marraskuuta 29, 2020

Tullisaaren kartanopuisto hurmaa kaikkina vuodenaikoina

Tullisaaren kartanopuisto on ehdottomasti yksi tämän poikkeuksellisen vuoden ulkoilumaasto löytö! Olen ajanut tämän 49 hehtaarin kokoisen Laajasalon puistoalueen ohi lukemattomia kertoja matkatessani Kruunuvuoren vanhalle huvila-alueelle. Jostain kumman syystä en ole koskaan pysähtynyt tutustumaan paikkaan, jossa vanhat kartanot ja huvilat ovat aikoinaan muodostaneet merkittävän merellisen kokonaisuuden vanhassa Helsingissä. Tässä puistossa ovat monet Suomen historian merkkihenkilöt kuten Topelius, Runeberg, Snellmann, Cygnaues ja Pacius viettäneet aikaa. Nyt vihdoin löydettyäni Tullisaaren olemme käyneet siellä Minnien kanssa kävelemässä monesti. Nähneet kesäisen luonnon vaihtuvan värikkään syksyn kautta odottamaan alkavaa talvea. Varmasti tulemme suuntaamaan tänne myös tulevana keväänä katsomaan luonnon uutta puhkeamista. 

Tullisaaren nimi voisi saada ajattelemaan, että saarella olisi joskus historian havinassa ollut jotain tekemistä tullilaitoksen kanssa. Löysin kuitenkin tiedon, että Tuurholman eli nykyisen Tullisaaren nimi liittyisi mitä todennäköisemmin vanhaan ruotsalaiseen miehennimeen "Tulo". Jo 1500-luvulta löytyneissä merkinnöissä aluetta on kutsuttu nimellä "Tulo holm". Toki silloin tuolla nimellä kutsuttiin vain alueen pohjoisrannalla olevaan pikkuista saarta, joka maankohoamisen myötä on kasvanut kiinni Laajasaloon. 

Tullisaarella on ollut monia omistajia mutta merkittävin on ehdottomasti ollut kauppaneuvos, liikemies ja varakonsuli Henrik Borgström (1799-1883). Kun "Helsingin puistojen isä" Borgström asettui Tullisaareen 1837 alkoi siellä ihan uusi aika. Borgström oli omana aikanaan erittäin merkittävä vaikuttaja Helsingin elinkeino- ja kulttuurielämässä. Kauppaneuvos vuokrasi jo 1834 Kaivopuiston alueen kaupungilta ja rakennutti sinne nykyisen puistoalueen, Ullanlinnan kylpylän, joka valitettavasti tuhoutui pommituksessa 1944 ja ravintola Kaivohuoneen. Borgström oli mukana myös Eläintarhan alueen puistojen kehittämisessä ja hänen ansiostaan hurmaava Talvipuutarha nousi tuolle alueelle. 




Henrik Borgström oli Englannissa työskennellessään ihastunut sikäläisiin puistoihin. Aikalaistensa tavoin hän suhtautui romanttisesti luontoon. Puisto ja sen luonto oli ihmisen jalostama maisema, jonne mentiin kävelemään ja nauttimaan kauniista maisemasta. Borgström on tiettävästi suunnittelut itse puiston ja myös rakennuttanut sen. Englantilaisen esikuvan mukaisesti on Tullisaaren puiston käytäväverkosto myös todella tiheä. Kävellessä tuntuu siltä, että aina löytyy uusi hiekkapolku, jota pitkin voisi lähteä kulkemaan. Puiston istutukset on ryhmitelty siten, että kulkiessaan on koko ajan myös näköyhteydessä merelle ja ympärillä oleviin saariin. Puistossa on alunperin ollut myös huvimajoja, joissa saattoi istahtaa kävelyn lomassa virkistäytymässä. Näköpaikat olivat aikoinaan tärkeitä ja niistä avautuu edelleenkin upeat näkymät merelle. Borgtrömin aikana puistossa oli myös hyötypuutarha.




Tullisaaren merenrantapuisto koostuu kahdesta osasta itäisestä kartanopuistosta ja läntisestä kansanpuistosta. Puistosta löytyy todella paljon erilaisia luontoympäristöjä. On hyvinkin luonnonvaraista rantamaisemaa ja -niittyjä kun taas vastapainoksi romanttisen puistosuunnittelun muovaamaa tyypillisempää puistomaisemaa. Puulajisto oli äärimmäisen runsas ja myös luonnonvaraisia kasveja löytyy puistoalueelta paljon. Valkopostihanhia on täälläkin mutta kesällä näimme runsaasti myös muita lintuja sekä rusakoita. Muihin metsän eläimiin emme kävelyreissuillamme ole törmänneet mutta ihan varmasti niitäkin näin suuressa puistossa on. Olen kuullut, että puistossa on nähty kettukin. 



Tullisaaren puistossa kartanoalueen nurmikentällä lähellä Henrik Borgströmintien risteystä seisoi todella upea vanha tammi. Ikää puulla oli lähes 200 vuotta ja se oli rauhoitettu luonnonmuistomerkiksi jo 1956. Komean tammen latvus oli levinnyt todella laajaksi ja osa puun raskaista vaakasuoraan kasvavista oksista oli ihan maassa kiinni. Puun mitat vuoden 2003 mittauksessa olivat aika huikeat! Ympärysmitta tyven kohdalta 383 cm ja korkeus 17 metriä. Valitettavasti tämä vanha tammi ei selvinnyt syyskuisesta Aila-myrskystä vaan se kaatui 17.9. Helsingin kaupunki twiittasi, että "puunrunko jää kuitenkin puistoon ja siitä tulee varmasti vielä koti monelle lahopuissa elävälle öttiäiselle",

Henrik Borgström rakennutti myös asuintaloja Tullisaaren alueelle. Borgströmillä oli vaimonsa Carolina Christina Kjemmerin kanssa peräti 11 lasta. Kaksi pojista tosin kuoli jo lapsina ja kolmas poika myöhemmin opiskeluaikana. Borgströmin muut pojat seurasivat isänsä jalanjälkiä yritysmaailmassa, valtiopäivillä, kauppiaana ja konsulina. Yksi tyttäristä Adele avioitui arkkitehti Theodor Deckerin kanssa ja mainetta työssään niittänyt Borgströmin arkkitehti-vävypoika sai sitten tehtäväkseen suunnitella talot Tullisaareen kolmelle Borgströmin lapsista. 


"Deckerin huvila" rakennettiin Borgströmin Adele tyttärelle perheineen. Tämä on toinen Tullisaaressa säilyneistä huviloista, jossa on asukkaita. Tyydyin kuvaamaan huvilaan hyvän etäisyyden päästä häiritsemättä talonväkeä. Borgströmin perilliset olivat myymässä Deckerin taloa 70-luvulla Helsingin kaupungille mutta kun kävi ilmi, että kaupunki olisi käyttänyt sitä palokunnan sammutusharjoituksiin myynnistä luovuttiin. Nykyään talossa asuu vuokralaisia. Onneksi taloa ei poltettu!


Toinen Tullisaaren säilyneistä rakennuksista tehtiin Emelie tyttärelle ja hänen miehelleen Julius af Lindsforsille. Lindfors oli Eläintarhanlahden Talvipuutarhan perustaja. Nykyään tämä talo tunnetaan Aino Acktén huvilana ja siitä myöhemmin lisää postauksessa. Talo seisoo korkealla paikalla, josta on upeat näkymät merelle. 

Ensimmäisestä huvilasta, joka rakennettiin Borgströmin Leonard pojalle on jäljellä vain kivijalka. Talon pihalta löytyy myös perheen koiran hauta, jonka muistokiveen on kaiverrettu "Faithful little Tim". Kun Borgströmin suku väheni ja perillisiä kuoli alkoi Tullisaari siirtyä osa osalta Helsingin kaupungin omistukseen. Sata vuotta sitten 1920-luvulla sekä itse puisto että myös rakennukset olivat pahasti rappeutuneet ja puistossa tehtiin myös ilkivaltaa. Tullisaaren puisto siirtyi 1931 kaupungin kiinteistötoimiston kansanpuisto-osaston alaisuuteen ja siitä tehtiin yleinen retkeilypaikka. Samalla myös purettiin huonokuntoisia rakennuksia. 



Henrik Borgström asui perheensä kanssa Tuurholman kartanossa. Löysin Helsingin kaupungin arkistoista oheisen mustavalkokuva. Borgströmin vanhin tytär Lina peri Tullisaaren päärakennuksen ympäristöineen sekä länsiniemen luonnonpuiston vanhempiensa kuoltua. Koska Lina oli naimaton testamenttasi hän kaiken veljensä tyttärelle, joka puolestaan 1906 lahjoitti talon ympäristöineen Helsingin kaupungille saatesanoin "avoimeksi virkistyspaikaksi sekä päärakennus ympäristöineen hyväntekeväisyyskäyttöön".  Rakennuksessa toimikin työssäkäyvien naisten lepokoti, jonka lempinimi oli Pigero - Piianrauha. Valitettavasti päärakennus paloi 1958 ja nykyään siitä on puistossa jäljellä enää kivijalka.


Puistossa on jäljellä vielä muitakin vanhoja rakennuksia mm. punainen leivintupa, punainen talo ja puutarhurin talo, jotka toimivat nykyään kaupungin vuokra-asumuksina. Valkoissa puutarhurin talossa voisi olla todella mielenkiintoista asua ja käydä Minnien kanssa lenkillä Tulliniemen upeassa puistossa. Täällä saisi olla kuin herrankukkarossa mitä nyt puistoilijoihin voisi törmätä kävelyteillä. Merinäkymä ja merenrantakin olisivat ihan lähellä. 




Oopperalaulaja Aino Acktén aika Tullisaaressa ajoittui vuosiin 1901-1929. Ackté ja hänen ensimmäinen miehensä Heikki Renvall ostivat af Lindforsien huvilan tontteineen, Tuurholman tilan ja maatalousalueet 1901. Talokauppaan kuului myös ympäröivä puisto, Borgströmin kauppapuutarha sekä vanha sotilasvirkatalo talousrakennuksisineen. Acktén aikana Tullisaaressa vieraili Suomen kulttuurielämän kerma maailmankuulun sopraanon vieraina. Jean Sibelius, Oskar Merikanto, Albert Edelfelt, Eino Leino ja monet muut suomalaisen kulttuurin edelläkävijät osallistuivat juhliin Tullisaaressa kun se kesäaikana toimi oopperalaulajan koti. 





Vuonna 1929 huvila myytiin Helsingin kaupungille mutta Aino Ackté sai asua siellä kuolemaansa saakka 1944. Huvila jäi tämän jälkeen lähes käyttämättömäksi. 1970-luvulla Laajasaloon kaavailtii kesäteatteria ja näihin aikoihin puistossa oli myös telttailualue. Teatterihankkeen yhteydessä tehty rakennushistoriallinen tutkimus osoitti, että Aino Acktén huvila oli arvokas suojelukohde. Sitä oli käytetty tätä ennen varastorakennuksena. Helsingin kaupunki suoritti korjaus- ja konservointitöitä talossa ja 1988 rakennus siirtyi Helsingin kulttuurikeskukselle. Vuoden 2010 alusta alkaen huvila on ollut Aino Acktén huvilan ystävien ry:llä. Keväällä 2011 siellä todettiin vakava kosteusvaurio ja se suljettiin. 

YLE uutiset julkaisi elokuussa 2019 artikkelin "Kulttuuriskandaali" - Aino Acktén arvohuvila nukkuu ruususen unta ja rapistuu, koska korjausta on jahkattu vuosia. Silloin minäkin pääsin lehtijutun perustella kurkkaamaan myös ensimmäistä kertaa talon sisätiloihin. Toukokuussa 2020 Helsingin kaupunki ilmoitti, että talossa käynnistetään kuntotutkimus, jonka perusteella rakennukselle laaditaan korjaus- ja rahoitussuunnittelma. Pitkän aikaväli tavoitteena on mahdollistaa huvilan käyttö ja vuokraaminen tapahtumiin. Jään mielenkiinnolla odottamaan miten hanke etenee. 

Tullisaaren puistoa aloitettiin suojelemaan ja kunnostamaan 1990-luvulla. Puistosta tehtiin puistohistoriallinen selvitys 1998 ja puiston kunnostus aloitettiin 2001. Tarkoituksena oli historiallisen puiston kunnostaminen siten, että puistossa säilyneet 1800-luvun lopun rakennukset, rakennelmat, polkuverkosto ja kasvillisuus säilytetään. Myös osittain hävinneet mutta kunnostettavissa olevat rakenteet ja kasvillisuussommitelmat restauroitiin ja puistoon kuuluneita elementtejä palautettiin. Puisto heräsi uudelleen eloon ollakseen Helsingin oma Monrepos.


Tullisaari vierailuun kannattaa ehdottomasti liittää myös pienellä erikoisen nimisellä Killingholman saarella käynti. Saareen pääsee Aino Acktén huvilan läheltä kelluvaa ponttonisiltaa pitkin. Saari on osa Tullisaaren puistoa. Vuosina 1879-1965 saari oli yksityinen kesähuvilasaari, jossa sijaitsi kaksi huvilaa ja pienempi asuinrakennus. Uudempi huviloista rakennettiin 1906 Aino Acktén äidille laulajatar Emmy Acktélle. Saarella on näkyvissä huviloista ainoastaan kivijalkoja sillä 1960-luvulla Helsinki puratti kaikki saaren rakennukset. 


Tullisaaren kartanopuisto on kuin pieni aikamatka menneeseen maailmaan ja samalla virkistävään luontoon sekä liikkumiseen. Ollaan valtavan suuressa puistossa merenrannalla, joka monissa paikoissa muistuttaakin metsää. Paljon tilaa liikkua vapaasti näin korona-aikanakin ja samalla välttää fyysisiä kontakteja. Suosittelen tutustumaan jos et ole käynyt.   



marraskuuta 25, 2020

Minna Parikka ja pupukengät ovat kohta historiaa

"Minna Parikka lopettaa kenkäbrändinsä" uutisoitiin maanantaina marraskuun 9.päivänä tiedotusvälineissä. Aika pysähdyttävä uutinen minunlaiselle Minna Parikka -fanille ja monille muillekin. Tunsin haikeutta uutisesta koska seuraavaa mallistoa ei enää tulisi. Aiemmin kesällä Aleksin ihana kivijalka kauppa oli sulkenut ovensa mikä ehkä herätti vähän jo ajatuksia siirtyykö toiminta vain verkkoon. Toisaalta jylläävä koronapandemia sai nopeasti unohtamaan ajatuksen. Olen seurannut Minnan uraa ihan alusta alkaen kun 2005 vain 25-vuotias nuori nainen lanseerasi oman kenkämerkkinsä. Minnan kengät kolahtivat minuun heti! Minnan omintakeinen ja ennakkoluuloton oma tyyli puhutteli sekä myös kenkien naisellisuus. Kengissä oli voimakkaasti suunnittelijan persoona läsnä. 






Minna on myös todella valloittava ja valoisa persoona. Ylläoleva kuva on otettu 2014 syksyllä Helsinki Design Weekin aikaan kun Minnalle oli myönnetty kenkäsuunnittelijana Vuoden nuori muotoilija 2014 -palkinto. Design Forum myönsi tuona vuonna palkinnon vain yhdelle muotoilijalle eli Minnalle. Design Forumin tiloissa Erottajalla järjestettiin miniseminaari, jossa Maria Veitola haastatteli Minnaan hänen urastaan ja tulevista suunnitelmistaan. Tästä voit kurkistaa postaukseen, jonka tein tuosta ikimuistoisesta tilaisuudesta. 








Kirjoitin Design Forumin miniseminaarin jälkeen postaukseen näin. "Minna on aina hehkunut sellaista positiivista energiaa hymyllään ja olemuksellaan, että varmaan luovuuden ja inspiraation lisäksi se on ollut yksi kantava voima hänen urallaan. Minna on myös pitänyt päänsä kylmänä ja mielensä positiivisena kuten silloinkin kun kenkien valmistaja Espanjassa ilmoitti ettei tilattua toimitusta ole aloitettu edes vielä valmistamaan kun sitä jo odotettiin Suomessa kuumeisesti." Määrätietoinen työskentely ja luovuus saivat Minnan luomaan ihan huikeita, lähes korumaisia kenkiä hänen pitkän uransa aikana. 








Ensimmäiset omat Minna Parikka kenkäni hankin Aleksin kivijalkamyymälästä tammikuussa 2013. Muistan, että olin käynyt kuolaamassa ja sovittamassa useaan otteeseen Parikoita ja arponut useiden eri mallien välillä. Poikkesin liikkeessä myös tammiale aikaan ja huomasin hyviä alennuksia kengissä, jotka jäivät vielä silloin mietintämyssyyn hautumaan. Pari viikkoa myöhemmin kun olin palaamassa asiakaskäynniltä Kluuvin parkkihalliin hakemaan autoani kurvasinkin matkalla ostamaan itselleni kauan himoitsemani Pfeiffer Leopard Ponyskin avokkaat. Se ilta menikin sitten kotona kopistellen uusissa kengissä ja silitellen niiden ihanan pehmeää pintaa. Ja edelleen ne ovat ihanat! 


Toiset Minnan kengät Mint Green Pom Pom -sandaalit onnistuin nappaamaan itselleni kesäalennusmyynneistä. Olin näitäkin kenkiä katsellut jo liikkeessä ja sovitellutkin niitä. Tuo oli sitä aikaa elämässäni kun elin "vihreää kautta" eli ostin paljon sekä vaatteita, kenkiä ja asusteita juuri vihreänä. Näin jälkikäteen olen miettinyt mistä tämä kausi mahtoi oikein saada alkunsa. Ehkä nuo lempivärit tai värikaudet tulevat ja menevät koska nythän olen tykästynyt siniseen kotisisustuksessa ja punaiseen mekoissa. 

Häpeäkseni joudun tunnustamaan ettei minulla vieläkään ole omia puputennareita! Oli kyllä vakaa aikomus hankkia puput nettikaupasta mutta kun ehdin klikata itseni sinne ostoksille olivat kaikki minun koon tennarit jo myyty. Nyt odottelen kuumeisesti tuleeko sinne lisää niitä ja ylipäätänstä jotain muita ihania kenkiä vielä myyntiin. Kuolasin Polhelmin pr-tapahtumassa 2017 noita glitterisiä tennareita mutta ehkä kuitenkin mustat olisivat käytännöllisemmät. Ja tuo vaaleanpunainen häntätupsu kruunaa kengät! Katsotaan jos onnistuisin sellaiset vielä itselleni saamaan. En luovuta vielä vaan jatkan etsimistä ja toivon parasta.  

Minna Parikan kotisivuilla luvataan "Verkkokauppaan on tulossa lisäerä klassikoita joulukuun aikana. Ilmoitamme uutiskirjeellä, kun erä on saatavilla verkkokaupasta. Siihen asti suosittelemme pitämään verkkokauppaa silmällä mahdollisten palautusten varalta. Lisäämme palautuneita tuotteita saldoille satunnaisesti sitä mukaan, kun ne käsitellään verkkokaupassamme. Verkkokaupan saldot päivittyvät reaaliajassa eli mikäli tuotetta tai kokoa ei näy verkkokaupassa, sitä ei ole saatavilla mistään varastostamme." 


Monet Minnan kengät ovat minua vuosien varrella ihastuttaneet mutta niin ovat myös Aleksin kivijalkaliikkeen ikkunasomisteet. Aina joulun aikaan olen käynyt katsomassa ensin Stockmannin jouluikkunat ja suunnannut sen jälkeen kurkkimaan mitä ihanaa Minna on somistanut omiin ikkunoihinsa. Jouluna 2013 oli kaupan ikkunassa iso nukkekoti, joka oli täynnä ihania Parikoita. Näyteikkunassa puksutteli myös höyryveturi, jonka vaunuihin oli lastattu mitäs muutakaan kun Minnan ihania korkkareita. Kirjoitin joulupukille postauksen, että hän muistaisi piipahtaa Minnan liikkeessä... 


Joulun 2017 joulusomisteena oli huikean ihania POM POM Silver tennareita, joista taas vinkkasin joulupukille. Nyt tästä jouluperinteestä on luovuttava Minnan liikkeen osalta mutta onneksi on tallessa valokuvia aiemmilta jouluilta. Pakko vielä hehkuttaa sitä, että liikkeessä on aina ihanan rauhallinen tunnelma ja äärimmäisen ystävällinen palvelu. Siellä saattoi hyvinkin vierähtää aikaa enemmänkin mutta koskaan ei tullut sellaista tunnetta ettei olisi tervetullut vaikka vain sovittelemaan. Upeaa palvelua!



Olen ihan varma, että kuulemme Minna Parikasta vielä jossain vaiheessa 
kun aika on siihen kypsä ja otollinen. Näin lahjakas nainen tulee kyllä takaisin. 
Kiitos Minna Parikka 



marraskuuta 22, 2020

Marrasmyrskyä, pitkäkorva pupu, kahvila/lahjavinkkejä ja kirppislöytöjä

Kotiuduin juuri läpimärkänä säkkipimeästä marraskuun illasta Minnien kanssa viimeiseltä ulkolenkiltä. Tuuli ulvoi ikävästi nurkissa ja sen verran mitä pimeydeltä näin myös puut heiluvat aika railakkaasti. Juurihan selvisimme vasta riehuneesta Liisa-myrskystä kun jo seuraava puhuri iski raivolla Suomi-neidon kimppuun. Nimeääkö Ilmatieteen laitos tämän päiväisen myräkän Hilma-myrskyksi riippuu toki siitä miten kovaksi tuulet yltyvät ja saavatko ne tuhoja aikaan. Ahvenanmaalla on tosin risteilylaivakin jo karahtanut ikävästi karille. 

Olin ehtinyt asetella lyhdyt edellisen viiman jälkeen takaisin parvekkeelle mutta nostin jo iltapäivällä ne varmuuden vuoksi uudelleen turvaan. Yhdessä talvimyrskyssä vuosia sitten parvekkeella roikkuva lempilyhtyni räsähti nimittäin maahan rikkoutuen totaalisesti. Minua harmitti ihan vietävästi ja pieniä lasinsiruja löytyi parvekkeen puulaattojen alta vielä seuraavana kesänäkin. Nyt olen viisastunut ja kerään roikkuvat lyhdyt turvaan. 







Pari viikkoa sitten ajelin Galleria Karaijaan hakemaan keramiikkapupuani. Keramiikkapupuni tarinan voit käydä lukemassa tästäJos ihan totta puhutaan huristelimme Inkooseen ensimmäisen kerran jo kolme viikkoa sitten. Galleria oli kuitenkin kiinni sairastapauksen takia (ei koronavirus) kuten oveen kirjoitetussa lapussa luki pahoittelujen kera. Olin itse huolimaton kun en tarkistanut Facebookista gallerian aukioloaikoja koska siellä ilmoitettiin selkeästi jo viikolla tästä sulkemisesta. Keramiikkapupu on juuri niin täydellinen kuin kuvittelin sen olevan joten suuri kiitos Maarit Lassila tästä ihanuudesta 

Ensimmäinen Inkoo reissu ei missään tapauksessa mennyt hukkaan sillä löysimme Inkoon venesataman läheltä ihanan kahvilan Café Wilhelmsdalin. Sisälle kahvilaan emme jääneet istumaan vaan otimme take away -kahvit mukaan ja suussasulavaa, itseleivottua mustikkapiirakkaa. Piirakkapalat olivat myös todella reilunkokoiset. Toisella Inkoo reissukerralla tarjolla oli taas erilaisia piirakoita, joista mukaan valikoitu omena-puolukka piirakka - omnomnom! Istuimme autossa nauttien Cafe Wilhemsdalin herkuista. Ensimmäisellä kerralla olisi terassillakin voinut toki vielä istua. 







Galleria Karaija on muuten pullollaan ihanaa taidetta ja keramiikkaa, joka on kotimaista ja käsitehtyä. Jos mietit lahjaideoita nyt jouluksi niin kehotan piipahtamaan Maaritin galleriassa katsomassa valikoimaa. "Karaija on erikoistunut luontoaiheisiin ja suosii ekologisia ideoita ja valintoja, mutta ennenkaikkea taidetta joka tekee elämästä vähän parempaa meille kaikille."








Seinän takaa samasta rakennuksesta löytyy HUONE ett RUM ja kun hain pupuni siellä jo aloitettiin valmistelemaan pikku hiljaa joulua. Kurkkasin pikaisesti sillekin puolelle ja kameralle tarttui tillandsioita tai kotoisammin ilmakasveja ja muita viherkasveja. Eevan ja Johannan hurmaava puoti avaa joulukaupan ensimmäisen adventin aikoihin ja puodin Facebook sivuilta löytyy tarkemmin joulusta sekä aukioloajoista. HUONE ett RUM on myös oivallinen paikka löytää persoonallinen, vastuullinen ja erilainen joululahja pukinkonttiin. Itsessään retki myös talviseen Inkooseen on elämys!



HUONE ett RUMista tarttui Marjon matkaan kesäreissulta Eevan (Rautaharakat) tekemä metallilangasta taivutettu "kupu"joka on löytänyt nyt paikkansa sisustuskirjapinon päältä. Sisälleen se on saanut pienet puiset kenkälestit, jotka ovat tarttuneet mukaan kirppikseltä. Meillähän muutetaan somisteita kotona aina fiilisten ja vähän vuodenaikojenkin mukaan. Joulua kodissamme ei tule näkymään kuin vasta joulukuun puolella. Tästä periaatteesta pidän sitkeästi kiinni. 






Kesän lopussa vierailin myös elämäni ensimmäisen kerran Josefiinan Aitassa Lohjalla. Todella hurmaava paikka "aarteidenmetsästykselle". Ja eihän minun kovin pitkään tarvinnut katsella "vanhojen tavaroiden puolella" kun sieltä löysinkin ihania aarteita. Olen ihan totaalisesti unohtanut esitellä täällä blogissa nämä "uushopeiset" tarjoiluastiat, jotka nappasin itselleni edullisella hinnalla. Molemmat ovat olleet jo käytössäkin ahkerasti kodinsisustuksessa. Varmasti jouluaikaan näille löytyy taas ihan erilaista käyttöä. 







Pimeissä marraskuissa illoissa on polteltu ahkerasti kynttilöitä kotona. Päivä lyhenee ja valoisa aika supistuu päivä päivältä. Kausivalot palavat jonain päivinä vuorokauden ympäri antaen edes vähän enemmän valoa parvekkeelle. Jouluvalot vasta sitten myöhemmin. Nyt kun satoi eilen edes vähän lunta näytti heti jo valoisammalta. Lumesta ei tämän myrskyisän ja sateisen lauantai päivän jälkeen ole kyllä enää tietoakaan. Mutta jos säätiedotukseen on uskomista niin huomiselle on ainakin täällä pääakaupunkiseudulla luvattu aurinkoakin eli hyvää ulkoilusäätä on tiedossa. 



Mukavaa viikonloppua kaikille 



marraskuuta 16, 2020

Sininen vuosi lähenee loppuaan mutta mitä tulee tilalle...

Tämän poikkeuksellisen vuoden 2020 väri on ollut klassinen sininen! Kun kirjoittelin blogiin 11.tammikuuta Pantonen valitsemasta vuoden väristä Classic Blue 19-4052 olin minä kuten kaikki muutkin vielä onnellisen tietämätön millainen alkavasta, uudesta vuodesta tulisi. Sininen värinä lupasi rauhaa, tyytyväisyyttä ja luovuutta alkaneelle vuodelle. Sinisenä vuonna mieli siis rauhoittuisi ja hermot lepäisivät. Sinisessä sielunmaisemassa olisi kiva haaveilla ja uneksia. Alkaisiko ehkä uusi "iloinen 20-luku" pohdiskelin myös vuoden vaihtuessa täällä blogin puolella. 



Helmikuussa kaikki kuitenkin muuttui ja korona tai "Wuhanin musta joutsen" kuten sitä on myös kutsuttu alkoi nostaa ikävästi päätään ympäri maapalloa. Tästä vuodesta tuli "todella erilainen seikkailu", joka jatkuu edelleen. Välillä mieltä kalvoi epävarmuus tulevasta. Tästä vuodesta tuli silti minusta "sininen" ja omalla tavallaan myös rauhallinen. Olen nähnyt sinistä taivasta, aavaa merenrantaa ja sisämaan järviä enemmän kuin moneen vuoteen. Auringonnousut ja -laskut ovat saaneet myös ihan uuden merkityksen. Monet niistä on tallennettu myös kameralle tai puhelimeen koska niistä ei koskaan saa kyllikseen. Taivaalla kun on lukemattomia sinisen sävyjä puhumattakaan vaaleanpunaisesta vivahteesta lilan kautta keltaiseen kun osuu juuri siihen oikeaan hetkeen. Tämä vuosi on opettanut vielä enemmän tarttumaan hetkiin mutta olemaan samalla varuillaan.




Järjestelin viikonloppuna vihdoin vanhoja valokuvia ulkoisella kovalevylläni ja löysin paljon sinisiä kuvia, joita on tullut räpsittyä useiden vuosien varrella. Tänä vuonna ei ole matkusteltu kuin kotimaassa muutamia kesäisiä päiväretkiä. Jokainen löytämäni valokuva synnytti muistoja hetkistä ja ihmisistä koetuilta reissuilta monenkin vuoden takaa. Olin itsekin yllättynyt miten paljon on kameraan tallentunut sinistä sen eri sävyissä. Vaaleasta taivaansinisestä hyvinkin yönmustaan siniseen kun aurinko painuu mailleen. Sinisiä ovi, taloja, tuoleja, astioita, vaatteita, taidetta,...







Kuluvaa vuotta ei ole enää jäljellä vain 45 päivää! Olemme viime päivinä kuulleet lupaavia uutisia koronarokotteista, joita on peräti kolme tulossa markkinoille. Meitä odottaa vuoden suurin juhla joulu ja vielä pitäisi yrittää tsempata eikä antaa periksi koronalle. Jaksaa olla varuillaan, pitää turvavälejä, pestä käsiä, käyttää maskia eikä mennä sairaana ihmisten ilmoille vaan pysyä kotona ja käydä varmuuden vuoksi koronatestissä. En itse koe, että joulu on missään tapauksessa peruttu tänä vuonna vaan sen juhlinta on vaan erilaista koska koko tämä vuosi on ollut monella tapaa meidän kaikkien elämässä ainutlaatuinen. 




Mutta mikä mahtaa olla ensi vuoden väri? Pantone julkistaa oman värinsä joulukuun alkupuolelle joten ilmassa on vasta arvailuita. Tikkurila esitteli perjantaina 13.marraskuuta oman ensi vuoden värinsä, joka on Y354 Cumulus, joka on rauhoittava, valoisampaa tulevaisuutta ilmentävä vaaleansinisen sävy. Väri ja sen ympärille koottu värikokoelma herättää toivoa ja kutsuu ihmiset rakentamaan parempaa huomista. "Jatka eteenpäin vain. Kaikki on hyvin", se sanoo. Kaunis sävy ja minusta rauhoittava myös. 






Maailmalta on kantautunut myös viestejä, että vuoden 2021 väri oli A.I. Aqua eli kurkkaamalla oheisen videon pääset näkemään tämän rauhoittavan veden sinisen. Oli väri kumpi edellä mainituista tahansa ne sopivat hyvin jatkamaan kohta päättyvää sinistä vuotta ja rakentamaan parempaa tulevaisuutta meille kaikille. Kyllä me tästä vielä selviämme kun jaksamme vielä pinnistellä yhdessä!