Koronapandemian vuosipäivä - näkyykö jo valoa tunnelin päässä...

Viime viikko oli monella tapaa poikkeuksellinen ja muistoja mieleen tuova. Maaliskuun 10. päivänä viime keväänä jäin maailmalta kantautuneiden uutisten vuoksi etätöihin kotikonttorille. Muistan hyvin elävästi tuon tiistai päivän koska ajattelin silloin olevani kesän loppuun etänä kunnes taas palaisin normaaliin. Nyt on kuitenkin vierähtänyt kokonainen kalenterivuosi "uudessa normaalissa" enkä ole kertaakaan käynyt toimistolla. Lukemattomat Teams-palaverit ja puhelinkeskustelut ovat toimineet yhteydenpidossa sekä oman organisaation että ulkopuolisten kontaktien kanssa. 

Yhteiset lounaat ja kahvihetket ovat vaihtuneet ateriointiin oman keittiönpöydän ääressä. Toisinaan on kirottu huonoja etäyhteyksiä kun "on lennetty pihalle kesken kokouksen" tai täysin solmussa olevia kuulokkeiden piuhoja. Mutta itse työnteko on mielestäni ollut jopa tehokkaampaa kun sängystä voi melkein suoraan hypätä "sorvin ääreen" ja samalla välttää aamuruuhkissa istuskelun. Olen myös äärimmäisen kiitollinen siitä, että sain viettää niin paljon yhteistä aikaa Minnien kanssa viime vuoden aikana ♥

Minun toisena kotikonttoripäivänä 11.maaliskuuta Maailman terveysjärjestö WHO ilmoitti, että koronavirusepidemia on muuttunut maailmanlaajuiseksi pandemiaksi. Seuraavien viikkojen aikana tuntui, että kaikki tiedotusvälineet olivat täynnä tärkeää tietoa koronasta ja minä suorastaan ahmin sitä. Tarkistin päivittäin John Hopkinsin yliopiston ajantasaisesta laskurista miten koronatapausmäärät kehittyivät maailmalla. Suomen luvut olivat tässä vaiheessa vielä todella vaatimattomat mutta jossain aivojeni sopukoissa mielsin jo ettei tästä pandemiasta ihan helposti ja lyhyessä ajassa päästä eroon.

Seuraavien päivien ja viikkoja aikana tapahtui todella isoja ja merkityksellisiä asioita Suomessa. Maaliskuun 16. päivänä otettiin käyttöön valmiuslaki, jota ei koskaan aiemmin oltu sovellettu maassamme. Edellinen vastaavanlainen laki oli ollut voimassa sodan aikaan yli 70 vuotta sitten. Pari päivää myöhemmin 19.3. Suomi sulki rajansa ja koululaiset siirtyivät etäopetukseen. Seuraava historiallinen etappi oli 28.maaliskuuta kun Uusimaa suljettiin ja 1,7 miljoonaa ihmistä eristettiin muusta Suomesta. Kolmen viikon jälkeen rajat taas avattiin ja me uusmaalaiset saimme liikkua myös muihin maakuntiin.

Vaikean kevään jälkeen alkoi vihdoin kesä ja koronarintamallakin leppeämpi vaihe. Kesäkuun alussa oli koko maassa todettu koronavirustartuntoja 6885. Ravintolat, museot, kirjastot ja uimahallit avasivat kevään sulkutoimien jälkeen taas ovensa. Pidin itse edelleen maskia mennessäni kauppaan ja välttelin ihmisjoukkoja sekä tarpeettomia ihmiskontakteja. Uskaltauduin ensimmäisen kerran taidenäyttelyyn maskilla heinäkuun alussa. Lomalla teimme päiväretkiä lähiseuduille ja vähän pidemmällekin mutta palasimme aina yöksi kotiin. Hangossa uskaltauduimme jopa syömään saaristolaispöydän herkullisia antimia ravintola Origossa. Kahvilla käytiin vain ulkoilmakahviloissa ja muutenkin nautittiin vapaammasta ilmapiiristä.

Kesän loputtua minulla oli vakaa aikomus palata toimistolle mutta kohonnut koronatapausten määrä jatkoi etätyöskentelyäni. Onneksi syksy on lämmin ja sateeton todella pitkälle lokakuuhun joten luonnossa saattoi liikkua ja purkaa energiaansa. Maailmalta kantautui todella lupaavia uutisia kymmenistä yhtiöistä, jotka tekivät jo ihmiskokeita ensimmäisillä koronarokoteaihioilla. Tartuntoja oli kuitenkin lokakuun 5.päivänä jo 10 702 joten ilmaantuvuus tuntui vain kasvavan. Voimaan tuli uusia rajoituksia mm. kokoontumisten suhteen hillitsemään kasvun leviämistä. 

Mitä lähemmäs vuodenvaihdetta ja joulua tultiin sitä selvemmäksi kävi ettei perinteisiä sukujouluja olisi juuri nyt viisasta viettää. Moni varmasti pettyi todella karvaasti miettien, että "korona on perunut joulun" mutta tästäkin selvittiin samoin kuin uudenvuoden juhlinnasta mielestäni aika hyvin tuloksin eteenpäin. Rokotteitakin oli luvattu jo heti vuoden alusta Suomeen ja rokottaminen pääsisi vihdoin käyntiin. Tässä vaiheessa moni ehkä jo alkoi miettimään, että "valoa näkyy nyt tunnelin päässä".

Tammikuun 7. päivänä koronavirustartuntoja oli Suomessa todettu jo 37 732, koronakuolemia puolestaan oli raportoitu 577 mutta se tärkeä tartuttavuusarvo eli R-luku oli vielä alle yhden (0,75-0,90). Rokotukset olivat jo käynnistyneet vaikka itse rokotteista olikin pulaa vielä toimitusvaikeuksien takia. Kaikesta huolimatta yleinen tunnelma oli minusta optimistinen vaikka Suomessa olikin jo todettu uusia, ikäviä muuntoviruksia.

Usean rauhallisen viikon jälkeen koronaluvut lähtivät tammikuun loppupuolella nousuun ja ne ovat jatkaneet siitä lähtien nousua kiihtyvästi. Viime viikon THL:n koronainfossa kerrottiin, että maailmanlaajuisesti koronatartuntoja on ollut jo yli 114 miljoonaa ja tautiin on menehtynyt yli 2,5 miljoonaa ihmistä. Suomen osalta sairastuneita on nyt 63 899, kuolleita 779 ja maaginen R-arvokin on jo 1,1-1,3. Uusia rajoitustoimia alettiin suunnitella ja myös ulkonaliikkumiskieltoa on väläytetty useaan otteeseen.

Itselleni tulee vääjäämättä mieleen historiallinen espanjantauti, jonka kiersi maapalloamme viime vuosisadan alkupuolella. Kaksi ensimmäistä espanjantaudin aaltoa kiersi maapallon vuoden 1918 loppuun mennessä. Kolmas aalto levisi keväällä 1919 ja neljäs aalto tammi-helmikuussa 1920. Uhreja espanjantaudilla maailmanlaajuisesti on arviolta 40 miljoonaa ja Suomessa noin 30 000 ihmistä sai surmansa tähän hurjaan tautiin. Korona näyttää noudattavan vähän samanlaista kaavaa leviämisensä suhteen.

Moni meistä potee varmasti jo koronaväsymystä. Se odotettu valo tunnelin päässä näyttää yhä haaleammalta ellei jonkun mielestä ole jo loitontunut kauemmaksi. Hallitus puhui viimeisessä  tiedotustilaisuudessaan siitä "ettei taistelussa koronaa vastaan olla vielä loppusuoralla vaan pitää jaksaa vielä". Pääministeri totesi muutamia päiviä sitten, että Suomessa on nyt meneillään koronan kolmas aalto. Ehkä se neljäskin aalto tulee kun viheliäiset muuntoviruksetkin vielä jatkavat leviämistään eri puolilla maapalloa. 

Nyt Suomessa on voimassa sulkutila mutta tuleeko siihen jatkoksi vielä ulkonaliikkumiskielto selvinnee tässä lähipäivien aikana. Jos mietin omaa elämääni niin en koe, että voisin enää millään uudella tavalla rajoittaa elämistäni nyt korona aikana. Työskentelen etänä, kontaktini ovat aivan minimissään ja liikun hyvin rajoitetusti lähinnä ruokakauppaan sekä apteekkiin. Satunnaisesti olen noutanut paketin postin toimipisteestä tai automaatista. Kampaajalla ja manikyyrissä olen käynyt viimeksi marraskuussa. En käytä julkisia liikennevälineitä vaan ajan omalla autolla. Käyn vain kahdessa eri ruokakaupassa ja yleensä iltaisin. Pyrin tekemään ostokset vartissa. Maskia olen käyttänyt nyt vuoden aina ollessani kontaktissa sisätiloissa ihmisten kanssa. Ulkoillessa en maskia käytä koska metsässä ja lenkkipoluilla ei ihmisiin meillä Espoossa juuri törmää. En käy kuntosalilla vaan liikun luonnossa pitääkseni kuntoa yllä. Käytän kaupassa aina kertakäyttökäsineitä, lisäksi käsidesiä kuluu päivittäin paljon ja käsiäni pesen myös ahkerasti vedellä ja saippualla.  

Mielestäni omalta osaltani teen kaiken mahdollisen estääkseni koronan leviämistä. Näen aina kaupassa punaista kun sinne tulee henkilö ilman maskia yskien ja niiskuttaen tekemään ostoksiaan. Hän koskettelee tavaroita eikä missään tapauksessa pidä muihin kaupassa oleviin minkäänlaisia turvavälejä. Ymmärrän etteivät tiettyjä sairauksia potevat henkilöt voi käyttää maskia mutta jo sairaana kauppaan lähteminen on edesvastuutonta toimintaa näinä aikoina. Saan itse joskus rokotteen kun minun vuoroni tulee ja jos rokotteita saadaan riittävästi maahan. 

Olen miettinyt tässä viime päivinä, että jos ihmiset nyt vähän alkaisivat skarpata niin voisimme estää koronan kolmannen aallon ihan holtittoman leviämisen. Emme varmasti kukaan halua ulkonaliikkumiskieltoa tai yhtään tiukempia rajoituksia mutta tulisiko meidän myös vähän tunnollisemmin noudattaa jo annettuja määräyksiä? Maskin käyttö ei ole maailman mukavin asia mutta sen kanssa voi elää. Itselläni kasvoissa on maskista todella ikävää kutisevaa ihottumaa mutta silti en luovu siitä. 

Löysin pienestä sinikantisesta muistivihostani tuntemattoman kirjoittajan mietelauseen, jonka haluan jakaa tämän vuodatukseni loppuun. Hyväksyn sen, että voin vaikuttaa elämässäni moneen asiaan mutta ihan kaikkeen en pysty vaikuttamaan. Kun elän osana yhteiskuntaa koen, että minun tulee noudattaa yhteisiä pelisääntöjä ja annettuja ohjeita mutta muuten voin elää tämän mietelauseen mukaan.

"Tämä tässä on sinun elämäsi. Nauti aamukahvistasi. Kuuntele linnunlaulua. Lopeta tv:n katselu ja mene vesisateeseen tanssimaan. Pidä sydämesi auki ja sielusi vapaana. Tee sitä, mitä rakastat. Ja tee sitä usein. Anna toisella kädellä ja vastaanota toisella kädellä. Kuuntele enemmän kuin puhut. Jos kaipaat jotain elämääsi, pyydä. Jos et pidä jostain, muuta se. Jos et voi muuttaa sitä, mutta asenteesi. Kun elämä tarjoaa mahdollisuuden, käytä se."

Loppuun vielä ihan minun oma ajatukseni tähän koronapandemia tilanteeseen reagoimisesta.

"Pidä huolta itsestäsi mutta myös lähimmäisestäsi ♥ Me olemme nyt kaikki samassa veneessä, joka ei liiku jos kaikki eivät souda samaan suuntaan."