Tullisaaren kartanopuisto hurmaa kaikkina vuodenaikoina

Tullisaaren kartanopuisto on ehdottomasti yksi tämän poikkeuksellisen vuoden ulkoilumaasto löytö! Olen ajanut tämän 49 hehtaarin kokoisen Laajasalon puistoalueen ohi lukemattomia kertoja matkatessani Kruunuvuoren vanhalle huvila-alueelle. Jostain kumman syystä en ole koskaan pysähtynyt tutustumaan paikkaan, jossa vanhat kartanot ja huvilat ovat aikoinaan muodostaneet merkittävän merellisen kokonaisuuden vanhassa Helsingissä. Tässä puistossa ovat monet Suomen historian merkkihenkilöt kuten Topelius, Runeberg, Snellmann, Cygnaues ja Pacius viettäneet aikaa. Nyt vihdoin löydettyäni Tullisaaren olemme käyneet siellä Minnien kanssa kävelemässä monesti. Nähneet kesäisen luonnon vaihtuvan värikkään syksyn kautta odottamaan alkavaa talvea. Varmasti tulemme suuntaamaan tänne myös tulevana keväänä katsomaan luonnon uutta puhkeamista. 

Tullisaaren nimi voisi saada ajattelemaan, että saarella olisi joskus historian havinassa ollut jotain tekemistä tullilaitoksen kanssa. Löysin kuitenkin tiedon, että Tuurholman eli nykyisen Tullisaaren nimi liittyisi mitä todennäköisemmin vanhaan ruotsalaiseen miehennimeen "Tulo". Jo 1500-luvulta löytyneissä merkinnöissä aluetta on kutsuttu nimellä "Tulo holm". Toki silloin tuolla nimellä kutsuttiin vain alueen pohjoisrannalla olevaan pikkuista saarta, joka maankohoamisen myötä on kasvanut kiinni Laajasaloon. 

Tullisaarella on ollut monia omistajia mutta merkittävin on ehdottomasti ollut kauppaneuvos, liikemies ja varakonsuli Henrik Borgström (1799-1883). Kun "Helsingin puistojen isä" Borgström asettui Tullisaareen 1837 alkoi siellä ihan uusi aika. Borgström oli omana aikanaan erittäin merkittävä vaikuttaja Helsingin elinkeino- ja kulttuurielämässä. Kauppaneuvos vuokrasi jo 1834 Kaivopuiston alueen kaupungilta ja rakennutti sinne nykyisen puistoalueen, Ullanlinnan kylpylän, joka valitettavasti tuhoutui pommituksessa 1944 ja ravintola Kaivohuoneen. Borgström oli mukana myös Eläintarhan alueen puistojen kehittämisessä ja hänen ansiostaan hurmaava Talvipuutarha nousi tuolle alueelle. 

Henrik Borgström oli Englannissa työskennellessään ihastunut sikäläisiin puistoihin. Aikalaistensa tavoin hän suhtautui romanttisesti luontoon. Puisto ja sen luonto oli ihmisen jalostama maisema, jonne mentiin kävelemään ja nauttimaan kauniista maisemasta. Borgström on tiettävästi suunnittelut itse puiston ja myös rakennuttanut sen. Englantilaisen esikuvan mukaisesti on Tullisaaren puiston käytäväverkosto myös todella tiheä. Kävellessä tuntuu siltä, että aina löytyy uusi hiekkapolku, jota pitkin voisi lähteä kulkemaan. Puiston istutukset on ryhmitelty siten, että kulkiessaan on koko ajan myös näköyhteydessä merelle ja ympärillä oleviin saariin. Puistossa on alunperin ollut myös huvimajoja, joissa saattoi istahtaa kävelyn lomassa virkistäytymässä. Näköpaikat olivat aikoinaan tärkeitä ja niistä avautuu edelleenkin upeat näkymät merelle. Borgtrömin aikana puistossa oli myös hyötypuutarha.

Tullisaaren merenrantapuisto koostuu kahdesta osasta itäisestä kartanopuistosta ja läntisestä kansanpuistosta. Puistosta löytyy todella paljon erilaisia luontoympäristöjä. On hyvinkin luonnonvaraista rantamaisemaa ja -niittyjä kun taas vastapainoksi romanttisen puistosuunnittelun muovaamaa tyypillisempää puistomaisemaa. Puulajisto oli äärimmäisen runsas ja myös luonnonvaraisia kasveja löytyy puistoalueelta paljon. Valkopostihanhia on täälläkin mutta kesällä näimme runsaasti myös muita lintuja sekä rusakoita. Muihin metsän eläimiin emme kävelyreissuillamme ole törmänneet mutta ihan varmasti niitäkin näin suuressa puistossa on. Olen kuullut, että puistossa on nähty kettukin. 

Tullisaaren puistossa kartanoalueen nurmikentällä lähellä Henrik Borgströmintien risteystä seisoi todella upea vanha tammi. Ikää puulla oli lähes 200 vuotta ja se oli rauhoitettu luonnonmuistomerkiksi jo 1956. Komean tammen latvus oli levinnyt todella laajaksi ja osa puun raskaista vaakasuoraan kasvavista oksista oli ihan maassa kiinni. Puun mitat vuoden 2003 mittauksessa olivat aika huikeat! Ympärysmitta tyven kohdalta 383 cm ja korkeus 17 metriä. Valitettavasti tämä vanha tammi ei selvinnyt syyskuisesta Aila-myrskystä vaan se kaatui 17.9. Helsingin kaupunki twiittasi, että "puunrunko jää kuitenkin puistoon ja siitä tulee varmasti vielä koti monelle lahopuissa elävälle öttiäiselle",

Henrik Borgström rakennutti myös asuintaloja Tullisaaren alueelle. Borgströmillä oli vaimonsa Carolina Christina Kjemmerin kanssa peräti 11 lasta. Kaksi pojista tosin kuoli jo lapsina ja kolmas poika myöhemmin opiskeluaikana. Borgströmin muut pojat seurasivat isänsä jalanjälkiä yritysmaailmassa, valtiopäivillä, kauppiaana ja konsulina. Yksi tyttäristä Adele avioitui arkkitehti Theodor Deckerin kanssa ja mainetta työssään niittänyt Borgströmin arkkitehti-vävypoika sai sitten tehtäväkseen suunnitella talot Tullisaareen kolmelle Borgströmin lapsista. 

"Deckerin huvila" rakennettiin Borgströmin Adele tyttärelle perheineen. Tämä on toinen Tullisaaressa säilyneistä huviloista, jossa on asukkaita. Tyydyin kuvaamaan huvilaan hyvän etäisyyden päästä häiritsemättä talonväkeä. Borgströmin perilliset olivat myymässä Deckerin taloa 70-luvulla Helsingin kaupungille mutta kun kävi ilmi, että kaupunki olisi käyttänyt sitä palokunnan sammutusharjoituksiin myynnistä luovuttiin. Nykyään talossa asuu vuokralaisia. Onneksi taloa ei poltettu!

Toinen Tullisaaren säilyneistä rakennuksista tehtiin Emelie tyttärelle ja hänen miehelleen Julius af Lindsforsille. Lindfors oli Eläintarhanlahden Talvipuutarhan perustaja. Nykyään tämä talo tunnetaan Aino Acktén huvilana ja siitä myöhemmin lisää postauksessa. Talo seisoo korkealla paikalla, josta on upeat näkymät merelle. 

Ensimmäisestä huvilasta, joka rakennettiin Borgströmin Leonard pojalle on jäljellä vain kivijalka. Talon pihalta löytyy myös perheen koiran hauta, jonka muistokiveen on kaiverrettu "Faithful little Tim". Kun Borgströmin suku väheni ja perillisiä kuoli alkoi Tullisaari siirtyä osa osalta Helsingin kaupungin omistukseen. Sata vuotta sitten 1920-luvulla sekä itse puisto että myös rakennukset olivat pahasti rappeutuneet ja puistossa tehtiin myös ilkivaltaa. Tullisaaren puisto siirtyi 1931 kaupungin kiinteistötoimiston kansanpuisto-osaston alaisuuteen ja siitä tehtiin yleinen retkeilypaikka. Samalla myös purettiin huonokuntoisia rakennuksia. 

Tuurholman kartano 1908, kuva HK19750209:149

Henrik Borgström asui perheensä kanssa Tuurholman kartanossa. Löysin Helsingin kaupungin arkistoista oheisen mustavalkokuva. Borgströmin vanhin tytär Lina peri Tullisaaren päärakennuksen ympäristöineen sekä länsiniemen luonnonpuiston vanhempiensa kuoltua. Koska Lina oli naimaton testamenttasi hän kaiken veljensä tyttärelle, joka puolestaan 1906 lahjoitti talon ympäristöineen Helsingin kaupungille saatesanoin "avoimeksi virkistyspaikaksi sekä päärakennus ympäristöineen hyväntekeväisyyskäyttöön".  Rakennuksessa toimikin työssäkäyvien naisten lepokoti, jonka lempinimi oli Pigero - Piianrauha. Valitettavasti päärakennus paloi 1958 ja nykyään siitä on puistossa jäljellä enää kivijalka.

Puistossa on jäljellä vielä muitakin vanhoja rakennuksia mm. punainen leivintupa, punainen talo ja puutarhurin talo, jotka toimivat nykyään kaupungin vuokra-asumuksina. Valkoissa puutarhurin talossa voisi olla todella mielenkiintoista asua ja käydä Minnien kanssa lenkillä Tulliniemen upeassa puistossa. Täällä saisi olla kuin herrankukkarossa mitä nyt puistoilijoihin voisi törmätä kävelyteillä. Merinäkymä ja merenrantakin olisivat ihan lähellä. 

Oopperalaulaja Aino Acktén aika Tullisaaressa ajoittui vuosiin 1901-1929. Ackté ja hänen ensimmäinen miehensä Heikki Renvall ostivat af Lindforsien huvilan tontteineen, Tuurholman tilan ja maatalousalueet 1901. Talokauppaan kuului myös ympäröivä puisto, Borgströmin kauppapuutarha sekä vanha sotilasvirkatalo talousrakennuksisineen. Acktén aikana Tullisaaressa vieraili Suomen kulttuurielämän kerma maailmankuulun sopraanon vieraina. Jean Sibelius, Oskar Merikanto, Albert Edelfelt, Eino Leino ja monet muut suomalaisen kulttuurin edelläkävijät osallistuivat juhliin Tullisaaressa kun se kesäaikana toimi oopperalaulajan koti. 

Vuonna 1929 huvila myytiin Helsingin kaupungille mutta Aino Ackté sai asua siellä kuolemaansa saakka 1944. Huvila jäi tämän jälkeen lähes käyttämättömäksi. 1970-luvulla Laajasaloon kaavailtii kesäteatteria ja näihin aikoihin puistossa oli myös telttailualue. Teatterihankkeen yhteydessä tehty rakennushistoriallinen tutkimus osoitti, että Aino Acktén huvila oli arvokas suojelukohde. Sitä oli käytetty tätä ennen varastorakennuksena. Helsingin kaupunki suoritti korjaus- ja konservointitöitä talossa ja 1988 rakennus siirtyi Helsingin kulttuurikeskukselle. Vuoden 2010 alusta alkaen huvila on ollut Aino Acktén huvilan ystävien ry:llä. Keväällä 2011 siellä todettiin vakava kosteusvaurio ja se suljettiin. 

YLE uutiset julkaisi elokuussa 2019 artikkelin "Kulttuuriskandaali" - Aino Acktén arvohuvila nukkuu ruususen unta ja rapistuu, koska korjausta on jahkattu vuosia. Silloin minäkin pääsin lehtijutun perustella kurkkaamaan myös ensimmäistä kertaa talon sisätiloihin. Toukokuussa 2020 Helsingin kaupunki ilmoitti, että talossa käynnistetään kuntotutkimus, jonka perusteella rakennukselle laaditaan korjaus- ja rahoitussuunnittelma. Pitkän aikaväli tavoitteena on mahdollistaa huvilan käyttö ja vuokraaminen tapahtumiin. Jään mielenkiinnolla odottamaan miten hanke etenee. 

Tullisaaren puistoa aloitettiin suojelemaan ja kunnostamaan 1990-luvulla. Puistosta tehtiin puistohistoriallinen selvitys 1998 ja puiston kunnostus aloitettiin 2001. Tarkoituksena oli historiallisen puiston kunnostaminen siten, että puistossa säilyneet 1800-luvun lopun rakennukset, rakennelmat, polkuverkosto ja kasvillisuus säilytetään. Myös osittain hävinneet mutta kunnostettavissa olevat rakenteet ja kasvillisuussommitelmat restauroitiin ja puistoon kuuluneita elementtejä palautettiin. Puisto heräsi uudelleen eloon ollakseen Helsingin oma Monrepos.

Tullisaari vierailuun kannattaa ehdottomasti liittää myös pienellä erikoisen nimisellä Killingholman saarella käynti. Saareen pääsee Aino Acktén huvilan läheltä kelluvaa ponttonisiltaa pitkin. Saari on osa Tullisaaren puistoa. Vuosina 1879-1965 saari oli yksityinen kesähuvilasaari, jossa sijaitsi kaksi huvilaa ja pienempi asuinrakennus. Uudempi huviloista rakennettiin 1906 Aino Acktén äidille laulajatar Emmy Acktélle. Saarella on näkyvissä huviloista ainoastaan kivijalkoja sillä 1960-luvulla Helsinki puratti kaikki saaren rakennukset. 

Tullisaaren kartanopuisto on kuin pieni aikamatka menneeseen maailmaan ja samalla virkistävään luontoon sekä liikkumiseen. Ollaan valtavan suuressa puistossa merenrannalla, joka monissa paikoissa muistuttaakin metsää. Paljon tilaa liikkua vapaasti näin korona-aikanakin ja samalla välttää fyysisiä kontakteja. Suosittelen tutustumaan jos et ole käynyt.