Minun piti tänään vihdoin matkata Vallisaareen katsastamaan Helsinki Biennaali. Helsinki Biennaali oli startannut jo 12.kesäkuuta mutta silloin tuntui liian aikaiselta rynnätä täpötäyteen lauttaan koronan takia. Toinen ajankohta, jolloin suunnittelin menoa Vallisaareen oli kesälomani aikana heinä-elokuun vaihteessa mutta retkemme veivätkin ihan muualle Suomeen. Koko syyskuun alun olin aina aikeissa viikonloppuisin matkata Helsinki Biennaaliin mutta huonot säät eivät houkutelleet saareen ja merimatkalle.
Tänään 26. syyskuuta oli ihan vihonviimeinen mahdollisuus hypätä lauttaa ja nähdä tämä paljon kehuttu sekä hehkuteltu tapahtuma. Pakkasin Mimmin autoon ja huristelimme Kauppatorille. Saavuttuamme sinne tajusin, että meidän lisäksemme aika moni muukin halukas odotti Vallisaaren lauttaa tai edes lippua lauttaan. Kurkkasin netistä, että vain ihan viimeisimpiin lauttoihin olisin enää netin kautta voinut varata itselleen meno-paluun joten vaihdoimme Vallisaareen sitten muihin aktiviteetteihin. Kahden vuoden kuluttua uudella innolla seuraavaan Helsinki Biennaaliin. Voit kurkistaa Trean blogista ja Kahvakuula kainalossa blogista valokuvia ja tunnelmia tapahtumasta.
Otimme suunnaksi Kaivopuiston silläkin uhalla, että alueella kasvaa paljon tammia joten myös tammenterhoja olisi "Mimmi-Oravalle" saatavilla. Vaikka valvoin sitä tarkkana luulen koiruuden popsineen ainakin pari tammenterhoa vatsaansa. Toivotaan, että ne tulevat ulos jotain kautta eivätkä aiheuta pahoinvointia koiralle. Sieniäkin nurmikoilla näytti olevan mutta onneksi ne koiruus jätti tänään rauhaan. Aurinkoinen sää yhdistettynä ruskaan ja monivärisiin lehtiin oli kyllä todella kaunista. Ja lämpömittarissa oli huikeat +14,5C joten piti oikein avata takkia välillä kun tuli niin kuuma.
Tapasimme kahteen eri otteeseen rouvan, joka ulkoilutti 10-vuotiasta portugalinpodengo Donnaa. Mimmi olisi toki halunnut kovasti leikkiä mutta vanhempana ja viisaampana Donna ylväästi perääntyi ja katsoin kuninkaallisen rauhallisesti horisonttiin tarttumatta leikkiin kutsuun. Rouva kertoi, että Donnalla oli vähän huonoja kokemuksia hyppivistä pennuista joten se piti parhaana vetäytyä. Mimmi sai onneksi moikata muita koiria lenkillä joten ne "tärkeät koiraviestit" tuli kyllä vaihdettua. Ihmisiä aurinkoinen sää oli houkutellut liikkeelle sangoin joukoin sekä kävellen, pyörillä ja potkulaudoilla. Myös merellä näkyi suppailijoita, melojia ja purjehtijoita. Auringolla on mieletön voima saada ihmiset liikkeelle!
Seuraavaksi päätimme suunnata Didrichsenin taidemuseoon Kuusisaareen, jossa 11. syyskuuta avattiin Björn Weckströmin näyttely "Ihminen, kone ja koru". Näyttely on avoinna 30.1.2022 saakka joten tänne ehtii vielä hyvin kuluvien kuukausien aikana. Kysyin varovasti kassalla "mahtuuko mukaan vaikka ei ole ennakkovarausta" ja yllätyin iloisesti kun kuulin, että "totta kai". En muistanutkaan, että koronarajoituksia oli jo luovuttu taidenäyttelyissä vaikka edelleen toki kaikilla vierailijoilla oli maskit ja käsidesiä oli tarjolla ihan jokaisessa huoneessa.
Kuva Antiikki & Desing, Kristiina Hemminki 2016
Didrichsenin näyttely juhlistaa monipuolisen taiteilijan pitkää uraa. Björn Weckström (s. 1935) on sekä kuvanveistäjä että korutaiteilija, joka on myös ennakkoluulottomasti maalannut purjekankaalle, työstänyt veistoksia akryylista, pronssista, kivestä ja lasistakin. Hän on suhtautunut hyvin ennakkoluulottomasti materiaaleihin ja osannut myös yhdistää rakkaan harrastuksensa purjehduksen taiteeseen purjekankaiden kautta.
Björn Weckström, Ajattelija, pronssi 1988
Weckströmin suuret antiikin Kreikan mytologiasta inspiraationsa saaneet kiiltävät pronssiveistokset olivat todella vaikuttavia. Teoksissa on vanhat myytit yhdistetty meidän aikamme tieteellisiin saavutuksiin ja fantasioihin. Näitä veistoksia kutsutaan myös "koneihmisiksi". Kentauri, joka Kreikan mytologiassa oli puoliksi ihminen ja puoli hevonen onkin Weckströmin tulkinnassa ihmisen ja moottoripyörän yhdistelmä. Veistoksissa oli myös paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia, joten omasta näyttelyvierailustani pisimpään tutkin "koneihmisiä", joita on sijoitettu sisääntulokerrokseen sekä myös veistospuistoon.
Björn Weckström, Planetaariset laaksot, hopea. Avatuushopea -kokoelma on luotu samana vuonna 1969 kun Neil Amstrong ensimmäisen ihmisenä käveli kuun pinnalla.
Björn Weckströmin moni taitaa muistaa juuri hänet korustaan Planetaariset laaksot, joka nähtiin Star Wars -elokuvan loppukohtauksessa Prinsessa Leian kaulassa. Weckström oli 70-luvulla saanut puhelun elokuvaohjaaja George Lucasin sihteeriltä, että korutaiteilijan haluttiin suunnittelevan kaula- ja rannekorun Lucasin tulevaan elokuvaan. Loppujen lopuksi koru jouduttiin kuitenkin valitsemaan jo olemassa olevasta Avaruushopea korusarjasta kun ohjaaja halusikin korun heti käyttöönsä kuvauksiin. Tähtien sota -avaruusleffa esitettiin vuonna 1977 myös Suomessa ja se aloitti huikean Star Wars -sagan.
Alakerran näyttelytilasta löytyy myös Tähtien sodassa -elokuvassa nähty legendaarinen koru sekä 86 muuta Weckströmin suunnittelemaa korua. Weckströmin suunnittelemat korut ovat hyvin veistoksellisia ja eivätkä ne todellakaan muistuta perinteisiä korusepän töitä. Aikoinaan Weckström oli mennyt vanhempiensa toiveesta koruseppäkouluun hankkiakseen itselleen kunnollisen ammatin. 1960-luvulla Weckström teki Lapponialle kultakoruja, jotka olivat saaneet innoituksensa Lapin kultahipuista. Mattakultaiset korut olivat rosoisia kuin luonto olisi ne muovannut ja hyvin vallankumouksellisia omana aikanaan.
1970-luvun alkupuolella Weckström yhdisti koruissaan ennakkoluulottomasti myös hopeaa ja akryylimuovia. Weckströmin tavoitteena oli kuvata Suomen lumista talvimaisemaa ja jäätyneitä järviä. John Lennon ja hänen vaimonsa Yoko Ono päätyivät ostamaan Weckströmin mattapintaisia hopeakoruja vieraillessaan göteborgilaisessa koruliikkeessä. Upea Kivettynyt järvi -sormus päätyikin televisio-ohjelmassa lähikuviin Yokon sormessa ja se ihastutti katsojia. Weckströmin koruista piti myös Monacon edesmennyt ruhtinatar Grace.
Olen aiemmin nähnyt Suomen Lasimuseossa Riihimäellä Björn Weckströmin lasitaidetta mutta yllätyin miten monipuolisesti hän lasimateriaaliakin on työstänyt. Nuutajärvelle Weckströmin suunnitteli myös käyttölasia 1970-luvulla mm. Kanerva ja Fortuna -lasimaljakot. Muu hänen tuotantonsa on uniikkeja, yhdessä Nuutajärven lasinpuhaltajien kanssa valmistettuja monumentaalisia lasiveistoksia. Todella upeita ja mielikuvituksellisia töitä! Esillä olevat Stonehenge lasityöt ovat vuodelta 2010.
Björn Weckström, 60 osteria kävelyllä, akryyli ja hopeoitu pronssi 1972
86-vuotiaan kuvanveistäjän ja korumuotoilijan yli 60 vuottaa jatkunut ura on huikea! Björn Weckström on tehnyt 1500 uniikkia korua, veistosta ja maalausta, pitänyt kymmeniä näyttelyitä ja luentoja ympäri maailmaa. Didrichsenin retrospektiivinen näyttely on hieno kunnianosoitus Weckströmin urasta ja hänen "koneihmispatsaat" sopivat äärettömän hyvin Kuusisaaren näyttelytiloissa esitettäviksi sekä sisä- että ulkotiloissa.
Vahva suositus näyttelylle joten kannattaa käydä kurkistamassa jossain vaiheessa Björn Weckströmin taidetta Didrichsenille.
Osoite: Kuusilahdenkuja 1, Helsinki. Avoinna ti-su 11-18 ja Museokortti kohde.
Korunäyttely on toteutettu yhteistyössä Kalevala Korun kanssa. Didrichsenin taidemuseon näyttelyjulkaisussa esitellään monipuoliseesti Björn Weckströmin veistoksia ja koruja 1960-luvulta tähän päivään. Kirja on myynnissä myös museolla.
.
Nuo pronssiset patsaat on upeita ja ihania koruja ja upeita maisemia ja ja...aikas täydellinen retkipäivä.
VastaaPoistaIhanaa viikkoa sinulle Marjo <3
Pronssiset "koneihmiset" olivat ihan huikeita! Antiikin myyttien yhdistäminen nykyaikaan ja tulevaankin oli jännä kokemus, joka toimi. Näitä Björn Weckströmin koruja voi kyllä todellakin kutsua pienoisveistoksiksi. Näyttelyssä oli sellainen hopeasormus, joka peitti melekin puolet kämmenselästä mutta silti se näytti upeasta.
PoistaKivaa torstaita Outi <3
Kaivopuiston ruska on aina niin kaunis.
VastaaPoistaKaikki muut näyttelyt, paitsi supersuositun Repinin näyttelyn olen käynyt katsomassa ilman varausta ja hyvin on päässyt eikä ole ruuhkaakaan ole ollut. Tuota Weckströmin näyttelyä en ole vielä nähnytkään.
Kaivopuistossa on paljon vaahteroita ja muistakin upeasti kellastuneita sekä punertuneita puita.
PoistaMinulta jäi valitettavasti myös Repin välistä eli olin mukana vain virtuaalikierroksella kun näyttely avattiin. Heräsin siihenkin liian myöhään. Harmittaa kyllä koska en Pietarissa käydessäni ehtinyt Repinin taiteen pariin.
Onneksi Weckströmin näyttely on ensi tammikuun loppuun eli sinne ehdit vielä hyvin.