Makumuistoja vuosikymmenten takaa ja edelleen maistuvia

Eilen illalla nappasin kauppareissulta mukaan sekä Koskenlaskija juuston että Mignon munia! Ihan varmasti joku siellä ruudun toisella puolella miettii jo kummissaan "Mitä ihmettä Marjo mahtoi kokata näistä valituista raaka-aineista?" Älkää olko huolissanne sillä ostin kyllä paljon muitakin ruokatarvikkeita, joista sitten valmistettiin herkullinen ateria. Seisoessani siinä itsepalvelukassan ääressä lukemassa keskittyneesti tuotteitteni viivakoodeja mietin kuinka monia elintarvikkeita minä ostan siksi, että olen tottunut niihin jo omassa lapsuudessani? 

Minulla on muistijälki vai pitäisikö sanoa sittenkin suutuntuma niihin jo monien vuosien takaa. Useiden tuotteiden pakettikin voi edelleen olla lähes samanlainen kuin minun ollessani pikkutyttö. Ehkä pakkaus on vähän uudistunut ajan kuluessa mutta edelleen se muistuttaa sitä lapsuudenmuistoa. Saatan kaupassa siis himoita tuotteita, jotka ovat itse asiassa ilmestyneet markkinoille useita kymmeniä vuosia sitten tai peräti yli sata vuotta sitten. Tuotteita, jotka ovat aikoinaan syntyneet samaan aikaan kuin minun omat isovanhempani tai omat vanhempani. 

Aihe jäi muhimaan pääkoppaani ja hyvin nukutun yön jälkeen mietin, että näin mielenkiintoista asiaa täytyy kyllä vähän pöyhiä enemmän. Joten päätin siis tehdä siitä tänne blogiin ihan oman postauksen. Aloin muistelemaan mitä viimeisten kuukausien tai kuluneen koronavuoden aikana on tullut kannettu kaiken muun mukana kaupasta kotiin. Keräsin tähän listauksen tuotemerkeistä, joilla kaikilla on monien vuosien historia takanaan ja joista itselläni on vahvat muistot sekä makoisat maut koettuna. 

Valion Koskenlaskija juusto tuli markkinoille vuonna 1933. Tämä hyvin säilyvä sulatejuusto oli jatkosodassa osa kaukopartiomiesten viiden päivän muona-annosta. Sotilaat käyttivät juustoa ruoanlaiton lisäksi myös kahvinkorvikkeen joukossa maidon sijaan. Muistan lapsuudesta elävästi juustopakkauksen päällä koskea tukilla laskevan pojan piirroshahmon. Nyt uudemmassa pakkauksessa tukkijätkä on saanut lihaksia sekä selkeästi myös miehistynyt ja hänen paitansa on viettelevästi auki. Juuston pehmeä maku on edelleen yhtä hyvä kuin lapsena hiivaleivän päällä.

Mignon on Fazerin jo vuodesta 1896 valmistama pääsiäismuna. Karl Fazer toi työmatkaltaan Saksasta idean Mignon-munasta, josta tuli jopa silloisen Venäjän tsaariperheen herkku. Käsitehty pääsiäismuna on klassikko, jota valmistetaan vuosittain 1,3 miljoonaan kappaletta. Sen verran haluttu herkku Mignon on, että usein munat loppuvat jo ennen pääsiäistä joten kannattaa olla nopea, että pääsee herkuttelemaan näistä. Kirjoitin 2014 blogiin kokonaisen postauksen Tsaarin herkusta. 

Kiss-Kiss -karamelli syntyi Fazerilla 1897 mutta kun se rekisteröitiin 1901 siitä tuli tuotteena Suomen vanhin tavaramerkki. Kiss-Kiss -karkkien käärepaperissa on ihania leikkiviä kissanpentuja ja pitkulaisen makeisen sisällä vähän toffeemainen sisus. Muistan, että näitä karkkipapereita minä keräsin lapsena ja niitä oli jo äitini kerännyt. Vuonna 1991 samat Kiss-Kiss kissanpennut pääsivät oikeutetusti makeisteollisuuden satavuotispostimerkkiin. Muistan, että lapsena Kiss-Kiss oli niin pitkä karkki, että kokonaan sitä ei suuhun saanut mahtumaan vaan se taitettiin kahtia.

Fazerin Parhain, jonka itse kyllä tunnen - kuten varmaan suurin osa suomalaisista - nimellä Fazerin Parhaat on 1935 valikoimiin tullut karkkisekoitus. Näitä karkkeja oli aina luvassa kun mentiin Vihtiin maalaismummolaan. Peltolan Papan kammarin kaapissa oli aina pussillinen Fazerin Parhaita ja sieltä sitten tarjottiin lapsenlapsille suut makeaksi. Kiss-Kiss -karamelli oli yksi pussin makeisista. Yritin itse aina kalastella Jääkarhu-karkkia ja Rex oli myös suosikkini. Aikoinaan pussissa on ollut paljon nyt jo poistuneita karkkimakuja kuten Alfa, Geisha, Hawaiji, Kino, Pähkinä, Rapu ja Regina. Ostin muutamia vuosia sitten Fazerin Parhaat pussin ja siellä oli Jääkarhun ja Kiss-Kissin lisäksi Lakta, Orange, Rex, Suometar ja Tosca. Tuli todella nostalginen fiilis näitä karkkeja napostellessa!

HK Sininen lenkki nimistä lenkkimakkaraa on valmistettu vuodesta 1963. Muistan, että perjantaisin kun oli perheemme saunailta oli myös saunalenkkiä eli foliopussissa otettiin saunankiukaalle paistumaan iltapala saunomisen jälkeen syötäväksi. Joskus tehtiin perunamuussin kanssa uunilenkkiä, johon laitettiin ketsuppia ja juustoviipaleita makkaraan tehtyihin viiltoihin ja sitten uuniin kypsymään. Viimeksi meidän uunissa oli uunilenkki marraskuussa joten olisiko aika syödä jo ensimmäinen 2021 vuoden lenkki :)

Ainoa oikea sinappi tuon makkaralenkin kanssa oli totta kai Turun Sinappi, jonka valmistus alkoi Jalostajan toimesta 1948 Turussa. Alun perin he valmistivat Linna-sinappia mutta ruotsalaisen Slotts-sinapin vaatimuksesta nimi muutettiin Turun Sinapiksi. Linnan kuva jätettiin kuitenkin sinapin tunnukseksi tuotteeseen. Välillä tätä legendaarista sinappia tehtiin Ruotsissa mutta kuten sinappituubeissa lukee nykyään "takaisin Suomessa". 

Tähän on luontevaan sinapin jälkeen laittaa Jalostajan olympiavuonna 1952 markkinoille tuoma hernekeitto. Pakko tunnustaa, että olen elämässäni vain yhden ainoan kerran tehnyt joulukinkun jämistä hernekeittoa. Itse keitto oli kyllä hyvää mutta tein sitä ehkä vähän ylimitoitetun annoksen joten tuota keittoa sitten syötiin varmaan viikon verran. Nykyään kun mieli tekee hernekeittoa säännöllisen epäsäännöllisesti etsin aina Jalostajan purkin takeeksi hyvästä mausta. Hernekeittoa voi syödä muulloinkin kun torstaina ja aina ei tarvitse edes olla pannukakkua jälkiruuaksi. 

Hernekeitto nautinto ei todellakaan ole täydellinen ilman Oululaisen jälkiuunileipää, jota on leivottu vuodesta 1947. Tämä 100% kotimaisesta rukiista tehty leipä syntyi sodan jälkeen pula-aikana. Leipomossa piti käyttää kaikki uunin lämmittämiseen käytetty energia hyväksi, joten Anna Kaitanen niminen työtekijä keksi laittaa reikäleipiä uunin jälkilämpöön. Jälkiuunileivän salaisuus on juuri tuo pitkä, matalalämpöinen paisto, jolla saatiin aikaan vahvanmakuinen ja tummakuorinen leipä. Jälkiuunileipä on myös äärimmäisen hyvää Koskenlaskija juuston tai vaikka Puruveden muikkujen kera. 

Hartwallin Jaffa tuli markkinoille jo 1949. Meillä lapsena virvoitusjuomia ei todellakaan nautittu kun kerran viikossa eli saunan jälkeen saimme pullollisen keltaista Jaffaa. Ai, että miten hyvältä se maistui ja jos sen sai vielä juoda pillillä oli makunautinto ihan täydellinen. Hartwallin Jaffaa sai myös silloin jos oli kuumeessa tai vatsatauti iski. En tiedä oliko siitä muuta apua kuin nesteytys ja sokerista saatava energia mutta pakko myöntää, että kun pari vuotta sitten olin hirveässä vatsataudissa minä join taas keltaista Jaffa ja olo tuntui heti paremmalta. 

Domino keksi syntyi 1953 ja edelleen se on itselleni rakas keksi. Muistan, että lapsena Domino keksi usein "purettiin osiin" eli päällimmäinen suklaakeksi irrotettiin ja syötiin ensin. Sitten nuoltiin välistä  valkoinen vaniljatäyte ja lopuksi herkuteltiin alimmainen suklaakeksi. Meillä oli usein myös synttäreillä kakun lisäksi paljon äidin leipomia korvapuusteja ja iso kulhollinen Dominoita. Saikohan Fazer aikoinaan ajatuksen kehittää Suomeen oma amerikkalaisen Oreo-keksin korvike? Oreo tuli markkinoille jo 1912 ja se on maailman myydyin keksi.

Toinen lapsuuteni suosikkikeksi oli Mariekeksi sekä Suklaa-Marie. Pyöreä Mariekeksi on kehitetty Englannissa jo 1874 kuningatar Viktorian toiseksi vanhimman pojan häihin. Prinssi Alfredin ja Venäjän suuriruhtinatar Maria Aleksandrovna Romanovan hääjuhlaan lontoolainen Peek Freans leipomo valmisti Mariekeksejä. Morsiammen mukaan nimetty keksi levisi ympäri Eurooppaa ja myös muualle maailmalle. Mariekeksi on maustettu vienosti vaniljalla ja Suomessa keksejä alkoi valmistaa Hangon Keksi 1910. Myöhemmin Fazer osti Hangon Keksin ja jatkoi valmistamista. Tällä hetkellä keksejä on usealta muultakin valmistajalta myynnissä. 

Kettukarkit tai siis oikealta nimeltään Pihlajat ovat myös suosikkejani jo lapsuudesta. Vuonna 1895 Fazerin Kluuvikadun konditoriassa aloitettiin Pihlajanmarja-marmeladin valmistaminen. Kettukarkki on vanhin edelleen myynnissä oleva Fazer-tuote. Alun perin marmeladissa käytettiin aitoja pihlajanmarjoja mutta yli sata vuotta sitten kehitelty resepti on muuttunut hieman vuosien varrella ja samalla myös nimi muuttui Pihlajaksi. Kettukarkki papereita oli myös kiva kerätä Kiss-Kiss -karkkipaperien kanssa. Ei ole kovin pitkä aika siitä kun ostin Kettukarkki pussin ja nautiskelin sen muistellen lapsuutta.

Jouluna meillä oli kotona tarjolla sekä Fazerin Vihreitä kuulia ja Ranskalaisia Avec pastilleja, joiden molempien valmistus alkoi 1929. Makeissuosikkeihini kuuluu myös Brunbergin Alku-toffee, jota on tehty 1910-luvulta lähtien Porvoossa. 

Minkälaisia makumuistoja sinulla on elämäsi varrella? Oletko itse jäänyt koukkuun johonkin tässä postauksessa mainittuihin tuotteisiin? Ostetaanko teillä Mignon munia pääsiäiseksi?

Osa postauksen tuotekuvista on lainattu netistä, osa on omiani.