Anu Pentikin "Alussa oli siemen" -näyttely Turun WAMissa kosketti

 

Anu Pentikin Alussa oli siemen -näyttelyn piti avautua jo keväällä 2020. Niin ei kuitenkaan tapahtunut. Moni asia muuttui tuona ikimuistoisena keväänä kun Wuhanin musta joutsen lähti lentelemään ympäri maapalloa. Vieläkään maailma ei ole palautunut entiseen normaaliin elämänmenoon vaikka aikaa on kulunut jo kohta puolitoista vuotta. Onneksi museot on kuitenkin saatu taas auki ja taidetta pääse ihailemaan. 

Näyttelyn siirtyminen ei kuitenkaan lannistanut keramiikkataiteilijaa. Anu Pentik totesi 8.huhtikuuta WAMin nettisivuilla, että hän saa nyt vielä vuoden lisäaikaa valmistella näyttelyään. Ahdistavasta korona-ajasta huolimatta Pentik loi myös uutta jo valmiiseen näyttelyyn. Wäinö Aaltosen museossa nyt kesäkuun 3.päivänä avautunut näyttely onkin Anu Pentikin (s. 1942) tähänastisen uran suurin. Jos Taidehallin 2017 pari kuukautta auki ollut Pentikin Kolme tilaa -näyttely veti 47 000 katsojaa uskon vakaasti, että myös Turussa tehdään kävijäennätys. Pentikin työt puhuttelevat myös 2021 Turussa.

Anu Pentik, Värikäs Paratiisi 1, 2017 Taidehalli, Helsinki

Taidehallin näyttelyn valmistamiseen Anu Pentikiltä kului kaksi vuotta aikaa ja yli 5000 kg savea. Suomen 100-vuotisjuhlaan tilattiin keraamikolta suurnäyttely, jota itsekin kävin peräti kahdesti ihailemassa Helsingin Nervanderinkadulla. Minusta oli äärimmäisen mielenkiintoista, että aiemmin käyttökeramiikkaa ja paljon pienempiä töitä tehnyt 74-vuotias Pentik siirtyi rohkeasti tekemään suuria installaatioita. Blogiin syntyikin tuolloin postaus mm. noista upeista valokuvan unikoista ja tästä pääsee kurkistamaan minkälainen tunnelma tuossa näyttelyssä oli. Minua harmittaa etten silloin ostanut jotain työtä itselleni vaikka kaikki esillä olleet myyntiin näyttelyn päätyttyä. Helsingin Taidehalli Siivet kantaa -teoksen Anu Pentik halusi lahjoittaa Uuteen lastensairaalaan. Keramiikasta tehdyistä siivistä tehty installaatio on peräti 15 metriä pitkä ja upea!

WAMin nettisivuilta paljastuu ettei tämäkään näyttely materiaalien osalta syntynyt ihan pienistä määristä. "Taiteilijan mukaan teosten tekemiseen on käytetty yli 400 metriä lähes 200 vuotta vanhaa hirttä, 900 kilo kivitavarasavea, 800 kiloa valusavea sekä 600 kiloa paperiposliinimassaa." Vuosiakin on vierähtänyt jo neljä lisää joten parin vuoden kuluttua Anu Pentik täyttää 80-vuotta. Tämän kokoisen näyttelyn suunnittelu, tekeminen ja kokoaminen ei sekään ole ollut mikään "pikku rasti". Taidehallin näyttelyä tehdessään Pentik teki 12 tuntisia työpäiviä!

Ensimmäisen näyttelysali on varattu aiheelle "Lapsuus" ja työt on tehty 2019-2020. Näyttelyhallin täyttävät lukemattomat voikukat. Voikukkapelto kulkee itse asiassa lähes koko tilan halki. Keltaiset voikukat, joista osa on vielä ihan nupuillaan odottavat sitä, että ne puhkeavat täyteen kukkaansa. Ja jo täysin auenneet voikukat näyttävät todella voimakkailta ja elinvoimaisilta hentojen nuppusten vieressä. Voikukan keltainen väri on muuten todella energisoiva ja pirteä. Tuntui, että ulkoa isoista ikkunoista tulviva auringonvalo sai Pentikin voikukkapellon loistamaan vielä keltaisempana.

Voikukka on muuten todella sitkeä kasvi. Muistan muutamia vuosia sitten kun Helsingin Ratakadulle katukivetyksen ja asfaltin välistä puski esiin voikukka, joka kukki ja siemensikin sinä kesänä. Voikukka on alun perin euraasialainen laji mutta se on tehokkaasti levinnyt ihan ympäri maapallon. Muistan kun lapsena poimittiin voikukkia ja tehtiin niistä kukkaseppeleitä päähän. Ihan varmasti myös Anu Pentik on lapsena poiminut voikukkia huomaten jälkikäteen kuinka kädet värjäytyivät voikukan maitiaisnesteestä ihan ruskeiksi. Joskus tuota "voikukan maitoa" oli myös vaatteissa ja äiti ei pitänyt siitä ollenkaan. Se kun ei millään liottamisella tai pesuaineilla lähtenyt kesämekoista. Käsistä se kului ajan myöten pois. 

Toisen näyttelysalissa teemana oli "Lentoon". Kun astui sisälle saliin osui silmiin ensimmäisenä puusta tehty valtavan suuri, jättiläismäinen työ "Voikukka kuolee 2020". Siinä se lattialla odottaa tuulenpuuskaa tai -pyörrettä, joka nostaisi sen höyhenenkevyesti lentämään uuteen tulevaan kasvupaikkaan. Ehkä tuo työ kertoa juuri siitä mielettömästä voimasta mikä voikukalla on levitä ympäriinsä ja useita kertoja kesän aikana. Voikukka nousee ensimmäisten joukossa keväällä jo huhtikuussa maasta joten se ehtii myös tehdä monet siemenet kesän aikana. Voikukkia näkee vielä myöhään syksylläkin.

Muistatteko lapsena kun taitettiin valkoisia hahtuvia täynnä oleva kuihtunut voikukka ja puhallettiin siihen? Sitten toivottiin, että kaikki höyhenenkeveät hahtuvat irtoaisivat voikukasta ja ne lähtisivät komeasti lentoon. Jos näin onnellisesti kävi se oma mielessä esitetty toive toteutuisi! Ihan varmasti myös Anu Pentik on puhaltanut lapsena ja toivonut jotain. Minä muistan, että tätä taitoa ihan harjoiteltiin mutta hyvin harvoin kaikki hahtuvat sai puhaltamalla lentoon. Viihdyin tässä näyttelysalissa todella pitkään ja lukemattomia muistoja tulvahti mieleen. Katosta roikkui satoja Pentikin tekemiä hahtuvia. Tuntui turvalliselta olla niiden alla. 

Seuraavaksi siirrytään näyttelysaliin, jonka teema on "Unelmia". Työ on tehty 2019. Voikukan hahtuvat on puhallettu ja unelmia kohti mennään toiveikkaana. Puissa versovat jo uudet lehdet ja jotain uutta on selkeästi tulossa. Odotettavissa on mukavia asioita ja ehkä unelmien toteutumista...

Seuraavan näyttelysalin "Umpikuja" työt ovat syntyneet 2020-2021. Huone on musta, melkein pimeä koska tässä huoneessa ne "unelmapuut" olivat palaneet. Valokuvaaminenkin oli hankalaa enkä oikein edes halunnut tallentaa kuin muutaman kuvan kameraan. Kun astuin huoneeseen mieleen tulvahti hyvin eläviä muistoja helmi-maaliskuun vaihteesta 2020. Tilanteesta, joka oli meille kaikille täysin uusi. Maailmaan on julistettu pandemia ja vielä silloin mitään keinoa Covid-19 virusta vastaan ei ollut. Yhtäkkiä näin tekstin seinällä oranssilla kirjoitetun tekstin ja mietin "juuri näin minäkin aloin jossain vaiheessa ajattelemaan". Ymmärsin, että elämässä on sopeuduttava "uuteen normaaliin ja elettävä edelleen". Vaikuttava ja samalla hyvin ihon alle menevä näyttelysali. 

Tuntui todella helpottavalta astua pois pimeydestä valoisaan ja iloisilla väreillä täytettyyn näyttelysaliin "Ilon puutarhaan". Paljon kukkia ja jänniä lintuja. Linnuista suurin osa muistutti minusta sukupuuttoon kuolleita dodoja, joita eli aikoinaan Mauritiuksella. Olisiko näihin kätkettynä joku piilomerkitys tai olisivatko sitten ne vain lintuja? Joka tapauksessa tässä huoneessa todella viihdyin ja katselin sekä kuvailin paljon kun kaikki näytti taas iloisen värikkäältä. 

Ennen poistumista näyttelystä kannattaa ehdottomasti myös katsoa WAMissa esitettävä lyhytelokuva Anu Pentikistä sekä hänen tavastaan työskennellä ja kuunnella keramiikkataiteilijan fiksuja ajatuksia. Monilla voi olla ihan erilainen käsitys Pentikistä jos tuntee ainoastaan hänen Pentik brändinsä. Anu Pentik on kulkenut pitkän matkan siitä kun ensimmäiset käsityötuotteet, omakotitalon kellarissa tehdyt kynttilänjalat, myytiin Posion Essolla. Erittäin monipuolinen, luova taiteilija, joka varmasti vielä jatkaa töitään tämänkin 50-vuotis juhlanäyttelyn jälkeenkin. Onnea Anu Pentik!

Anu Pentik Alussa oli siemen -näyttely jatkuu Wäinö Aaltosen museossa Turussa 19.9.2021 saakka. WAM on Museokortti kohde. Näyttelyssä toteutuvat turvavälit erinomaisesti. Museon oppaat ohjaavat kulkemaan oikeaan suuntaan näyttelytiloissa niin vältetään myös turhat kontaktit ja ruuhkat. Maski pitää ehdottomasti olla ja kaikki isommat kantamukset jätetään lokerikkoihin infon vieressä.