Kansallismuseon Toista maata -näyttely vie Suomen esihistorian ja itsenäistymisen väliseen aikaan

Ajattelin viedä teidät museoon pitkästä aikaan. Vierailin itse jo kesäkuun loppupuolella Kansallismuseon 15.toukokuuta.2021 avautuneessa huikeassa Toista maata -näyttelyssä. Haluan lainata tähän alkuun Helsingin Sanomien toimittaja Pekka Torvisen näyttelyarvostelusta yhden kappaleen, joka kiteyttää mielestäni loistavasti Kansallismuseon näyttelyn. "Kansallismuseon uusi Toista maata -näyttely kertoo uusitun näkemyksen Suomen alueen historiasta: ei suurta punaista lankaa, vaan erilaisia ihmisiä, ideoita, jatkumoita ja nyansseja, aivan kun nykypäivänä." Näyttely kertoo siis ajasta, joka alkaa 1000-luvulta, kuljettaen halki Ruotsin ja Venäjän vallan vuosien aina Suomen itsenäistymisen alkuun. 

Kuvanveistäjä Emil Wikströmin Karhu -patsas vartioi Kansallismuseon sisäänkäyntiä.

Toista maata -näyttely vie katsojan todella monien satojen vuosien läpi eli ajallisesti se on laajin Kansallismuseon perusnäyttelyistä. Näyttely myös levittäytyy peräti 21 näyttelyhuoneeseen, joissa jokaisessa on oma teemansa. Toista maata -näyttelyn keskeiset näkökulmat kiteytyvät kolmeen aiheeseen: Ihmisyys, Usko ja Me osana maailmaa. Kansallismuseon saleissa sukelletaan aikaan jolloin Suomi -nimistä valtiota ei ollut vielä edes olemassa. Itse katsoin näyttelyn kerralla alusta loppuun mutta sen voi mielestäni hyvin pilkkoa osiin jos ei halua kerralla ahmia koko tarjontaa. Jos sinulla on Museokortti niin voit palata näyttelyyn vaikka kuinka monta kertaa. Näyttelyä on ollut tekemässä yli 100 asiantuntijaa ja tästä näyttelystä löytyy ihan varmasti koko perheelle kiinnostuksen kohteita koska aika ja aihealueet ovat niin laajat. 

Pyhän Henrikin sarkofagiin talletettiin luita, joiden uskottiin kuuluneen Henrikille.

"Henrikin sormi leikattiin tarinan mukaan irti talvella. Keväällä sormi ja siinä edelleen kiinni oleva piispansormus löydettiin jäänkappaleelta, jonka päällä korppi raakkui. Muualta jää oli jo sulanut. Henrikin oletusta sormesta tuli arvovaltainen pyhäinjäännös. Turun tuomiokapituli käyttää sitä edelleen symbolinaan."

Ensimmäisestä näyttelyhuoneesta löytyy ehkä vähän yllättäen Suomen kuuluisin murha eli Suomen kansallispyhimyksen Piispa Henrikin sarkofagi tai itse asiassa kopio muistoarkusta sillä alkuperäinen on Nousiaisten kirkossa. Seinällä vastapäätä sarkofagia on kirves ja risti. Jokainen suomalainen on ihan varmasti kuullut Uppsalasta Suomeen tulleesta piispasta, joka toi myös kristinuskon Suomeen.

Englantilaista alkuperää oleva Henrik pääsi kuitenkin hengestään Köyliönjärven jäällä kun varakas talonpoika Lalli tappoi hänet kirveellään perimätiedon mukaan vuonna 1156. Syynä tähän julmaan veritekoon olisi kuulemma ollut Lallin vaimolle maksamatta jäänyt olut, ruoka ja heinät. Mutta onko tämä tarina totta vai legenda, joka on syntynyt vuosisatojen kuluessa? Oliko Lalli paha kun hän tappoi piispan vai oliko Lalli sittenkin hyvä ihminen? 

Kalannin alttarikaappi on yli 2 metriä korkea ja avattuna 260cm leveä. Todennäköisesti se tilattiin Saksasta kirkkorakennuksen valmistumisen jälkeen 1430-luvulla. Keskiosassa kuvataan Neitsyt Mariaa ja sivuilla Pyhää Barbaraa. Kuvassa yksityiskohta alttarikaapista.

Paraisten saarnastuolin katososa.

Paraisten saarnatuolin alaosan koristeellisuutta. 

Seuraavaksi siirrytään "kirkkosaliin", joka on täynnä keskiaikaisia katolisia veistoksia sekä luterilaisuuteen ja ortodoksisuuteen liittyviä esineitä. Salin sivuvitriineissä käsitellään myös noihin aikoihin vallinneita kansanuskoja. Tilan puuveistokset ovat äärimmäisen kauniita joten tässä huoneessa minä katselin ja ihastelin pitkään. Takaseinän Kalannin alttarikaappi on huikea ja myös Paraisten kirkon saarnastuolin yksityiskohdat ovat lumoavia.

Vanhat katolilaiset puiset pyhimyspatsaat ovat myös kauniita ja niitäkin tuli ihailtua sekä kuvattu näyttelyssä. Korppoon kirkossa alun perin ollut Madonna eli Jumalan äitiä Maria on Suomen vanhin säilynyt kirkollinen puuveistos. Sen on arvioitu olevan vuodelta 1225 ja patsas on valmistettu Kölnissä. 

Näihin aikoihin kirkkokurista huolehtivat kirkkoherra ja kirkkoraati. Jos olit tuomittu synninteosta piti sinun istua sunnuntaina kirkossa tässä penkissä koko muun kirkkokansan keskellä. Pienimmät rikokset kärsittiin alimmalla askelmalla mutta mitä suurempi rikos oli sitä ylemmäs joutui askelmilla. Jos nuhtelu, varoitus tai sakko eivät auttaneet siirryttiin järeämpiin rangaistuksiin eli jalkapuuhun tai häpeäpenkkiin. 

Yhdestä näyttelyvitriinistä löytyi mielenkiintoisia esineitä, joilla edistettiin terveyttä. Ennen 1700-luvun puoliväliä ei lääkäreitä Suomessa juurikaan ollut kuin Turussa ja Viipurissa. Sen sijaan erilaisia kansanparantajia, shamaaneita ja tietäjiä oli auttamassa ihmisten sekä fyysisiä että psyykkisiä sairauksia. Raskausvyö (nro 3) voitiin sitoa raskaana olevan naisen kehon ympärille, jotta synnytyksestä tulisi vaivaton. Vyössä kiinniolevassa pussissa oli viiden kopeekan kolikko, pala jotain orgaanista ainetta ehkä napanuoraa ja eläimenkynttä muistuttava palanen. Kuppaussarvet (nro 1) olivat ahkerassa käytössä kun saunoissa kupattiin verta pois. Suoneniskurautaa (nro 2) käytettiin puolestaan pahan veren poisjuoksuttamiseen laskimosuonesta läheltä haavaa. 

Myös ihmisen pääkalloon voitiin porata reikä kun yritettiin parantaa tauteja tai ottaa näytteitä. Tämä kallo on löytynyt Pälkäneen rauniokirkon kaivauksissa (1400-1600) ja siitä selviää, että potilas ei kuollut operaatioon vaan kallossa näkyy jälkiä parantuneesta kalloporauksesta. Millähän potilas oli huumattu/nukutettu toimenpiteen ajan?

Lisää pääkalloja löytyi myös seuraavasta esineestä, joka osui näyttelyssä silmään. Maalahden vanhassa kirkossa on saarnan pituutta aikoinaan mitattu hiekan valumisella tiimalaseissa. Memento mori! Latinankielinen sanonta muistuttaa meitä jokaista kuolevaisuudestamme ja kuoleman tasapuolisuudesta.

"Posliinia kutsuttiin aikoinaan valkoiseksi kullaksi. Alkemistit olivat yrittäneet vuosisatoja keksiä miten halvemmista metalleista voitaisiin valmistaa kultaa kunnes vasta 1700-1800 -luvuilla ymmärrettiin, että kulta oli oma alkuaineensa, jota ei voi valmistaa." Pirteissä ympäri Suomea ruokailtiin punasavikeramiikka ja puulautasia käyttäen kunnes suomalaisen lasi- ja posliiniteollisuuden käynnistyttyä edullisesti valmistettu lasi ja fajanssi syrjäytti ne. Posliiniakin saattoi löytyä jo pirteistä. 

Ensimmäisen suomenkielisen raamatun painoi ruotsalainen kirjanpainaja Henrik Keyser 1642. Raamattua painettiin 1200 kappaletta, joista 750 tuli Suomeen. Suomessa pidettiin 31.heinäkuuta 1642 jokaisessa kirkossa kiitosjumalanpalvelus tapahtuman kunniaksi. Kirja nimi oli silloin Biblia: Se on: Coco Pyhä Ramattu Suomexi.

Kansallismuseon Toista maata -näyttelyssä oli jännä karttaseinä miten Suomi alueena oli kuvattu kartalle eri aikakausina. Suomihan ei tässä vaiheessa ollut itsenäinen vaan se kuului ensin Ruotsiin ja myöhemmin Venäjään.  Kun noustiin portaat näyttelytiloissa ylöspäin siirryttiin Ruotsi-Suomen aikaan.

"Sodat raastoivat ja runtelivat, mutta nälkä ja kulkutaudit tappoivat tehokkaimmin. Sotia, sotia, sotia, sotia. Historiaa on kerrottu sotien kautta. Bakteereita, viruksia, nälkää, rottia, syöpäläisiä ja sydänsuruja - sotavuosinakin pahimmat ihmiseloa ruoskivat vitsaukset olivat sotilaita pienempiä." Kuvassa Carl Bäckin haarniska, joka on yksi Kansallismuseon kuudesta haarniskasta, jotka ovat vuosilta 1550-1650.

Yläkerrasta löytyy myös huikea muotokuvahuone, joka on täynnä yläluokkaan kuuluvien henkilöiden muotokuvia. Elettiin sellaista aikaa jolloin muotokuvia maalattiin merkittävistä henkilöistä. Maalaaminen vei aikaa ja rahaa eikä silloin voitu kaikkia ikuistaa kankaalle. Me voimme nykyään napsia kännykällä valokuvia sieltä sun täältä miettimättä sen enempää mutta ennen oli ihan toisin. Henkilön piti olla rikas tai merkittävä päästäkseen muotokuvaan.

Viereinen huonetila oli omistettu Momman Siinalle eli Siina Rinteelle (1859-1940). Alunperin tämä köyhään Momman torppaan syntynyt perheen 5.lapsi oli kastettu nimellä Josefiina Eufrosyyne Savijoki. Huittislainen Momman Siina oli äärimmäisen taitava kankuri, joka ei ollut käynyt kouluja mutta osasi silti lukea ja kirjoittaa. Siina kirjaili upeita maailman ihmeitä käsitöihinsä. Minulta tällainen ihmenainen on jostain syystä mennyt ihan ohi mutta onneksi nyt näin hänen töitään. Käsittämätöntä, että hän on tuohon alushameeseen kirjaillut mukaan myös omia hiuksiaan.

Löytyihän Kansallismuseon Toista maata -näyttelystä myös tuttu ja turvallinen Jackarbyn kartanon sali, jonka muistan täältä jo lapsuudestani. Siellä se oli edelleen paikoillaan kuten myös vanha savupirtti löytyy edelleen museosta. Suomessa on säilynyt vain tusina 1700-luvulla maalattuja tapetti kokonaisuuksia. Jackarbyn salin paimen- ja metsästysaiheet ovat hyvä esimerkki 1700-luvun puolivälin rokokoon sisustuksen väri-ilottelusta. Myös maalattu katto on upea! 

Viimeinen näyttelyosio käsittelee aikaa 1809-1917 kun Suomella oli Venäjän suurruhtinaskunnan asema. Suomen sodan seurauksena oli Venäjä valloittanut maamme. Seuraavan sadan vuoden aikana suomalaiset heimot savolaiset, karjalaiset ja hämäläiset alkoivat lähentymään toisiaan. 1835 Elias Lönnrot julkaisi Kalevalan ja tämä kulttuurihistoria huomioitiin myös ulkomailla. Maahan perustettiin ensimmäiset kansakoulut 1850-luvulla ja niissä luettiin Vänrikki Stoolin tarinoita. Siitä se pikku hiljaa lähti syntymään ajatus omasta kansallisvaltiosta ja J.V. Snellman esittikin, että Suomesta pitäisi alkaa puhua valtiona. Monta muutakin asiaa tapahtui, jotka sitten auttoivat loppupeleissä Suomea itsenäistymään. 

Larin Paraskelta (1834-1904) muistiinmerkittiin mm. 32 000 säettä kalevalamittaista runoutta. 

Puolikuun muotoinen, punaisesta staniolipaperista tehty morsiuskruunu. Kruunu on koristeltu kauttaaltaan peileillä, lasihelmillä ja joulukuusenkoristeilla. Ennen vuotta 1922. 

Toista maata -näyttelyn aukioloajat löytyvät tästä ja netin kautta pitää ehdottomasti varata itselleen aika ennakkoon koska koronatilanteen takia ihmismääriä voidaan näin porrastaa. Koronapassi yli 16-vuotiaiden osalta pitää myös olla voimassa! Kansallismuseo on Museokortti kohde. Ehdottomasti suosittelen lämpimästi Kansallismuseon uutta Toista maata -näyttely sekä totta kai myös muita perusnäyttelyitä. Jos haluaa ennakkoon tutustua näyttelyyn niin tästä pääsee kuuntelemaan podcasteja. 

Antoisaa museokierrosta kaikille!