Sakari Silvolan uutuuskirja "Nukkumatin kylmä sota" vei takaisin lapsuuteen

Kirja on saatu arvostelukappaleena / SKS Kirjat - lehdistökuva 

"Nukkumatti, Nukkumatti lasten illoin kulkee, heittää unihiekkaa. Päivän leikit aika lopettaa on, kun tv:n iltasatu alkaa." Kun tuo tuttu laulu alkoi soimaan oli se merkki siitä, että pienten tyttöjen ja poikien tuli kiireen vilkkaa siirtyä teeveen ääreen elleivät he jo istuneet siinä. Alkamassa olisi nimittäin illan kohokohta eli itse Nukkumatin saapuminen. Joka ilta sitä jännitettiin millä ihmeen menopelillä unihiekanheittäjä mahtaa tänään tulla. Nukkumatti oli lempeäkasvoinen, pujopartainen suippoon huopahattuun ja viittaan pukeutunut animaationukke, joka todellakin huristeli ruutuun vaikkapa raitiovaunulla, kuumailmapallolla, kuuraketilla, kamelilla tai lukuisilla erilaisilla autoilla. En kyllä muista, että olisimme veljeni kanssa jo puoli seitsemän jälkeen iltaisin käyneet nukkumaan kun iltasatu oli kuultu. Mutta minun lapsuuteeni ja iltarutiineihin tämä hahmo kuului hyvin olennaisesti. Nukkumatti oli käsite monen sukupolven lapsille. Ikoninen hahmo, joka loi turvallisen iltahetken.

Pari viikkoa sitten sain ilokseni SKS Kirjoilta arvostelukappaleena Sakari Silvolan uuden tietokirjan "Nukkumatin kylmä sota". Ylen tuottajana ja toimittajana toimiva Silvola on myös kasvanut lapsuutensa Nukkumatin parissa ja uutuuskirjassaan hän jäljittää oman lapsuutensa sankaria. "Matka vie hänet syvälle Stasin, Ulbrichtin ja Honeckerin Itä-Saksaan ja kylmän sodan maailmaan, jossa rautaesiripun yli käytiin ideologista kamppailua myös lasten sieluista." Silvola on muutaman vuoden ikäisenä (vuosina 1977-78) asunut perheensä kanssa Länsi-Saksan puolella Marburgissa, jossa myös on näkynyt Itä-Saksan teeveen Unser Sandmännchen eli siis Nukkumatti hahmo teeveestä. Jakautuneella Saksalla oli itse asiassa kaksi Nukkumatti ohjelmaa eli Länsi-Saksassa esitetty hahmo, joka näkyy alla olevassa kuvassa esiintyi länsisaksalaisessa versiossa. Minusta itäsaksalainen unihiekanheittäjä on paljon sympaattisempi tyyppi näistä kahdesta. Lännen Nukkumatti näyttääkin ihan oudolta!

Enpä olisi ikinä uskonut, että jakautunut Saksa kehitteli Nukkumatti hahmojaan yhtä aikaa. 

”Myös sarjan syntytarina on osa idän ja lännen kilpavarustelua, sillä Itä- ja Länsi-Saksa kehittivät vuonna 1959 yhtä aikaa omia Nukkumatti-sarjojaan. DDR voitti kilpajuoksun runsaan viikon marginaalilla, ja sen jälkeen Itä-Saksan Nukkumatti oli suosiossa niin ylivoimainen, että harva esimerkiksi Suomessa tietää, että Länsi-Saksalla oli läpi vuosikymmenten oma Nukkumattinsa. Vaikka kylmä sota muutoin päättyi läntisen leirin voittoon, Nukkumateista voiton vei itäsaksalainen variantti. Lännen Nukkumatti haudattiin vähin äänin, mutta Unser Sandmänncheniä esitetään Saksassa edelleen”, Silvola taustoittaa." 

"Nukkumatin isät" Gebhard Behrendt - nukketaiteilija, animaation ammattilainen - ja Harald Serowski - tieteen ja teknologian ammattilainen, joka suunnitteli Nukkumatille yli 200 kulkuneuvoa - loivat yhdessä iltasadun legendaarisen Nukkumatin. Behrendt ja Serowski olivat oman alansa huippuammattilaisia molemmat. Nukkumatti muuten käytti kulkupeleinään myös sellaisia kulkuneuvoja - kuten purjelautaa ja rullalautaa - joiden hankkiminen entisessä DDR:ssä oli mahdotonta. Nukkumatin tehtävä oli vähän ristiriitainen eli kuten Silvola kirjoittaa kirjassaan "Nukkumatin piti ruokkia ihmisten uteliaisuutta ja eksotiikan nälkää mutta pitää heidät samalla tyytyväisenä arjessa." Jännästi Nukkumatti myös matkusti Egyptiin vuonna 1970 juuri kun maa oli hylkäämässä sosialismin. Totta kai Nukkumatin lomaili Kuubassa mutta myös Itämeren ja Itä-Saksan omissa rantakohteissa. 

Miten ja koska alkuperäinen Nukkumatti hahmo syntyi? Perinteisesti Nukkumatti on esiintynyt kansanperinteessä, runoissa, saduissa, lauluissa ja legendoissa. Kautta maailman on lasten nukuttaminen iltaisin aiheuttanut päänvaivaa vanhemmille ja siinä on käytetty apuna lukuisia rituaaleja. Nukkumatista on jo aikoinaan kirjoittanut oman satunsa tanskalainen H.C. Andersen. Meillä Suomessa Nukkumattia on kutsuttu myös Uni-Jukaksi ja Uni-Jaakoksi. Oma satusetämme Topelius on puolestaan kirjoittanut Höyhensaaret sadun, jossa kiltit lapset matkaavat unissaan Höyhensaarille yöksi. 

Suomen televisiossa legendaarinen Nukkumatti aloitti osana Yle TV2:n Iltasatu-ohjelmaa vasta vuonna 1973. Nukkumatti animaatioon liittyy myös vahvoja muistoja Lasse Pöystin huikeista iltasaduista. Pöysti ei todellakaan perinteisesti lukenut iltasatuja kirjasta vaan hän kertoi ne kuin "roolin teatterilavalla". Pöysti oli opetellut iltasadut ulkoa mikä teki niistä vielä ainutlaatuisempia. Myös Pöystin ihanan rauhallinen ääni on jäänyt mieleeni. Iltasatu-ohjelman jälkeen Nukkumatti jatkoi osana Pikku Kakkosta aina 2000-luvun puolelle. Monta sukupolvea ehti siis nähdä Nukkumatin.

Mitä pidemmälle luin Sakari Silvolan kirjaa sitä enemmän mietin onko minua lapsena aivopesty?  Miten kansanperinteestä, saduista, lauluista ja legendoista tuntemani Nukkumatti voi liittyä kommunistipuolueeseen, Berliinin muurin rakennuttajaan, Itä-Saksan entiseen salaiseen poliisiin ja kansalaisten valvontaan? Toisaalta lapsenahan olin näistä asioista täysin tietämätön. Minä itse uskoin sadunomaisesti Nukkumattiin, joka seikkaili myös avaruudessakin.

"Nukkumatti näytti lähiöt, pihat, kodit, pioneerileirit ja muun DDR-arjen hohdokkaana, mutta sen rooliksi tuli myös esitellä kotimaansa ja ylipäätään itäblokin teknologiaa ja muitakin saavutuksia. Trabantit ja Wartburgit palvelivat Nukkumattia luotettavasti. Niillä kelpasi hurauttaa vaikka Alexanderplatzille upouuden TV-tornin juurelle tai esittelemään Tasavallan Palatsia."

Minä en lapsena osannut kyllä kiinnittää huomiota taustalla näkyviin asioihin joten en koe, että minua on aivopesty. Itse hahmo oli sympaattinen ja hänen kulkupelinsä myös kiinnostivat mutta lapsen perspektiivistä niitä ei osannut vielä silloin "arvottaa ovatko idästä vai lännestä". Muistan kyllä, että isäni aina vähän naureskeli Nukkumatin autoja mm. Trabantia.

Nukkumatti oli aivan valtavan menestyksekäs sekä Itä-Saksassa että kymmenissä muissakin maissa. Nukkumattia esitettiin myös ei-sosialistisissa maissa eli Suomen lisäksi myös esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Nukkumatti muuten ilmestyi ensin Ruotsin televisiossa ja vasta sen jälkeen meillä Suomessa. Lukiessani kirjaa en ollut edes tietoinen, että Nukkumatti on kahdessa jaksossa ollut Suomen Lapissa. Voi myös olla etten vain muista näitä jaksoja tai ne ole esitetty sen jälkeen kun olen lopettanut Nukkumatin seuraamisen iltasella. Lapissa on kirjan mukaan käyty sekä kesällä että talvella. 

"Nukkumatti kertoo tarinoiden ja symbolien voimasta. Se ponnisti muurin jakamasta Berliinistä, kylmän sodan polttopisteestä, ja päätyi lasten suosikiksi myös Suomeen, joka pyrki tasapainoilemaan blokkien välissä. Suomen ja DDR:n ystävälliset suhteet tekivät mahdolliseksi sen, että suomalainen käsikirjoittaja saattoi lähettää Nukkumatin kahdessa jaksossa Suomen Lappiin."

Sakari Silvolan kiteyttää hyvin kirjan loppusanoissa "30 vuotta kylmän sodan päättymisen jälkeen Nukkumatti näyttäytyy minulle ensisijaisesti intohimoisten animaation ammattilaisten työnä, jota he tekivät olosuhteiden puristuksessa, isännilleen lojaaleina mutta useimmiten puhtain sydämin. Unser Sandmännchenin isäntää eli DDR:ää ei tähän maailmaan tarvita, mutta itse Nukkumatti saa säilyä turmeltumattomana."

Jos olet seurannut lapsuudessasi Nukkumattia teeveestä niin minkälaisia muistoja sinulla on hahmosta? Voit jatkaa muistojasi tuonne kommenttikenttään. Ehdottomasti mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kirja Sakari Silvolalta ja aikamatka omaan lapsuuteen. 

Kivaa sunnuntaita ja kiitos SKS Kirjat mielenkiitoisesta lukuelämyksestä!