Mustarastaat tulivat ja menivät...

 

Luonto on kaunista näin keväällä. Talven jälkeen alastoman rujot puut ja pensaat alkavat pikku hiljaa vihertää. Ensin niihin tulee pienen pieniä silmuja, joista puskee vähitellen esille suloisia vaaleanvirheitä hiirenkorvia. Maan uumenista, mustan mullan alta työntyy esille uusia kasvinalkuja, jotka näyttävät ihan Muumien pikkuruisilta hattivateilta. Kaikkialla alkaa vihertää ja kukkien nuppujen aukeamisen jälkeen luonto myös kukkii. Muuttolinnut palaavat sankoin joukoin Suomeen aloittaakseen uuden pesimäkauden maisemissa, jossa ne ovat aikoinaan syntyneet. Linnut muodostavat pariskunnan, joka uutterasti aloittaa pesänrakennuksen tuleville poikasilleen. Yhdessä pariskunta uurastaa tehdäkseen hyvän pesän, johon on turvallista munia ja kasvattaa siinä kuoriutuvat poikaset.

Toisaalta luonto osoittaa myös julmuutensa. Luonnossa on oma sisäänrakennettu kiertokulkunsa, jossa aina kaikki eivät selviä hengissä. Toisen kuolema voi taata jonkun toisen eloonjäämisen. Vahvemmat yksilöt voivat sumeilematta tappaa heikompia ravinnon hankkimiseksi itselleen tai omille poikasilleen. Luonnossa pätevät omat ikiaikaiset luonnonlait eli vahvemmat ja kekseliäimmät voittavat. Ehkä me ihmiset olemme jo niin vieraantuneita luonnosta, että meidän on vaikea ymmärtää tätä. Tai sitten me vain ehdimme jo syvästi kiintyä siihen ajatukseen, että omalla parvekkeella mustarastaan pesintä onnistuisi jo toisena vuotena peräkkäin. Mutta kaikki ei aina mene kuten me toivomme. Luontoäiti voi puuttua asiaan ja tilanne muuttuukin aivan yllättäen. 

Kevään 2020 mustarastaan munat ja kuoriutuneet poikaset.  

Koronakeväänä vuosi sitten tunsin itseni aivan voittajaksi kun mustarastaiden pesintä onnistui ensimmäistä kertaa omalla parvekkeella. Olotilani oli kuin maaliviivan ylittäneellä juoksijalla kun viimeinenkin vähän epävarman oloinen poikanen lähti viimeisen kerran lentoon palaamatta enää pesälle. Koko prosessin seuraaminen oli todellista "Avaraa luontoa" suoraan olohuoneen ikkunalasin läpi 24/7. Pesänrakennus puuhat, joita seurasi itse munintaprosessi. Päivä toisensa jälkeen kipitin aina aamutuimaan kurkistamaan pesään huomatakseni, että yksi muna oli taas ilmestynyt lisää aamuyön aikana. Lopulta viidestä kauniin sinivihreästä munasta kuoriutuivat poikaset. Höyhenettömät, aluksi sokeat linnunpoikaset kasvoivat ja kehittyivät emojen ruokkiessa niitä ahkerasti. Koko ajan pelkäsin, että joko munille tai poikasille kävisi kuten keväällä 2016, jolloin edellinen mustarastaan pesä koki kovan kohtalon. Viisi munittua munaa oli vain hävinnyt eräänä päivänä niitä aiemmin vaanineen variksen suuhun ja pesintä siis keskeytyi julmasti. 

Salaa toivoin mielessäni, että mustarastaat palaisivat taas tänäkin koronkeväänä. Mustarastas koiras on usein paikkauskollinen eli se voi valita seuraavana vuonna saman pesintäpaikan kuin edellisenä. Välttämättä koiras ei kuitenkaan ole pariuskollinen. Olen edelleen etätöissä kotitoimistolla ja istun selkä olohuoneen ikkunaan pc:n ääressä. Huhtikuun 20.päivänä minulle tuli sellainen tunne, että joku katselee minua. Kurkkasin selkäni taakse ja parvekkeella mustarastas koiras oli kuin katselemassa tulevaa pesäpaikkaa. Seuraavien päivien aikana parvekkeella vieraili myös naaras.

Koska pesänrakentaminen ei jostain syystä alkanut päätin auttaa lintuja. Kävin vähän lisäämässä kevään jo kuivattamia callunoita parvekkeen kukkahyllylle lintuja varten. Siihen samalle hyllytasolle, jossa myös viime vuonna pesittiin. Huhtikuun 23.päivänä huomasin, että viritelmäni oli hyväksi havaittu ja otettu käyttöön.  Mustarastaat olivat aloittaneet pesänrakennuksen yhteen callunapurkkiin. Minulla oli perhosia vatsassa kun mietin koska pesä mahtaa olla valmis. Ja ennen kaikkea milloin sinne ilmestyy ensimmäinen muna?

Maanantaina 26.huhtikuuta näin naaraan istuvan todella pitkään pesällä aamutuimaan. Tämä ei voinut tietää mitään muuta kun munimista. Kun lintu sitten vihdoin poistui pesältä löysin ensimmäisen sinivihreän äärimmäisen kauniin mustarastaan munan. Tunsin itseni todella onnekkaaksi ja mietin voiko tämä olla edes totta? Pääsisinkö jo toisen kerran peräkkäisinä vuosina todistamaan elämän syntymistä? Toisaalta tunsin myös pientä pelkoa siitä, että jos joku munarosvo taas löytää pesän. Kävin vielä lisäämässä yhden callunan suojatakseni pesää paremmin.

Seuraavien päivien aikana näin aina aamulla naaraan pesällä hyvin keskittyneenä. Linnun vihdoin lähdettyä pesästä sieltä löytyi aina yksi uusi muna. Torstaina munia oli jo neljä joten "jäisikö tänä vuonna munaluku tähän vai tulisiko vielä lisää" tuumin mielessäni. Pihakoivun latvassa lauloi iltaisin mustarasta koiras ihanaa huilumaista luritustaan ja kuvittelin sen olevan juuri tämän pesän koiras. Mustarastaan laulu on käsittämättömän kaunista. Se on ääni, joka jo talvenselän taittuessa lupailee alkavaa kevättä. 

Perjantaina 27.huhtikuuta huomasin ettei naaras olekaan perinteisesti pesällä. Tuntui erikoiselta kun lintu kaikkina muina päivinä oli kellon tarkasti viettänyt tietyn ajan aamusta siellä. Avasin parvekkeen oven varovasti ja päätin kurkistaa pesään. En voinut uskoa silmiäni sillä pesä oli tyhjä munista! Mikään pesän ympärillä ei näyttänyt siltä, että siellä olisi vieraillut munarosvo mutta munat olivat hävinneet. Minua itketti ja mietin pääni puhki kuka munat olisi vienyt. Tuskin se orava oli koska parvekkeemme lähistöllä ei ole puita ja mustarastaan munat taitavat olla sille myös liian suuria. Talomme toisella puolella ovat harakat tehneet pesän vakiopuuhunsa eli olisivatko he mahdollisesti käyneet varkaissa? Variksia en ollut nähnyt pihapiirissämme aikoihin. Sitten muistin, että olin ihmetellyt edellisenä päivänä parkkipaikallamme tepastelevaa naakkaa. Aiemmin en naakkoja ollut nähnyt joten olisiko se syyllinen?

Tänään sain vihdoin korjattua sekä taidokkaasti tehdyn pesän että myös talviset callunat pois parvekkeelta. Pesä oli todella punottu callunaruukkuun ja linnut olivat kantaneet sinne oksia sekä runsaasti pehmeän vihreää sammalta tuleville poikasille. Mietin oliko ongelma ollut se, että pesä oli nyt lähempänä parvekkeen ulkoreunaa eli ilmasta ehkä toinen lintu saattoi nähdä sinne suoraan. Toisaalta munavarkaat varmasti myös seuraavat mustarastaiden liikkeitä kaikista suojauksista huolimatta. Löysin myös parvekkeen lattialta yhden rikkoutuneen munan. Niin surullista... Ehdin jo kiintyä lintuihin ja niiden puuhien seuraamiseen.

Kesä ei ole vielä edes alkanut joten linnut voivat vielä palata. Mustarastas pariskunta ehtii nimittäin kasvattamaan kesän aikana 2-3 poikuetta. Ehkä tämä tarina saa vielä jatkoa mistä sitä koskaan tietää. 

Mustarastaan poikaset kesäkuussa 2020.