Suomalaisen kulttuurin, Kalevalanpäivää kaikille!

 

Tänään 28.helmikuuta vietetään Suomalaisen kulttuurin ja Kalevalan päivää! Kansalliseepokseemme Kalevalaan yhteen koottuna runo- ja lauluperintömme on meille kaikille varmasti tuttu. Joskus ehkä pakkopullaltakin tuntunut kirja on kuitenkin tärkeä linkki siihen kalevalaiseen perinteeseen ja tietoon, jota Elias Lönnrot lukuisilta matkoiltaan keräsi. Kansamme alkuperä kiehtoi Eliasta jo nuorena ja sai hänet peräti 17 vuoden ajan kiertämään runonkeruumatkoilla. 

Elias Lönnrot ehti kierrellä Hämeessä, Savossa, Karjalassa, Lapissa ja Inkerissäkin vuosien kuluessa. On laskettu, että Lönnrotin liikkui matkoilla yhtä monta kilometriä kuin Helsingistä on etelänavalle. Huh huh! Kun ottaa huomioon, että Lönnrotin aikana liikuttiin kävellen, soutaen tai hiihtäen on siinä varmaan myös kunto kasvanut. Vuosien saatossa Elias kirjoitti vaatimattomasti käsin muistiin 60 000 runosäettä. Materiaalia riitti vielä toiseenkin kirjaan Kantelettareen. 

Tarttui noilta matkavuosilta Lönnrotin mukaan myös outoja sanoja, kasvien nimiä, sananlaskuja ja arvoituksia, joista sitten myöhemmin oli apua kun kehiteltiin suomen kieltä. Saamme kiittää monista tuikitavallisista sanoista juuri Lönnrotia - itsenäisyys, kansallisuus, tasavalta, määräpäivä, hallinto, juurakko, emi, hede, kota muutamia mainitakseni.  

Mutta mitä kaikkea muuta on suomalainen kulttuuri? Listasin tähän asioita, joita itse miellän osaksi suomalaista kulttuuria. Tämä ei ole absoluuttinen totuus vaan minun näkemykseni asiasta. Monissa alakohdissa olisin halunnut kirjata monta erillistä asiaa mutta päädyin lopulta valitsemaan vain yhden. 

Suomen lippu ja Suomen vaakuna, jossa kruunupäinen keltainen leijona seisoo miekan päällä punaisella taustalla. 

Meille suomalaisille todella tärkeät juhlat eli juhannus ja joulu. 

Kuva WSOY

Kirjallisuus, josta nostan esille vaikka Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan. Yhtä hyvin tässä voisi olla saman kirjailin Täällä Pohjantähden -triologia. 

Kuvataiteesta voisin mainita vaikka kuinka monta merkittävää taiteilijaa ja teosta mutta valitsen tällä kertaa naistaiteilijan eli Helene Schjerfbeckin. 

Arkkitehtuuri, jota saa edustaa arkkitehtien Geselius-Lindgren-Saarinen suunnittelema upea,  kansallistomanttinen Hvitträsk. 

Muotoilu, design, josta meillä on pitkät perinteet. Otan esimerkkinä Alvar Aallon legendaarisen Aalto-vaasin. 

Musiikki, joka on eniten varmaan ihokarvat nostattava on Jean Sibeliuksen Finlandi-hymni. 

Kuva Wikipedia

Elokuva, josta myös todella vaikea valita tähän vain yhtä esimerkkiä. Valintani on tällä kertaa Aki Kaurismäen Kauas pilvet karkaavat. 

Kuva Maaseudun Tulevaisuus

Ruokakulttuuri - karjalanpiirakat, savustetut Puruveden muikut, mustikkapiirakka, karjanlanpaisti, lenkkimakkara saunakiukaalla paistettuna, mämmi jne. ja lukemattomat muut suomalaisen keittiön herkut. Valitsin savustetut muikut lopulta!

Kuva Iltalehti

Urheilu, johon on helppo valita nyt Pekingin olympialaisten jälkeen hiihtäjä Iivo Niskanen ja kolme kultamitalia. Hyvä Suomi ja hyvä Iivo!

Mitä kuuluu Kalevalan lisäksi sinun mielestäsi suomalaiseen kulttuuriin? Löytyykö mitään samaa mitä minun listalla? Mukavaa iltaa!

Villa Gyllenberg on taas avoinna entistä ehompana

Lehtisaaren ja Munkkiniemen välissä kapealla Kuusisaarella sijaitsee upea Villa Gyllenberg. Rikkaan pankkiiri Ane Gyllenberg ja hänen Signe-puolisonsa taide- ja kotimuseo oli koko viime vuoden peruskorjauksessa avatakseen nyt 2.helmikuuta ovensa entistä ehompana ja laajentuneena. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kävijämäärät museossa olivat koko ajan nousseet joten lisätilaa tarvittiin kipeästi. Koronapandemian aika ja museoiden väliaikainen sulkeminen tarjosi hyvän hetken rakentaa myös laajennusosan, jossa sijaitsee nyt uusi sisäänkäynti, museokauppa ja naulakkotilat. Olin saanut kutsun 1.2. lehdistötilaisuuteen, johon en valitettavasti muilta työkiireiltäni ehtinyt joten viime sunnuntaina suuntasin innolla tutkimaan tarkemmin uudistettua Villa Gyllenbergiä. 

Ane Gyllenberg (1891-1977) oli alunperin ruotsalaista aatelissukua ja Suomen kansalaisuuden hän sai vasta 1937. Gyllenberg korosti kuitenkin aina suomalais-isänmaallisuuttaan. Gyllenbergin isä Albert Gyllenberg tuli Suomeen 1875 ja toimi Åminneforsin ruukin kirjanpitäjänä sekä pehtoorina Iitin Perhehiemen kartanossa. Ane Gylleberg oli käynyt vain kuusi luokkaa Helsingin normaalilyseota ja myöhemmin opiskellut Turun kauppaoppilaitoksessa. Työuransa Gyllenberg aloitti pankkivirkailijana Turussa, jonka jälkeen siirtyi Helsinkiin.

Villa Gyllenbergin apsis eli pyöreä huone ja uskonnollinen taide. Yleensä arkkitehtuurissa nähdään tätä pyöreän huoneen muotoa, jonka katto on puolikupolin muotoinen holvi vain kirkkoarkkitehtuurissa.  

Michael Schilkin (1900-1962), Simson & Delila, 1936

Akoluuttienkeli (Tulenkantajaenkeli), tekijä Tuntematon, 1600-luvun alkupuoli

Vuonna 1919 Ane Gylleberg avioitui Signe Säfströmin (1895-1977) kanssa. Pariskunta oli tavannut työn merkeissä pankissa ja he sai kaksostyttäret vuonna 1920. Valitettavasti vuonna 1932 syntynyt poikalapsi kuoli heti synnyttyään. Pojan kuolema sai Ane Gyllebergin syventymään yhä enemmän antroposofiaan. Tavoitellessaan "henkisyyttä" hän oli jo aiemmin tutustunut itävaltalaiseen filosofiin Rudolf Steineriin. Gyllenbergit olivat hartaita kristittyjä ja Villa Gyllenbergistä löytyykin todella mielenkiintoinen apsis eli pyöreä huone, joka on täynnä uskonnollista taidetta ja kuvia. 

Helene Schjerfbeck, tutkielma teokseen perhekoru, vanhempi tyttö, 1915 

Helene Schjefbeck, Kristus johtamassa naista Paratiisiin (Vapahtaja), 1939

Pankkiirinurallaan Ane Gyllenbergin onnistui kuitenkin kerätä itselleen mittava omaisuus, joka mahdollisti taiteen keräämisen aloittamisen jo 1920-luvulla. Keräilyn alkuvaihessa Gyllenbergin apuna toimi taidekauppias Gösta Stenman. Steman tuki monia 1900-luvun alun suomalaisia taidemaalareita kuten Helene Schjerfbeckia ja Tyko Sallista, jotka hän palkkasi galleriaansa kuukausipalkkaisiksi taiteilijoiksi. Gyllenbergin kokoelmissa onkin useita kymmeniä Schjerfbeckin töitä esillä. Schjerfbeck oli Ane Gyllebergin lempitaiteilija. 

Villa Gyllenbergissä on esillä myös ihania, mustavalkokuvia menneiltä vuosikymmeniltä. Allaolevan kuvan ruokasalisiipi rakennettiin myöhemmin huvilaan vuonna 1955.

Mustavalkokuvassa näkyvä ruokasali tällä hetkellä. Tuohon pöytään olisi tehnyt mieli istahtaa.

Talon arkkitehtuuria ulkoapäin. Vieressä Laajalahti, joka nyt talvessa jäässä. 

Upea lasimaalaus portaikossa. Ane Gyllenberg kuului Vapaamuurareihin ja yhdessä lasimaalauksessa olikin järjestön symboliikkaa. 

Villa Gyllenbergin sali joskus aikoinaan. Takana näkyy erikoinen pyöreä huone eli apsis tila.

Villa on täynnä upeita esineitä eli katsottavaa täällä riittää. 

Flyygelinurkkaus salissa tänä päivänä. 

Aiemmin Kaivopuiston Puistotiellä asuneet Gyllenbergit rakennuttivat Lehtisaaren huvilan vuonna 1938. Arkkitehti Matti Finell suunnitteli perheelle talon, joka on todella jännä yhdistelmä historiallisia yksityiskohtia ja uudenaikaista funktionalismia. Taloa laajennettiin 1955 uudella ruokasalilla. Gyllenbergit ehtivät asuvat Kuusisaaressa peräti neljäkymmentä vuotta eli avioparin kuolemaansa saakka 1970-luvun lopulla. Talon ympärillä on iso puutarha ja kauniit merinäkymät Laajalahdenselälle. Oltiin lähellä Helsingin keskustaa mutta ihan omassa rauhassa puutarhakaupunginosassa.

Jännä "buddhapatsas" eteishallissa.

Koristeellisuutta verhonpidikkeissä ja patterinsuojissa.

Hopeapikareita rivissä takan yläpuolella.

Kirjoja lasivitriineissä ja kattokruunu apsis tilassa. 

Kotimuseossa on esillä paljon mielenkiintoisia Gyllenbergin kotona olleita esineitä ja huonekaluja. Kulkiessani tiloissa mietin miten erilaista kodeissa on aikoinaan ollut kun kaikki elektroniikka, jota meillä nykyään on ihan joka huoneessa puuttuu piuhoineen. Seinillä oleva taide ja kirjat korvasivat sen viihteen, jota me nykyään nautimme erilaisista älylaitteistamme.

Pariskunnan kuoleman jälkeen 1977 arkkitehtitoimisto Ålander-Packalén-Korsström suunnitteli Per-Mauritz Ålanderin johdolla rakennuksen lisäosa eli galleriatilan. Ålander oli työskennellyt Alvar Aallolle aiemmin joten gallerian arkkitehtuurissa on selkeitä kaikuja myös Aallon arkkitehtoonisesta perinnöstä. Löysin itse yhteläisyyttä sekä Finlandia-taloon että myös arkkitehti Timo Penttilän suunnittelemaan Helsingin kaupunginteatteriin. Gallerian yhteydessä löytyy myös kahvila Signe. Galleriassa pidetään vaihtuvia taidenäyttelyitä ja järjestetään myös konsertteja. 

Sigfrid Schaumann, Yksinäinen poppeli, Menton 1949

Jalmari Ruokokoski, Työväkeä (Satamatyöläisiä) 1909

Elga Sesemann, Sininen ja valkoinen kangas, 1944

Ane Gyllenbergin työpöydän aarteita

Ane Gyllenbergn työpöydän aarteita

Galleriassa oli esillä monien omien suosikkitaiteilijoiden teoksia. Vaihtuvana näyttelynä galleriassa on nyt kokoelma Ane Gyllenbergin Ajan hengessä. "Missä määrin ajan henki vaikuttaa siihen, miten me sisustamme ja minkälaisesta taiteesta me pidämme?" Näyttely on nähtävillä 10.huhtikuuta 2022 asti.  Koko Villa Gyllenbergin taidekokokoelma käsittää hieman yli 400 teosta ja esinekokoelmassa on reilu 1000 esinettä joten nähtävää riittää. 

Uusi lisärakennus on myös arkkitehtonisesti mielenkiintoinen ja sieltä voi halutessaan ostaa uutta kirjaa "Koti Kuusisaaressa". Kirjan on kirjoittanut tutkija Lassi Patokorpi ja valokuvat ovat Katja Hagelmstamin. Kirjassa on paljon valokuvia. Uuden osan on arkkitehtisuunnittelu on Nomad Arkkitehdit Oy:n käsialaa. 

Villa Gylleberg on Museokorttikohde ja se löytyy osoitteesta Kuusisaarenpolku 11. Hyvin pysäköintitilaa. Museo on avoinna ke, la ja su 12-17. Yleisöopastuksia järjestetään myös. 

Huom! Uusi puoli on esteetön mutta itse kotimuseossa on portaita joten ei sovellu liikuntarajoitteisille.

Cafe Signe on avoinna museon aukioloaikoina ja kesällä kahvilalla on myös terassi. 

Antoisia museohetkiä kaikille sekä taiteesta että taidekodista pitäville!  

Miten jaksaa kriisistä toiseen - pandemiasta sodanuhkaan

 

Moni meistä ehkä jo huokaisi helpotuksesta miettien, että kohtapuoliin ollaan koronapandemian kanssa voitolla! Yhteiskuntaa avattiin taas pikku hiljaa lähemmäs normaalia ja tuleva kesä alkoi kutkutella monen mielessä kun tehtiin jo kivoja lomasuunnitelmia. Vaan kuinkas sitten kävikään kun haaveet tuntuivat kaatuivan silmänräpäyksessä torstai aamuna. Tiedotusvälineet toivat mobiililaitteisiimme ja olohuoneisiimme teeveen välityksellä kuvaa sodasta Euroopassa. Iltapäivälehtien lööpit huusivat kissankokoisilla kirjaimilla kuinka Ukrainaa moukaroidaan useilta eri suunnilta ja maa on kaaoksessa. 

Ihmiset jonottivat hädissään käteistä automaateilta ja pakkautuvat juniin tai omiin autoihinsa paetakseen maan turvallisempiin osiin. Itkeviä kasvoja, pelkoa, epävarmuutta, tuskaa, tuhottuja taloja, sotilaita, tankkeja ja syvää surua ruudun täydellä jokaisesta viestimestä. Päällemme laskeutui murheen musta pilvi ja huoli sodasta omassa maanosassamme. 

Lönnrotinkatu Helsingissä talvisodan tuhoisimman pommituksen aikaan, kuva: SA-kuva 

Kun itse olin pikkutyttö pelkäsi sotaa ja näin siitä jopa painajaisunia. Olin sattumalta nähnyt telkkarista jotain sotaan liittyvää, joka oli jäänyt alitajuntaani kytemään. Isoäidilläni oli myös tapana kertoa paljon tarinoita sota-ajalta ehkä ajattelematta sen enempää miten se saattaa vaikuttaa lapseen. Toisaalta hän halusi näin varmaan myös itse käsitellä tätä aikaa, joka oli useiden vuosien ajan osa hänen ja kaikkien suomalaisten elämään. Muistan aina kuinka isoäiti kuvaili kodin peitettyjä ikkunoita sekä sitä hetkeä kun ilmahälytys annettiin ja perhe juoksi kellariin pommeja suojaan. Isoäiti totesi aina lakonisesti, että "vaarallisempi se perunakellari olisi varmaan ollut kuin oma koti". 

Ihmisiä evakuoidaan Helsingissä pommisuojaan Esplanadilla, kuva: SA-kuva 

Mieleen on myös jäänyt kun koulussa - olisiko ollut historian tai ympäristöopin tunnilla - menimme luokan kanssa tutustumaan koulun väestönsuojaan. Tämä oli osa opetusta ja opettajamme oli ihan innoissaan aiheesta. En olisi millään halunnut mennä väestönsuojaan mutta pakkohan se oli muiden mukana tutustua paikkaan. Minua pyörrytti ja vatsaani koski mutta urhoollisesti olin luokan mukana. Paikka oli minusta pelottava ja en olisi halunnut katsella siellä olevia suojavarusteita, joita opettaja meille innoissaan esitteli. Ehkä nykyään kouluissa ei enää toimita näin. 

Kuluva viikko pysäytti taas miettimään sotaa. Vaikka kiristynyt tilanne oli jo monta päivää näyttänyt vääjämättömästi menevän tähän pisteeseen ikuinen optimisti minussa oli kuitenkin toivonut, että konflikti voidaan ratkaista ilman tarttumista aseisiin. Olin valitettavasti väärässä ja nyt Euroopassa on sotatila! Koko minun elinaikani täällä maapallolla on aina sodittu jossain maailmankolkassa joten sinäänsä eihän tässä mitään uutta ole. 

Helsingin mielenosoitus Ukrainan puolesta, johon osallistui lähes 10000 ihmistä tänään, kuva: Jouni Immonen YLE

Mutta nyt tilanne on kuitenkin ihan toinen. Hyökännyt osapuoli on meidän pikkuisen Suomen itäinen naapuri, jolla myös rajaa hyökkäyksen kohteen Ukrainan kanssa. Tässä sopassa on mukana nyt paljon erilaisia elementtejä kuten Nato ja siihen liittyminen, valtasuhteet, separatistit, vanhat historialliset alueet ja niiden valtaaminen takaisin, Krimin niemimaan tapahtumat vuodelta 2014 jne. Huomasin, että Helsingin Sanomilla on nykyään lasten uutiset, joissa näitä sotatapahtumiakin selitetään "lasten ehdoilla". Erittäin fiksua koska tällaista uutisointia olisin varmaan itsekin halunnut nuorempana lukea missä selkokielisesti kerrotaan mistä on kyse. 

Mutta miten jaksaa tässä uudessa koronan jälkeisessä kriisissä päivästä toiseen? Varmasti uutistulvaa sotatapahtumista on hyvä itse rajoittaa. Koko ajan ei ole tarpeellista päivittää tilannetta vaan välillä kannattaa antaa itselleen lupa tehdä jotain ihan muuta. Monelle nuorelle sota on tuttua vain koulun historiankirjoista ja nyt se ikäänkuin konkretisoituu omassa elämässä. Jotkut ovat ehkä matkustaneet joskus myös Ukrainassa ja käyneet jopa vierailemassa surullisen kuuluisassa Tsernobylin ydinvoimalaitoksessa. 

Myös normaaleista rutiineista kannattaa pitää kiinni eikä antaa uutistulvan vain viedä mukanaan. Ystäväni oli saanut Instagramin puolella pyyhkeitä "miten sä kehtaat postata jotain asu- ja kukkakuvia kun Euroopassa soditaan". Muita ihmisiä ei minusta ole oikeutta tuomita sen mukaan miten he toimivat kriisin hetkellä. Jos saa voimaa kauniista asioista kuten kukista ja vaatteista voi minusta tehdä niin nytkin. Voi olla hyvinkin yhteiskuntatietoinen ja asioista perilläoleva vaikka ei koko ajan toitota asiasta tai alleviivaa sitä. 

Syö terveellisesti, nuku riittävästi ja liiku luonnossa. Kun koronapandemia iski keväällä 2020 moni löysi luonnon ja toivottavasti otti siitä itselleen hyvän tavan, joka jatkuu tässäkin kriisissä. Luonto nimittäin rauhoittaa ja saa ajatukset hetkeksi pois päivän polttavista uutisista ja katastrofeista. Hengitä syvään ja tunne jokainen askeleesi metsässä tai merenrannalla. Myönnän, että lumi voi aiheuttaa nyt haasteita mutta onneksi edes jotain kävelyteitä on meillä Espoossakin aurattu. Luonto laskee verenpainetta ja saa ajatukset keveiksi. Kevätkin on kohta jo tulossa. 

Juttele tilanteesta puolisosi, lapsiesi, vanhempiesi ja ystäviesi kanssa. Me ihmiset katsomme asioita niin eri näkökulmista. Saat ihan varmasti hyviä mielipiteitä ja ajatuksia, joita et ehkä itse olisi osannut edes miettiä. Jos sinulla on vielä elossa olevia isovanhempia, jotka ovat kokeneet Suomen sodat he ihan varmasti saavat keskusteluun mukaan myös ihan erilaisen perspektiivin. 

Tee sellaisia asioita, jotka tuottavat sinulle mielihyvää. Erilaiset taidenäyttelyt ja tapahtumat ovat taas avautuneet joten piipahda niissä, jotta aivosi saavat välillä levätä. Kävin itse viime sunnuntaina remontin jälkeen avatussa Villa Gyllenbergissä, joka on Kuusisaaressa oleva koti- ja taidemuseo. Huomenna blogin puolella tästä lisää. Jos haluat tehdä käsilläsi kudo pipo tai kaulaliina. Piirtäminen ja maalaminen on terapeuttista joten päästä sisäinen taiteilijasi valloilleen. Kuuntele musiikkia nupit kaakossa ja tanssi sen tahdissa. Älä jää yksin ajatustesi kanssa vaan puhu, kuuntele ja tue myös muita.

 

Jos haluat tehdä jotain konkreettista ja auttaa Ukrainaa on sekin mahdollista. Voit tehdä lahjoituksia Suomen Unicefin, Suomen Punaisen Ristin, Kirkon Ulkomaanavun: Pelastakaa Lapset ry:n ja Fidan kautta. Linkkaan tähän Iltalehden uutisen torstailta, johon on kerättynä linkit kaikkiin. 

Voimia kaikille sinne ruutujen toiselle puolelle ja hyvää lauantaita kaikesta huolimatta ♥