Elonkierto opettaa miten ihminen ja luonto toimivat yhdessä

 

Jos olet seurannut Marjon matkassa -blogia Instagramin ja nimenomaan stories-osion kautta olet ehkä huomannut, että kesälomalla kävimme tutustumassa kesäiseen Elonkiertoon. Elokierto on kaikille avoin ja täysin ilmainen esittelypuisto Jokioisissa. Elonkierrossa kulkiessaan voi oppia ja ennen kaikkea ymmärtää, miten ihminen ja luonto toimivat yhdessä. Toinen tärkeä asia, joka selviää puistossa on se, miten tehty tutkimus siirtyy käytäntöön. Kesällä alueella kiertely on elämyksellistä myös maatiaislehmien, hevosten, ponien, lampaiden, vuohien, kukkojen ja kanojen takia. Eläimistä tulee aina hyvä fiilis kun niitä katselee. 

Koko Elonkierto alueen pohjakartta löytyy parkkipaikalta.

Sininen taivas, muutama pilvenhattara ja leppeässä tuulessa heiluva viljapelto.

Shetlanninponit ovat ensimmäiset eläimet, jotka puistossa näkee heti sinne saapuessaan. 

Opastekylttejä on reitin varrella useita ja niistä löytyy mielenkiitoista tietoa.

Elonkierto on yhdistelmä maaseutu- ja kotieläinpuistoa. Alueella voi kuljeskella ihan itsekseen kahden kilometrin mittaisella polulla. Kierroksen varrelta löytyy selkeitä opastetauluja. Koiratkin ovat tervetulleita puistoon ja 25.elokuuta Jokioisten eläinsuojeluyhdistys järjestää yhdessä Elonkierron kanssa tunnin mittaisen koirakävelyn halukkaille. Totta kai myös Mimmi russeli oli mukana myös Elonkierrossa mutta ihan tuota koko lenkkiä emme kuumana kesäpäivänä kiertäneet. 

Elonkierto perustettiin jo vuonna 1998 joten sillä on yli 20 vuoden kokemus. Luonnonvarakeskus (Luke) ylläpiti sitä 2019 loppuun mutta sen jälkeen Elokierron Ystävät ry:n on ollut vetovastuussa. 

En ole koskaan ennen nähnyt näin komeita humalasalkoja! 

Elonkierrolla on tärkeä rooli ympäristökasvattajana. Koko ikänsä kaupungissa asunut ihminen voi olla hyvin vieraantunut maaseudusta ja pelloista, jotka tuottavat meille ruokaa. Haemme päivittäiset elintarvikkeemme lähikaupoista sen tarkemmin ehkä miettimättä minkälainen prosessi vaikkapa uusien perunoiden tai viljan takana onkaan. Monet päiväkotiryhmät käyvätkin Elonkierrossa tutustumassa ruuan alkuperään ja samalla lapset saavat myös ehkä ensimmäisen kosketuksen myös lähemmin maatilan elämään. 

Kulkiessaan puistoreittiä näkee kotimaisia viljoja ja lyön vaikka vetoa etteivät kaikki vierailijat välttämättä tunnista ohraa, vehnää ja ruista toisistaan. Uskoisin kauran olevan jo lapsuudesta Elovena paketin kyljestä kaikille tuttu vilja. Onneksi hyvät opastetaulut auttavat ja kiertäessään voi vaikka sitten vähän opiskella siinä samalla kuin vaivihkaa uutta kasveista ja maaseudusta. 

Eläinten katseleminen on sallittua ja uskokaa tai älkää se on myös äärimmäisen rentouttavaa. Hevoset syömässä niityillä omissa aitauksissaan keskittyneesti on kuin elävä maalaus. Kukko tepasteli meitä vastaan kana-aitauksen lähettyvillä mutta kanarouvia emme onnistuneet näkemään. Lehmät jäivät valitettavasti tällä reissulla katsastamatta kuumuuden takia. Nähtävillä olisi ollut suomenkarjaa. Ehkä seuraavalla kerralla näemme sitten kyyttöjä, länsisuomalaisia ja lapinlehmiä. Onneksi meillä on kotona olohuoneen seinällä lapinlehmä taulu :)

Kävelyretken yksi ehdoton kohokohta oli minusta seipäille nostetut heinät. Yksi nostalgisemmista maisemista maaseudulla on pelto täynnä heinäseipäitä. Minulla on omasta lapsuudestani muistikuvia siitä kuinka Peltolan mummolassa tehtiin heinää. Tämä näky on nykyään äärimmäisen harvinainen sillä heinistä tehdään niitä tuorerehu palleroita pellolle. Muoviin käärityt "heinäkiekot" pellolla eivät sytytä minua ollenkaan. 

Lukematon määrän vanhoja pelloilla käytettyjä maatalouskoneita on myös nähtävillä. Itse tunnistin tuolta ainakin traktorin, niittokoneen, auran ja äestyskoneen. Vanhat koneet olivat sympaattisen näköisinä verrattuna uusiin, joissa näkyy enemmän virtaviivaisuuttaa ja modernia suunnittelua. Vanhat koneet ovat varmasti olleet nykyaikaisiin verrattuna paljon hitaampia ja tehottomampia mutta paljon sielukkaamman näköisiä. Olen kerran vieraillut puutarhassa, johon oli tuotu koristeeksi vanha traktori, joka oli kuin koru vaikka sillä olikin tehty aikoinaan raakaa työtä pellolla vuosia. Traktori olikin viimeisen päälle putsattu ja puuleerattu. 

Elonkierrossa näki muuten hurjan paljon perhosia. Johtuu varmasti lukuisista luonnonkukkapelloista sekä myös istutetuista hunajakukka ja auringonkukka alueista. Varmasti juuri nyt yksi niitty on keltaisenaan auringonkukkia, joista menee suu aina hymyyn ne nähdessään. Ovathan ne kuin pieniä aurinkoja pellolla. Perhosten kuvaaminen vilkas pentukoira remmissä oli sen verran haastavaa, että montaa onnistunutta valokuvaa ei saatu aikaan. 

Elonkierron alueelta löytyy myös paikallisen 4H-kerhon pitämä Makasiinikahvila kesäaikaan. Kahvilan katossa oli muuten aivan mieletön erilaisista tölkeistä tehty "kattokruunu". Tarjolla oli kahvia, pientä suolaista ja makeaa sekä virvoitusjuomia ja jäätelöäkin. Koirille löytyi ulkoa ihan oma koirabaari, jossa tarjolla vettä. Mimmi sai reissun aikana sekä paljon rapusutuksia puistossa liikkujilta että myös monia koirakavereita. 

Elonkierto löytyy osoitteesta: Elonkierto, Ojaistentie 44, 31600 Jokioinen. Puisto on Turku-Hämeenlinna-tien (valtatie 10) läheisyydessä noin 10 kilometriä Forssasta. 

Elonkierto on avoinna kesäkuun alusta syyskuun puoliväliin joka päivä. Puistoon on vapaa pääsy klo 6-23. Jos haluat liittyä Elonkerjuun Ystävät ry:hyn se onnistuu tästä.

Elonkierto on Jokioisten kartanon mailla, jonne siirryimme seuraavaksi mutta siitä sitten enemmän seuraavassa postauksessa...