Eilen tehtiin retki jouluiseen Koiramäen Pajutalliin Tuusulaan. Vähän oli harmaa keli pakkaspäivien jälkeen mutta ei se latistanut yhtään kaunista joulutunnelmaa Koiramäessä. En nyt varmaan pariin vuoteen ole edes ehtinyt piipahtaa Pajutallilla joten oli todella kiva mennä nostattamaan joulufiilistä sinne. Huomasin myös sellaisen aika hassun jutun, että koskaan aiemmin en ole tänne blogiin kirjoittanut mitään Koiramäen Pajutallista. Oikein hävettää, että vaikka olen monia kivoja paikkoja täällä vinkannut en jostain kumman syystä ole koskaan edes Instagramiin laittanut kuvaa Koiramäestä. Nyt saatte sitten tässä postauksessa aimo annoksen Koiramäen jouluisesta fiiliksestä.
Koiramäen Pajutallin paikka on itsessään jo äärimmäisen mielenkiintoinen vanha historiallinen maalaismiljöö. Auto parkkipaikalle ja rohkeasti eteenpäin pihapiiriin, joka on syntynyt tänne Ruotsinkylään jo vuosisatoja sitten. Paikalla on aikoinaan sijainnut Jussilan tila, jonka vaiheet ovat aika erikoiset. Tila on aikoinaan nimittäin ollut yksi Ruotsinkylän kantatiloista ja se on sijainnut alun perin aivan kylän keskustassa. Johannisbergin kartanon omistaja Anders de Bruce osti Jussilan tilan 1765 ja siirrätti sen nykyiselle paikalleen Helsinki-Hämeenlinna maantien varteen torpparialueelle. De Bruce (1723-1787) oli linnoitusupseeri ja maaherra, joka osallistui Svartholman ja Viaporin linnoitustöihin sekä pyrki aktiivisesti edistämään oman lääninsä maanviljelyä.
Entinen tilan päärakennus Kievari toimi aikoinaan krouvina.
Uusi Jussilan tila sai maat, joita aiemmin oli viljelty Johannisbergin kartanon krouvin yhteydessä Ruotsinkylässä. Kului vain vuosi aikaa kun de Bruce kuitenkin jo myi tilan Matti Mattilanpojalle eli tila siirtyi takaisin talonpoikaiseen omistukseen. Johannisbergin kartano jatkoi kuitenkin edelleen krouvin pitoa Jussilan tilalla, johon vuonna 1760-luvun puolivälissä nousi paritupatyyppinen punaiseksi maalattu hirsirakennus. Tätä rakennus kutsutaan Kievariksi ja siellä se pihapiirissä edelleen seisoo vaikka nyt siellä ei krouvia olekaan enää sisällä. Talo on toiminut tilan entisenä päärakennuksena krouvin jälkeen.
Pihapiirin "valkoinen talo", johon kaikki ihanista vanhoista rakennuksista mukaan tarttuneet ostokset maksetaan poikkeaa täysin muusta rakennuskannasta. Talo on varmasti 1800-luvun alkupuolella ja se edustaa empire tyyliä. Rakennuksesta löytyy paljon yhtäläisyyksiä Anders de Brucen vuonna 1784 rakennuttamaan Johannisburgin kartanon päärakennukseen. Valkoista taloa on remontoitu ja laajennettu 1930- ja 1970-luvuilla mutta se on mielestäni hyvin säilyttänyt empire piirteet.
Tämä on vesikelkka, jota käytettiin aikoinaan apuna kun kuljetettiin vettä talvella. Olen lapsena saanut myös istua vesikelkan kyydissäni kun isoäitini on viilettänyt minä kyydissä pitkin talvista mökkitietä.
Ihana vanha keinutuoli!
Pihapiiristä löytyy myös muita mielenkiintoisia vanhoja rakennuksia. Ihanat vanhat hirsiaitat ovat 1700- ja 1800-luvuilta. Toisessa aitoista on lapsille oma tila, johon en mennyt matalasta oviaukosta sisälle koska olisin joutunut kulkemaan vähintäänkin kaksin kerroin. Toisessa aitassa on pajutuotteita myynnissä ja muutakin vanhaa esineistöä rekvisiittana. Tuo vanha keinutuoli oli ihana!
Alkuperäisiä vanhoja rakennuksia on hauskasti otettu käyttöön eli niihin on sijoitettu Koiramäen Pajutallin myytäviä tuotteita, joita voi rauhassa katsella ja mennä sitten maksamaan ne "valkoiseen taloon", jossa oli myös hurmaava kahvila. Tässä koronatilanteessa nappasin kahvit ja juuri uunista tulleet lämpöiset joulutortut "take awayna" ja ne nautittiin autossa. Pihalla olevassa puutarhatuolissa olisi ollut hippasen kylmä eilen kuitenkin istua.
Harmittaa kun en ehtinyt tällä kertaa kiertää ja kartoittaa sisätiloissa olevia sisustusjuttuja, joulukoristeita ja kaikkea muuta ihanaa. Kun odotin vuoroani kassalle nappasin kyllä siitä lähihyllyiltä muutamia kivoja juttuja mukaan kun olivat niin sopivasti käden ulottuvilla. Pääasiassa shoppailin siis ulkotiloissa. Marjon matkaa tältä reissulta lähti koiranmallinen kukkaruukku, puksipuusydän, punainen huovutettu kärpässieni ja pienet luistimet.
Koiranmäen Pajutalli on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka kaikki vuodenaikoina ja erityisesti nyt joulun alla. Rauhaisa satoja vuosia vanha pihapiiri henkii omaa ilmapiiriä, taidokkaasti tehdyt pajutyöt ja ystävällinen palvelu. Koiramäen Pajutalli on myös hyvä esimerkki siitä, että kun lähtee intohimoisesti ja rohkeasti toteuttamaan unelmaansa voi tehdä niistä myös totta ja itselleen elinkeinon. Perustajien mielenkiintoisen tarinan kaiken tämän takana voit lukea tästä. Tällä kerralla ei ehditty katsomaan kani ja minipossuja tai seikkailemaan Peikkometsään mutta keväällä tai kesällä viimeistään.
Koiramäen Pajutalli löytyy osoitteesta Forsteninkuja 10 as 1, 04360 TUUSULA
Mukavaa sunnuntai iltaa kaikille ♥
Koiramäen Pajutalli on kiva paikka hipelöidä kauden tilpehööriä. Minä käyn siellä about kerran vuodessa.
VastaaPoistaEikö olekin :D Siellä on pidettävä varansa ettei "mopo lähde ihan käsistä". Huomasin sinun Instasta, että olit käynyt ihan muutamia päiviä ennen kuin minä menin seikkailemaan sinne. Harmitti kun en ehtinyt syksyllä kurpitsa aikaan sinne. Somessa oli silloin sieltä aivan ihania kuvia.
PoistaIhanan tunnelmallinen paikka. Olen haaveillut pienestä risupöllöstä jo pitkään ja tuolla oli sellaisia.
VastaaPoistaKaunista viikkoa sinulle Marjo <3
Risupöllöt olivat söpöjä. Paikka on todella tunnelmallinen ja tehän voisitte tehdä Mian kanssa sinne reissun joskus. Katsottavaa on paljon ja keväällä/kesällä näkee myös noita minipossuja ja muitakin elämiä. Sympaattinen paikka! Ihanaa viikonloppua ♥
PoistaKoiramäen Pajutallista olen kuullut monet kerrat, Klasu oli siellä kerran kuvaamassa jotain sisustusohjelmaakin. Itse en kuitenkaan ole käynyt.
VastaaPoistaNyt retkelle Klasun kanssa Koiramäen Pajutalliin :) Ihan varmasti ollut upea kuvauspaikka sisustusohjelmalle. Tuusulassa ja hyvien kulkuyhteyksien päässä. Suosittelen piipahtamaan :)
Poista