Nummen Lahjahovissa metsästämässä aarteita

 

Tänään oli historiallinen päivä sillä kävin Nummen Lahjahovissa metsästämässä aarteita. Koko korona-ajan olen jättänyt antiikkiliikkeet, kirpputorit ja erilaiset vanhojen tavaroiden liikkeet käymättä. Minunlaiselle "kirppareiden kiertäjälle" tämä on ollut kyllä todella pitkä aika. Vuosi sitten syksyllä vein kyllä omia tavaroita paikalliseen Fidaan mutta jätin vain lahjoituskassini kassalle ja poistuin välittömästi ovesta takaisin autolle. Olen toki pyörinyt netin uumenissa katsomassa minkälaisia tavaroita on tarjolla erilaisissa nettikirppiksissä mutta niissä ei ole ollenkaan sitä "etsimisen ja löytämisen riemua", joka voidaan vain saavuttaa paikan päällä. Nyt jo toista vuotta peräkkäin on myös antiikki/vanhojen tavaroiden tapahtumatkin jääneet pitämättä. 

Kaunis maalattu maljakko. 

Ihania keinutuoleja ja vanha rukki - punainen väri näissä viehätti. 

Päätin suunnata tuttuun paikkaan Lahjahoviin, jossa kävin melko ahkerastikin aikoinaan. Olin nimittäin sattumalta bongannut Luoteis-Uusimaa -lehdestä jutun Lahjahovista. Isälleni tulee tuo paikallislehti ja joskus itsekin vilkaisen sen läpi käydessäni hänen luonaan. Seututie 110 tuli hyvinkin tutuksi aikoinaan kun kesäisin autoilimme kyläilemään tuttujen kesämökille Karjalohjalle. Kun Valtatie 1 tai kotoisammin Turunväylä valmistui ihan lopullisesti 2009 jäivät myös ajot tuota vanhaa Seututietä pitkin. Lahjahovi on ehtinyt jo vaihtaa omistajaakin eli nyt paikan omistaa Sri Lankalta kotoisin oleva Sumith Wewala. Erittäin mukava mies, jonka kanssa juttelimme vaikka mistä maan ja taivaan väliltä. 

Ennen koronaa Sumith Wewala kävi paljon ostoreissuilla Ruotsissa, josta tämä erikoinen maalauskin oli hänelle tullut Lahjahovin valikoimaan.   

Kun itse astun sisälle antiikki/vanhat tavarat/kirpputori tilaan en oikeastaan edes välttämättä vielä tiedä mitä haluan sieltä vai haluanko ylipäätänsä yhtään mitään. Haluan rauhassa kuljeskella ja katsella ympärilleni sekä aistia mitä on tarjolla. Tätä on vaikea selittää henkilölle, joka ei käy tämän tyyppisissä paikoissa. Aika harvoin menen nimittäin etsimään jotain tiettyä esinettä. Toki minulla saattaa alitajunnassa olla ajatus "jos vaikka löytäisin yhden Arabian lautasen siihen sarjaan, jonka nimeä en edes tiedä". Minulla oli parvekepostauksessa kuva Fidasta löydetystä Arabian lautasesta, joita omistan nyt siis kaksi mutta voisin ottaa pari lisää jos löydän. Eli alla kuva tästä ihanuudesta. 

Kerroin Sumith Wewalalle, että paikan edellinen omistaja lähti aina kiertämään kanssani Lahjahovin lukuista huoneista koostuvaa tilaa. Tilanteesta tuli melko kiusallinen koska enhän minä edes välttämättä etsinyt mitään. En tiedä pelkäsikö hän, että liiketilasta häviää tavaraa mutta hyvin harvoin ostin sieltä mitään. Tuli sellainen tunne ettei saa rauhassa päättää ostaako vai ei ja Wewala ymmärsi oikein hyvin mitä tarkoitan. Myös vaateliikkeessä haluan täysin yksin kiertää ja katsella valikoimaa sekä tarvittaessa pyytää apua myyjältä. Aarteiden metsästäminen on vieläkin hienotunteisempaa puuhaa joten sitä haluaa tehdä ihan yksin.

Etsimiäni Arabian lautasia ei näkynyt mutta nämä jäivät pyörimään mieleen.

Sininen muistaakseni venäläinen teekuppi oli myös sievä!

Punakukallisia lautasia löytyi kyllä niitä tarvitsevalle. 

Jännä vihreä lasimalja ja keraaminen piippu vihreällä lehtivadilla. 

Entäs tämä ihanan sininen kannu...

Tai nämä vähän japanilaisvaikutteiset kahvikupit?

Lahjahovissa on todella paljon tavaraa ja otin tähän postaukseen kuvia itseäni kiinnostavista esineistä. Huomasin jälkikäteen etten innoissani muistanut kuvata mitään niistä kauniista kaapeista ja pöydistä, joita näin. Ehkä se johtuu myös siitä, että juuri nyt en etsi kotiin mitään huonekalua. Tästä voit kurkistaa Lahjahovin Facebook-sivuille, joissa on tarkasti kerrottu kalusteiden mitat ja hinta. Nuo ihanat punaiset keinutuolitkin löytyvät hintoineen sieltä. Muutamia sohvia ja istuinkalusteita kyllä ikuistin sekä yhden valaisimen. 

Rohkean barokkihenkisesti verhoillut nojatuolit tarvitsevalla.

Perinteisempi vaaleanpunaviirullinen istuinryhmä. Mahtaako soitin olla mandoliini...?

Erikoinen valaisin, jonka jalkaosassa on kerubien lisäksi myös kilpikonna!

Lahjahovista löytyi myös ilokseni yllättävän paljon kodintekstiileitä. Kirppareilta ja vanhojen tavaroiden liikkeistä yritän aina ehtiä myös kartoittaa pöytäliina ja liinavaatepuolen. Taidokkaita, käsikirjottuja pöytäliinoja omistan itse useamman. Usein ongelma tekstiilien kanssa on se, että niitä on säilytetty piironginlaatikossa vuosikausia ja kankaat ovat hiutuneet taitekohdista. Monesti pöytäliinoissa on myös tahroja vaikkapa kahvista, joita ei valitettavasti saa millään niistä pois tai jos saa tahran pois tulee samalla kankaaseen reikä. Tällä kertaa en löytänyt mitään vaikka kauniita tekstiilejä löytyi.

Kodintekstiilit ovat kauniita ja niitä on aina pakko ihailla. 

Kuparipannut menevät kuumille kiville Huutokauppakeisarissa!

Aterimia en saa nyt ostaa vähän aikaan lisää - ostokiellossa siis :)

Huutokauppakeisari -ohjelmassa myydään aina aluksi se kuuluisa kuparipannu. Niitäkin olisi Lahjahovissa ollut monenlaisia myynnissä. Lapsuudenkodissani oli keittiössä pitkä rivi kuparipannuja, joista osa oli on todella vanhoja. Isoimmalla kuparipannulla oli kuulemma aina häissä ja isoissa juhlissa keitettyä kahvia juhlaväelle. Myös kuparisia kattiloita löytyy vieläkin isäni keittiöstä. Kupari on kaunis materiaali se sehän on ollut taas muodissa myös sisustuksessa messingin ohella. Kuparista tulee aina lämpöinen ja kodikas tunnelma. Myös erilaisia aterimia oli tarjolla mutta itse olen asettanut niihin nyt ostokiellon itselleni vähäksi aikaa. Jossain vaiheessa niitäkin tuli ostettua mm. Billnäsin ja Fiskarin tapahtumista, joissa olen Sumith Wewalan nähnyt myös myymässä tuotteitaan. 

Loppujen lopuksi päädyin itse ostamaan kaksi tuotetta, jotka lähtivät siis Marjon matkaan. Olen vuosia kuolannut "merimiehen muijan koiria". Lahjahovista bongasi yhden ruotsalaisen koirapatsaan, jonka halusin itselleni. Ehkä sen pari oli rikkoutunut vuosien saatossa ja tämä koira oli yksin tullut vaikka jonkun kuolinpesän mukana myyntiin. Näiden koirien historia ja tarina on nimittäin todella mielenkiintoinen. 

Kun merimiehen palasivat pitkiltä merimatkoiltaankotiin he toivat usein matkamuistoina posliinia ja usein juuri näitä koirapatsaita. Staffordshiressä oli jo 1600-luvulla johtava keramiikka-alue Englannissa ja nämä koirat syntyvät 1800-luvun alussa. Idea patsaisin saatiin Kiinasta, josta merimiehet toivat posliinisia Foo-koiria. Koirat olivat väritykseltään valkoisia, joissa oli joko mustia tai ruskeita läikkiä ja kaulassaan niillä oli kultainen panta. Koirien koot vaihtelevat 6-80cm välillä. Kun merimies oli merimatkalla ja poissa kotoa koirapari istui ikkunalla katsomassa ulospäin. Kun talon isäntä oli taas kotosalla vaimon ja perheen kanssa oli koirat käännetty selkäpuoli ulospäin. Minä en sijoita koiraani ikkunalle mutta se muistuttaa vaikka spanieli onkin myös sekä Mimmiä että edesmennyttä Minnie jackrusseliani. 

Toinen ostokseni oli hopeanvärinen - ehkä hopeoitua terästä oleva - kahvipannu puisella kahvalla. Kannun kylkeen on kaiverrettu entisen omistajan monogrammi ja pohjamerkinnöistä päättelen myös kahvikannun tulleen Ruotsista. Minähän olen ihastunut hopeisiin sekä hopeanvärisiin vateihin, lautasiin ja erilaisiin esineisiin, joita sitten kotoamme löytyykin monia. En tiedä tullaanko tästä pannusta koskaan kaatamaan kahvia oikeasti kahvikuppeihin mutta kaunis se on joka tapauksessa. Erittäin hyviä löytöjä.

Lahjahovi löytyy osoitteesta Oilaantie 1, 09810 Nummi. Kannattaa ottaa Lahjahovin Facebook sivut seurantaan koska sieltä näkee myös mahdolliset aukioloaikojen muutokset.