Mikä ihana valo - AURINKO 🌞

Tämän sunnuntai suunnitelmat vaihtuivat ihan lennossa kun huomasin, että ulkona paistaa aurinko! Yritin kaivella muistini sopukoista koska viimeksi olisin nähnyt auringonsäteitä nyt tammikuussa. Lähimuistissa olivat lukemattomat lumisateisen aamut, päivät ja illat jolloin olen kaivannut taivaalta jossain vaiheessa kajastavaa valoilmiötä. Mieleeni tupsahti, että olisiko loppiaisena ollut taivaalla auringonsäteitä? Ja myös eräänä tammikuisena työpäivänä jouduin jopa vetämään verhot osittain ikkunan peitoksi kun en nähnyt Teams-palaverissa omaa ruutuani. Sen muistan selkeästi, että kun työt loppuivat ja lähdimme lenkille oli myös aurinko päättänyt hävitä horisontin taakse piiloon. 

Oli siis selvä, että tänään nautittaisiin auringosta kaikin siemauksin. Kun putsasin autoa valkoisen lumikerroksen alta huomaisin, että vaikkei aurinko vielä lämmitä yhtään oli se sulattanut lumia auton toiselta puolelta. Linnunlaulun lisäksi aurinko on jo toinen selkeä lupaus, että kevättä kohti mennään. Toki lyhyin mutta varmoin kukonaskelein. Ja tuleehan niitä takatalvisia päiviä sitten aina pudottamaan meidät haaveilijat takaisin maanpinnalle.

Koska auringonpaisteen kestosta ei ollut tietoa päätimme suunnata johonkin lähelle ettemme missaisi arvokasta aikaa. Meiltä ajoi Hanasaareen reilussa vartissa ja viimeksi kävimme siellä toissa kesänä Minnien kanssa kävelyllä. Hanasaari tai Hanaholmen kuten sitä aikoinaan on nimitetty on ihan oikeasti saari, johon nykyään kyllä pystyy ajamaan omalla autolla. Hanasaaren historia ulottuu aina 1600-luvulle, jolloin se kuului Otaniemen tilan laajoihin maihin. 1800-luvun alussa Otaniemen tila jaettiin kahden von Numersin veljeksen kesken. Hanasaaren sai toinen veljeksistä, joka omisti myös Hagalundin kartanon. 

Nykyään Hagalundin kartanon mailla Otaniemessä sijaitsee Tapiolan ratsastustallit ja vanhat rakennukset ovat osa Aalto-yliopiston kampusaluetta. Jos ajaa Kehä Ykköstä niin ratsastustallit näkyvät oikealla jonkin matkaa uuden tunnelin jälkeen Helsingistä tultaessa. Itse kartano ei tielle näy mutta se on talleja vastapäätä. Siinä missä nykyään on betoninen iso vesitorni on kartanon aikoihin ollut pitsikoristeltu huvimaja. 

Seuraavaksi Hanasaari siirtyi kartanon ja sen maiden mukana uudelle omistajalle Paul Sinebrychofille. Sinebrychoffien aikana 1860-luvulla Hanasaaren pohjoisosan korkeimmalle paikalle rakennettiin puinen huvila talousrakennuksineen. Tätä kuuden huoneen ja keittiön käsittävää huvilaa ei Hanasaarelta enää löydy eikä muitakaan vanhoja rakennuksia.

Nicolas Sinebrychoffille erotettiin Hagalundin tilasta Hanasaaren ja viereisen Karhusaaren alueet kun hänen isänsä Paul kuoli. Karhusaaresta löytyy onneksi vielä Nicolaksen sinne rakennuttama uusrenessanssia edustava huvila, joka monine talousrakennuksineen on Espoon 1800-luvun huviloista rakennustaiteellisesti arvokkaimpia ja mielenkiintoisempia. Upea rakennus, joka on minun "must to visit" -listalla kun tästä koronasta päästään. 

Kun uuden Jorvaksen tien - siis nykyisen Länsiväylän - rakennustyöt aloitettiin 1930-luvulla koko alueen luonne muuttui ja vanhoja huviloita aloitettiin purkamaan. Onneksi Karhusaaressa huviloita säilyi vaikka ne Hanasaaresta hävisivätkin. Vuonna 1953 Hanasaaresta tuli Karhusaaren tilan jakamisen myötä oma tilansa. Kolmea vuotta myöhemmin se lahjoitettiin Åbo Akademin säätiölle.

Tällä hetkellä Hanasaaresta löytyy Hanasaaren kulttuurikeskus. Olen vieraillut siellä 2014 Kieltolaki-salakuljetus -risteilyllä, joka lähti ja palasi kulttuurikeskukseen. Nautimme risteilyn jälkeen maukkaan kermaisen saaristolaiskeiton ja Ahvenanmaan pannukakkua jälkiruoaksi kulttuurikeskuksen ravintolassa. Hanasaaressa tehtiin täydellinen peruskorjaus 2017 ja uusittuihin tiloihin en ole vielä ehtinyt kurkistelemaan. Tämä on siis myös listallani tulevaisuudessa. Täytyyhän sitä oman kotikaupungin kaikki paikat ottaa haltuun. 

Idea tästä kulttuurikeskuksesta syntyi jo vuonna 1964 Norden-yhdistyksen ehdotuksesta. Ruotsalais-suomalaisen kulttuurikeskuksen esikuvana on pidetty Oslossa sijaitsevaa ruotsalais-norjalaista kurssikeskusta Vokseåsenia. Vasta vuonna 1969 tehtiin päätös, että tämä kulttuurikeskus sijoitettaisiin Hanasaareen ja saari ostettiin Åbo Akademilta 500 000 markalla. 

Hanasaaren kulttuurikeskuksen suunnitteli arkkitehti Veikko Malmio. Kulttuurikeskuksessa panostettiin mm. mukavaa saunaosastoon koska saunahan on meille suomalaisille pyhä ja tärkeä paikka. Ajateltiin, että näin oltaisiin "omalla maaperällä eikä jäätäisi alakynteen" kun kohdataan eri kulttuureita ja kieliäkin omassa tutussa ja turvallisessa ympäristössä. 

Juhlallisia avajaisia vietettiin 1.6.1975 ja paikalla oli Ruotsin nuori kuningas Kaarle XVI Kustaa ja tasavallan presidentti Urho Kekkonen. 29-vuotias kuningas, 75-vuotias presidentti ja 57-vuotias arkkitehti myös testasivat saunaosaston. Kulttuurikeskuksen 17 metriseen uima-altaaseen hyppäsi etiketin vastaisesti ensimmäisenä arkkitehti itse mutta ehkä hän kaipasi viilennystä löylyttelyjen jälkeen. Myös saunaosaston takkahuoneessa on paistettu seurueen kesken saunamakkarat. Ennen taisi meno olla aika paljon villimpää kuin nykyään :D 

EDIT: Hanasaari tarjoaa nyt alkuvuodesta Art & Wine -minilomapakettia, josta unohdin vinkata tänne. Kiitos lukijalleni Pinalle, joka muistutti. 

Mukava kävelylenkki ihanassa auringonpaisteessa Espoon kulttuurimaisemissa oli sunnuntain kohokohta. Illalla sitten herkuteltiin loput Dr. Oetkerin pr-näytteenä saaduista pizzoista hyvällä omatunnolla. Omnomnom - hyvää oli. Mukavaa uutta viikkoa kaikille! Toivottavasti ensi viikolla nähdään monena päivänä aurinko 🌞