Lumi on syönyt kaiken - voihan Valtteri sentään!

 

Eilen jo Instagramin puolella avauduin raivoavan Valtterin talvimyrskyn aiheuttamasta harmista. Onneksi naapuriapu ja auttavat kädet pelastivat minut lumeen juuttumisesta. Ymmärrän toki, että kaupungin katujenhoitoyksikkö on varmasti tiukalla tämän lumimäärän takia mutta edelleenkään meidän vajaa 200 metrin kujaa ei oltu aamulla aurattu. Ylipäätänsä en muista, että kuluneen tammikuun aikana tuota pientä mutta tärkeää sisääntuloväylää oli putsattu lumesta, loskasta tai jäästä kertaakaan.

Kuja saattaa kuulostaa vähäpätöiseltä asialta isojen valtateiden tai katujen rinnalla mutta tämän väylän kautta kulkee päivittäin lukuisia ihmisiä töihin, kouluun, päiväkotiin ja sieltä myös takaisin kotiin. Laskin, että noin 8-10 pienkerrostaloa kulkee autolla tuon kujanpätkän kautta päivittäin. En osaa arvioida ihmisten määrää mutta kyllä tästä sadoista henkilöistä puhutaan. Lisäksi tuo kujan varrella on kaksi päiväkotia eli vipinää ja vilskettä riittää.

Tänä aamuna pyrin parkkipaikaltamme kääntöpaikan kautta kujalle kun huomasin jo kaukaa, että "nyt on tilanne taas päällä". Kapealle kujalle oli kääntynyt peräkkäin kolme autoa ja niiden edessä oli poispäin pyrkivä auto, joka oli totaalisesti juuttunut lumeen. Hätääntynyt kuljettaja ei saanut autoaan liikkumaan eteen- eikä taaksepäin. Koska nuo päiväkodit ovat vielä englanninkielisiä on kuljettajien joukossa myös varmasti monia sellaisia henkilöitä, joiden talviajotaidot Suomen olosuhteissa voivat joutua koetukselle kun itsekin olin saman tilanteen edessä eilen. Lopulta jumittunut auto saatiin pois tieltä ja kolme muuta pääsivät purkamaan lapsia tarhaan. Tukkona ollut auto päätti vielä kerran tehdä stopin lumen takia mutta sisulla pääsi kuin pääsikin isolle tielle. 

Seuraavaksi toisen auttajan autolle kaivettiin parempaa pitoa hangesta ja kello tikitti koko ajan eteenpäin. Minulla ei ollut tulenpalavaa kiirettä mutta totta kai harmittaa kun vartin matkaa tuhraantui melkein tunti loppujen lopuksi. Kun palasin takaisin kotiin koko hässäkkä oli purkautunut mutta lumet olivat edelleen kujalla. Olen kohta lähdössä ulkoilemaan Mimmin kanssa joten vielä en osaa sanoa uskallanko taas lähteä puskemaan lumen läpi kujalle vai kävelenkö kiltisti kauppaan. Toisaalta autoa tarvittaisiin myös muuhun liikkumiseen tänä iltana. Onko lumi siis vanginnut meidän kujan varrella asuvat lopullisesti?

Yritin aamupäivällä soittaa Espoon kaupungille pyytääkseni aurausapua tuohon kujalle mutta jo 020202:ssa oli tieto ettei "lumenaurauspyyntöjä kannata jättää asiakaspalveluun kun niihin ei ehditä vastata". Hylkäsin suunnitelman ja nyt vain toivon hartaasti, että kuja olisi aurattu ja Valtteri olisi jo rauhoittunut. Joku puhui tänään radiossa Alli-myrskystä mutta virallisesti myrsky nimetään aina sen päivän mukaan, jolloin se saapuu Suomeen eli kyllä se on tänään vielä menee Valtterin piikkiin. 

Kannan myös huolta miten puut pärjäävät tuon tykkylumen painon kanssa. Meidän pihalle on muodostunut kaunis "kunniakuja" mutta pelkää, että vanha tuomi ja vaahtera alkavat kohta rikkoutumaan lumimassan painosta. Mietin kuumeisesti miten saisin vähennettyä lumimassaa oksilta mutta siihen tarvittaisiin kyllä tikkaat tai joku pitkä keppi, jotta oksistoon pääsisi kunnolla käsiksi. Toistaiseksi olen jättänyt tämän homman tekemättä ja toivon, että lumi putoaisin ennen oksien murtumista. 

Lumen vastapainoksi on kotona ensimmäiset tulppaanit maljakossa. Oi, miten ikävä minulla onkaan ollut tulppaaneita! Tiedän, että seuraavat viikot, kuukaudet meillä tulee aina olemaan tulppaaneita maljakossa. Tulppaanit on minusta aina ensimmäinen lupaus keväästä. Siirsin muuten parvekkeelle hyasinttien sipulit ihan vain koristeiksi parvekeistutuksiin. Näyttävät tosin vähän hassuilta kun ne pilkistävät sieltä lumen seasta vihreinä. 

Mimmin juoksut jatkuvat edelleen eli nyt ollaan menossa toisella viikolla. Toivoisin, että tämä tiputteluvaihe loppuisi kohta ja pääsimme eroon juoksuhousuista. Mimmi ei ole kertaakaan yrittänyt ottaa pöksyjä pois vaan hän pitää ne kyllä päällään ihan kiltisti. Mutta ulkoilu juoksuisen nartun kanssa noilla kapeilla poluilla lumen seassa on vähän hankalaa. Yritän toisen koirakon lähestyessä aina huudella "Onko uros vai narttu?" Moni ei ulkona kuule kysymystäni ja sitten kun kohdataan ja vastaan tullut uros alkaa käydä ihan kierroksilla ulkoiluttaja sanoo "Ai, sillä on juoksut kun Jeppe menee ihan sekaisin." Siinä sitten hypätään hankeen tai otetaan koiruus syliin toisen karvakaverin "ylenpalttisen huomion takia". 

Miten te olette selvinneet Valtterista? Onko tehty ahkerasti lumitöitä tai oltu hangessa jumissa auton kanssa? Ehkä joku on käynyt jo hiihtämässäkin? Mukavaa uutta viikkoa ja pliis Valtteri ei enää lunta!