Marraskuun piristykseksi lunta, hyggeilyä ja vähän shoppailua

 

Marraskuu lähenee loppuu JIHAA! Ensi viikon loppupuolella voisi alkavan joulukuun kunniaksi laittaa jouluvalot ehkä jo parvekkeelle. Ja jos oikein innostuu kaivaa jopa joulutähdetkin ikkunoihin pimeyttä vastaan. Jos pitäisi valita ikävin kuukausi niin tässä kisassa ykköspaikan saisi ehdottomasti marraskuu. Tai "mateleva marraskuu" kuten minä olen jo vuosia tätä "lonkeronharmaata" kuukautta kutsunut. Vuoden 11.kuukausi on omituinen välivaihe kun luonto asettuu talvilepoon. Metsän puissa ei ole enää yhtään lehtiä ja maassakaan ei vielä ole valaisevaa lunta. Kaikki luonnossa näyttää ihan uinuvalta odottaen edes sitä valkoista lumivaippaa peittämään tuota synkän mustaa marrasmaisemaa. 

Eilen aamuna näytti heti paljon pirteämmältä kun maa oli ensimmäistä kertaa tänä talvena valkoinen. Voitte uskoa, että pienelle Mimmille russelille lumi on ihmeellinen asia. Kun astuimme ovesta ulos se arasteli ensin astua valkoisen "oudon maan päälle". Lunta piti haistaa, maistaa ja kuopia, jotta selviäisi mistä ihmeestä nyt oli oikein kyse. Eihän tällaista ollut vielä illalla tassujen alla! Onneksi Mimmi tottui lumeen melko nopeasti. Minnien perintönä oli vielä lenkille puettu päälle valkoinen villapaita lämmittämään pikkuista. Yllättävän helposti villapaita sujahti päälle eikä sitä parin ensimmäisen ravisteluyrityksen jälkeen edes huomattu. 

Kävimme myös ostamassa jo valmiiksi Mimmille toissapäivänä juoksuhousut ja niihinkin pitää sitten jossain vaiheessa totutella. Nämä Peten koiratarvikkeesta hankitut juoksuhousut ovat kuin pikkuruinen balettimekko, jonka kiinnitysmekanismi näytti äärimmäisen fiksulta. Tarjolla olisi ollut vaaleanpunainen ja "burberry-kuosi", joista valitsimme tuon jälkimmäisen. Minnien ensimmäiset juoksut tulivat jo heti 7 kuukauden jälkeen joten nyt odotellaan ja katsellaan miten Mimmin kanssa käy. 

Olen myös aloittanut jo riisipuuro kauden. Vai voinko noin edes todeta jos syö riisipuuroa kanelilla ja sokerihippusella ympäri vuoden? Minä nimittäin teen juuri näin. Riisipuuro kuitenkin monelle meistä liittyy voimakkaasti juuri joulun aikaan ja niihin jouluperinteisiin. Toisaalta toinen isoäitini keitteli riisipuuroa ympäri vuoden joten ehkä olen häneltä perinyt mieltymyksen tähän jouluiseen puuroon. Kaneli tuoksusta kyllä tulee aina purkin avatessa sellainen jännä joulunodotus fiilis kutkuttelemaan vatsanpohjaan. Ja itse asiassa tänäänhän on tasan kuukausi jouluaattoon. 

Tässä pimeydessä on myös sytytelty jo ahkerasti kynttilöitä kotona ja hyggeilty. Vai saako tuota "hyggeily" termiä edes enää käyttää? Muistatteko vuoden 2016 kun some täyttyi #hyggeily -valokuvilla ja kaikella siihen liittyvällä. Toisaalta tämä korona-aika ja siihen pakostakin liittyvä kotoilu on saanut ihan uudet ulottuvuudet tässä reilun puolentoista vuoden aikana. Kuppi höyryävän kuumaa teetä, makoisa muffinsi kyytipojaksi ja hyvä kirja ovat oikein hyvä tapa hyggeillä tai siis harrastaa kotoilua. Kaivoin kirjahyllystä esille taas Rosa Liksomin Finlandia-palkitun Hytti nro 6 -kirjan, jonka luin jo vuosia sitten. Upea juttu, että elokuva sai Cannesin kakkospalkinto Grand Prix'n ja onhan se ehdolla myös vielä tulevissa Oscareissakin. Suosittelen kirjaa jos et vielä ole lukenut. 

Muutama viikko sitten tupsahti sähköpostiini Zalandon ilmoitus "Singles' Day 2021 tarjoukset sinulle". Minähän en koskaan ole ostanut mitään edes Black Friday -tarjouksista saatikka sitten Singles' Dayna mutta kerta se oli ensimmäinen. Nyt jostain syystä nähdessäni sinivalkopunaisen käsilaukun  klikkasin heti tuon mainoksen auki. Hyvin oli osattu suunnata mainos juuri oikealle henkilölle sillä tilasin myös itselleni Parfois käsilaukun. Jos olisin malttanut odottaa nyt tähän Black Friday -tarjoukseen saakka olisin saanut sen vielä edullisemmin mutta säästö ei olisi ollut suurensuuri. Minua puhuttelivat ihanat, punaiset tupsut, sinivalkoinen vähän kansallisromanttinen kuviointi ja "shopping bag" laukun kunnollinen kantohihna sekä sen koko. Tarvittaessa sinne mahtuu jo läppärikin. 

Toinen nettiostos oli pyöreä tyyny Indiskasta. Pyöreät tyynyt ovat taas muotia ja niistä tulee hauskoja muistoja mieleen lapsuudesta. Meillä oli lapsuudenkodissa kaksikin pyöreää sohvatyynyä, joita oli myös kiva heitellä vähän kuin frisbeetä vaikka se oli ankarasti kiellettyä ja ei toivottavaa käytöstä. Nämä Indiskan tyynyt olivat itse asiassa istuintyynyjä mutta minä tarvitsin näitä vain yhden monien muiden sohvatyynyjeni kaveriksi. Tyynyt ovat ihania ja niitäkään ei koskaan voi olla liikaa kun hyggeilee. 

Syyskuun alkupuolella onnistuin päiväretkellä Laukon kartanoon hankkimaan vielä muutamia Burleigh Blue Regal Peacock astioita. Minullahan alkoi "sininen kausi" taas sisustuksessa muutamia vuosia sitten ja se tuntuu jatkuvan. Tosin aina olen pitänyt sinivalkoista astioista kattauksessa. En tiedä tuleeko näitä Burleighin astioita hankittua enempää koska varmasti nyt Iso-Britannian EU:sta lähdön jälkeen myös hinnat ovat paljon kalliimmat. Näissä viehättää värin lisäksi myös se, että aikoinaan Queen Mary (1867-1953) ihastui juuri tähän siniseen riikinkukko aiheiseen astiastoon. Tuolla otsikko kuvassa näkyvä posliini muki on puolestaan vanhaa Arabiaa, jota sitäkin haluaisin enemmän juuri sinivalkoisena. 

Strömforsin ruukin soihtujen illasta tarttui Marjon matkaan aivan ihana Raija Tikkasen keramiikkatyö. Tikkanen on keramiikka-artesaani ja hänen töitään oli tuossa tapahtumassa myynnissä Letkutornin Axel & Ida kesäpuodissa. Varmasti myös Strömforsin Ruukin joulutapahtumassa 4.-5.12.2021 näitä upeita keramiikka töitä löytyy. Tikkasen töissä on jotain joka puhuttelee ja ihastuttaa minua.

Nyt lähdemme Mimmin kanssa ulkoilemaan tuonne pimeyteen. Nyt ei villapaitaa enää tarvita koska ei ole enää luntakaan maassa. Mitkä ovat sinun vinkkisi torjua pimeyttä näin marraskuussa? Oletko syönyt jo riisipuuroa vai säästeletkö tuon nautinnon vasta jouluksi? Tuleeko nettikauppojen tarjouksia klikattua auki ja löydettyä hyviä tarjouksia? Kivaa iltaa itse kullekin ♥