Mihin tämä aika oikein menee? Vastahan minä toukokuun viimeisenä sunnuntaina hain Evitskogista pienen marsun kokoisen jackrussellinterrierin ja nyt Mimmi on jo iso tyttö. En tiedä paljonko Mimmi painoi muuttaessa Espooseen mutta kun olimme 12.viikolla eli 26.kesäkuuta eläinlääkärillä saamassa nelosrokotetta oli hänellä elopainoa jo 2,6 kg. Kun olimme viikko sitten taas Espoon Eläinsairaalassa 16.viikon rokotuksessa näytti puntari 3,2 kg. Mimmin pieni pennulle tarkoitettu kaulapanta on nyt viimeisessä reiässään joten se pitää kohta vaihtaa isompaan. Ja ulkolenkeillä käytettäviä kissanvaljaitakin on pitänyt jo suurentaa. Ehkä ne kohta päästään jo korvaamaan koiranvaljailla.
Koska Minnien pentuvaiheesta on aikaa jo yli viisitoista vuotta en myöskään muista ihan tarkkaan miten nopeasti koiranpentu kasvaakaan. Ei voi sanoa, että Mimmi kasvaa silmissä mutta nopeita pyrähdyksiä se kyllä ottaa. Jos kasvua ei muusta huomaa niin seuraamalla Pikku-Piraijan hyppyjen korkeutta ja koiran muutakin ulottuvuutta ymmärtää, että mittaakin on tullut ihan reilusti lisää.
Mimmi kävi Evitskogissa viikko sitten juoksemassa Naomi siskonsa kanssa. Kun tärkeitä penturokotuksia ei oltu vielä saatu oli hyvä päästä purkamaan loputonta energiaa oman sisaren ja vanhempien kanssa. Oli jännä nähdä miten Naomi otti Mimmin vastaan. Mietin mielessäni vieläkö toinen tuoksuisi tutulle tai olisiko Mimmi Naomille ihan vieras koira. Kyllä ne minusta tunsivat toisensa. Pennut saivat ensin kahdestaan sisätiloissa ottaa toisistaan mittaan ennen kuin siirryttiin ulkotarhaan kisailemaan.
Evitskogissa asuva perhe koolla, emä Ola Dupont Riot D'Esnes, isä Mustantuiskun Johan Pomppas ja sisar Stablebuddys Naomi. Muut sisarukset ovat muuttaneet jo omiin uusiin koteihinsa.
Hei, isä kato mua!
Emä Ola ja isä Jopo näyttävät Mimmille jotain hyvin tärkeää. Naomi on jättäytynyt sivummalle tästä salaisuudesta.
♥ We are family - perhe on paras ♥
Olimme sopineet kasvattaja Petran kanssa, että Mimmin korvat myös teipataan koska koiruus oli alkanut nostaa niitä pystyyn. Koska pennun hampaat alkavat kohta vaihtua oli viime hetket tehdä tuo teippaus. Kun Mimmi kotiutui sen korvat oli normaalisti luppakorvat kuten jackrussellinterrierillä rotumääritysten mukaan kuuluukin olla. Korvien teippaaminen ei aiheuta koiralle mitään kipua eikä Mimmi ensimmäisen päivän jälkeen ole edes huomannut niiden olemassaoloa. Toivotaan, että teippaus auttaa ja korvista tulee taas kolmiomalliset luppakorvat. Mimmistä ei ole tulossa näyttelykoiraa mutta korvien kastumisen ja puhtaanapidonkin kannalta luppakorvat toimivat paremmin. Aidatussa ulkotarhassa olikin sitten vilinää ja vilskettä kun myös Mimmin emä Ola ja isä Jopo liittyivät pentujen seuraan.
Rouva Rusakko tavataan usein lenkeillä.
Mimmi tekee päivä päivältä pidempiä lenkkejä. Se selkeästi haistelee jo muiden koirien merkkauksia hyvin kiinnostuneena. Välillä pitää toki edelleen ottaa suuhun maasta kivi tai joku keppi joten "JÄTÄ" tuntuu välillä olevan sana, jota lenkillä käytetään aika paljon. Saan myös kaivaa sen kidasta mitä ihmeellisempiä asioita mitä pikku kuono on sisäänsä imuroinut.
Mimmi on päässyt myös reissaamaan Turkuun, Tampereelle, Forssaan, Perniöön, Somerolle muutamia paikkoja mainitakseni ja hän viihtyy erinomaisesti autossa. Mimmi rakastaa ihmisiä ja innostuu aina nähdessään jonkun lenkillä toivoen, että hänet myös huomataan. Nyt 2.rokotuksen jälkeen olemme tavanneet myös lenkeillä Urho russelia 6kk, joka asuu tässä meidän lähellä. Urho on ihan rakastunut Mimmiin. Urhosta ei valitettavasti ole valokuvaa mutta hän karkeakarvainen ruskein merkein varustettu nuorimies. Mimmi taitaa myös pitää Urhosta. Mimmi kävi myös moikkaamassa 11-vuotiasta Masi cockeria Nurmijärvellä. Masi kyllä ilmoitti hyvin selkeästi milloin se halusi olla itsekseen.
Kotona Mimmiä ovat myös kiinnostaneet taidekirjat eli valtavan paksun Jugend-kirjan selkämykseen ovat pikku naskalihampaat löytäneet. Kirjahyllyä laitettiinkin eilen vähän eri järjestykseen ettei lisää hampaanjälkiä saada aikaan tulevaisuudessa. Myös kenkätelineestä on kengät jouduttu kokonaan poistamaan koska muuten neiti tulee joku korkkari iloisesti hampaissaan olohuoneeseen. Iltahepulit saadaan ihan päivittäin ja silloin kotona on varsinainen sähköjänis, joka juoksee huoneesta toiseen kunnes se valuu lattialle hetkeksi keräämään uutta virtaa. Sellaista se elo on pikkuisen russelin kanssa, joka aikuistuu vähitellen. Suloinen Mimmi on kaikesta huolimatta ja hänestä on tullut myös toisinaan sellainen sylivauva, jota pitää rapsutella ja silitellä pitkään niin, että russeli oikein hyrisee. I love my my dog ♥