulppaanilajikkeiden hinnat saattoivat nousta moninkertaisiksi verrattuna tavallisen työläisen vuosipalkkaan. Varsinainen tulppaanimania koettiin Alankomaissa 1634-1637. Tulppaanisipulien hinnat kohosivat aivan pilviin 1637. Turkista alun perin tuodut tulppaanit olivat kukkina uusia ja eksoottisia joten ne olivat tuon ajan statussymboleita. Jos halusit olla aikaasi seuraava ja "piireissä mukana" sinulla oli varaa myös ostaa tulppaaneita. 

Kuva Wikipedia

Taiteilija Jan Brueghel nuorempi maalasi noin vuonna 1640 satiirisen taulun tulppaanimaniasta Alankomaissa. 

Brittiläinen journalisti, kirjailija ja runoilija Charles Mackay kirjoitti tunnetuimmassa teoksessaan Extraodinary Popular Delusion and the Madness of Crowds vuonna 1841 seuraavasti. Mackay kirjaa pidetään markkinapsykologian klassikkona joten monelle markkinointialan ihmiselle tämä "legendaarinen tulppaani/sipulicase" saattaa olla sieltä hyvinkin tuttu. 

”Vuonna 1634 hollantilaisten mania sai niin suuret mittasuhteet, että perustuotantoa alettiin laiminlyödä, ja kaikki väestöryhmät antoivat houkutella itsensä kaupankäyntiin. 1635 tiedetään monen investoineen 100000 guldenia hankkiakseen 40 sipulia. Erikoistulppaaneille annettiin hienot nimet ja hinnat seurasivat sipulin painoa.

Hollannista löytyi tuolloin kaksi Semper Augustusta. Amsterdamissa majaillut sipuli vaihtoi omistajaa seuraavalla kauppasummalla: 4600 Guldenia, uudet hevosrattaat, kaksi harmaata hevosta ja täydellinen valikoima valjaita eri käyttötarkoituksiin."

Semper Augustus tulppaani, kuva Garden of Eaden blogista

Melkoisia summia siis pulitettiin siitä, että saatiin yksi haluttu Semper Augustus tulppaanin sipuli. Kaunishan tuo tulppaani on sitä en kiellä mutta hinta hirvittää! Löysin netin uumenista myös tarinan onnettomasta merimiehestä, joka meni erehdyksessä nauttimaan silliaamiaisensa kanssa yhden Semper Augustus sipulin kyytipojaksi. Siinä katosi merimiehen nälkäiseen suuhun niin kallis sipuli, että sillä olisi kustantanut kokonaisen laivan henkilökuntineen yhdeksi vuodeksi merille. Merimies raukka sai maksukyvyttömänä muutaman kuukauden vankeustuomion ja toivottavasti maittavan aterian itselleen. Varmasti hänen elämänsä kallein herkku!

Olen mennyt jo laskuissani sekaisin kuinka monta tulppaania olen tänä vuonna ostanut! Jo 60 tulppaanin korvilla putosin kärryiltä määrissä joten päätin jättää laskemisen ja napata aina kimpun mukaan kun edellinen on kuihtunut. Hinnat kun eivät päätä huimaa. 

Oletko hurahtanut tulppaaneihin? Minkä väriset tulppaanit ovat suosikkejasi? Onko sinulla ehkä omassa puutarhassa tulppaaneja nousemassa mullasta? Kivaa iltaa kaikille! 

Helsingin Kauppiaiden Leipäbaari -leikkeleiden avulla jokainen voi olla leipäbaarimestari

 

HK leikkeleet on saatu

Muistatteko kun lapsena yksin kotona ollessa tuli nälkä ja niin kipaistiin keittiöön tekemään voileipä tai siis voikkari kuten meillä oli tapana sitä kutsua. Oma suosikkini oli tuhti viipale hiivaleipää, jonka päälle laitettiin monta viipaletta juustoa ja juotiin vielä kuppi kaakaota leipäherkun kanssa. Ai, että se oli hyvää ja piti myös näläntunteen poissa siihen saakka kun vanhemmat tulivat kotiin. Vielä aikuisenakin minä usein pikkunälkään teen voileivän ja otan kyytipojaksi kupillisen kahvia. Muutamia viikkoja sitten sähköpostiini tupsahti mielenkiintoinen kutsu osallistua virtuaalisesti Helsingin Kauppiaiden Leipäbaarikouluun.

Kuva HK Leipäbaari 

"Kun tuore leipä on hyvää pelkällä leikkeleellä ja parilla kurkkusiivulla, kuinka hyvää ja monipuolista ruokaa siitä saakaan, kun aiheeseen tarttuu tunnettu keittiömestari? Uuteen leipätrendiin täysillä sukeltaneen Kape Aihisen Leipäbaarimestarikurssi yhdistää leivät, leikkeleet, lisukkeet sekä täytettyjen leipien tekijät." 

Totta kai minä halusin mukaan oppimaan lisää voileipien salaisuuksista ja myös tekemään vielä monipuolisemmin leipäherkkuja. Voileipien kasaaminen on hauskaa puuhaa ja siihen ei todellakaan mene Kapen ohjeiden mukaan kuin 15-30 minuuttia. Leipien maailma on lähes rajaton ja leivillä syntyy ruokaisa kattaus vaikka nopeaan nälkään, lounaaksi, illanviettoon, leffailtaan tai evääksi. 

Helsingin Kauppiaat on tuonut nyt maaliskuussa kauppojen leikkelevalikoimiin uuden HK Leipäbaari -tuoteperheen. Suomalaisesta lihasta on valmistettua porsaan rosvofilettä, naudan gourmet paahtopaistia, rypsiporsaan gourmet pastramia, porsaan pippuri sisäfilettä, broilerin paahtofilettä ja porsaan sisäfilettä. Tässä on aika hyvä setti lähteä kehittelemään erilaisia leipävaihtoehtoja eli siis kerrosleipiä siis sandwichejä tai sänkkäreitä, bageleita, panineja, eväsleipiä jne. Leivät voi tarvittaessa myös paahtaa.

Kape Aihisen yksi ohje oli se, että täytteitä leipiin voi laittaa runsaasti mikä tekee niistä entistä ruokaisempia. Joku taisi huolestuneena kysellä virtuaalisessa Leipäbaarikoulussa miten niitä sitten oikein syödään siististi jos täytteitä on runsaasti? Oma kikkani on ottaa ruokailuvälineet käyttöön helpottamaan ruokailua. Tässä postauksessa näkyvät bagelit syötiin kukin tavallaan mutta itse suosin veistä ja haarukkaa apuna. Toki bagelin voi myös syödä käsin mutta ei ehkä valkoisen paidan kanssa. Itse nimittäin tiputtelen aina valkoisille vaatteille ruokaa :) 

Helsingin Kauppiaiden Leipäbaari-koulussa Kapa Aihinen valmisti kuusi erilaista leipää. HK:n sivuilta löytyy Kapen reseptejä leipien tekemiseen ja itse jaan tässä nyt tekemäni "Kapen leffaillan broilerin paahtofilee bagelit" -reseptin. Koska minä aina vähän varioin reseptejä tein niin myös näiden bageleiden kanssa eli omissa bageleissani on käytetty gourmet paahtopaistia broilerin sijaan ja lisäsin myös balsamicoa mozzarellan päälle. Muuten noudatin kyllä Kapen ohjetta. 

Ainekset 

(4 annosta)

1 pkt HK Helsingin Kauppiaiden Leipäbaari Broilerin paahtofilee 180 g

4 bagelia
2 avokadoa
2 buffalomozzarellapalloa
150 g basilikatuorejuustoa
40 g babypinaattia
2 rkl seesaminsiemeniä koristeeksi

Basilikatuorejuusto:

150 g tuorejuustoa (maustamaton)
2 ruukkua basilikaa
1 valkosipulinkynsi
ripaus suolaa ja mustapippuria

Valmistusohje

 15 min

Hienonna basilika veitsellä ja murskaa valkosipuli. Yhdistä basilikatuorejuuston ainekset tasaiseksi levitteeksi. Mausta levitettä tarvittaessa suolalla ja mustapippurilla.

Halkaise bagelit, viipaloi avokadot ja mozzarella ohuiksi siivuiksi. Kata lisäksi broilerin paahtofileesiivut, babypinaatit sekä basilikatuorejuusto pöytään ja ei muuta kuin bageleita rakentamaan! 

Kape tykkää hieman fiilistellä ja tässä reseptissä viimeisen silauksen antaa ripaus seesaminsiemeniä täytteiden joukkoon.

Bagelit olivat todella runsaita ja maistuvia. Niiden kanssa nautittiin Anttilan Tilan Herukanlehti kuohujuomaa. En muista mistä olen tuon juoman olen ostanut mutta hyvää oli. Itse kutsun herukanlehtijuomaa aina Louhisaari juomaksi koska olen oppinut sitä lapsena tuolla nimellä nimittämään. Juomaa on valmistettu Louhisaaren kartanossa Askaisten kartanossa ja jotkut puhuvatkin myös Mannerheimin juomasta koska sitä valmistettiin hänen synnyinkodissaan. 

Leipäbaari -tuotteita pystyy kyllä tekemään vaikka minkälaisia ja makuisia leipäherkkuja. En ole vielä päättänyt minkä reseptin nappaan seuraavaksi Kapen leivistä. Olisiko se "Pastrami toast Reuben" kenties... tai paahtopaisti hapankorput ja munamajoneesi...jää nähtäväksi :)

Minkälaisia voileipiä teillä tehdään kotona? Oletko bagelin vai enemmin kerrosleivän ystävä? Ovatko paninit tuttuja? Ja totta kai tähän loppuu se legendaarinen kysymys "Tuleeko leivälle ensin juusto vai leikkele?" Jos minulta kysytään niin aina ensin juusto. Mukavaa iltaa kaikille! 

Kevättuumailuita ja pikkuhankintoja

 

Kevätpäiväntasaus oli eilen 20.maaliskuuta täsmälleen kello 15.32 Suomen aikaan joten hyvästi talvi! Ihan näin yksikertaista tämä "keikkuen tuleva kevät" ei kuitenkaan tule olemaan vaan välillä kylmenee ja taas sitten lämpenee. Mutta eilinen oli merkittävä päivä siksi, että silloin yö ja päivä olivat yhtä pitkiä. Tästä eteenpäin valoisa aika vain pitenee pitenemistään. Maasta puskee jo jossain - tosin ei meidän nurkilla - vihreitä versojakin esille somekuvien perusteella. Kevään ensimmäiset vaaleanvihreät ovat todella suloisen näköisiä kuin pieniä vihreitä Hattivatteja nousemassa mustasta mullasta. Mustarastaan kuulin laulavan jo 8.maaliskuuta ja tuo hetki on aina yhtä pysäyttävä. Sen huilumainen ääni pimenevässä illassa on ensimmäinen lupaus siitä, että talvi on voitettu. Olisi tehnyt mieli hihkua riemusta tuon laulun kuullessaan mutta annoin mestarin jatkaa lauluaan ja hymyilin vain leveästi.   

Tulppaaneita pitää aina olla maljakossa näin keväällä. 

Tämä riehakas kevään huumaava tunne saa jo mieleen ajatuksen, että mitäs jos kaivaisin kevätkengät esille. Valkoiset tennarit olisi niin ihana vetäistä jalkaa Icebugien jälkeen. En laittaisi yhtään hanttiin jos sujauttaisin jalkani mustiin loafereihin talven jälkeen. Ei enää rapisevan raskasta kävelyä portaissa vaan sipsutellen ulos. Mutta kun kurkistan ulos meidän ikkunoista hautaan ajatuksen yhtä nopeasti kuin se tuli mieleeni. Rapun eteen on onneksi tuotu taas uutta hiekkaa peilikirkkaan jään päälle. Silti tänä aamuna nastakengistäni huolimatta olin tehdä spagaatin kun Mimmi äkkäsi lumikinoksen takaa tulevan rusakon. Rusakko pääsi pakoon, minä pysyin onneksi tolpillani ja Mimmiä harmitti. En usko, että tennari- ja loafer-kelit ovat ihan tässä nurkan takana ainakaan meidän asuinnurkilla. 

Jean-Michel Picart (1600-1682), Kukka-asetelma, kuva: Sinebrychoffin museo 

Koska en voinut laittaa kesäkenkiä jalkaan tilasin netistä kesäisen paidan ja mekon. Olen viimeksi käynyt vaatekaupassa fyysisesti ennen koronan alkamista mutta onneksi on mahdollista myös tilata verkosta. Tässä viskoosi kukkapaidassa oli niin äärimmäisen herkän romanttiset kukat, että ne melkein tuoksuivat jo keväälle ellei jo kesälle. Olin juuri ennen Reservedin nettisivuille klikkaamista ihaillut Sinebrychoffin taidemuseon uutta Linné ja pieni pala paratiisia -näyttelyä, joka täytyy ehdottomasti päästä katsomaan ja kokemaan. Minun uusi paitani on kuin nuo maalaukset mutta vain vaaleammalla pohjalla. 

Kuvat Reserved

Järvenpään taidemuseossa ollaan myös kesäisissä tunnelmissa "Ihmisille ja kuoriaisille - Puutarhan salaisuus - näyttelyssä"

Kun sitten olin jo valmiiksi Reservedin sivuilla niin päätin ihan nopeasti kurkata minkälaisia mekkoja olisi tarjolla. Hain hetki sitten paketin postista enkä ehtinyt nyt valokuvailla näitä ihanuuksia ylläni joten saatte nyt tyytyä vain netistä kaapattuihin kuviin. Vihreä värinä - nimenomaan tummavihreä - näyttää olevan tänä kevään todella suosittu. Bongasin myös aivan ihania vihreitä vaatteita mutta ne jäivät mietintämyssyyn ja pohdintaan "tarvitsenko niitä ihan oikeasti". Tästä kukkamekossa on vihreää sopivasta ja muitakin kesäisiä värejä. Voisin sonnustautua tähän mekkoon ensi kesänä yhden ihanan kummityttöni yo-juhliin joten hyvä ostos omasta mielestäni. 

Piipahdin Plantagenissa hakemassa sinivalkoisen kukkaruukun, johon siirsin ikivanhan kultaköynnöksen. Minulla on ollut tämä kultaköynnös varmasti 20 vuotta. Välillä se on voinut todella hyvin ja luikerrellut pitkin poikin vehreänä mutta sitten olen taas unohtanut sen ja tiedätte mitä sitten on tapahtunut. Olin on heittämässä köynnöstä kokonaan pois mutta päätin antaa sille vielä mahdollisuuden.

Uusi mehikasvi tarttui mukaan Lidlistä.

Tuo "pääruukku" oli täysin hetken mielijohteesta tehty nettiostos, jota vähän sydän syrjällään odotin ennen sen saapumista. Muistatte varmaan, että viime keväänä piipahdin Paimiossa ihanassa Hannan Huushollissa, josta minulle tarttui mukaan myös kaksi "pääruukkua". Olen siitä lähtien aina googletellut näitä pääruukkuja joten netti myös osaa niitä tarjota minulle säännöllisesti. Netti nuuskii mitä teet ja on todella ovela! Tämän kasvoruukun luulin tilaavani rapakon takaa siis Jenkeistä mutta kun sain tiedon, että se toimitetaan Kiinasta olin hieman skeptinen. Muistin Casa Mimin blogin Sarin yhden nettiostoksen, joka ei mennyt ihan putkeen. Mutta ruukku olikin juuri sellainen kuin kuvassa joten tämän nettiostos meni ihan nappiin. 

Viimeinen kuva muistuttaa siitä, että nyt kun on kevät pitää muistaa myös laittaa punaa huuliin aina silloin kun ei ole maskia kasvoilla ja totta kai myös punaista kynsiin. Ja pitää ehdottomasti kääntää kasvot kevätaurinkoa kohden ja hymyillä leveästi nauttien auringonsäteistä ja lämmöstä talven jälkeen.

Jo sinä olet kevätfiiliksissä? Polttelevatko kevätkengät jo jalkaan pääsyä? Oletko tehnyt keväthankintoja joko itselleni tai kotiin? Mukavaa iltaa kaikille! 

Mitä ottaa mukaan kun joutuu jättämään kotimaan...

 

Postauksen kuvat on lainattu netistä 

Viime viikkojen tapahtumat Ukrainassa ovat saaneet minut pohtimaan hyvin vaikeita asioita. Miltä ihmisestä mahtaa tuntua kun hän joutuu jättämään oman kotimaansa päästäkseen sotaa pakoon? Taakse on jätettävä tuttu ja turvallinen kotitalo sekä paljon rakkaita muistoja menneestä, eletystä elämästä. Ympärillä lisääntyvä sekasorto pakottaa astumaan ulos omasta turvallisesta kuplasta, jossa elää ja lähtemään kohden vierasta maata ja tuntematonta päämäärää. Asuintalo on saattanut täysin tuhoutua ja oma menneisyyskin on palasina jossain raunioiden alla. Kaikki minkä eteen on tehnyt työtä on kirjaimellisesti "levinnyt kuin tuhka tuuleen". 

Tulevaisuus ja seuraava päiväkin on täysin avoinna mutta pelko voittaa ja laittaa ihmisen pakosta liikkeelle. Päässä risteilee lähdön hetkellä varmasti todella ristiriitaisia tunteita. Selviänkö turvaan? Minkälaiseen paikkaan joudun? Mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Näenkö enää koskaan näitä tuttuja maisemia? Tai sukulaisia ja ystäviäni omassa kotimaassani? Palaanko enää takaisin?

Meillä Suomessa ihmisiä on viimeksi joutunut lähtemään kodeistaan evakkoon talvisodan aikaan. Marraskuusta 1939 maaliskuuhun 1940 kestänyt 105 päivän sota pakotti lähes puolimiljoonaa suomalaista jättämään oman kotinsa ja omaisuutensa sekä aloittamaan elämän ihan alusta jossain muualla Suomessa. Mukaansa evakkomatkalle sai ottaa niin paljon tavaraa kun jaksoi kantaa. Usein evakkoon lähtö tuli myös niin nopeasti ettei ehtinyt edes miettiä mitä mukaansa nappaa kun piti jo mennä. Talvisodan aikana oma talo saatettiin tuikata tuleen ettei se jäänyt viholliselle ja perheen karjakin katsottiin parhaaksi lopettaa. Todella raskaita päätöksi tehdä ja ennen kaikkea toteuttaa...

Yritin asettaa itseni vastaavaan tilanteeseen missä ne kolme miljoonaa omasta kotimaastaan Ukrainasta paennutta ihmistä on ollut lähdön hetkellä. Kuvittelu omassa, lämpimässä ja rauhallisessa kodissa oli todella vaikeaa. Minulla oli ympärilläni vaikka mitä mutta mitä osaisin ottaa mukaani matkalle tuntemattomaan? Jos olisin sodan ja pelon ympäröimä osaisinko edes toimia rationaalisesti ja järjellä? Varmasti pakkaisin mukaan lämpimiä vaatteita, lääkkeitä, sidetarpeita, hygieniatarvikkeita ja kaikki tärkeät asiapaperit. Ja totta kai Mimmi koirani. 

Mutta mitkä esineet tai asiat olisivat minulle sellaisia, että kokisin niihin liittyvän niin paljon muistoja, että haluaisin niiden säilyvän mukanani myös uudessa kotimaassani evakkoretkelläni. Olisivatko ne koruja, jotka voisi muuttaa rahaksi tarvittaessa vai vanhoja valokuvia menneiltä vuosikymmeniltä? Se mitä mukaani ottaisin pitäisi olla myös kevyttä kannettavaa jos liikkuisin jalan. En osaa vastata yksiselitteisesti tähän kysymykseen vaikka kuinka sitä pohdin. 

Kuva Pinterest

Silmiini osui mielenkiintoinen artikkeli,  jossa mainittiin 80-vuotias sodan jaloista Suomeen matkannut ukrainalainen isoäiti. Vanha nainen oli lähtenyt matkaan vain päällään Ukrainan kansallispuku, joka yllään hän saapui hakemaan apua Luoman vanhalle seuraintalolle Kirkkonummella. Tuli ihan kyynel silmään lukiessani tätä juttua. Ehkä isoäiti oli ajatellut, että tuohon kansallispukuun kiteytyy hänen identiteettinsä ukrainalaisena ja se on myös konkreettinen muistutus hänen entisestä kotimaasta. Osa omaa kulttuuriperintöä tuli puvun mukana hänen kanssaan Suomeen kertomaan kuka hän on ja mistä on kotoisin. Urhea isoäiti! 

Miss Ukraina Alena Spodynyuk kansallispukukierroksella tammikuussa 2017 Filippiineillä 65. Miss Universum-kisoissa. Tämä puku oli ehkä vähän tuunattu näihin missikisoihin. Kuva China.org

Ukrainan kansallispuku alkoi kiinnostamaan minua joten ryhdyin etsimään netistä enemmänkin kuvia sekä tietoa näistä kauniin, värikkäistä asuista. Ukrainan kansallispuvuissa näkyy historiallisia kirjontaornamentteja maan eri maantieteellisten osien alueilta. Maahan on pinta-alaltaan todella suuri, väkilukukin on 44 miljoonaa joten kansallispukujakin on monenlaisia. Yksityiskohdat, värit ja kirjontakin poikkeavat riippuen missä päin maata ja millä alueella puvut on valmistettu. 

Kuva Pinterest

Ukrainan kansallispukujen juuret juontavat Kiovan Venäjän aikaan ja niistä löytyy monia eri tyylilajeja. Riippumatta siitä miltä alueelta kansallispuku on kotoisin on siihen aina kuulunut sekä naisilla että miehillä paita (vyshyvanka), jonka kauluksessa, hihansuissa ja helmassa on kirjailuita. Puvuissa näyttäisi myös kuvien perusteella olevan paljon punaista väriä mukana vaikka muunkin värisiin pukuihin törmäsin. Puku koostuu puseron lisäksi pitkästä hameesta, huivista, vyöstä ja päähineestä. 

Kuva Pinterest

Kuva Pinterest

Kuva Pinterest

Toivon sydämestäni, että tämä sota saataisiin loppumaan mahdollisimman pian ja Ukrainaan palaisi rauha. Hyvää viikonloppua kaikesta huolimatta!

Ihmisille ja kuoriaisille - Puutarhan salaisuus -näyttely on täynnä jo ihanaa kesää

 

Venny Soldan-Brofeldt, kukka-aiheisia maalauksia 

Terveisiä Järvenpäästä ja niin kesäisestä Ihmisille ja kuoriaisille - Puutarhan salaisuus -näyttelystä! Lauantain kunniaksi huristelimme katsomaan Järvenpään museon tämän vuoden päänäyttelyä, joka avattiin helmikuun puolivälissä ja se on nähtävillä 28.elokuuta saakka. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja minusta se lämmitti jo poskia. Lämpömittari näyttikin tänään peräti +7C astetta joten myös lumet olivat alkaneet sulamaan. 

Moottoritiellä ajelun jälkeen mustasta autostani on tullut kyllä ihan tummanharmaa ja tuulilasiakin piti putsailla ihan koko ajan. Sulaneet lumet ovat nyt valuneet vetenä tielle ja siitä sitten liikenteen menossa taas siirtyivät autoihin kuravetenä. Täytyypä kurvailla jonkun pesukadun kautta mitä pikimmiten etsimään se oikea väri taas esille.  

Eero Järnefelt, Kukkivaa kesää 1918

Ihmisille ja kuoriaisille - Puutarhan salaisuus -näyttely jakautuu kahteen osaan Suomen taiteen kultakauteen ja nykytaiteeseen. Kun astuu Järvenpään museoon sisälle näkee taiteilija Pasi Rauhalan tähän näyttelyyn luoman mediataideteoksen Eero Was Here (2022). Kannattaa istahtaa hetkeksi teoksen edessä oleville puutarhatuoleille ja katsoa miltä Eero Järnefeltin ateljeekoti Suvirannan puutarhassa on näyttänyt juuri ennen kuin Järnefelt on maalannut teoksensa Kukkivaa kesää (1918). Teos pohtii sitä minkälaisia jälkiä me ihmiset jätämme luontoon, maisemaan, ympäristöömme vaikkei meitä näy. Sen lisäksi, että me ihmiset vaalimme, nautimme ja kasvatamme me myös tuhoamme, muutamme ja kadotamme, Mielenkiintoinen teos, joka laittoi ajattelemaan. Jätin kuvaamatta teoksen koska se pitää minusta ehdottomasti kokea itse paikan päällä. 

Seuraavaksi siirryimme Suomen taiteen kultakauteen, jonka vaaleanpunainen seinä toi värikkäät puutarha-aiheiset taulut todella herkullisesti esille. Jäin pohtimaan oliko seinän sävy Pantone 1905 U vai 1905 UP mutta upea väri joka tapauksessa ja Järvenpään taidemuseolle täydet pisteet tästä väripläjäyksestä. Seinän värissä näkyi juuri tuota kaunista pionien sävyä, jota Eero Järnefelt on maalannut Kukkivaa kesää -maalaukseensa. Melkein olisin voinut tuntea nenässäni kukkien kesäisen tuoksun katsellessani ja kulkiessani näyttelyssä.

1900-luvun alun ajan hengen mukaisesti myös Tuusulaan muuttanut taiteilijayhteisö alkoi vaalia huviloidensa puutarhoissa sekä hyöty- että koristekasveja. Puutarhakulttuuri ja omavaraisuus olivat ihanteita tuohon aikaan ja kasvimaa löytyi myös ensimmäisenä Helsingistä Tuusulaan muuttaneiden kirjailija Juhani Ahon ja taidemaalari Venny Soldan-Brofeldtin kodin yhteydestä. Omasta kasvimaasta saatiin myös ravintoa perheelle kun siellä kasvatettiin herneitä, porkkanoita, lanttua, perunaa, kaaleja ja pinaattia.  

Eero Järnefelt, Kukkapenkki 1919, öljy pahville

Totta kai puutarhan haluttiin olevan myös esteettisesti kaunis paikka, jossa oli mukava istuskella lämpimänä kesäpäivänä. Puiden siimeksessä olisi kivan vilpoisaa lukea vaikka kirjaa kuunnellen luonnon ääniä. Tuusulanjärven taiteilijayhteisö myös vieraili ahkerasti toistensa luona ja puutarha tarjosi kesällä oivallisen paikan naapuruston yhdessäololle. Näissä puutarhoissa on ihan varmasti naurettu, laulettu ja juhlittu aikoinaan.

Eero Järnefelt, Elisabeth ja Leena, ajoittamaton öljy, Paloheimon perinnesäätiö 

Helene Schjerfbeck, Nuori tyttö koivujen alla 1891, Villa Gyllenberg 

Eero Järnefelt, Leena sinisessä hatussa, 1912 vesiväri

Puutarhahoito on myös koukuttavaa kuten jokainen sitä joskus harrastanut tietää. Siinä vähän myös leikkimielisesti kilpaillaan ystävien ja tuttavien kanssa kenen istutukset kukoistavat eniten tai missä talossa kukkii ensimmäisenä joku tietty kukka kesällä. Näin tehtiin myös Tuusulanjärvellä taiteilijoiden kesken. Siellä on myös vaihdettu kukkasipuleita ja muitakin puutarhanhoito vinkkejä talosta toiseen.

Eero Järnefelt, Kukkia ikkunalaudalla, 1918 öljy

Eero Järnefelt, Teepöytä 1937, öljy - maljakko yksityiskokoelmasta

Eero Järnefelt on maalannut myös kauniita ikkunanäkymiä Suvirannan puutarhaan. Järvenpään taidemuseon näyttelyssä Järnefeltin Teepöytä maalauksen viereen on hauskasti otettu itse maalauksessa aikoinaan ollut maljakko mukaan. Minulle tuli elävästi mieleen tuosta asetelmasta oma vierailuni Suvirannassa muutama vuosi sitten. Suosittelen ehdottomasti vierailua Eero ja Saimi Järnefeltin taiteilijakodissa. Opastetut kierrokset alkavat toukokuussa ja ne on varattavissa tästä. Vierailu kestää tunnin ja sen lisäksi saa vielä omatoimisesti kierrellä puutarhassa. Toki siellä kukkii vasta kesällä jos haluaa nähdä myös sen kukkaloistoa. 

Magnus Enckell, Nature morete, Orkideoita ajoittamaton öljy, Turun taidemuseo

Puutarhan kasvien lisäksi kankaalle on päätynyt kodin huonekasveja tai maljakko kukkineen. 1800-luvun puolivälin jälkeen porvariskoteihin oli alkanut ilmestyä myös eksoottisia huonekasveja. Muistan lukeneeni, että Fredrika Runeberg olisi ollut Suomen ensimmäisiä huonekasveihin hurahtaneita. Kun Fredrika oli muuttanut miehensä kuoltua Helsinkiin kerrotaan muuttokuormassa olleen 42 huonekasvia!

Venny Soldan-Brofelt, kukka-aiheisia maalauksia

Minut lumosi Järvenpään taidemuseossa ihan täydellisesti Venny Soldan-Brofeltin kukka-aiheiset maalaukset, joita hän on tehnyt sotavuosien aikana. Olisin voinut seisoa tämän seinän edessä vaikka kuinka kauan ihailemassa. Venny oli omana aikaan hyvin ainutlaatuinen nainen, joka pystyi yhdistämään sekä perhe-elämän että taiteilijauran. Tästä voit kurkistaa vierailuuni Aholassa viime kesänä ja Vennyn saavutuksiin. En ollut edes tietoinen Vennyn Kumpulan siirtolapuutarha viljelmistä ja näistä pienikokoisista, sarjallisista kukkatauluista, joita hän teki kuolemaansa saakka. Aina oppii uutta!

Tamara Piilola, Galaksi (Pacman, tikkarit, lumpeet) 2018, öljy tempera

Näyttelyn toinen puoli on pyhitetty sitten nykytaiteilijoille. Pasi Rauhalan lisäksi esillä oli taiteilja Tamaran Piilolan töitä, jotka ovat minulle tuttuja Laukon taidekesästä. Suurikokoiset öljyvärimaalaukset luovat vaikutelman salaisista puutarhoista, joihin voisi vaikka astua sisälle. Piilolan työt heijastuivat myös jännästi Järvenpään taidemuseon lattiasta. Vaikuttavia töitä! Oli myös jännä nähdä Tamaran lumpeiden jälkeen harvoin esilläoleva Albert Edelfeltin lummeaiheinen maalaus.

Albert Edelfelt, Lumpeita 1896, öljy, Kansallisgalleria

Pääsin myös tutustumaan itselleni täysin uuteen taiteilijaan Liisa Hilasvuoreen, joka luo installaatioita ja veistoksia keramiikasta. Hyönteispäät - Häviäjien joukkue on täynnä todella suuria hyönteisiä tai siis asiassa vain niiden päitä, jotka oli sijoitettu kahdella eri seinällä. Normaalisti pienet ötökät olivatkin nyt aika pelottavia tässä mittakaavassa. Hilasvuori pyrkii teoksillaan herättämään kysymyksiä ihmisen ja luonnon valtasuhteista, luontokadosta ja ilmastokriisistä.

Hyöteispäät - Häviäjien joukkue 2020/2022

Jännä työ oli myös installaatio Kirjanpainajat (2020/2022), jossa kuoriaiset ovat kaivertaneet pöytälankkuihin kirjotustaan ja tuhonneet kirjan - siis meidän ihmisten kulttuurin aikaansaannoksen. Jos kirjanpainajat (Ips typographus) eivät ole sinulle tuttuja niin tässä vähän faktaa näistä veijareista. Kirjanpainaja on noin puolen sentin mittainen kaarnakuoriainen. Pienestä koosta huolimatta se on taloudellisesti merkittävin kuusipuuta vioittava runkotuholainen. 

Liisa Hilasvuori "Toukat" - unohdin katsoa installaation virallisen nimen.

Järvenpään taidemuseon näyttely on siis avoinna 28.8.2022 asti ja se löytyy osoitteesta Kirjastokatu 8. Runsaasti parkkipaikkoja ihan museon vieressä ja Museokorttikohde. Museon aukio-oloajat:

tammi-huhtikuu ke klo 10-20 ja to-su klo 10-17, touko-elokuu ti-su klo 10-17

Nautinnollisia taidehetkiä Puutarhan salaisuuksien parissa teille kaikille!