Muistoja mieleen tuova syysretki Tullisaaren kartanopuistooon

 

Minun piti tänään julkaista täällä blogissa ihan toinen postaus mutta toisin kävi. Työpäivän päätyttyä tunsin pakottavaa tarvetta suunnata itäiseen Helsinkiin ja puistoon, jonka löysin vasta viime vuonna. Vaikka olimme Minnien kanssa paljon noilla seuduilla ulkoilleet vuosien varrella oli Tullisaaren kartanopuisto alue meille täysin uusi. Paikasta tuli todella mieluisa ja rakas ulkoilukohde meille kahdelle ensimmäisen koronavuoden aikana. Koimme siellä kevään puhkeamisen, kesäiset niityt perhosineen ja syksyisen ruskan väriloistoneen. Talvella emme valitettavasti sinne enää yhdessä ehtineet kun Minnie siirtyi sateenkaarisillalle helmikuun 23. päivän iltana. 

Näin viime yönä pitkästä aikaa unta Minniestä ja unimaailmassa olimme juuri Tullisaaren kartanopuistossa. Erikoisinta unessani oli se, että kesken kävelylenkkimme Minnie muuttuikin Mimmiksi juuri tuolla puistoalueella. Tässä kohtaa kännykkäni pirahti vaativasti soittamaan aamuherätystään joten en tiedä miten uneni olisi jatkunut. Mietin pitkin päivää, että ehkä Minnie viime yönä tuli kertomaan minulle, että tämä meidän yhteinen puistomme pitäisi myös näyttää Mimmille. Kun suljin työläppärin tiesin, että matkaisimme yhdessä Mimmin kanssa ottamaan haltuun uuden paikan. Minnie halusi meidän tekevän niin. 

Meillä oli Mimmin kanssa oikein mukava reilun tunnin kävelylenkki puistossa. Tuntui todella hyvältä kävellä siellä ja minusta tuntui koko ajan siltä, että myös Minnie oli meidän mukanamme. Kuljimme tarkkaan puiston käytäviä ristiin rastiin katsellen upeaa ruskaa ympärillämme. Ihan kuten teimme vuosi sitten Minnien kanssa. Tunsin jossain vaiheessa kesällä huonoa omaatuntoa siitä, että uusi jackrussellin pentu tuli meille vain kolme kuukautta Minnien poismenon jälkeen. Mutta tänään tuokin raskas kivi putosi vihdoin sydämeltäni ja tiesin tehneeni ihan oikein. Minnien muisto elää aina sydämessäni eikä uusi pentu Mimmi ota yhtään kokemustamme Minnien kanssa pois minulta. 

Uskon, että tulemme Mimmin kanssa kulkemaan monissa samoissa paikoissa, joissa olen seikkaillut Minnien kanssa yhteisten yli 15 vuoden aikana. Olen nyt sinut tämän asian kanssa enkä koe siitä enää huonoa omaatuntoa. Oli tärkeää tehdä tänään tämä syksyinen kävelyretki ja selvittää omia ajatuksiaan. Onnistuimme vielä ennen kotiinlähtöä näkemään valkoisen ison joutsenen, joka ihan varmasti on sama, jonka näimme viime vuonna. Joutsen oli hyvä merkki siitä, että elämä jatkuu ja muistot säilyvät ♥♥♥

Vallisaari vaihtui lennossa Kaivopuistoon ja Didrichsenin Björn Weckström näyttelyyn

Minun piti tänään vihdoin matkata Vallisaareen katsastamaan Helsinki Biennaali. Helsinki Biennaali oli startannut jo 12.kesäkuuta mutta silloin tuntui liian aikaiselta rynnätä täpötäyteen lauttaan koronan takia. Toinen ajankohta, jolloin suunnittelin menoa Vallisaareen oli kesälomani aikana heinä-elokuun vaihteessa mutta retkemme veivätkin ihan muualle Suomeen. Koko syyskuun alun olin aina aikeissa viikonloppuisin matkata Helsinki Biennaaliin mutta huonot säät eivät houkutelleet saareen ja merimatkalle. 

Tänään 26. syyskuuta oli ihan vihonviimeinen mahdollisuus hypätä lauttaa ja nähdä tämä paljon kehuttu sekä hehkuteltu tapahtuma. Pakkasin Mimmin autoon ja huristelimme Kauppatorille. Saavuttuamme sinne tajusin, että meidän lisäksemme aika moni muukin halukas odotti Vallisaaren lauttaa tai edes lippua lauttaan. Kurkkasin netistä, että vain ihan viimeisimpiin lauttoihin olisin enää netin kautta voinut varata itselleen meno-paluun joten vaihdoimme Vallisaareen sitten muihin aktiviteetteihin. Kahden vuoden kuluttua uudella innolla seuraavaan Helsinki Biennaaliin. Voit kurkistaa Trean blogista ja Kahvakuula kainalossa blogista valokuvia ja tunnelmia tapahtumasta. 

Otimme suunnaksi Kaivopuiston silläkin uhalla, että alueella kasvaa paljon tammia joten myös tammenterhoja olisi "Mimmi-Oravalle" saatavilla. Vaikka valvoin sitä tarkkana luulen koiruuden popsineen ainakin pari tammenterhoa vatsaansa. Toivotaan, että ne tulevat ulos jotain kautta eivätkä aiheuta pahoinvointia koiralle. Sieniäkin nurmikoilla näytti olevan mutta onneksi ne koiruus jätti tänään rauhaan. Aurinkoinen sää yhdistettynä ruskaan ja monivärisiin lehtiin oli kyllä todella kaunista. Ja lämpömittarissa oli huikeat +14,5C joten piti oikein avata takkia välillä kun tuli niin kuuma. 

Tapasimme kahteen eri otteeseen rouvan, joka ulkoilutti 10-vuotiasta portugalinpodengo Donnaa. Mimmi olisi toki halunnut kovasti leikkiä mutta vanhempana ja viisaampana Donna ylväästi perääntyi ja katsoin kuninkaallisen rauhallisesti horisonttiin tarttumatta leikkiin kutsuun. Rouva kertoi, että Donnalla oli vähän huonoja kokemuksia hyppivistä pennuista joten se piti parhaana vetäytyä. Mimmi sai onneksi moikata muita koiria lenkillä joten ne "tärkeät koiraviestit" tuli kyllä vaihdettua. Ihmisiä aurinkoinen sää oli houkutellut liikkeelle sangoin joukoin sekä kävellen, pyörillä ja potkulaudoilla. Myös merellä näkyi suppailijoita, melojia ja purjehtijoita. Auringolla on mieletön voima saada ihmiset liikkeelle! 

Seuraavaksi päätimme suunnata Didrichsenin taidemuseoon Kuusisaareen, jossa 11. syyskuuta avattiin Björn Weckströmin näyttely "Ihminen, kone ja koru". Näyttely on avoinna 30.1.2022 saakka joten tänne ehtii vielä hyvin kuluvien kuukausien aikana. Kysyin varovasti kassalla "mahtuuko mukaan vaikka ei ole ennakkovarausta" ja yllätyin iloisesti kun kuulin, että "totta kai". En muistanutkaan, että koronarajoituksia oli jo luovuttu taidenäyttelyissä vaikka edelleen toki kaikilla vierailijoilla oli maskit ja käsidesiä oli tarjolla ihan jokaisessa huoneessa. 

Kuva Antiikki & Desing, Kristiina Hemminki 2016

Didrichsenin näyttely juhlistaa monipuolisen taiteilijan pitkää uraa. Björn Weckström (s. 1935) on sekä kuvanveistäjä että korutaiteilija, joka on myös ennakkoluulottomasti maalannut purjekankaalle, työstänyt veistoksia akryylista, pronssista, kivestä ja lasistakin. Hän on suhtautunut hyvin ennakkoluulottomasti materiaaleihin ja osannut myös yhdistää rakkaan harrastuksensa purjehduksen taiteeseen purjekankaiden kautta. 

Björn Weckström, Ajattelija, pronssi 1988

Björn Weckström, Kentauri II, pronssi 1995

Björn Weckström, Sokea juoksija, pronssi 1991

Björn Weckström, Prometheus, pronssi 1986

Björn Wecström, Narcissos, pronssi 1986

Björn Weckström, Ikaros, pronssi 1980-82

Weckströmin suuret antiikin Kreikan mytologiasta inspiraationsa saaneet kiiltävät pronssiveistokset olivat todella vaikuttavia. Teoksissa on vanhat myytit yhdistetty meidän aikamme tieteellisiin saavutuksiin ja fantasioihin. Näitä veistoksia kutsutaan myös "koneihmisiksi". Kentauri, joka Kreikan mytologiassa oli puoliksi ihminen ja puoli hevonen onkin Weckströmin tulkinnassa ihmisen ja moottoripyörän yhdistelmä. Veistoksissa oli myös paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia, joten omasta näyttelyvierailustani pisimpään tutkin "koneihmisiä", joita on sijoitettu sisääntulokerrokseen sekä myös veistospuistoon. 

Björn Weckström, Planetaariset laaksot, hopea. Avatuushopea -kokoelma on luotu samana vuonna 1969 kun Neil Amstrong ensimmäisen ihmisenä käveli kuun pinnalla. 

Björn Weckströmin moni taitaa muistaa juuri hänet korustaan Planetaariset laaksot, joka nähtiin Star Wars -elokuvan loppukohtauksessa Prinsessa Leian kaulassa. Weckström oli 70-luvulla saanut puhelun elokuvaohjaaja George Lucasin sihteeriltä, että korutaiteilijan haluttiin suunnittelevan kaula- ja rannekorun Lucasin tulevaan elokuvaan. Loppujen lopuksi koru jouduttiin kuitenkin valitsemaan jo olemassa olevasta Avaruushopea korusarjasta kun ohjaaja halusikin korun heti käyttöönsä kuvauksiin. Tähtien sota -avaruusleffa esitettiin vuonna 1977 myös Suomessa ja se aloitti huikean Star Wars -sagan. 

Alakerran näyttelytilasta löytyy myös Tähtien sodassa -elokuvassa nähty legendaarinen koru sekä 86 muuta Weckströmin suunnittelemaa korua. Weckströmin suunnittelemat korut ovat hyvin veistoksellisia ja eivätkä ne todellakaan muistuta perinteisiä korusepän töitä. Aikoinaan Weckström oli mennyt vanhempiensa toiveesta koruseppäkouluun hankkiakseen itselleen kunnollisen ammatin. 1960-luvulla Weckström teki Lapponialle kultakoruja, jotka olivat saaneet innoituksensa Lapin kultahipuista. Mattakultaiset korut olivat rosoisia kuin luonto olisi ne muovannut ja hyvin vallankumouksellisia omana aikanaan.

1970-luvun alkupuolella Weckström yhdisti koruissaan ennakkoluulottomasti myös hopeaa ja akryylimuovia. Weckströmin tavoitteena oli kuvata Suomen lumista talvimaisemaa ja jäätyneitä järviä. John Lennon ja hänen vaimonsa Yoko Ono päätyivät ostamaan Weckströmin mattapintaisia hopeakoruja vieraillessaan göteborgilaisessa koruliikkeessä. Upea Kivettynyt järvi -sormus päätyikin televisio-ohjelmassa lähikuviin Yokon sormessa ja se ihastutti katsojia. Weckströmin koruista piti myös Monacon edesmennyt ruhtinatar Grace. 

Olen aiemmin nähnyt Suomen Lasimuseossa Riihimäellä Björn Weckströmin lasitaidetta mutta yllätyin miten monipuolisesti hän lasimateriaaliakin on työstänyt. Nuutajärvelle Weckströmin suunnitteli myös käyttölasia 1970-luvulla mm. Kanerva ja Fortuna -lasimaljakot. Muu hänen tuotantonsa on uniikkeja, yhdessä Nuutajärven lasinpuhaltajien kanssa valmistettuja monumentaalisia lasiveistoksia. Todella upeita ja mielikuvituksellisia töitä! Esillä olevat Stonehenge lasityöt ovat vuodelta 2010.

Björn Weckström, 60 osteria kävelyllä, akryyli ja hopeoitu pronssi 1972

86-vuotiaan kuvanveistäjän ja korumuotoilijan yli 60 vuottaa jatkunut ura on huikea! Björn Weckström on tehnyt 1500 uniikkia korua, veistosta ja maalausta, pitänyt kymmeniä näyttelyitä ja luentoja ympäri maailmaa. Didrichsenin retrospektiivinen näyttely on hieno kunnianosoitus Weckströmin urasta ja hänen "koneihmispatsaat" sopivat äärettömän hyvin Kuusisaaren näyttelytiloissa esitettäviksi sekä sisä- että ulkotiloissa.

Vahva suositus näyttelylle joten kannattaa käydä kurkistamassa jossain vaiheessa Björn Weckströmin taidetta Didrichsenille. 

Osoite: Kuusilahdenkuja 1, Helsinki. Avoinna ti-su 11-18 ja Museokortti kohde. 

Korunäyttely on toteutettu yhteistyössä Kalevala Korun kanssa. Didrichsenin taidemuseon näyttelyjulkaisussa esitellään monipuoliseesti Björn Weckströmin veistoksia ja koruja 1960-luvulta tähän päivään. Kirja on myynnissä myös museolla.

.

Ylen "Puoli seitsemän museoviikko" inspiroi valitsemaan 10 mieleen jäänyttä museota

Ylen Puoli seitsemän -ohjelma viettää museoviikkoa. Kuluvan viikon aikana on ollut paljon puhetta erilaisista museoista ympäri Suomen. Toimittaja Regina Rask on myös vieraillut ohjelmassa monissa hyvinkin erilaisissa museoissa mm. traktorimuseossa ja kylmälaitemuseossa. Kolumnissaan Regina Rask kirjoitti museoista seuraavasti. "Museot erottavat meidän muista eläimistä. Museot opettavat meille, ettemme ole holtittomasti tuulessa lentäviä lehtiä vaan omalta pieneltä osaltamme osa jatkumoa. Unohdammeko bittihuumassamme, että ihmisapinan peukalot kehittyivät nykyiset kaltaisiksi jotta voisimme tarttua johonkin konkreettiseen?" En yleensä ole katsonut Puoli seitsemän -ohjelmaa mutta museoviikon kunniaksi sekä siksi, että olen suuri museofani olen lähes jokaisena iltana istahtanut teeveen ääreen juurikin museoiden takia. Suomessa kun museoita on yli 1000! 

Kuva lainattu Ylen sivuilta 

Tein myös netin kautta hauskan testin "Mikä Suomen monista museoista sinä olisit?". Minulle tuli vastaukseksi Helsingin Observatorio, joka ehkä vähän yllätti. Tein testin peräti kolme kertaa muuttaen muutamia vastauksia mutta aina olin sama museo joten pakkohan se on uskoa. Sain myös seuraavan kuvauksen itsestäni museosta testituloksena "Onnittelut ovat paikallaan, koska olet syvällinen ja laaja-alainen ihminen. Sinulle maailma ei ole maita ja rajoja vaan kokonainen maailmankaikkeus. Toisaalta joskus saatat keskusteluissa yltää niin kummallisiin sfääreihin, että joskus kanssaihmisesi ovat kanssasi hätää kärsimässä. Muistathan, että elämämme maan pinnalla." Minua naurattivat nuo sfäärit 😀 Täytyy varmaan välillä laskeutua "korkeuksista maanpinnalle". 

Olen vieraillut Helsingin Observatoriossa vain yhden kerran elämässäni vuonna 2016. Kipusin  Kopernikuksentietä hieman hapuilevin askelin kohden Tähtitorninvuoren puistossa seisovaa rakennusta. Vietettiin talvilomaviikkoa pääkaupunkiseudulla ja katu on melkoisen liukas sekä osittain jäinenkin kävellä. Puiden reunustaman tien päässä minua odotti upea arkkitehti Carl Ludvig Engelin suunnittelema rakennus vuodelta 1834. Olin silloin menossa katsomaan näyttelyä "Avaruus LEGO maailmassa", josta syntyi blogin puolellekin silloin postauskin. Tutkittuani lego-näyttelyn kävin toki katsomassa myös muita observatorion tiloja. Jännä paikkahan se oli ja kaukoputkilla oli upeaa kurkistaa jonnekin hyvin kauas. Ehkä pitäisi tehdä sinne toinen visiitti kun "museosielultani olen Helsingin Observatorio".

Ajattelin koota tähän postaukseen itselleni mieleen jäänneitä museoita. Olisi tehnyt mieli ottaa mukaan museoita myös muualta maailmalta kuten vaikka Moco Museum täynnä Banksyn taidetta Amsterdamissa, Riian muotimuseo Modes Muzejs , Pietari Suuren talomuseo Tallinnassa tai Polin - Puolan juutalaisten museo Varsovassa mutta keskityin vain suomalaisiin museoihin. Laskin, että blogista löytyy ainakin 108 postausta, jossa esitellään joku museo tai kotimuseo jostain päin Suomea tai muualta maailmalta. Museoista kuitenkin 95% on Suomen rajojen sisäpuolella. Isoimmista museoista kuten Ateneumista on tehty toki useampia eri postauksia vaihtuvien näyttelyiden takia. Mutta onhan sitä näiden blogivuosien aikana ehditty kyllä vierailla monissa uusissa ja itselle entuudestaan täysin tuntemattomissa museoissa. 

Suomen pienin kauppamuseo

Suomen pienin kauppamuseo löytyy Skinnarsbysta Loviisasta. Tämä "vanhan ajan kyläkauppa" on täynnä autenttista rekvisiittaa yli viidenkymmen vuoden takaa. 

Vanha talo, jossa tämän yksityisen museon pitäjät Minna ja Kari Järvinen asuvat on harjoittanut kauppatoimintaa on 1800-luvun lopusta. Myöhemmin kauppa on muuttanut tähän kylätien varteen rakennettuun taloon. Järviset ostivat asuintalonsa 2009 ja saivat samalla myös tämän entisen jo 30 vuotta tyhjillään olleen kaupan.

Kaupassa oli jo entuudestaan vanhaa kaupan irtaimistoa jäljellä ja siitähän se keräily hankkimaan uutta "vanhaa kauppatavaraa" alkoi. Nyt tässä yhden huoneen kaupassa voi kirjaimellisesti astua 1950-1960 -lukujen tunnelmaan. Kaupan sisustus elää yhdessä keräilyharrastuksen kanssa ja kaupan somistukset myös muuttuvat. 

Vanha Pankkitalo Aleksanterinkadulla Helsingissä 

Vanha pankkitalo Aleksanterinkadulla Helsingissä kätkee sisäänsä kauniin vanhan pankkikonttorin sekä mielenkiintoisen Pankkimuseon. Itse pankkisali mykistää ja pakottaa ihastelemaan maalauksin koristeltua lasikattoa sekä graniittisia, kultakoristeellisia pylväitä! 

Oman vierailuni aikani minä pääsin myös tutustumaan Merita Taidesäätiön taidekokoelmaan pankkisalissa.  Taidesäätiöllä on kokoelmissaan reilu tuhat teosta, joista pankkisalissa on esillä lähes 40 Suomen taiteen kultakauden töitä. Joukossa on maalauksia mm. Helen Schjerfbeckilta, Akseli Gallen-Kallelalta, Ellen Thesleffiltä ja Fanny Churbergilta. 

Pankkimuseon perusnäyttelyssä on esillä huikea Pohjoismaiden Osakepankin Helsingin sivukonttorin aito interiööri vuodelta 1904. Pankkimuseossa on myös esillä vanhoja pankkityössä käytettyjä esineitä ja laitteita. Esineet, joita ollaan käytetty pankkitoiminnan alkuajoilta 1860-luvulta lähtien ovat tyystin erilaisia kuin nyt. Silloin kirjoitettiin vielä käsin musteella ja pankkimuseossa onkin lukuisia kauniita kirjoitusnäytteitä menneiltä vuosikymmeniltä.

Enni Idin värikäs taiteilijakoti Padasjoella

Enni Idin taiteilijakoti näyttää ulkoapäin tuiki tavalliselta punamultaiselta torpalta valkoisine ikkunapuitteinaan. Mutta astuessaan kuistin kynnyksen yli tullaan värikkään lumoavaan maailmaan, jonka itetaiteilija on kotiinsa vuosien kuluessa luonnut. Enni oli jo lapsena osoittanut kiinnostusta piirtämiseen ja puun kaivertamiseen mutta hänen isäpuolensa mielestä tuollaiset hullutukset tuli jättää. 

Ennin sai sysäyksen taulujen maalaamiseen kun heidän torppaansa oli tullut kiertelevä taulukauppias. Enni mielestäni aviomies Eetun havittelemat taulut olivat tökerösti tehtyjä joten Enni päätti itse maalata parempia. Hän ostikin osuuskaupasta kovalevyjä ja maalasi. Aviomies ei arvostanut Ennin töitä vaan käytti hänen maalauksiaan jopa talon vuoraukseen kuvapuoli seinää tai kattoa vasten.

Vasta aviomiehen kuoltua Enni antautui nyt täysin maalaamiseen. Pensseli alkoi heilua ahkerasti ja kuvia siirtyi myös pienen torpan oviin, lattioihin, huonekaluihin, purkkeihin ja koreihin. Ainoa kuvittamaton pinta mökissä on katto.

Sagalundin museo Kemiönsaaressa

Sagalundia on kutsuttu Suomen Skanseniksi. Sagalundilla on kunnia olla Suomen ensimmäinen ulkoilmamuseo koska se avattiin jo vuonna 1900. Seurasaari Helsingin Meilahdessa avasi ovensa yleisölle vasta yhdeksän vuotta myöhemmin. Kemiöläinen kansakoulunopettaja Nils-Oskar Jansson perusti Sagalundin esikuvanaan nimenomaan Tukholman Skansen.

Museoalue ja Sagalundgården ovat auki päivittäin 11-17. Paikka soveltuu kaikenikäisille ja siellä on paljon kiinnostavaa katsottavaa: käräjätalo, torppa, maatila, huvila ja kaksi vanhaa kouluakin.  Sagalundgårdenissa löytyy kaikkea kivaa lapsille ja lapsenmielisille

Koskenjalan kenkä- ja nahkamuseo Korkeakoskella 

Koskenjalan kenkä- ja nahkamuseo tarjoaa mielenkiintoisen aikamatkan kenkien historiaan. Vain 25-vuotias Edward Wallenius oli todella aikoinaan rohkea aloittaessaan 1897 kenkien teollisen valmistuksen. Walleniuksen nahkatehtaan yhteyteen valmistui uudenaikainen kenkätehdas, jonka koneet tuotiin Saksasta. Myös saksalaisia kenkäalan ammattilaisia ja työnjohtajia siirtyi uudelle tehtaalle töihin. Tehdas oli iso (760m2) ja työkoneitakin oli 80, joista 24 oli erilaisia neulomakoneita. Walleniuksen kenkätehdas pystyi valmistamaan päivässä jopa 500 kenkäparia.

Museossa on esillä laajasti kenkien historiaa. Korkojen kehitystä kengistä on hauska seurata eri aikakausina. Pula-aikana oli oltava kekseliäs kenkien valmistamisen suhteen koska valmistusmateriaaleista oli huutava pula. Kenkiä valmistettiin vaikka paperinarusta, kankaasta tai sandaaleita jopa paperinarusta. Kenkien pohja saattoi olla puuta tai jopa lastulevyä, johon oli tehty viiltoja kävelyn helpottamiseksi.

Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseo Ahvenanmaalla

Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseo muistuttaa etäisesti Helsingin Seurasaarta. Ulkoilmamuseo sijaitsee Kastelholman linnan kupeessa ja se esittelee ahvenanmaalaisia rakennuksia ja perinteitä 1800-luvun toiselta puoliskolta.

Ulkoilmamuseon päärakennus, jonka mukaan museo on saanut nimensä, on peräisin Jan Karlsin tilalta Finströmin kunnan Bambölen kylästä. Talo siirrettiin alueelle jo vuonna 1934. Museoalue koostuu yli kahdestakymmenestä rakennuksesta, jotka on siirretty tälle alueelle eri puolilta Ahvenanmaata. Museo on lähellä Kastelholman linnaa ja alueella laiduntaa myös ahvenanmaanlampaita.

Uudenkaupungin Wahlbergin museotalo

Uusikaupunki on kuuluisa upeasta ja Suomen parhaiten säilyneestä empire-tyylin puutalokorttelialueesta. Tupakkatehtailija Fredrik Wilhelm Wahlberg (1821-1900) rakennutti asuintalon itselleen osoitteeseen Ylinenkatu 11 vuonna 1870. Porvari Wahlberg harjoitti myös laivanvarustustoimintaa ja oli Uudenkaupungin suurituloisin mies. 1800-luvun Uudessakaupungissa kaikki komeimmat talot kuuluivat juuri laivanvarustajille.

Wahlbergin talossa huomioni kiinnittyi heti upeisiin ja hyvin koristeellisiin kakluuniuuneihin. Myös taidokkaat kattomaalaukset kannattaa huomioida huonetiloissa. Osa uuneista ja kattomaalauksista sekä salongin käsinmaalatut tapetit ovat alkuperäisiä yli 140 vuoden takaa. Myös Fredrik Wahlbergin Italiasta hankkima valtava kristallikruunu koristaa edelleen talon salia.

Houtskärin kotisseutumuseo

Houtskärin kotiseutumuseossa ovat museorakennusten - siis vanhojen talojen - ovet ovat auki eli täällä voi liikkua ihan vapaasti itsekseen. Museoalueelta löytyvät Pitäjäntupa/Sockensstuga, Lehdeslato/Lövladan, Norrbacks torp, Vaateaitta/Klädboden ja Tuulimylly/Kvarnen. Jokainen talo täynnä mitä ihanampia entisaikojen elämiseen ja asumiseen liittävään esineistöä. Rakennusten pihapiirissä on myös vanhanajan kasveja ja sellainen hyvin verkkainen ja historiallinen fiilis.

Tien toisella puolella voi kurkistaa myös Houtskärin Saaristomuseoon, joka esittelee saaristolaisten elämää ja menneitä aikoja hauskasti erilaisen esineistön avulla. Tähän museoon on muutaman euron päästymaksu. 

Kaarteen sotamuseo Lohjalla

Kaarteen sotamuseo Lohjalla on ulkoapäin aivan nykyaikainen rakennus mutta se kätkee seiniensä sisälle täysin autenttisen museokokonaisuuden, johon on kerätty sotien 1939-1945 esineistöä. Kaarteiden yksityinen kotimuseo on hieno kunnianosoitus Suomen itsenäisyyden puoleista taistelleiden muistolle. 

Kaarteen sotamuseosta löytyy Lottakanttiini, jossa voi nauttia kahvia Lotta Swärd kahvikupeista. Museoon on rakennettu jopa aito juoksuhauta ja siellä pääsee kurkistamaan aitoon korsuun, jossa kamiina hehkuu punaisena. Tuntolevyt kaulassa kerrossängyissä loikoili sotamiehiä lepäämässä. Sotilaspakeista oli syötykin jotain koska lusikat olivat siellä vielä pystyssä. Pöydällä oli korttipakka levällään. 

Työväenasuntomuseo Helsingissä

Työväenmuseossa Kirstinkadulla Linnanmäen kupeessa on mahdollista oppaan kanssa tutustua yhdeksään autenttisesti kalustettuun hellahuoneeseen ja niissä asuneiden perheiden koteihin vuodesta 1911 aina vuoteen 1985. Edellytys päästä aikoinaan asumaan näihin hellehuoneisiin oli se, että joku perheenjäsen työskenteli kaupungille - useimmiten se oli juuri perheenisä.

Arkkitehti Albert Nyberg on piirtänyt puutalokorttelille kauniin jugendtyylisen julkisivun, joka näyttää edelleen upealta kesätaivasta vasten. Hellahuoneet näissä taloissa ovat olleet 18m² kadunpuolella ja 22m² pihapuolella. Asunnot ovat pieniä mutta silti niissä on voinut asua leskiäiti kuuden lapsensa kanssa. Tuohon aikaan omistettiin äärimmäisen vähän tavaroita sekä vaatteita ja pienemmät lapset saattoivat öisin nukkua avatuissa piironginlaatikoissa. 

Joko sinä olet tehnyt tämän leikkimielisen "Mikä Suomen monista museoista sinä olisit?" -testin? Jos et vielä ole tehnyt testiä niin haastan sinut vastaamaan muutaman kohdan kyselyyn ja kirjoittamaan sen jälkeen kommenttikenttään mikä museo olit! Ystäväpiiristäni yksi oli Observatorio kuten minäkin, muutama sai tulokseksi Helinä Rautavaaran museo, Kirjamuseo Pukstaavi osui toimittaja ystävälle ja Suomen Käsityön museo totta kai käsityöläiselle. Tämä testi kyllä tietää mikä museo olet! 

Mukavaa lauantaita kaikille ja menkää museoon jos ohjelmasta on pulaa. Suomessa on yli 1000 museota joten valinnanvaraa on.