Mimmi on jo 9 kuukautta vanha

 

Tänään oli Mimmin osalta pieni merkkipäivä kun hänelle tuli täyteen jo 9 kuukautta! Juhlistimme päivää parilla extra makupalalla ja energisellä hyppelyllä lumihangessa. Katselin ennen joulua kun siivoilin valokuva arkistoani kesäisiä valokuvia ja mietin miten nopeasti tuosta pienestä karvapallosta on jo tullut iso tyttö. Juurihan minä hain kahdelle kämmenelle mahtuvan Mimmin Evitskogista omaan uuteen kotiinsa! 

Aika menee koiranpennun kanssa ihan älyttömän nopeasti. Välillä tuntuu, että se menee liiankin sukkelasti eli muistaako sitä nauttia kaikista niistä ihan pikkupentu vaiheen käänteistä. Toisaalta on äärimmäisen palkitsevaa nähdä kuinka pennun ja omistajan välinen suhde syvenee sekä vahvistuu. On myös hienoa huomata, että on osannut jotkut asiat kasvattaa toistojen kautta niin, että ne ovat jääneet myös Mimmin päähän. 

Mimmi on nyt selkeästi murrosiässä, joka koirilla alkaa 7-10 kk välisenä aikana. Jos meille ihmisille murrosikä oli aikoinaan haastavaa ja henkisesti raskasta aikaa niin samaa se on koiranpennulle. Hormonit kun alkavat hyrrätä niin kyllä siinä menee koiran pää myös sekaisin. Olen huomannut selkeitä muutoksia Mimmissä eli hajut ja orastava reviirikäyttäytyminen ovat kyllä vaikuttaneet sen keskittymiskykyyn. Lenkeillä pitää nuuhkia ihan älyttömän tarkasti ja välillä tulee sellaisia "minä en liiku minnekään hetkiä". 

Mimmille on tullut myös uudelleen jos unohtunut puremisvietti takaisin. Pentuna sitä kutitti hampaista ja piti tarttua mitä ihmeellisempiin asioihin kotona. Nyt taas on välillä ihan pakko vähän maistaa tuolin jalkaa ja laatikoston vedintä ohi mennessään. Eteisen kenkähyllyn Mimmi on onneksi unohtanut eli kengät eivät sitä enää kiinnosta. Olen yrittänyt aktivoida sitä mahdollisimman paljon jotta pureminen jäisi ja se onkin vähentynyt. 

"Mörköikä" on myös alkamassa Mimmillä. Se voi täysin tutulla lenkkipolulla alkaa yhtäkkiä murisemaan jollekin tuulessa heiluvalle puulle tai roskapöntölle. Tietystä paikasta yhdellä iltalenkkireitillä emme voi kävellä yhden aukean poikki kun se tuntuu olevan jotenkin "hyvin pelottava paikka". Muistan Minnien käyttäytymisen saman ikäisenä ja se säikkyi tuulessa lentävää muovipussia ihan vauhkona. Tämä vaihe menee onneksi ohi!

Mimmin juoksut eivät vielä ole alkaneet mutta "mörköikä" enteilee sitä, että ovat varmasti kohta alkamassa. Vähän jännittyneenä odotan miten se vaihe tulee menemään mutta aika näyttää. Meillähän on jo "ballerina juoksuhousut" jo ostettuna ja niitä ollaan myös treenailtu vähän kotosalla. Niitä on jaksettu pitää vähän aikaa kun samalla ollaan treenattu jotain muuta aktiviteettia. 

Mimmi on aina niin iloinen ja positiivinen. Hän haluaisi lenkeillä tervehtiä kaikkia koiria ja niiden omistajia. Meillä on omassa pihapiirissä Hilla spanieli, joka on nyt 16 viikko vanha. Hilla on jo Mimmiä suurempi mutta hyvin he viihtyvät yhdessä. Lähistöllä asuvat russelipojat Urho ja Bruno ovat myös Mimmin suosikkeja. Urho ja Bruno eivät taas tule keskenään toimeen eli ovat siis eri perheiden koiria. Jouluaikaan törmäsimme myös hurmaaviin lapinkoiriin, jotka olivat joulunvietossa etelässä. 

Jokainen päivä Mimmin kanssa on seikkailu, johon pitää myös itse sukeltaa ennakkoluulottomasti. Aina kaikki ei mene kuin Strömsössä ja Mimmi löydetään koskemasta joulukukkiin tai sohvatyynyihin mutta silloin pitää ohjata hänet taas napakasti pois näistä harrastuksista. Toinen on vielä pieni ja oppii koko ajan. Olen äärimmäisen onnellinen, että onnistuin saamaan Mimmin viime keväänä. Ja totta kai äärimmäisen kiitollinen myös Mimmin kasvattajalle Petra Hackmannille siitä, että sain suloisen Mimmin itselleni.