Kalevalan päivän kunniaksi pari sanaa eepoksen naisista

 

Hyvää Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivää kaikille! Tänään siniristiliput on taas vedetty salkoon suomalaisen kansalliseepoksemme kunniaksi. Suomen kielen toinen isä Elias Lönnrot kiersi 1800-luvun alkupuolella ahkerasti Suomea sekä myös itärajan takaisia suomensukuisten kansojen asuinalueita lukuisilla runonkeruumatkoillaan. Reissuillaan hän kirjasi ylös runoja, jotka olivat aiemmin siirtyneet sukupolvelta toisella vain suullisesti joko kerrottuina tai laulettuina. Vuonna 1835 nämä kalevalaisella runomitalla kirjoitetut runot ilmestyivät Kalevalassa, josta tuli vielä Uusi Kalevala painos 1849. Uusi Kalevala sisältää 50 runoa ja 22 795 säettä. Tiivistettynä Kalevala kertoo elämästä niin arjessa kuin juhlassakin sekä historiallisista tapahtumista mm. maailman synnystä. Elämään on muinoin kuulunut myös paljon loitsuja, rukouksia, tervetulotoivotuksia ja suruvalitteluja. 

Ilmatar, Robert Ekman 1860, Kansallisgalleria 

Me kaikki muistamme Kalevalan sankarimiehet kuten nuoren Joukahaisen, joka haastaa vanhan tietäjä Wäinämöisen sanalliseen kaksintaisteluun kanssaan. Myyttinen seppä Ilmarinen on taas taitava käsistään ja takookin ihmekone sammon, joka on käsittämättömiä rikkauksia tuottava mylly. Komea ja seikkailunhaluluinen Lemminkäinen puolestaan on Kalevalan nuorten naisten mieleen. Kuvankauniilla keltatukkaisella Kullervolla on Kalevalan miehistä ehkä surkein kohtalo koska hänet myydään orjaksi Ilmariselle. Kalevalan mieshahmot ovat joko sankareita, jotka sotivat, kosiskelevat naisia tai surkeita antisankareita mutta jäävätkö kansalliseepoksemme lukuisat naishahmot vähän ohuiksi ja tarinassa ikään kuin sivustakatsojiksi? 

Vuonna 2019 ilmestyi aivan huikea Tiina Piilolan tietokirja Kalevalan naiset. Luin kirjan lähes heti sen ilmestyttyä muutamassa päivässä koska se vei mukanaan ihan totaalisesti. Kirja pohjautuu Piilolan väitöskirjaan ja sen luettuaan muuttuu käsitys Kalevalan naishahmoista ihan täysin. Piilola kumoaa kirjassa ajatukset siitä, että Kalevalan naiset olisivat olleet vain miesten havittelemia objekteja, miesten avuliaita auttajia tai pahimmassa tapauksessa miesten vihollisia. Päinvastoin! Aino, Lemminkäisen äiti ja Louhi ovat paljon monikerroksisempia hahmoja. 

Aino triptyykk, Akseli Gallen-Kallela 1891, Kansallisgalleria 

Aino on Kalevalan kaunis nuorinainen ja Joukahaisen sisar. Kun Joukahainen häviää sanallisen kaksintaistelun Wäinämöiselle lupaa hän sisarensa vaimoksi voittajalleen. Aino ei kuitenkaan halua vanhan tietäjän vaimoksi ja ryntää itkien kotiin. Äiti vaatii totta kai tytärtä sopeutumaan kohtaloonsa koska Wäinämöinen on kuuluisa tietäjä ja siksikin aivan erinomainen vävy. Kalevalassa myyttinen Aino liittyy kuitenkin Wellamon neidoiksi ja katoaa meren aaltoihin. Tiina Piilola tulkitsee, että Aino osoittaa suunnaton rohkeutta ja omapäisyyttä toimimalla näin alistumatta kohtaloonsa mukisematta ja marssimalla miehelään.  Wäinämöinen yrittää vielä kerran napata Ainoa merestä luulen häntä kalaksi ja tässäkin vaiheessa Aino vielä nousee Wäinämöistä vastaan ja karkaa häneltä. Piilolan mukaan Aino ei siis missään tapauksessa ole uhri vaan vahva nainen, jota miehet eivät määräile! 

Lemminkäisen äiti, Akseli Gallen-Kallela 1897, Ateneum

Lemminkäisen äiti on Kalevalassa hoivaava naishahmo, jolle ei ole edes annettu eepoksessa etunimeä. Äiti yrittää parhaansa mukaan neuvoa ja ohjata komeaa poikaansa Lemminkäistä, joka kaipaa kuitenkin aina vain uutta seikkailua tai taistelua, johon voisi osallistua. Lemminkäisen äidin sanat eivät poikaa kosketa vaan hän lähtee aina retkilleen. Mutta kun Lemminkäisen äiti kuulee poikansa joutuneen Tuoneen virtaan hänestä tuleekin mahtava shamaani, joka kerää rautaisella haravalla poikansa kappaleet virrasta ja rakentaa Lemminkäisen uudelleen. Lemminkäisen äiti saa kyvyn muuttua eläimen hahmoon etsiessään poikaansa. Sitkeä ja periantamaton naistyyppi loppujen lopuksi vaikka "vain etunimetön äiti".

Sammon puolustus, Akseli Gallen-Kallela 1898, Turun taidemuseo

Louhi Pohjolan emäntä on Kalevalan naishahmoista suurin ja mahtavin. Hän on varsinainen matriarkka, jolla on liuta kauniita tyttäriä ja maallista mammonaa sekä valtaa. Louhi vaatii tyttäriänsä kosivilta miehiltä mitä ihmeellisempiä tehtäviä, jotta nämä voisivat saada vaimon itselleen. Louhi on myös keksinyt ihmekone sammon, jota vastaan seppä Ilmarinen saa yhden Louhen tyttäristä vaimokseen. Lönnrotin Kalevalassa Louhi on selkeästi "se pahis", jota vastaan muiden pitää taistella. Louhi pystyy myös muuttamaan itsensä sotkakotkaksi, jollaisena Akseli Gallen-Kallela on esittänyt Louhen Sammon puolustuksen yhteydessä. Louhi Pohjolan emäntä on vahva ja intuitiivinen nainen, jolle ei ole kannattanut ryppyillä.

Ilmatar, Robert Ekman 1860, Kansallisgalleria / 

Marjatta rannalla, Akseli Gallen-Kallela 1895-96, Ateneum

Kalevala eepos alkaa naisesta ja se myös päättyy naiseen. Ilmattaret eli Ilman Immet ovat kansatarustossa jumalaisia neitoja, jotka asuvat taivaankannella. Yksi Ilmatar tylsistyy oloonsa taivaalla ja laskeutuu merenselälle. Merivesi hedelmöittää Ilmattaren, joka alkaa odottaa lasta. Ilmatar odottaa yhdeksän vuotta ja tulee lopulta niin surulliseksi, että nousee vedestä kun lapsi ei vain synny. Samaan aikaa sotka etsii pesäpaikkaa ja huomatessaan Ilmattaren polven sotka tekee siihen pesän. Ilmatar heilauttaa vahingossa polveaan, jolloin sotkanmunat rikkoutuvat. Kuudesta kultamunasta ja yhdestä rautamunasta syntyy maa, taivas, aurinko, kuu, tähdet ja pilvet. 

Aikaa kuluu edelleen mutta Ilmattaren lapsi vain antaa odottaa syntymistään. Lopulta lapsi päättää tulla itse ulos ja näin syntyi Väinämöinen, tietäjä ja mahtimies. Hän osasi jo syntyessään lukea loitsuja ja laulaa. Väinämöinen nousi merestä puuttomalle saarelle, jolle hän asettui asumaan. 

Kalevalan viimeisen kansarunon nainen on piika Marjatta, joka paimenessa ollessaan syö puolukan ja tulee raskaaksi. Marjatta synnyttää yhdeksän kuukauden kuluttua poikalapsen. Isätön lapsi aiheuttaa paheksuntaa ja Väinämöinen kutsutaan paikalle tuomariksi asiaan. Väinämöisen mielestä suolta alkunsa saanut lapsi pitää viedä sinne takaisin ja surmata. Kaikkien ihmeeksi Marjatan vain kahden viikon ikäinen lapsi alkaa puhumaan ja muistuttaa, että myös Väinämöinen on itse isätön eikä häntäkään ole aikoinaan surmattu. Lapsi ristitään Karjalan kuninkaaksi ja Väinämöinen joutuu lähtemään. 

Suosittelen lämmöllä lukemaan Tiina Piilolan tietokirjan Kalevalan naiset. Vaikka Kalevalan näkökulma näyttää olevan miesten niin ei se olekaan niin "äijä-anthem" loppujen lopuksi kun mukana on monia "boss leidejä". Pidän Piilolan todella reippaista tulkinnoista ja feministisestä tavasta tarkastella asioita. Kalevalaiset naiset voivat minusta hyvinkin inspiroida meitä nykynaisiakin. 

Jos haluat kurkistaa miltä näyttävät Kansallismuseon aulassa olevat upeat Kalevala-aiheiset freskot kurkkaa tästä. Jos taas Kalevala Korujen maailma kiinnostaa niin täältä näet mitä Kalevala Koruja minun korulippaastani löytyy. 

Mukavaa sunnuntai iltaa kaikille! 

Minnie siirtyi sateenkaarisillalle ♥

 

Kulunut viikko on ollut äärimmäisen raskas! Jouduin tiistai iltana jättämään jäähyväiset rakkaalle Minnie (3.10.2005-23.2.2021) koiralleni. Suru on nyt suuri ja pohjaton ikävä omaa karvakaveria on hallinnut elämää. Itkun kaulukset kiristävät kurkkua ja monia kyyneleitä on valunut poskille viime päivinä. Välillä mielen on vallannut outo epätoivo kun katse on kotona osunut Minnien ruokakuppeihin keittiön lattialla. Parkettia vasten ei kuulukaan enää rapisevia tassuja eikä kukaan juokse vastaan häntäänsä heiluttaen kun tulen kotiin. Eteisen naulakossa roikkuva remmi ja kaulapantakin ovat nyt vailla käyttäjää. Jopa takintaskusta löytyvät ruttuiset koirankakkapussit herkistävät.  

Samalla olen kuitenkin äärimmäisen kiitollinen siitä, että saimme viettää yhdessä 15 vuotta ja lähes 5 kuukautta tämän valloittavan jackrussell neidin kanssa. Tuo on todella pitkä aika koiranelämää! Sanoin joskus leikilläni "että meillä on Minnien kanssa sopimus 17 vuoteen saakka" koska russelit ovat niin terve ja pitkäikäinen rotu. Jokainen yhteinen päivämme oli yhtä suurta seikkailua, yhdessäoloa ja molemminpuolista rakkautta täynnä. Minnien kanssa teimme lukemattomia retkiä, joista tänne blogiinkin on syntynyt postauksia lähes viikoittain. Viimeisen vuoden ajan kun olen etätyöskennellyt on aina yhtä iloinen karvakaveri pitänyt minulle seuraa töiden lomassa. Koiran elämä on kuitenkin rajallinen ja nyt oli Minnien aika siirtyä sateenkaarisillalle ♥

Jos olen liikuttanut surusta olen myös liikuttunut siitä lämpimien viestien ja osanottojen määrästä, joita olen saanut ystäviltäni. Yksityisviestien lisäksi myös Facebookin jackrussell harrastajien ryhmä on osoittanut suurenmoista tukea. Lähes 700 ryhmäläistä on lähettänyt tsemppauksia sekä lämpimiä viestejä minulle. Voisi siis todeta, että pieni mutta äärimmäisen suuren persoonan ja luonteen omaava Minnie russeli on saanut tuhat ihmistä antamaan tukea surevalle emännälleen Facebookin eri sivustojen kautta. Tämä on minusta ihan käsittämätöntä välittämistä ja todella arvostettavaa. Monet ystäväni ovat myös jakaneet lämpimiä muistoja Minniestä ja heidän yhteisistä kohtaamisistaan vuosien varrella.

Haluan jakaa tähän loppuun Annan lähettämän äärimmäisen koskettavan runon Minnien poismenon johdosta. Olen saanut Annalta luvan julkaista tämän runon ja se on osa runoa, joka löytyy Nicholas Evansin kirjasta Tulisielut (WSOY 2001) sivulta 337. Kirjan englanninkielinen alkuteos on The Smoke Jumper. Kirjan on suomentanut Hilkka Pekkanen. Anna on itsekin jackrussellien omistaja ja hän kertoi käyttäneensä juuri tätä runoa kaikille poisnukkuneille koirille. Loppuun Anna vielä kirjoitti minulle koskettavasti "Tämä on omasta mielestäni kaunein muistoruno mitä olen tavannut. Minnie sai hyvän ja pitkän elämän ♥"- kiitos!

Se, mitä olimme, olemme nyt.

Se, mitä meillä oli, on edelleen.

Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.

Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä

ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,

kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen

ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua

etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi

ole hiljaa.

Sulje silmät.

Hengitä.

Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.

En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa.

Osanotto suuressa surussa ja hyvää matkaa Minnie   

Minusta tämä muistoruno on myös kaunis ♥ Suru on nyt surtava ajan kanssa ja mentävä eteenpäin päivä kerrallaan ja pienin askelein. Moni asia tulee vielä muistuttamaan Minniestä päivittäin eikä niiden asioiden suinkaan ole tarkoituskaan kadota mihinkään. Muistot ovat todella tärkeitä ja meidän yhteistä aikaa Minnien kanssa. Yli viisitoista vuotta on pitkä aika. Minnien muisto elää minussa aina ♥ 

Blogilla on nyt oma domain!

Kaupallinen yhteistyö Zoner

Joulukuun 25. päivänä Marjon matkassa -blogissa alkoi jo 9.vuosi! Vastahan oli se ikimuistoinen päivä, jolloin minä posket innosta punaisena väkersin haparoiden ihka ensimmäistä postaustani valokuvineen bittiavaruuteen. Painoin lopuksi "julkaise" -painiketta ja jäin sydän pamppaillen odottamaan mahtaako kukaan edes löytää blogiani tai postaustani valtaisasta blogiviidakosta. Olin jo Kenkälaatikon bloggaajapestin loputtua perustanut Bloggeriin oman blogin, jossa tosin ei ollut vielä yhtään postausta. Se odotteli siellä valmiina kunnes oikea hetki ja kirjoitus inspiraatio iskee. 

Olin alunperin rekisteröinyt blogin osoitteella styleheaven-marjorie.blogspot.fi. Kun sitten aloitin bloggaamisen ihan oikeasti joulupäivänä muotoutui blogille luontevasti nimeksi Marjon matkassa enkä edes miettinyt tuota blogin verkkotunnusta sen tarkemmin. Intoa puhkuen minä vain kirjoitin ja julkaisin. Vasta blogattuani vähän aikaa ja blogin saadessa enemmän lukijoita huomasin tilatessani blogille käyntikortteja kuinka pitkä ja vaikeasti muistettava tuo blogin osoite oikeastaan olikaan. Minua myös kummastutti miksi olin valinnut englanninkielisen nimen vaikka tarkoitus ei missään vaiheessa ollut blogata kuin suomeksi. 

Marjon matkassa -blogini sai ihan kivasti lukijoita ja postauksiakin kommentointiin. Liityin myös mukaan 40+ blogit yhteisöön ja postausten kirjoittaminen jatkui 3-4 postauksen viikkotahdilla. Vuonna 2016 blogini oli ehdolla The Blog Awards Finland 2016 kisassa kategoriassa "Musta hevonen/yleisön suosikki". Oli suuri kunnia päästä mukaan tähän kilpailuun ja tällöin ensimmäisen kerran myös aloitin miettimään oman domainin hankkimista blogille jossain vaiheessa. Samana vuonna blogin ulkoasua muokattiin ensimmäisen kerran Lumo lifestylen avustuksella. Bannerini, joka on kooste "omasta inspiroivasta moodboardista" säilyi ennallaan enkä sitä hevillä halua vaihtaa tai muuttaa jatkossakaan. 

Mutta nyt helmikuun alusta alkaen on Marjon matkassa -blogilla ollut oma domain eli verkkotunnus. Sain ilokseni sähköpostia kotimaiselta palveluntarjoaja Zonerilta jo viime vuoden lopussa ja ehdotuksen oman domainin ottamisesta käyttöön. Minusta tuntui, että olisin saanut joululahjan jo ennakkoon joten eihän näin mieluisesta ehdotuksesta voinut kieltäytyä. Koska joulukuu on yksi vuoden kiireisimpiä kuukausista sovimme, että blogille varataan oma domain jo ennakkoon mutta itse muutos tehdään vasta uudenvuoden jälkeen. Nyt oli oivallinen hetki myös muuttaa verkkotunnus Marjon matkassa muotoon. 

Itse muutosprosessi oli tehty bloggaajan kannalta äärimmäisen helpoksi ja vaivattomaksi. Sain omaan sähköpostiini vaiheittaiset kuvalliset ohjeet domainin käyttöönotosta. Lisäksi minulle myös kerrottiin, että Zonerin asiakaspalvelu olisi tarpeen mukaan apunani, joten ongelmien kanssa ei toisiaankaan tarvitse jäädä yksin pähkäilemään! Ennen muutoksen saattamista loppuun halusin vielä puhelimitse ottaa yhteyttä Zoneriin tukeen, että kaikki menee varmasti oikein.

Voin ihan rehellisesti myöntää, että minua kyllä vähän jännitti mitä tapahtuu jo julkaistuille 1398 blogitekstilleni. Ihailen asiakaspalveluun vastanneen mieshenkilön rauhallisen miellyttävää ääntä kun hän neuvoi minulle vielä muutaman pikku asian ennen ihan lopullista vaihtoa. Hän vakuutti ettei mitään häviä vaan kaikki kyllä ohjautuu oikein seuraavan vuorokauden aikana. Ja ihan oikeassa hän oli joten ihan turhaa minä hermoilin koska kaikki sujui todella nopeasti ja turvallisesti. Asiakaspalvelu on arkisin auki 8-18 ja viikonloppuna 10-16. Itse hoidin muutosprosessin myöhään iltapäivällä. Puhelimen lisäksi sähköpostilla ja chatilla saa myös apuja jos niitä tarvitsee. 

"Mitä hyötyä blogille on omasta domainista", kysyi minulta ystäväni kun kerroin tämän ilouutisen. Ystäväni lukee ahkerasti erilaisia blogeja mutta hän ei ole bloggaaja eikä siis "sisällä blogimaailmassa". Mietin hetken ja jäsentelin mielessäni mitä vastaisin hänelle. 

Varmasti tärkein vaikutus omalla domainilla on siihen, että nyt marjonmatkassa.fi on äärimmäisen helppo muistaa eikä tarvitse lähteä tavailemaan "styleheaven-marjorie.blogspot osoitetta väliviivoilla vai miten se nyt menikään". Osoite kun on tismalleen sama kuin blogin ytimekäs nimikin eli blogi kertoo "minun elämässäni mukana kulkemista". Pidempään blogia lukeneet tietävät, että vaikka postauksissa on paljon erilaisia asioita painotus on kuitenkin tietyissä tutuissa teemoissa. Nyt myös marjonmatkassa.fi on rekisteröity minulle joten tuota verkkotunnusta ei kukaan muu voi alkaa käyttää koska se kuuluu minulle. 

Totta kai oman domainin kautta myös blogin tunnettavuus kasvaa kun se muistetaan ja Googlen kautta sitä on helpompi hakea. Olen nyt jo huomannut helmikuun alun jälkeen, että blogiin tulee paljon enemmän liikennettä Googlen kautta kuin aiemmin. Oma domain selkeästi on parantanut tärkeää hakukoneoptimointia. Ja onhan tämä kehitysaskel myös blogin kannalta vähän ammattimaisempaan suuntaan muistaen silti, että bloggaaminen on minulle vain harrastus, johon kuitenkin suhtaudun intohimolla ja pieteetillä. Blogia pitää mielestäni myös säännöllisesti kehittää ja parantaa jotta ei jämähdetä paikoilleen vaan uudistutaan tavalla tai toisella.  Blogger alusta sopii minulle äärimmäisen hyvin ja olen jo aika sinut Bloggerin uudistusten kanssa. Kunhan tuo mobiiliversio saadaan vielä näyttämään samalta kuin postaus tietokoneruudulla. 

Bloggaaminen jatkuu edelleen ihan normaalisti mutta nyt ikiomalla domainilla! Kiitos Zonerille ♥  Pahoittelut, että ystävänpäivä postauksen jälkeen on ollut blogihiljaisuutta työkiireiden takia, jotka ovat pitäneet blogin hiljaisena. Nyt alkaa onneksi viikonloppua ja saa levätä sekä ladata akkuja. Mukavaa viikonloppua kaikille ja pysykäähän kuulolla ♥