Hirsi huokaa, kivi kuiskaa - kaksikymmentä kertomusta Loviisan vanhoista taloista

Kirja on saatu arvostelukappaleena.

Viime viikot olen ahminut tarinoita vanhoista taloista. Enkä mistä tahansa vuosisatoja nähneistä pytingeistä vaan itselleni niin rakkaan Loviisan rakennuksista. Olen oikein odottanut rauhallista iltahetkeä ennen nukkumaanmenoa kun voin ottaa "Hirsi huokaa, kivi kuiskaa" -kirjan esille sukeltaen syvälle historian havinaan. Persoonalliset kertomukset ovat temmanneet minut mukaansa aikaan jolloin Suomea ovat hallinneet kuninkaat ja tsaarit. Kirjan kaksikymmentä kertomusta kolmensadan vuoden ajalta on avannut minulle myös ihan uudenlaisen näkökulman Loviisaan. 

Tuohon aikajaksoon kun on mahtunut paljon tuskaa, tulipaloja, nälkää, vaaraa, intohimoista rakkautta, särkyneitä sydämiä ja raskaita omatuntoja sekä tuhopolttojakin. Teoksen pienoisnovelleita lukiessa ovat tulleet tutuiksi myös viinikirvat ja tinarutto, tähtipöly ja galaksien kulkijat, nälkäläislaumat, arkkienkeli ja rivot porttokalat persoonallisesti kerrottuina. Tämä kirjauutuus yhdistää yksiin kansiin taidetta, historiaa ja kaunokirjallisuutta jännällä tavalla. 

Maria Schulgin, Kai Andersson ja Sonja Ilvetsalo-Koskinen, kuva: Peik Henrichson Östnyland

Kirjan tekoprosessi itsessään on myös mielenkiintoinen ja se kesti yli neljä vuotta. Loviisalaiset toimittaja Maria Schulgin, toimittaja-kirjailija Sonja Ilvetsalo-Koskinen ja arkkitehti-kuvataiteilija Kai Andersson aloittivat ideoimaan tätä poikkitaiteellista kirjaprojektiaan jo vuonna 2017. Kai Andersson oli jo vuosia sitten tehnyt lukuisia pastelliliitupiirroksia oman kotikaupunkinsa vanhoista taloista. Andersonin töitä on ollut esillä Saltbodenin näyttelyaitoissa 2015 mutta minä en valitettavasti ehtinyt niitä silloin nähdä. Työt ovat todella värikkäitä ja koen ne jännäksi yhdistelmäksi ekspressionismia naivistisella otteella.

Liisantalo ja tuhat tuskaa "Minusta on otettu satoja kuvia ja kirjoitettu kymmeniä lehtijuttuja. Niissä kerrotaan, miten luisuin suutarimestarin porvariskodista kauppapuodiksi, sitten salakapakaksi ja lopuksi romahdin vuokrakasarmiksi, jossa kukaan ei enää välittänyt mistään mitään, kunnes tämä muualta tullut taiteilijakäsityöläispariskunta pelasti minut kadotukselta."

Teoksen toimittanut Maria Schulgin, joka aikoinaan käynnisti minulle hyvin tärkeän Loviisan Wanhat Talot -tapahtuman innostui myös Anderssonin töistä ja mahdollisuudesta koota niiden ympärille kirja. Olen itsekin monesti miettinyt LWT:n aikaan täällä blogissa mitä kaikkea Loviisan vanhat talot kertoisivatkaan taloissa kävijöille jos ne osaisivat puhua. Loviisa kun on jo vuodesta 1745 ollut raja- ja linnoituskaupunki idän ja lännen rajalla joten paljon historiallisia asioita mahtuu kuluneisiin vuosisatoihin. Elo ei aina ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista näissä vanhoissa taloissa vuosien saatossa ja historian myllertäessä ympärillä. 

Everstin linna vapaan Suomen vapaalla rannalla "Kuulen kyllä, mitä keskenänne supisette ja miten olette tikahtumaisillanne. Tiedän myös hyvin, että pidätte minua hillittömänä hupakkona, koska olen jugendlinna. Että olen muotojeni takia hepsankeikka ja kyltymätön romantikko. Kepeän viivan rikkoja. vastuuton uutuuden auer tai hetken päähänpisto."

Everstin linnan valokuvat olen ottanut kesän 2019 LWT-tapahtumassa eli rakennus on silloin vielä saneerauksessa ja näyttää varmasti tänä päivänä jo valmiimmalta. 

Mukaan kirjaprojektiin lähti myös Sonja Ilvetsalo-Koskinen, joka on toiminut talojen äänenä. Itäväylän artikkelissa Ilvetsalo-Koskinen kertookin miten hän on "paneutunut talojen kohtaloihin ja kuunnellut herkällä korvalla kunkin talon ominta ääntä". Kertojalle on ollut myös etua siitä mitä vähemmän hän on tiennyt talosta etukäteen koska "helpointa on astua sisään tuntemattomampaan taloon, jonka tarina ja historia eivät olleet entuudestaan rasite" hän jatkaa Itäväylän jutussa. Ilvetsalo-Koskisen työ on ollut etsiä myös faktatietoa taloihin liittyvistä asioista tekstinsä tueksi. 

Vackerbacka ja taivaallinen vinkkeli "En perusta kyynäristä tahi vaaksoista ja vuosiluvut pitkästyttävät minua. Enkä viitsi yleensä menneitäkään kertailla, vaikka olen yli kolmesataavuotias ja kattoni alla on kekkaloinut jos jonkinlaista. Atomivoimastakaan en tiennyt mitään kunnes tämä vuosikausia sisätiloissani asustanut ja minuun väkevästi vaikuttanut ankara raittiusaatehenkilöni alkoi sitä vastaan kapinoida, jolloin minäkin ymmärsin moisen voiman luonnottomuuden."

Allekirjoitan Ilvesalo-Koskisen ajatuksen itsekin. Kun itse vierailin ensimmäistä kertaa LWT -tapahtumassa oli kaikki minulle uutta ja ihmeellistä ja olin hyvin vastaanottavainen. Nyt kun olen jo "LWT-konkari" ja takana on lukuisia sekä kesä- että joulutapahtumia Loviisassa olen luonut taloista liittyen siellä asuneisiin perheisiin tiettyjä mielikuvia, jotka ovat muuttaneet myös minun käsitystäni itse talosta. Lukiessani kirjaa katsoinkin taloja ilman ihmisiä ja koin ne nyt eri tavalla. Odotan mielenkiinnolla seuraavaa Loviisan vierailua ja sitä miten silloin katsoin talovanhuksia. Tänä kesänä valitettavasti jäi elokuinen LWT -tapahtuma kokematta. 

Hirsi huokaa, kivi kuiskaa -kirja on mieluisaa luettavaa ja uskon palaavani siihen taas viimeistään kun matkani johtaa taas rakkaaseen Loviisaan. Tätä kirjaa ei minusta kannata lukea kerralla vaan siitä voi lukea yhden pienoisnovellin kerrallaan ja yhden talon tarinan, jota voi sitten makustella mielessään. Kirjan ovh on 30€ + postituskulut ja kirjaa voi tilata lähettämällä viestin hirsihuokaa@gmail.com.

Nautinnollisia lukuhetkiä Loviisasta, vanhoista taloista ja historiasta kiinnostuneille. Kiitos arvostelukappaleesta.