Miten jaksaa kriisistä toiseen - pandemiasta sodanuhkaan

 

Moni meistä ehkä jo huokaisi helpotuksesta miettien, että kohtapuoliin ollaan koronapandemian kanssa voitolla! Yhteiskuntaa avattiin taas pikku hiljaa lähemmäs normaalia ja tuleva kesä alkoi kutkutella monen mielessä kun tehtiin jo kivoja lomasuunnitelmia. Vaan kuinkas sitten kävikään kun haaveet tuntuivat kaatuivan silmänräpäyksessä torstai aamuna. Tiedotusvälineet toivat mobiililaitteisiimme ja olohuoneisiimme teeveen välityksellä kuvaa sodasta Euroopassa. Iltapäivälehtien lööpit huusivat kissankokoisilla kirjaimilla kuinka Ukrainaa moukaroidaan useilta eri suunnilta ja maa on kaaoksessa. 

Ihmiset jonottivat hädissään käteistä automaateilta ja pakkautuvat juniin tai omiin autoihinsa paetakseen maan turvallisempiin osiin. Itkeviä kasvoja, pelkoa, epävarmuutta, tuskaa, tuhottuja taloja, sotilaita, tankkeja ja syvää surua ruudun täydellä jokaisesta viestimestä. Päällemme laskeutui murheen musta pilvi ja huoli sodasta omassa maanosassamme. 

Lönnrotinkatu Helsingissä talvisodan tuhoisimman pommituksen aikaan, kuva: SA-kuva 

Kun itse olin pikkutyttö pelkäsi sotaa ja näin siitä jopa painajaisunia. Olin sattumalta nähnyt telkkarista jotain sotaan liittyvää, joka oli jäänyt alitajuntaani kytemään. Isoäidilläni oli myös tapana kertoa paljon tarinoita sota-ajalta ehkä ajattelematta sen enempää miten se saattaa vaikuttaa lapseen. Toisaalta hän halusi näin varmaan myös itse käsitellä tätä aikaa, joka oli useiden vuosien ajan osa hänen ja kaikkien suomalaisten elämään. Muistan aina kuinka isoäiti kuvaili kodin peitettyjä ikkunoita sekä sitä hetkeä kun ilmahälytys annettiin ja perhe juoksi kellariin pommeja suojaan. Isoäiti totesi aina lakonisesti, että "vaarallisempi se perunakellari olisi varmaan ollut kuin oma koti". 

Ihmisiä evakuoidaan Helsingissä pommisuojaan Esplanadilla, kuva: SA-kuva 

Mieleen on myös jäänyt kun koulussa - olisiko ollut historian tai ympäristöopin tunnilla - menimme luokan kanssa tutustumaan koulun väestönsuojaan. Tämä oli osa opetusta ja opettajamme oli ihan innoissaan aiheesta. En olisi millään halunnut mennä väestönsuojaan mutta pakkohan se oli muiden mukana tutustua paikkaan. Minua pyörrytti ja vatsaani koski mutta urhoollisesti olin luokan mukana. Paikka oli minusta pelottava ja en olisi halunnut katsella siellä olevia suojavarusteita, joita opettaja meille innoissaan esitteli. Ehkä nykyään kouluissa ei enää toimita näin. 

Kuluva viikko pysäytti taas miettimään sotaa. Vaikka kiristynyt tilanne oli jo monta päivää näyttänyt vääjämättömästi menevän tähän pisteeseen ikuinen optimisti minussa oli kuitenkin toivonut, että konflikti voidaan ratkaista ilman tarttumista aseisiin. Olin valitettavasti väärässä ja nyt Euroopassa on sotatila! Koko minun elinaikani täällä maapallolla on aina sodittu jossain maailmankolkassa joten sinäänsä eihän tässä mitään uutta ole. 

Helsingin mielenosoitus Ukrainan puolesta, johon osallistui lähes 10000 ihmistä tänään, kuva: Jouni Immonen YLE

Mutta nyt tilanne on kuitenkin ihan toinen. Hyökännyt osapuoli on meidän pikkuisen Suomen itäinen naapuri, jolla myös rajaa hyökkäyksen kohteen Ukrainan kanssa. Tässä sopassa on mukana nyt paljon erilaisia elementtejä kuten Nato ja siihen liittyminen, valtasuhteet, separatistit, vanhat historialliset alueet ja niiden valtaaminen takaisin, Krimin niemimaan tapahtumat vuodelta 2014 jne. Huomasin, että Helsingin Sanomilla on nykyään lasten uutiset, joissa näitä sotatapahtumiakin selitetään "lasten ehdoilla". Erittäin fiksua koska tällaista uutisointia olisin varmaan itsekin halunnut nuorempana lukea missä selkokielisesti kerrotaan mistä on kyse. 

Mutta miten jaksaa tässä uudessa koronan jälkeisessä kriisissä päivästä toiseen? Varmasti uutistulvaa sotatapahtumista on hyvä itse rajoittaa. Koko ajan ei ole tarpeellista päivittää tilannetta vaan välillä kannattaa antaa itselleen lupa tehdä jotain ihan muuta. Monelle nuorelle sota on tuttua vain koulun historiankirjoista ja nyt se ikäänkuin konkretisoituu omassa elämässä. Jotkut ovat ehkä matkustaneet joskus myös Ukrainassa ja käyneet jopa vierailemassa surullisen kuuluisassa Tsernobylin ydinvoimalaitoksessa. 

Myös normaaleista rutiineista kannattaa pitää kiinni eikä antaa uutistulvan vain viedä mukanaan. Ystäväni oli saanut Instagramin puolella pyyhkeitä "miten sä kehtaat postata jotain asu- ja kukkakuvia kun Euroopassa soditaan". Muita ihmisiä ei minusta ole oikeutta tuomita sen mukaan miten he toimivat kriisin hetkellä. Jos saa voimaa kauniista asioista kuten kukista ja vaatteista voi minusta tehdä niin nytkin. Voi olla hyvinkin yhteiskuntatietoinen ja asioista perilläoleva vaikka ei koko ajan toitota asiasta tai alleviivaa sitä. 

Syö terveellisesti, nuku riittävästi ja liiku luonnossa. Kun koronapandemia iski keväällä 2020 moni löysi luonnon ja toivottavasti otti siitä itselleen hyvän tavan, joka jatkuu tässäkin kriisissä. Luonto nimittäin rauhoittaa ja saa ajatukset hetkeksi pois päivän polttavista uutisista ja katastrofeista. Hengitä syvään ja tunne jokainen askeleesi metsässä tai merenrannalla. Myönnän, että lumi voi aiheuttaa nyt haasteita mutta onneksi edes jotain kävelyteitä on meillä Espoossakin aurattu. Luonto laskee verenpainetta ja saa ajatukset keveiksi. Kevätkin on kohta jo tulossa. 

Juttele tilanteesta puolisosi, lapsiesi, vanhempiesi ja ystäviesi kanssa. Me ihmiset katsomme asioita niin eri näkökulmista. Saat ihan varmasti hyviä mielipiteitä ja ajatuksia, joita et ehkä itse olisi osannut edes miettiä. Jos sinulla on vielä elossa olevia isovanhempia, jotka ovat kokeneet Suomen sodat he ihan varmasti saavat keskusteluun mukaan myös ihan erilaisen perspektiivin. 

Tee sellaisia asioita, jotka tuottavat sinulle mielihyvää. Erilaiset taidenäyttelyt ja tapahtumat ovat taas avautuneet joten piipahda niissä, jotta aivosi saavat välillä levätä. Kävin itse viime sunnuntaina remontin jälkeen avatussa Villa Gyllenbergissä, joka on Kuusisaaressa oleva koti- ja taidemuseo. Huomenna blogin puolella tästä lisää. Jos haluat tehdä käsilläsi kudo pipo tai kaulaliina. Piirtäminen ja maalaminen on terapeuttista joten päästä sisäinen taiteilijasi valloilleen. Kuuntele musiikkia nupit kaakossa ja tanssi sen tahdissa. Älä jää yksin ajatustesi kanssa vaan puhu, kuuntele ja tue myös muita.

 

Jos haluat tehdä jotain konkreettista ja auttaa Ukrainaa on sekin mahdollista. Voit tehdä lahjoituksia Suomen Unicefin, Suomen Punaisen Ristin, Kirkon Ulkomaanavun: Pelastakaa Lapset ry:n ja Fidan kautta. Linkkaan tähän Iltalehden uutisen torstailta, johon on kerättynä linkit kaikkiin. 

Voimia kaikille sinne ruutujen toiselle puolelle ja hyvää lauantaita kaikesta huolimatta ♥