Mikä ihana valo - AURINKO 🌞

Tämän sunnuntai suunnitelmat vaihtuivat ihan lennossa kun huomasin, että ulkona paistaa aurinko! Yritin kaivella muistini sopukoista koska viimeksi olisin nähnyt auringonsäteitä nyt tammikuussa. Lähimuistissa olivat lukemattomat lumisateisen aamut, päivät ja illat jolloin olen kaivannut taivaalta jossain vaiheessa kajastavaa valoilmiötä. Mieleeni tupsahti, että olisiko loppiaisena ollut taivaalla auringonsäteitä? Ja myös eräänä tammikuisena työpäivänä jouduin jopa vetämään verhot osittain ikkunan peitoksi kun en nähnyt Teams-palaverissa omaa ruutuani. Sen muistan selkeästi, että kun työt loppuivat ja lähdimme lenkille oli myös aurinko päättänyt hävitä horisontin taakse piiloon. 

Oli siis selvä, että tänään nautittaisiin auringosta kaikin siemauksin. Kun putsasin autoa valkoisen lumikerroksen alta huomaisin, että vaikkei aurinko vielä lämmitä yhtään oli se sulattanut lumia auton toiselta puolelta. Linnunlaulun lisäksi aurinko on jo toinen selkeä lupaus, että kevättä kohti mennään. Toki lyhyin mutta varmoin kukonaskelein. Ja tuleehan niitä takatalvisia päiviä sitten aina pudottamaan meidät haaveilijat takaisin maanpinnalle.

Koska auringonpaisteen kestosta ei ollut tietoa päätimme suunnata johonkin lähelle ettemme missaisi arvokasta aikaa. Meiltä ajoi Hanasaareen reilussa vartissa ja viimeksi kävimme siellä toissa kesänä Minnien kanssa kävelyllä. Hanasaari tai Hanaholmen kuten sitä aikoinaan on nimitetty on ihan oikeasti saari, johon nykyään kyllä pystyy ajamaan omalla autolla. Hanasaaren historia ulottuu aina 1600-luvulle, jolloin se kuului Otaniemen tilan laajoihin maihin. 1800-luvun alussa Otaniemen tila jaettiin kahden von Numersin veljeksen kesken. Hanasaaren sai toinen veljeksistä, joka omisti myös Hagalundin kartanon. 

Nykyään Hagalundin kartanon mailla Otaniemessä sijaitsee Tapiolan ratsastustallit ja vanhat rakennukset ovat osa Aalto-yliopiston kampusaluetta. Jos ajaa Kehä Ykköstä niin ratsastustallit näkyvät oikealla jonkin matkaa uuden tunnelin jälkeen Helsingistä tultaessa. Itse kartano ei tielle näy mutta se on talleja vastapäätä. Siinä missä nykyään on betoninen iso vesitorni on kartanon aikoihin ollut pitsikoristeltu huvimaja. 

Seuraavaksi Hanasaari siirtyi kartanon ja sen maiden mukana uudelle omistajalle Paul Sinebrychofille. Sinebrychoffien aikana 1860-luvulla Hanasaaren pohjoisosan korkeimmalle paikalle rakennettiin puinen huvila talousrakennuksineen. Tätä kuuden huoneen ja keittiön käsittävää huvilaa ei Hanasaarelta enää löydy eikä muitakaan vanhoja rakennuksia.

Nicolas Sinebrychoffille erotettiin Hagalundin tilasta Hanasaaren ja viereisen Karhusaaren alueet kun hänen isänsä Paul kuoli. Karhusaaresta löytyy onneksi vielä Nicolaksen sinne rakennuttama uusrenessanssia edustava huvila, joka monine talousrakennuksineen on Espoon 1800-luvun huviloista rakennustaiteellisesti arvokkaimpia ja mielenkiintoisempia. Upea rakennus, joka on minun "must to visit" -listalla kun tästä koronasta päästään. 

Kun uuden Jorvaksen tien - siis nykyisen Länsiväylän - rakennustyöt aloitettiin 1930-luvulla koko alueen luonne muuttui ja vanhoja huviloita aloitettiin purkamaan. Onneksi Karhusaaressa huviloita säilyi vaikka ne Hanasaaresta hävisivätkin. Vuonna 1953 Hanasaaresta tuli Karhusaaren tilan jakamisen myötä oma tilansa. Kolmea vuotta myöhemmin se lahjoitettiin Åbo Akademin säätiölle.

Tällä hetkellä Hanasaaresta löytyy Hanasaaren kulttuurikeskus. Olen vieraillut siellä 2014 Kieltolaki-salakuljetus -risteilyllä, joka lähti ja palasi kulttuurikeskukseen. Nautimme risteilyn jälkeen maukkaan kermaisen saaristolaiskeiton ja Ahvenanmaan pannukakkua jälkiruoaksi kulttuurikeskuksen ravintolassa. Hanasaaressa tehtiin täydellinen peruskorjaus 2017 ja uusittuihin tiloihin en ole vielä ehtinyt kurkistelemaan. Tämä on siis myös listallani tulevaisuudessa. Täytyyhän sitä oman kotikaupungin kaikki paikat ottaa haltuun. 

Idea tästä kulttuurikeskuksesta syntyi jo vuonna 1964 Norden-yhdistyksen ehdotuksesta. Ruotsalais-suomalaisen kulttuurikeskuksen esikuvana on pidetty Oslossa sijaitsevaa ruotsalais-norjalaista kurssikeskusta Vokseåsenia. Vasta vuonna 1969 tehtiin päätös, että tämä kulttuurikeskus sijoitettaisiin Hanasaareen ja saari ostettiin Åbo Akademilta 500 000 markalla. 

Hanasaaren kulttuurikeskuksen suunnitteli arkkitehti Veikko Malmio. Kulttuurikeskuksessa panostettiin mm. mukavaa saunaosastoon koska saunahan on meille suomalaisille pyhä ja tärkeä paikka. Ajateltiin, että näin oltaisiin "omalla maaperällä eikä jäätäisi alakynteen" kun kohdataan eri kulttuureita ja kieliäkin omassa tutussa ja turvallisessa ympäristössä. 

Juhlallisia avajaisia vietettiin 1.6.1975 ja paikalla oli Ruotsin nuori kuningas Kaarle XVI Kustaa ja tasavallan presidentti Urho Kekkonen. 29-vuotias kuningas, 75-vuotias presidentti ja 57-vuotias arkkitehti myös testasivat saunaosaston. Kulttuurikeskuksen 17 metriseen uima-altaaseen hyppäsi etiketin vastaisesti ensimmäisenä arkkitehti itse mutta ehkä hän kaipasi viilennystä löylyttelyjen jälkeen. Myös saunaosaston takkahuoneessa on paistettu seurueen kesken saunamakkarat. Ennen taisi meno olla aika paljon villimpää kuin nykyään :D 

EDIT: Hanasaari tarjoaa nyt alkuvuodesta Art & Wine -minilomapakettia, josta unohdin vinkata tänne. Kiitos lukijalleni Pinalle, joka muistutti. 

Mukava kävelylenkki ihanassa auringonpaisteessa Espoon kulttuurimaisemissa oli sunnuntain kohokohta. Illalla sitten herkuteltiin loput Dr. Oetkerin pr-näytteenä saaduista pizzoista hyvällä omatunnolla. Omnomnom - hyvää oli. Mukavaa uutta viikkoa kaikille! Toivottavasti ensi viikolla nähdään monena päivänä aurinko 🌞 

Pupun korvia, pizzoja ja salaperäisiä lumijälkiä

Tammikuun viimeinen viikko on kohta lopussa vaikka juurihan oli jouluaatto! Miten ihmeessä vuoden ensimmäinen kuukausi aina hurahtaakin ihan vilahduksessa. Ehkä vuodenvaihteeseen osuvat rikkonaiset viikot uudenvuodenpäivän ja loppiaisen ansiosta luovat illuusion siitä, että vuosi starttaa kunnolla vasta niiden jälkeen. Moni myös pitää lomia ja vapaata joulu-tammikuun vaihteessa kuten itsekin tein. Koko maa on saanut runsaan lumipeitteen ja lisääkin lumihiutaleita on luvassa. Pakkasetkin taitavat taas kiristyä joten vaikka linnut jo laulavatkin aamulla ei talvenselkä ole vielä taittunut. Mutta valonmäärä on todellakin lisääntynyt ja tänään päivänpituus oli 7 tuntia ja 39 minuuttia. Tulevana sunnuntaina saamme nauttia valoisasta ajasta jo 8 tuntia ja 9 minuuttia. JIHUU! 

Muistatte varmaan kun joulukuussa heräsin yhtenä yönä heräsin johonkin kolahdukseen ja tämän tapahtuman johdosta kurkkasin myös sähköpostiini. Olen kokonaan unohtanut esitellä minun yöllisen nettishoppailun saaliin eli ne kauan himoitsemani Minna Parikka Tail Sneaks silver glitter puputennarit. Kun kipaisin hakemassa paketin postiautomaatista ja näin ihanan vaaleanpunaisen Minna Parikka pussin minun olisi tehnyt mieli avata paketti heti. Maltoin kuitenkin kotiin saakka ennen kuin kaivoin puputennarit hellästi esille vaaleapunaisen laatikon uumenista. 

Jännitti vähän ennakkoon onko koko oikea mutta sujauttaessani jalkaani toiseen tennariin huokaisin helpotuksesta - juurikin minun kokoani! Olen muutamana päivänä pitänyt kotona etätöissä puputennareita jalassani ja fiilistellyt. Siihen menee varmasti vielä aikaa kun pääsen kävelemään näillä ihanuuksilla ulkoilmassa. Nyt korona-aikana voi edes kotona välillä olla vähän juhlavammin vaikka ihan tavallisena työpäivänä. Minun jalkaani lesti tuntuu erittäin sopivalta. Ihan nappiostos ja olen niin onnellinen näistä ♥  ♥  ♥ 

Aamulenkeillä Minnien kanssa tulee aina katseltua lumessa näkyviä jälkiä. Vaikka usein lenkeillä saatamme nähdäkin citykaneja ja rusakoita on myös niiden jälkiä aika hauskaa katsella. Oikeastaan lumijälkien tunnistaminen on vähän kuin tekisi salapoliisityötä. Se nimittäin paljastaa kuinka paljon elämää vaikka ihan omalla kotipihalla on silloin kun et itse ole sitä näkemässä. On aina hauskaa arvuutella mikä eläin on mahtanut jättää kyseiset jäljet. Rusakon jäljet meistä varmasti jokainen tunnistaa hangella mutta miten on muiden jälkien laita. 

Tunnistatko sinä mikä lintu jättää ylläolevan kuvan kaltaiset jäljet lumeen? Tunnistamista helpottaa aina toki se jos sattumalta näkee jälkien jättäjän jossain salaperäisten "harakanvarpaiden" lähellä. Nämä jäljet kuuluvat mustarastaalle. En voinut taas olla miettimättä olisiko se parvekkeellani pesineen pariskunnan toinen osapuoli...

Oikeanpuoleiset jäljet tuskin ovat villikanin jättämiä joten veikkaan, että tämä tassuttelija on ollut citykani. Meidän naapurustossa niitä näkee lähes kaikkina vuodenaikoina. Verrattuna vasemmalla oleviin perinteisiin rusakon jälkiin citykani liikkuu paljon lyhyemmin askelin mutta onhan sen jalatkin paljon lyhemmät. Kuvassa olevissa rusakon jäljissä se on liikkunut hyvin verkkaisesti koska muuten etu- ja takatassujen väli olisi paljon suurempi. Rusakot voivat loikkia melkoisia harppauksia hangilla kun niillä on kiire. 

Näistä jäljistä en ole ihan varma mutta veikkaan, että ne ovat joko myyrän tai päästäisen tekemiä. Jotta jälki voi selvittää myöhemmin kotona netin avulla olisi hyvä asettaa vaikka tulitikkulaatikko niiden viereen kuvatessa niin jäljen kokoa olisi helpompi hahmottaa. Minulla ei sellaista ollut mukana mutta tuo hännän jättämä viivamainen jälki paljastaa se, että jostain siimahännästä tässä on kyse. Toivon ettei se kuitenkaan ole rotta.

Dr. Oetker toi tällä viikolla markkinoille kolme uutta pakastepizzaa, joista sain maistiaiset myös kotiin. La Mia Grande pizzauutuudet paistuvat vain muutamassa minuutissa mikä sopii hyvin kiireiselle etätyöskentelijälle. Ihanan ohut, rapeareunainen premiumtason La Mia Grande-uutuuspizza on paistettu kiviuunissa. Esilämmitetyssä 250 C asteen uunissa pizza paistuu 5-7 minuutissa. 

Puhtaat raaka-aineet, parhaat juustot, täydellisen kypsät tomaatit ja yrtit takaavat, että pizza myös maistuu hyvältä. Nautin lounaaksi La Mia Grande Salame Piccante pizzan ja se oli todella suussa sulavaa. Viikonloppuna uuniin varmaan sujahtaa La Mia Grande Margherita ja La Mia Grande Quatro Formaggi. K-ryhmän ruokakaupoista pizzoja saa jo tammikuussa ja S-ryhmän ruokakaupoista maaliskuusta alkaen. 

Verkon kautta pidetyssä esittelytilaisuudessa oli myös mielenkiintoista kuultavaa tammikuussa 2021 Dr. Oetkerin teettämästä Kansallisesta valmisruokabarometrista, johon vastasi 1000 suomalaista. Vaikka itse teen myös usein pizzaa koen ihan samoin kuin tuohon barometriin vastanneet ettei valmisruoan ostaminen ole enää häpeällistä vaan joskus se vain säästää aikaa ja vaivaa. Minä olen jäänyt Dr. Oetkerin pakastepizzoihin koukkuun jo 2000-luvun alussa. Kivat uutuudet jo ennestäänkin laajaa pakastepizza valikoimaan. 

Kivaa perjantaita kaikille - kohta on viikonloppu!

Eläimet koskettavat meitä ja vähentävät stressiä

Tänä sunnuntai aamuna olisi vielä nukuttanut mutta kun Minnie pyysi ulos keskeytyi uni. Vedin pikaisesti ulkovaatteet ylle, Icebugit jalkaan ja lähdin rakkaan karvakaverin kanssa vetiseen pimeyteen ulkoilemaan. Aika nopeasti ulkoilmassa aistitkin valpastuivat ja loppupeleissä olin todella iloinen meidän aamuhetkestä. Kun palasin kotiin naputtelin seuraavan päivityksen henkilökohtaiselle Facebook tilille. "Tänään koiralenkillä 7.30 kuulin ensimmäistä kertaa, että linnut lauloivat 😍. Valonmäärä on lisääntynyt ja myös pakkaset lauhtuneet. Tasan kuukusi sitten jouluaattona oli päivän pituus 5 tuntia ja 49 minuuttia kun se tänään on jo 7 tuntia ja 20 minuuttia! Ja joka päivä valonmäärä lisääntyy. Kevättä kohden ollaan menossa kovaa vauhtia. Viikon kuluttua alkaa jo helmikuu!"

Ei kulunut montaakaan minuuttia kun päivitykseeni alkoi tulla tykkäyksiä ja kommentteja. Koko kuluneen päivän aikana peukutuksia ja sydämiä on tullut peräti 73 kappaletta! Oli ihana myös lukea kommentteja, joita tuo päivitys oli synnyttänyt. 

"Näin se menee, valoa kohti. Vanhan kansan uskomuksen mukaan talvenselkä taittuu Heikin päivänä. Tuo ajankohtahan oli viime maanantaina. Ensikuun jälkeen on jo maaliskuu."

"🌞Ihanaa!

"🌞Nyt eron alkaa huomata. Huomenna päivä on jo viisi minuuttia pidempi"

Lisääntynyt valonmäärä enteilee toki kevättä mutta maaliskuun kevätpäiväntasaukseen on vielä aikaa. Linnunlaulu on asia, jota itse kaipaan aina kevään ja kesän jälkeen paljon. Hetki jolloin kuulet lintujen laulavan taas pitkän syksyn ja talven jälkeen on maaginen. Vielä on matkaa valtaisaan lintujen kevätkonserttiin ja mustarastaan huilumaiseen luritukseen puunlatvassa mutta tämä aamu todisti minusta sen miten suuri merkitys eläimillä ja niiden käyttäytymisellä on meihin ihmisiin.

Jos lisään Instagramiin kuvan eläimestä - oli se sitten orava, rusakko, lehmä, hevonen, joutsen tai vaikka oma Minnie koira - kuva alkaa saada lukuisia tykkäyksiä. Eläimet vaikuttavat meihin ihmisiin hyvin positiivisesti. Eläinten seurassa sydämen syke, verenpaine, stressihormonien taso ja lihasjännityskin laskevat. Eläimet saavat meidät ajattelemaan myönteisiä asioita. Päivän kiireet, ikävät asiat jäävät taka-alalle mielessä ja samalla stressaantunut mieli lepää. Eläimet opettavat meille hetkessä elämistä. Kun bongaat vaikka oravan juoksevan puussa jäät seuraamaan sen touhuja mielenkiinnolla. Tai kuulet mustarastaan laulavan alat vaistomaisesti etsiä missä laulaja mahtaa istua lurittelemassa.

Minä pysäytän vaikka autoni jos näen tien varrella lehmiä tai hevosia. Joskus minua harmittaa vietävästi ettei jollain moottoriliikennetiellä "eläinhetkelle" ole mahdollisuutta. Voiko olla rauhoittavampaa kuin katsella lehmien kauniita silmiä kesäisellä niityllä tovi aidan takaa. Tai ihailla kiiltävä turkkisia hevosia, jotka juokset harjat heiluen kesälaitumella iloisina. Lampaitakin voi tuijotella ikuisuuden koska eläinten seurassa myös aikakäsitys jotenkin hämärtyy. Ei olekaan kiirettä enää mihinkään. Viime kesänä parvekkeellani pesivä mustarastas pariskunta kiinnosti myös monia. Jään mielenkiinnolla odottamaan palaavatko he tänä keväänä. 

Minulla on lukemattomia valokuvia eläimistä ja niitä olen täällä blogissakin julkaisut säännöllisesti. Tämän aamun pimeydessä ei aamun sirkuttajia voinut kuvata vaan ainoastaan nauttia niiden iloisesta laulusta. Poimin mukaan tähän postaukseen eläinkuvia arkistostani. Jokainen valokuva tuo elävästi mieleen sen hetken kun kuva on otettu. Muistan sen lämpimän tunteen, jonka nuo kohtaamiset ovat saaneet aikaan. Tai sen pehmeän turkin, jota olen hetken saanut silitellä ennen matkani jatkumista. 

Eläimet ovat ihania ♥  ♥  ♥  

Vinkkejä kulttuurielämyksiin virtuaalisesti

 

Marraskuun lopussa museot sulkivat toistamiseen ovensa koronapandemian takia ja niihin pääsee vasta tammikuun lopussa vierailemaan. Tein keväällä postauksen kulttuurin nauttimisesta verkossa ja aihe tuntui kiinnostavan monia lukijoita joten ajattelin päivittää nyt uusia virtuaalisia museovinkkejä kulttuurinälkää poteville. Kulttuurin ja Museokortin suurkäyttäjänä ehdin jo huolestua siitä ehdinkö katsomaan Ateneumin Magnus Enckell näyttelyä lainkaan. Sain kutsun jo lokakuussa "rajattuihin avajaisiin" mutta oma kireä työtilanne ei sallinut päivällä piipahtamista Helsingin keskustassa. Magnus Enckell näyttely on tämän hetkisten tietojen mukaan auki 14.helmikuuta saakka joten katsotaan ehdinkö sinne ihan livenäkin piipahtamaan. Tästä ISTV:n linkistä olen vieraillut jo virtuaalisesti näyttelyssä ja täytyy sanoa, että lähes puolitoista tuntinen kierros oli äärimmäisen antoisa ja aika meni kuin siivillä. 

Magnus Enckell: omakuva 1919, Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, kuva: Kansallisgalleria/Hannu Pakarinen

Toinen "must to see" -näyttely Didrichsenin taidemuseossa on onneksi saanut jatkoaikaa eli Vincent van Gogh - Tie taiteilijaksi  jatkuu helmikuun loppuun saakka. Museo avaa ovensa taas 25.1. Didrichsenin van Gogh -näyttelyä ei ole mahdollista kokea virtuaalisesti mutta jos itse museo on sinulle uusi tuttavuus voit seuraavien linkkien avulla kurkistaa jo ennakkoon miltä siellä näyttää. Vuonna 2016 kävin katsomassa siellä neuvostotaidetta, vuoden kuluttua Lionel Smithin värikylläiset työt valtasivat taidemuseon ja ruotsalainen Svenskt Tenn oli esillä museossa 2018. Vincent van Gogh museon olen Amsterdamissa kolunnut huolella läpi ja ihastellut mestarin töitä. Amsterdamin museon osalta ei koskaan tullut juttua blogiin kun museossa oli valokuvaaminen kiellettyä. Odotan kovasti pääsyä Didrichsenille helmikuun aikana ja siellä tietääkseni saa myös valokuvata.

Vincent van Gogh, Omakuva 1887, kuuluu hollantilaisen Kröller-Muller-museon kokoelmiin, kuva: Didrichsenin taidemuseo

Olen käynyt lukemattomia kertoja Lontoossa ja valokuvannut Buckinghamin palatsia ulkoapäin. Ystäväni osallistui eilen Buckinghamin palatsin virtuaalikierrokselle ja hän kehui kovasti näkemäänsä sekä kokemaansa kuninkaallista loistoa sekä sisustuksia. Kierrokselle voi osallistua Facebookin kautta veloituksetta seuraavan kerran 31.tammikuuta. Koko kierros kestää peräti kolme tuntia mutta siitä voi varmasti hypätä kesken pois halutessaan. Rakennuksessa kun on peräti 775 huonetta! Itseäni kiinnostaa eniten valtaistuinsali näin ennakkoon. Buckinghamin palatsi on auki yleisölle kesäisin kun kuningatar Elisabeth II lomailee. Muina aikoina sinne todella pääsee omalta kotisohvaltaan kurkistelemaan virtuaalisesti. 

Kuvat Visit London 

Kotimaisista kohteista haluan ehdottomasti vinkata Riihimäellä sijaitsevasta Suomen lasimuseosta. Itse museossa monia kertoja käyneenä myös virtuaalinen kierros antaa paljon tietoa suomalaisen lasin ja sen tekemisen sekä muotoilun historiasta. Olen myös esitellyt Suomen lasimuseota täällä blogin puolella ja tästä pääset kurkistamaan miltä siellä näyttää postauksessani. Lasi on oudon ristiriitainen materiaali. Toisaalta lasi on äärimmäisen haurasta mutta sen muotokieli on puolestaan hyvin vahvaa. 

Ruiskumestarin talo on Helsingin kantakaupungin vanhin säilynyt puutalo, joka valmistui jo vuonna 1818. Fyysisesti talo löytyy Kristianinkadulta ja se on osa Helsingin kaupunginmuseota. Tähän hurmaavaa lähes 200 vuotta vanhaan taloon pääsee tutustumaan myös virtuaalisesti 360-mallinnuksen avulla. Perheen isä Alexander Wickholm, joka toimi Helsingin kaupungin palokalustosta huolehtivana ruiskumestarina asui talossa perheensä kanssa. Erika-vaimo ja lapset Augusta, Alexander ja Frans ovat jakaneet tämän pienen kodin, joka nyt näyttää jääneen ympärillä kohoavien kerrostalojen puristukseen Kruunuhaassa. 

Kuva Helsingin kaupunginmuseo

Arkkitehtoninen Alvar Aalto -ateljee on myös koettavissa virtuaalisesti nyt museoiden ollessa kiinni. Olen luvannut tehdä ateljeen osalta jossain vaiheessa myös blogiin koosteen mutta tästä voit myös vierailla Alvar Aallon kodissa Riihitiellä Munkkiniemessä, josta siis oma blogipostaus. Avaruutta, ilmavuutta ja Aallolle tyypillisiä muotoja yhdistettynä Alvarin suunnittelemiin kalusteisiin ja valaisimiin. Arkkitehtuurin ystävän päivänuni!

Joensuun taidemuseo Onni on mielenkiintoinen uusi tuttavuus minullekin. Olen ottanut nyt tämän joensuulaisen apteekkari ja taidekeräilijä Olavi Turtiaisen Joensuun kaupungille testamenttaaman taidekokoelman virtuaalisesti haltuun. Ehdottomasti haluan jossain vaiheessa mennä myös katsomaan itse rakennusta, joka on vuodelta 1894 ja entinen Joensuun klassinen tyttölyseo. Sekä totta kai myös siellä olevaa taidetta samalla. Melkoinen kokoelma Turtiaisella on ollut! Virtuaaliesittelyssä intendentti Pauliina Kaasalainen kertoo sekä rakennuksen historiasta että taiteesta. 

Kuva: museot.fi

Jos merenkulku ja jäänmurtajat kiinnostavat niin myös jäänmurtaja Tarmoon pääsee kotoa vaikka ruokapöydän äärestä osallistumaan virtuaalikierrokselle. Viime kesän Kotkan vierailulla en valitettavasti enää ehtinyt kurkistamaan Tarmoon sisälle kun olin ensin kolunnut Merikeskus Vellamon. Vähän harmitti mutta nyt kurkin Tarmon perusteellisesti netin kautta. Vuonna 1907 rakennettu alus on upea! Tosin ihan erilainen kuin jäänmurtaja Urho, jolla olen kahdesti vieraillut. Ensimmäinen kerta oli 2013 ja silloin kiersimme koko aluksen opastuksen kanssa. Toisella kerralla olin HKScanin pressitilaisuudessa maistelemassa "jäisenä paistettua joulukinkkua" ja jätin silloin kierroksen väliin. On ne melkoisia voimapesiä nämä jäänmurtajat Tarmo ja Urho!

Jos kartanot kiinnostavat niin Kartanoiden Kouvola -näyttely voisi olla sinua varten. Näyttelyyn on koottu runsas kokonaisuus sekä esineitä että vanhoja valokuvia Poikilo-museoiden kokoelmista, muista museoista ja yksityisiltä lainaajiltakin. Nähtävillä on mm. Mustilan kartanon vanhoja hevosvaunuja, jotka ovat saattaneet kuuluvat Hämeenkylän kartanon amiraali Adolf Etholénille. Vanha hääpuvun aamutakki 1700-luvulta on lainattu Kansallismuseosta. Muitakin vaatteita kuten kauniita iltapukuja, hääpukuja ja komeita univormuja on esillä. Monipuolinen virtuaaliesittely.

Hyvää virtuaalista kulttuurista nauttimista kaikille! Jos sinulla on vinkata joku hyvä virtuaalinen museokohde jätä kommenttikenttään siitä viestiä.