Minnie siirtyi sateenkaarisillalle ♥

 

Kulunut viikko on ollut äärimmäisen raskas! Jouduin tiistai iltana jättämään jäähyväiset rakkaalle Minnie (3.10.2005-23.2.2021) koiralleni. Suru on nyt suuri ja pohjaton ikävä omaa karvakaveria on hallinnut elämää. Itkun kaulukset kiristävät kurkkua ja monia kyyneleitä on valunut poskille viime päivinä. Välillä mielen on vallannut outo epätoivo kun katse on kotona osunut Minnien ruokakuppeihin keittiön lattialla. Parkettia vasten ei kuulukaan enää rapisevia tassuja eikä kukaan juokse vastaan häntäänsä heiluttaen kun tulen kotiin. Eteisen naulakossa roikkuva remmi ja kaulapantakin ovat nyt vailla käyttäjää. Jopa takintaskusta löytyvät ruttuiset koirankakkapussit herkistävät.  

Samalla olen kuitenkin äärimmäisen kiitollinen siitä, että saimme viettää yhdessä 15 vuotta ja lähes 5 kuukautta tämän valloittavan jackrussell neidin kanssa. Tuo on todella pitkä aika koiranelämää! Sanoin joskus leikilläni "että meillä on Minnien kanssa sopimus 17 vuoteen saakka" koska russelit ovat niin terve ja pitkäikäinen rotu. Jokainen yhteinen päivämme oli yhtä suurta seikkailua, yhdessäoloa ja molemminpuolista rakkautta täynnä. Minnien kanssa teimme lukemattomia retkiä, joista tänne blogiinkin on syntynyt postauksia lähes viikoittain. Viimeisen vuoden ajan kun olen etätyöskennellyt on aina yhtä iloinen karvakaveri pitänyt minulle seuraa töiden lomassa. Koiran elämä on kuitenkin rajallinen ja nyt oli Minnien aika siirtyä sateenkaarisillalle ♥

Jos olen liikuttanut surusta olen myös liikuttunut siitä lämpimien viestien ja osanottojen määrästä, joita olen saanut ystäviltäni. Yksityisviestien lisäksi myös Facebookin jackrussell harrastajien ryhmä on osoittanut suurenmoista tukea. Lähes 700 ryhmäläistä on lähettänyt tsemppauksia sekä lämpimiä viestejä minulle. Voisi siis todeta, että pieni mutta äärimmäisen suuren persoonan ja luonteen omaava Minnie russeli on saanut tuhat ihmistä antamaan tukea surevalle emännälleen Facebookin eri sivustojen kautta. Tämä on minusta ihan käsittämätöntä välittämistä ja todella arvostettavaa. Monet ystäväni ovat myös jakaneet lämpimiä muistoja Minniestä ja heidän yhteisistä kohtaamisistaan vuosien varrella.

Haluan jakaa tähän loppuun Annan lähettämän äärimmäisen koskettavan runon Minnien poismenon johdosta. Olen saanut Annalta luvan julkaista tämän runon ja se on osa runoa, joka löytyy Nicholas Evansin kirjasta Tulisielut (WSOY 2001) sivulta 337. Kirjan englanninkielinen alkuteos on The Smoke Jumper. Kirjan on suomentanut Hilkka Pekkanen. Anna on itsekin jackrussellien omistaja ja hän kertoi käyttäneensä juuri tätä runoa kaikille poisnukkuneille koirille. Loppuun Anna vielä kirjoitti minulle koskettavasti "Tämä on omasta mielestäni kaunein muistoruno mitä olen tavannut. Minnie sai hyvän ja pitkän elämän ♥"- kiitos!

Se, mitä olimme, olemme nyt.

Se, mitä meillä oli, on edelleen.

Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.

Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä

ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,

kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen

ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua

etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi

ole hiljaa.

Sulje silmät.

Hengitä.

Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.

En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa.

Osanotto suuressa surussa ja hyvää matkaa Minnie   

Minusta tämä muistoruno on myös kaunis ♥ Suru on nyt surtava ajan kanssa ja mentävä eteenpäin päivä kerrallaan ja pienin askelein. Moni asia tulee vielä muistuttamaan Minniestä päivittäin eikä niiden asioiden suinkaan ole tarkoituskaan kadota mihinkään. Muistot ovat todella tärkeitä ja meidän yhteistä aikaa Minnien kanssa. Yli viisitoista vuotta on pitkä aika. Minnien muisto elää minussa aina ♥