Valkoinen lehmä taulu matkasi Säkylästä Espooseen

Lokakuun lopulla näin IG-Story osiossa jotain sellaista, joka pysäytti minun työkiireeni hetkeksi. Videossa säkyläläinen taiteilija Maarit Ailio aloitti luonnostelemaan kankaalle eläimen päätä. Olen ihaillen seurannut Maaritin työskentelyä videolta ennenkin. Aivan videon alkuvaiheessa en osannut vielä hahmottaa mitä eläintä hän nyt työstää. Maaritin taitavista käsistä kun on syntynyt hirviä, hevosia, metsäkauriita, pupuja ja monia muitakin minua puhuttelevia eläimiä. Tiesin, että minun pitäisi ihan kohta olla mukana Teams-meetingissä mutta en vain voinut irroittaa katsettani tästä videosta. Vähitellen aloin hahmottamaan, että Maarit maalaa tällä kertaa lehmää. Eikä mitä tahansa lehmää vaan valkoista, suurilla, kauniilla lehmänsilmillään katsovaa lehmää. Taitavan taiteilijan käsissä syntynyt lehmä näytti melkein elävältä kankaalla. 

Minä hyppäsin kokoukseen mukaan mutta päähäni jäi maaginen kuva valkoisesta lehmästä! Olen tutustunut Maaritiin ja hänen töihinsä bloggauksen kautta. En valitettavasti ole koskaan tavannut taiteilijaa ihan kasvotusten mutta kun olen seurannut häntä somessa tuntuu, että olisimme tunteneet aina. Maaritin tyyli puhuttelee minua ja hänen iloiset, kiharapilven reunustamat kasvot saavat ruudun toisellakin puolella hymyilemään. Olemme Facebook kavereita ja seuraamme toisiamme Instassa. 

Kuva Maarit Ailio 

Lehmä tuli minun uniini seuraavana yönä. Olin jossain maaseudulla ajamassa autolla ja yhtäkkiä niityllä tien vieressä seisoi juuri tämä valkoinen lehmä. Koska takanani oli pitkä jono autoja en voinut unessa pysähtyä valokuvaamaan tuota lehmään. Muistan kuinka minua unessa harmitti! Seuraavana aamupäivänä laitoin Maaritille viestin "Minkä hintaisia sun lehmätaulut on 😍" Ei kulunut montaakaan minuuttia kun kilahti vastaus "No mulla on vain tuo eilen valmistunut 😙 kooltaan 80-80 ja hinnaltaan 159€." Kerroin Maaritille olevani "Suuri lehmäfani ja rakastuin tuohon.", johon hän totesi "Samoin 💓" Taas oli pakko jatkaa töitä vaikka lehmätaulu poltteli. 

Muutaman tunnin kuluttua vapauduin töistä hetkeksi ja lähetin viestin "Myisitkö taulun minulle?". Sydän pamppailen odotin mitä Maarit vastaa minulle. "Kyllä vain 😊" vastaus teki minusta todella onnellisen naisen Espoossa. Maarit myös kertoi tarinan tästä taulun valkoisesta lehmästä.

Kesällä Maarit oli ollut "sormikartalle reissussa" Suomessa. Yhtäkkiä hän oli nähnyt valkoisia lehmiä laitumella ja Maaritin sanoja lainatakseni "se näky oli aivan uskomaton💓" Koska heidän asuntoautonsa oli niin suuri niin tiellä ei voinut tehdä u-käännöstä ja palata katsomaan lumoavia lehmiä. Maarit kertoi, että hän oli mielessään monasti palannut näihin lehmiin ja harmitellut sitä ettei edes tarkasti ottaen ollut tietoinen missä lehmät oli nähnyt.

Nyt lokakuisena viikonloppuna oli matkailuauto vaihdettu pienempään malliin ja he olivat ajalleet kotia kohden Kempeleeltä jotain pikkutietä pitkin. Maarit oli tokaissut vielä ääneen siinä matkatessa "jos vielä joskus nään ne lehmät niin tällä autolla voi pysähtyä". Oli kulunut viisi minuuttia ja seuraavan mutkan takana näkyi laidun ja valkoiset lehmät siinä. Joskus kun toivoo oikein kovasti ja on onni myöden käy juuri näin. Maarit näki lehmänsä maalasi niistä taulun. Minä puolestani näin Maaritin videon ja kuulin vielä huikean tarinan lehmäbongauksesta.

Sain tiistai iltana Maaritilta viestin "Lehmä lähti aamulla matkaan." Olin ihan innoissani odotuksesta. Yllätyin, että jo keskiviikkona posti ilmoitti, että Säkylästä odotti minua paketti mutta en silloin ehtinyt noutamaan tauluani. Eilen hiippailin Sellon Citymarketin postipisteeseen vähän ennen iltakymmentä ja nyt minulla on valkoinen lehmä kotona. Avasin sen varovasti paketista ja kun lehmä katsoi minua suurilla lehmänsilmillään tiesin, että juuri tämä lehmätaulu minun pitikin hankkia. En olen ihan varma vielä taulun sijoituspaikasta mutta laitoin nyt nojaamaan yhtä seinää vasten kuvaamista varten.

Mietin ovatko "jossain Kempeeleen pikkutien laitumella" Maaritin bongaamat lehmät pohjoissuomenkarjaa eli lapinlehmiä? Lapinlehmä on yksi suomalainen naudan alkuperäisroduista ja se on väriltään yleensä juuri valkoinen. Nämä lehmät ovat sopeutuneet tehokkaasti Suomen karuihin oloihin. Lehmän pieni koko ja sorkat ovat omiaan juuri Lapin maastossa kulkemiseen. Nupous on ehkä kehittynyt puolustuskeinona kylmyyttä vastaan ja valkoinen väri on taas karkoittanut mäkäräisiä. Lapinlehmät ovat aktiivisen uteliaita, rauhallisia ja rodulle on tyypillistä myös älykkyys. Nämä lehmät ovat selvinneet hyvin vaatimattomissa oloissa ja myös metsälaitumilla. 

Kannattaa ottaa Maaritin Ateljee seurantaan sekä Facebookissa ja Instagramissa koska jo valokuvat tauluista ja korteista ovat niin kauniita. Ja mistä sitä tietää mikä eläin katsoo juuri sinua päätyen kotiisi joku päivä. Maarit tekee myös hurmaavia joulukortteja ja sekin tässä alkaa pikku hiljaa lähestyä.

♥ Kiitos, ihana Maarit lehmätaulusta ja kun koronasta selvitään me tapaamme livenä ♥