Hangon päiväretki - Rakkaudenpolku, hiidenkirnu ja Puistovuoren sotamuistot

 

Eilen huristeltiin keväiseen Hankoon päiväretkelle! Reissu tehtiin noudattaen kaikkia annettuja koronasuosituksia. Koska liikkumisrajoitukset eivät vielä ole voimassa voitiin Hankoon myös matkata täysin luvallisesti. Pääsiäisen jälkeen tilanne voi olla ihan toinen. Matka taittui omalla autolla eikä päivän aikana edes piipahdettu kahviloissa tai pidetty toilettitaukoja. Koko ajan liikuttiin merenrannalla ja luonnossa pitkien turvavälien päässä muista ulkoilijoita. Upea sää oli houkutellut muutamia muitakin luontoon mutta päivän aikana havaittiin ehkä reilut kymmenkunta ulkoilijaa etäältä. 

Tämä oli myös historiallinen reissu koska se oli ensimmäinen matka ilman Minnie russeliani. Kun saavuin Hangon Kasinonrantaan ja mieleeni tulvahti meidän tammikuun 2.päivän Hangon joulupolku seikkailu tuli kyynel silmään. Tarkoitus oli jo silloin ottaa tätä aluetta enemmänkin haltuun mutta pimeä yllätti. Me ehdimme onneksi 15 yhteisen vuoden aikana tehdä Minnien kanssa lukemattomia reissuja, joita myös täällä blogissa on voinut seurata. Minnie rakasti liikkumista ja uusia paikkoja joten oli myös ilo matka hänen kanssaan. 

Hangon Casinon edestä Plagenin hiekkarannalta lähtee Rakkauden polku Puistovuorelle. Tämä äärimmäisen romanttisella nimellä varustettu 1,5 kilometrin mittainen polku on alun perin rakennettu 1800-luvun lopussa Hangon kylpylässä vieraileville. Miten upean näköinen kokonaisuus tämä olisikaan jos kylpylä olisi tässä toisella puolella vielä, tuumin kiivetessäni kallioiselle polulle. Jos haluat lukea tarkemmin entisen Hangon Kylpylän historiasta voit kurkistaa edelliseen kävelyyni 2017 samoissa maisemissa. Minua piinasi silloin pelottava "sudden deafness" ja tunsin, että tuosta kävelyretkestä jäi paljon olennaista kokematta kun "puoli päätäni oli poissa pelistä". 

Hangossa kevät oli paljon pidemmällä kun meillä Espoossa eikä ihme sillä onhan Hanko Suomen eteläisin kaupunki. Uusia vihreitä saniaisia näytti puskevan esille kallionseinää vasten. Yritin katselle näkyisikö jotain vuokkojen alkuja mutta ehkä ilma oli vielä liian kylmä. Onnistuin lauantai päivän aikana näkemään kahdesti kun joutsenparvi lensi pääni ylitse. Minulle ei tietenkään juuri silloin ollut kameraa valmiina joten ainoastaan sain zoomattua yhden yksinäisen joutsenen merestä. Kurkiauran näkeminen retken ihan loppupuolella oli iloinen yllätys. Myös lentävä merimetso bongattiin. 

Merivesi tuntui olevan todella alhaalla ja rantakalliot paljastivat sen normaalin korkeuden. Mitä korkeammalle kallioilla noustiin sitä enemmän myös tuuli puhalsi avomereltä. Olin iloinen, että takissani olevan karvareunaisen hupun voi välillä vetää suojaamaan korvia. Aurinkokin päätti jossain vaiheessa mennä pilviverhon taakse. Hangon punainen graniitti on todella kaunista. Tätä 1840 miljoonaa vuotta sitten syntynyttä graniittia on käytetty paljon suomalaisessa kivirakentamisessa. Helsingin rautatieaseman ulkoseinät ja Hangon oma vapaudenpatsas ovat mm. tätä kuuluisaa Hangon graniittia.

Hangosta löytyy peräti kolme hiidenkirnua ja yksi niistä on juuri Rakkauden polun varrella Puistovuoressa. Tämä hiidenkirnu on monille Hangossa käyneelle tuttu ja muut kirnut löytyvät kappelisatamasta. Ehkä ensi kesänä ehdin etsiä tämän isomman kirnuryhmittymän, jossa myös hierrinkivi on yhä edelleen paikallaan. Kirnujen lieriönmuotoiset kuopat kalliossa ovat syntyneet jääkauden jäätiköiden sulaessa ja sulamisveden pyörittäessä isoa kiveä paikoillaan kovertaen sileäreunaisia koloja. Jos hiidenkirnut kiinnostavat niin enemmän niistä löydät juttua viime keväisestä Askolan hiidenkirnut postauksestani. 

Kun hiidenkirnulta kivutaan vielä ylemmäs Puistovuoren laelle löytyy sieltä seuraavaksi sotamuistoja. Talvisodan jälkeen Hankoniemi oli vuosina 1940-1941 venäläisten hallinnassa. Peräti 8000 hankolaista joutui jättämään kotinsa parin päivän varoitusajalla kun alue siirtyi Neuvostoliitolle. Puistovuorella löytyy edelleen sodanaikaisia tykkiasemia, bunkkereita ja konekivääripesäkkeitä. Venäläinen varuskunta oli majoittunut aikoinaan kahteen parakkiin. Ajanhammas ja sääolosuhteet ovat purreet useimpiin rakennelmiin mutta jotain on säilynyt vielä alueella muistuttamasta näistä sotaisista vuosista. Täällä seikkaillessa tuli elävästi mieleen viime kesä ja Reposaaren linnakepuisto. 

Rakkauden polulta löytyy portaita, pieniä siltoja ja pitkospuitakin. Maasto Rakkauden polulla on melko helppokulkuista mutta hyvät kengät kannattaa silti laittaa jalkaansa. Kallioilla ja kivisillä portailla voi olla liukastakin kun ollaan meren läheisyydessä ja ilmassa on aina kosteutta. Kuvissani näkyy myös vähän lunta pohjoispuolella. Toki välillä voi poiketa merkityltä polulta vaikka ihailemaan luontoa ja katselemaan kevään etenemistä. Askeleita tällä reissulla tuli lähemmäs 5000 ja aikaakin meni lähes puolitoista tuntia kun välillä jäätiin unelmoimaan ja katsomaan kaukaiseen horisonttiin merellä. 

Jos suuntaat joskus Hankoon kannattaa Rakkaudenpolku ja Puistovuori ottaa haltuun!