Kiehtovat paperipainot ja Paul J. Stankard

Kaikki postauksen valokuvat on lainattu netistä

Paperipainot ovat minusta mystisen kiehtovia entisaikojen esineitä. Käydessäni antiikkitapahtumissa tai vanhojen tavaroiden liikkeissä etsimässä aarteita ihailen aina paperipainoja. Olen muutamia vuosia sitten ostanut Hyvinkään Saviahon vanhojen tavaroiden kaupasta ensimmäisen oman paperipainoni. Se ei ole ehkä tyypillisin paperipaino mutta kristalliharakkana halusin sen itselleni. Minun paperipainoni on koriste-esineenä kotona joten ihan toisessa tehtävässä mihin se on alun perin kehitetty. Ainakaan vielä tästä ostoksesta ei ole lähtenyt liikkeelle mitään keräilyvimmaa paperipainoihin. Näin sattumalta viikolla aivan mielettömän upean paperipainon, joka kyllä mykisti minut kauneudellaan. Sen jälkeen olenkin pyörinyt netin uumenissa etsimässä lisätietoja Paul J. Stankardista ja hänen uskomattomista  paperipainoistaan. 

Mutta mikä ihme paperipaino itse asiassa on? Paperipainon tehtävänä on yksinkertaisesti ollut pitää pinotut paperiarkit paikoillaan työpöydällä. Aikana, jolloin vielä kirjoitettiin käsin oli itsestään selvää, että kirjoitupöydällä oli mustepullon ja sulkakynän vieressä myös nippu ohuita papereita. Jos huoneen ikkuna tai ovi avattiin saattoi tilaan tulvahtanut ilmavirta lennättää paperit ympäriinsä huoneessa. Jotta paperit pysyisivät siististi pöydällä kehitettiin siis paperipaino. Totta kai vaikka kivi olisi ajanut ihan saman asian mutta paperipainon piti olla myös sisustuksellinen elementti ja ennen kaikkea kaunis.

Vanhat, antiikkiset paperipainot valmistettiin Ranskassa vuosina 1845-1860. Kolme kuuluisaa ranskalaista lasivalmistajaa Baccarat, Saint-Louis ja Clichy tekivät kaikkein laadukkaimmat lasiset paperipainot. Myös Yhdysvalloissa ja Englannissa valmistettiin 1800-luvun loppupuolella paperipainoja mutta laadullisesti parhaat tulivat silti Ranskasta. Myös meillä Suomessa lasisia paperipainoja on tehty jo 1800-luvun puolivälin jälkeen. Kotimaiset paperipainot olivat tosin paljon vaatimattomampia kuin ulkolaiset esikuvansa. Jo omana aikanaan paperipainot ovat olleet keräilykohteita, joista oltiin valmiita myös maksamaan. Innostus kerätä paperipainoja on edelleen säilynyt ja tälläkin hetkellä tiedän ainakin yhden tutuntutun, jonka intohimona ovat juuri lasiset paperipainot. 

Paperipainot päättyivät blogiin niinkin erikoisesta syystä, että olin käymässä isäni luona nyt viikolla. Isän auki olevassa teeveessä näytti pyörivän Panttilainaamo eli Pawn Stars ohjelma. Kyseessä on siis yhdysvaltalainen tositelevisiosarja, joka kertoo Las Vegasissa sijaitsevasta panttilainaamosta. Ohjelmassa ihmiset tuovat omia, arvokkaina pitämiään tavaroitaan Harrisonin perheen omistamaan World Famous Gold & Silver Pawn Shop- panttilainaamoon myytäväksi. Aina myyjän oma arvio ei kuitenkaan osu ihan oikeaan tavaroiden osalta. Suurena aarteena pidetty esine saattaa ollakin ihan tusinatuote, josta voidaan maksaa ehkä kymmenesosa siitä mitä omistaja ehdottaa myyntihinnaksi. Harrisonit kutsuvat usein myös eri alojen asiantuntijoita arvioimaan vielä esineitä ja kertomaan myös niihin liittyvää historiaa. 

Kun Panttilainaamoon saapui naishenkilö lasisen paperipainon kanssa minunkin piti siirtyä heti lähemmäs tv-ruutua. Paperipaino oli nimittäin todella hauskan mallinen - ehkä sitä olisi voinut kuvata "suippenevaksi suunnikkaaksi". Lähemmin tarkasteltuna paperipainon sisällä oli erilaisten kukkien ja mehiläisten lisäksi myös "root people" -hahmoja eli kasvinjuuret olivatkin miniatyyrisiä ihmishahmoja. Lasipainon kerrottiin olevan Paul J. Stankardin tekemä. Vaikka jonkin verran lasipainoista tiedänkin oli Stankardin nimi minulle ihan vieras joten hänestä piti ottaa selvää jo ohjelmaa katsoessa. 

Paul Joseph Stankard on yhdysvaltalainen lasinpuhaltaja ja muotoilija. Hän syntyi 1943 Massachusettsissa katolilaisen yhdeksänlapsisen perheen toiseksi vanhimpana lapsena. Omassa elämänkerrassaan Stankard kertoo, että hän kärsi nuorena lukihäiriöstä, joka vaikutti hänen koulunkäyntiinsä ja myös itsetuntoonsa. Hän siirtyikin yliopiston sijaan teknilliseen oppilaitokseen, jossa hän opiskeli lasinpuhallusta. Kymmenen ensimmäistä työvuottaan Stankard puhalsi tieteellisiä instrumentteja kemiallisille laboratorioille.

Harvard University Herbaria

Harvard University Herbaria

Käännekohta Paul J. Stankardin uralla oli kun uskalsi keskustella entisen opettajansa, lasitaiteilija Francis Whittemoren kanssa. Stankard kertoi aina ihailleensa Harvardin yliopiston Ware-kokoelman upeita lasikukkia. Lasikukkien tekijöinä ovat aikoinaan olleet Leopold ja Rudolf Blaschka. Tsekkiläiset isä ja poika loivat yli viidenkymmenen vuoden aikana (1886-1936) peräti 4300 lasista esinettä yliopistolle lähes 800 eri kasvilajista. Lasikukat ovat täysin luonnollisen kokoisia ja lisäksi kokoelmassa on myös suurennettuja kasvinosia. Kokoelma on täysin ainutlaatuinen maailmassa. Whittemore rohkaisi entistä oppilastaan kokeilemaan omien lasikukkien tekemistä ja seuraamaan sydämensä ääntä. 

Vuonna 1969 Paul J. Stankard aloitti omassa autotallissaan kokeellisesti tekemään paperipainoja. Hän jatkoi silti päivätyötään elättääkseen perhettään. Atlantic Cityn käsityönäyttelyssä kansainvälisesti arvostettu taidekauppias Reese Palley kiinnitti huomionsa Stankardin töitä ja ihastui niihin välittömästi. Taidekauppais alkoi tukemaan Stankardia taloudellisesti, jotta tämä pystyi päätoimisesti tekemään vain lasitaidetta päätyönään. 

Verrattuna muihin aikalaistena tekemisiin paperipainoihin olivat Stankardin kukat ja kasvit paperipainoissa kasvitieteellisen tarkkoja. Hänen luomansa lasikukat oli niin aidon näköisiä, että monet ihmiset ajattelivat hänen keksineen tavan säilöä aitoja kukkia lasiin. Mutta jokainen pieni yksityiskohta kukissa oli tehty Stankardin taidokkaissa käsissä.

Heti Panttilainaamo ohjelman loputtua jatkoin lisää Stankardin tuotannon googlettamista. Lähimmät museot, joissa Stankardin teoksia olisi nähtävillä ovat Louvre Pariisissa ja Victoria and Albert Museum Lontoossa. Ehkä joskus kun voimme taas matkustaa pääsen hänen töitään ihailemaan ihan luonnossa. Oheisessa videosta näkee kuinka lasitaiteilija tekee pikkutarkkaa todella työtään. 

Ohjelmassa naishenkilö pyysi Stankardin upeasta paperipainosta 10 000 dollaria. Kun asiantuntija kävi arvioimassa paperipainon moitteettoman kunnon sekä sen aitouden kävi ilmi, että huutokaupassa esineestä saisi helposti keräilijältä 12 000 - 13 000 dollaria. Panttilainaamo maksoi naiselle 8600 dollaria. Kyseinen jakso (kausi 19, jakso 27/38) löytyy Ruudusta jos haluat kurkistaa miltä tuo paperipaino näytti. 

Stankardin paperipainon hankkiminen olisi ehkä vähän liian kallis hankinta minulle vaikka ne todella kauniita ovatkin. Toisaalta ainahan voi haaveilla siitä ikuisesta lottovoitosta! Jos saisin valita jonkun hänen paperipainoista itselleni se olisi ehdottomasti "root people" -sarjasta.  

Mukavaa viikonloppua kaikille säästä huolimatta.