Ihana Hannan huusholli ja pikapyrähdys Paimiossa

 

Varmasti moni meistä Facebookin käyttäjistä on mukana erilaisissa Face-ryhmissä. Itse olen viime aikoina ollut kaikkein aktiivisin sivustolla Jackrusellinterrierit, joissa jäseniä on tällä hetkellä 12751. Tuolla sivulla me russeliharrastajat jaamme valokuvien lisäksi erilaisia vinkkejä, teemme kysymyksiä kun joku askarruttaa lemmikin hyvinvoinnissa, onnittelemme uusista pennuista tai suremme yhdessä poisnukkuneita karvakavereita. Todellinen hyvänmielen ryhmä, josta saa paljon vertaistukea russeleihin hurahtaneilta. 

Toinen Facebook ryhmä, jossa vierailen päivittäin on Sisustetaan vanhoja taloja. Minähän edelleenkin haaveilen jossain vaiheessa asuvani vanhassa talossa. Loviisan Wanhat Talot ovat vieneet sydämeni jo vuosia sitten. Nyt viimeisen reilun vuoden aikana en koronan takia ole päässyt kurkistamaan yhteenkään tuttuun loviisalaiseen taloon sisälle kun talotapahtumat ovat siirtyneet tulevaisuuteen. Onneksi tästä taloryhmästä on saanut silmänruokaa ja pystynyt fiilistelemään edes vähän lievittääkseen tuota "vanhan talon kaipuuta". Rakastan katsella kauniita kuvia erilaisista vanhoista taloista, jotka edustavat hyvinkin laajaa arkkitehtuurin kirjoa ja myös monenlaisia sisustustyylejä. Tässäkin ryhmässä on jäseniä peräti 13673.

Kuva Hannan Huusholli / Sisustetaan vanhoja taloja Facebook-ryhmä 

Ennen pääsiäistä seikkailin tuolla vanhojen talojen Facebook-sivulla ehkä siksi, että ystäväni Minna oli jakanut siellä jotain heidän ihanasta talostaan tai jännästä Suomen pienimmästä kauppamuseosta. Tai ehkä loviisalainen hurmaavan kekseliäs Nina oli esitellyt omaa Suomen 3.kauneinta kotiaan eli suloista Lilla Ljuvaa, jossa olen käynyt LWT-tapahtuman yhteydessä jo vuosia. Joka tapauksessa jotenkin olin sivulle päätynyt ja selailin nyt sieltä kuvia ahmien niitä silmilläni. Ihania tapetteja, vanhoja kunnostettuja huonekaluja, sisustusideoita pääsiäiseen, kekseliäitä ratkaisuja ja ylipäätänsä kaikkea kaunista vilisi kuvavirrassa. Sitten yksi kuva pysäytti minut kukkaruukkujen takia.

Ihan superihania ruukkuja, mietin mielessäni kirjoittaessani kommenttia kuvaan "Ihanat ruukut 😍 Mistä olet löytänyt nämä kaunokaiset?" Eipä mennyt kuin muutama minuuttia kun Hanna vastasi minulle "Omasta puodistani😊" Seuraavaksi siirryimme viestittelemään yksityisviestien puolelle ja niinhän siinä sitten kävi, että ensimmäisen lomapäivän kunniaksi lähdin viime tiistaina autoilemaan kohden Paimiota. Paimiohan on minulle tuttu paikka muutaman vuoden takaa kun kävin siellä aivan huikealla Alvar Aalto / Paimion parantola kierroksella. Nyt on kuulunut muuten ilouutisia eli Paimion parantolasta kaavaillaan matkailukohdetta kuten YLE uutisoi nyt helmikuussa. 

Mietin pitkään onko minun tarpeellista/asiallista lähteä Uudenmaan ulkopuolelle toiseen maakuntaa Varsinais-Suomeen katsomaan kukkaruukkuja. Koska koronaan liittyvät liikkumisrajoitukset eivät olleet tulleet voimaan en katsonut, että olisin rikkonut niitä vastaan. Olin selvittänyt Hannalta jo etukäteen, että hänen puodissaan käytetään aina maskia ja pintoja pyyhitään jatkuvasti. Olin myös päättänyt, että vietän aikaa puodissa maksimissaan vartin. 

Olen edellisen kerran käynyt sisustusliikkeessä viime kesänä kun kesälomalla vierailin Ranskalaisessa kyläkaupassa Vääksyssä. Siitä ei syntynyt postausta silloin blogiin mutta parin vuoden takaisesta reissusta voit kurkistaa miltä silloin näytti. Muuten minun kauppareissuni viimeisen vuoden aikana ovat suuntautuneet ruokakauppoihin ennen sulkemisaikoja iltasella. Totta kai Hanna olisi voinut myös lähettää ruukut minulle pelkän kuvankin perusteella. Tosin rahdit olisivat varmasti maksaneet yhtä paljon kuin itse ruukut. Päätin siis lähteä hakemaan ruukkuja itse Paimiosta.  

Hannan Huusholli sijaitsee Paimion keskustassa osoitteessa Vistantie 15. Valkoinen 1928 rakennettu kaksikerroksinen puutalo muistuttaa vähän Helsingin Puu-Käpylän vanhoja puutaloja. Ainoa erotuksena se, että ensimmäinen kerros Paimiossa on nyt liiketilana. Muutos liiketilaksi on voitu vaikka tehdä  siihen jälkikäteen mutta joka tapauksessa hurmaava pikkukaupungin talo ja juuri oikea paikka puodille, jonka nimi on hauskasti Hannan Huusholli. 

Hanna kertoi, että hän otti elämässään ihan uuden suunnan reilu kymmenen vuotta sitten aloittaen opiskelut sisustusalan artesaaniksi Loimaan aikuisopistossa. Kolmen lapsen äiti kaipasi uusia haasteita ja valmistuttuaan 2011 artesaaniksi perustettiin myös Hannan Huusholli. Hanna suunnittelee ja ompelee sisustustekstiileitä kuten esim. verhoja ym. asiakkailleen liiketilan takahuoneessa, jonne sain myös kurkistaa. Hannan Huusholli tarjoaa kokonaispalveluna myös kiskojen, tankojen ja verhojen asentamispalvelunkin jos asiakas näin haluaa. Kätevää ottaa kaikki yhdestä paikasta! 

Alkuvuosina Hannan Huushollissa oli lähinnä myynnissä Hannan omaa tuotantoa eli tyynynpäällisiä ja muitakin kodintekstiileitä mutta nykyään ne on korvattu ostettavilla tuotteilla. Aika ei vain yksinkertaisesti riitä kaikkeen, kertoi Hanna. Hannan Huusholliin tuotteet valitaan intuitiolla. Jos Hanna itse pitää tuotteesta hän myös ottaa sen myyntiin puotiinsa. "Totta kai pitää olla ajan hermolla ja kuulostella mikä on tämän hetken juttu" jatkoi Hanna pohdiskelua. Minä pidän tällaisista tavasta valita tuotteet omaan liikkeeseen myyntiin. Olen aina miettinyt, että jos minulla olisi joku liike valitsisin tuotteet myös pitkälle intuitiolla, johon muutenkin luotan elämänvalinnoissani melkoisesti. "Jos joku asia tuntuu oikealta pitää se myös toteuttaa uskoen siihen" on ollut oma mottoni jo vuosia. 

Hannan Huusholli lähettää kyllä asiakkaille myös postitse tuotteita mutta varsinaista nettikauppaa heillä ei ole. Viime vuosina liiketoimintaan on tullut mukaan myös huonekaluverhoilu, joka sekin työllistää melkoisesti. Keskellä puotia oli muuten hurmaava 50-luvun nojatuoli uudelleen verhoiltuna. Melkoinen namu! Itse puoti oli myös todella sympaattinen ja siellä melkein kuuli kuinka vanhat puulattiat narisivat kävellessä. Alakerrassa on nykyään seitsemän liikekiinteistöä ja yläkerrassa asutaan. Juuri oikeanlainen miljöö käsityöläisen työpaikaksi. 

No, entäs ne minun bongaamat ruukut sitten. Ruukut ovat ruotsalaisen Miljögårdenin tuotantoa. Miljögårdenin sisustus- ja puutarhatuotteissa korostuu ranskalainen maalaisromanttisuus eli niissä on sekä ajan patinaa että myös viehättävyyttä. Nämä Adam-ruukut ovat sementtiä ja niissä on rouheasta materiaalista huolimatta myös melkoista herkkyyttä mukana. Jos katsoo tuon "kiharapilven" alla suutaan suipistavan pojan huulia ne näyttävät todella aidoilta. Pojan silmät ovat piilossa hiuskiehkuroiden alla vai ovatko sittenkin lehtiä mutta ihan kun hän puhaltaisi tai viheltäisi suun muodosta päätelleen. Ostin sekä isomman Adam ruukun että korkeamman, hieman ylävartalolla varustetun Adamin. Esittelen ne sitten kun parveke on laitettu kesäkuntoon. 

Hanna ehti siinä pakatessaan minun ruukkuja kertoa, että yrittäjänä hän ajattelee joka aamu "Annan hyvän tulla ja otan sen vastaan kiitollisena." Kauniisti ajateltu ja tässäkin löydän paljon yhtymäkohtia myös omaan ajattelutapaani. "Ympärillämme on koronasta huolimatta paljon hyvää ihan joka ikinen päivä kunhan vain huomaamme ne pienet monesti itsestään selvät jutut " on taas minun oma tapani ajatella ja elää. On myös huomattavasti helpompi elää kun ei yritä vaikuttaa kaikkeen vaan hyväksyy tai "antaa vain olla" tiettyjen asioiden. Kannattaa myös tarttua hetkiin ja vaikka matkustaa ruukkujen perässä Paimioon kunhan tekee sen turvallisesti. Liikkeeseen tuli toinen asiakas joten oli minun aikani lähteä.

Sain myöhemmin Hannalta vielä sähköpostia, että hän itse asuu 1914 rakennetussa vanhassa talossa Paimiossa. Ei siis ihme, että Hanna on Sisustetaan vanhoja taloja -ryhmässä mukana. Hannan sanoja lainatakseni "Se on sellainen jatkuva remonttikohde." Kuulostaa mielenkiintoiselta ja näyttää varmaan ihanalta. Hanna ehti muuten jo liikkeessä kertoa, että hän on myös ollut joskus nuoruudessaan töissä vuoden päivät Paimion parantolassa ja asunut parantolan yhteydessä olevassa Kyykartanossa. Mielenkiintoista sekin. Tänne täytyy matkata uudelleen vaikka kesällä ja tarkistaa samalla Paimion vanha kirkko.

Kiitos Hanna kivasta juttutuokiosta ja aivan ihanista Adam-ruukuista ♥