Syysseikkailuun Skatanniemellä mahtui monta mielenkiintoista paikkaa

Syys-lokakuun vaihteen lämpimät ja aurinkoiset säät ovat saaneet meidät seikkailemaan Uutelan alueelle useamman kerran. Paikassa tuntuu olevan niin paljon kaikkea mielenkiintoista, että yhdellä käynnillä ei kaikkea ehdi millään ottaa haltuun. Koko Uutelan alue on kooltaan peräti 135 hehtaaria! Kiireisen työpäivän jälkeen on myös ihanaa mennä metsään tai merenrannalle vetämään keuhkot täyteen raikasta happea ja tuulettamaan ajatuksia. Myös entisestään kiristynyt koronatilanne patistaa liikkeelle paikkoihin, joissa poluilta voi tarpeen vaatiessa hypätä vaikka metsään jos tilanne käy liian ruuhkaiseksi. 

Toistaiseksi ulkoilureiteillä on iltaisin ollut väljää. Kannattaa vain muistaa pitää varansa ettei pimeä yllätä kuten meille meinasi käydä yhdellä reissullamme. Aurinko laskee nimittäin yllättävän nopeasti ja sitten onkin ihan pilkkopimeää. Teimme jo aiemmin Särkkäniemen luonnonsuojelualueelle retken, joka innoitti myös pari ystävääni ajelemaan meiltä Espoosta Itä-Helsinkiin kurkkimaan samoja paikkoja. 

Skatan tila

Skatan tilan hirsistä rakennetun aitan toisessa päädyssä on tiilestä tehty osa, jonka neljä suurta myllynsiipeä on purettu jo 1930-luvulla. 

Helsingin kaupunki osti Uutelan ulkoilualueeksi jo 1953, ennen kuin seutu liitettiin 1966 Helsingin kaupunkiin. Uutela ja Skatan tila olivat aikoinaan osa Vuosaaren kartanoa, joka pitää ehdottomasti käydä myös katsastamassa jossain vaiheessa. Asutusta Uutelassa on ollut jo 1600-luvulla ja 1800-luvun lopulla merenrannoille kohosi useita upeita arvohuviloita. Uutelan ulkoilualueen nimi annettiin 1967 tilan nimestä Nybonds. 

 

Skatan tila Uutelassa on kuin pala perinteistä suomalaista maaseutumaisemaa punamultaisine rakennuksineen ja riukuaitoineen. Silti ollaan Helsingissä ja vajaan kilometrin päässä kohoavat Aurinkolahden uudet kerrostalot. Skatan tila on kulttuurihistoriallisesti arvokas kokonaisuus ja myös sen perinnemaisema niittyineen vie meidät aikaan kun tila oli vielä kruununtila, jonka omisti valtio mutta se periytyi sukupolvelta toiselle. Isossa jaossa 1778 Skata ja Nybonds olivat vielä jakamattomia ja viljelysmaat jaettiin vasta 1800-luvulla. Skatan perintötila liitettiin Vuosaaren kartanoon 1880-luvulla. 

Skatan tilan nykyinen päärakennus on 1800-luvulta. Punamultaisen talon pihajulkisivussa on suuri lasiveranta ja yksikerroksinen, harjakattoinen sisääntulo. Skatan tilan omistaa nykyään Helsingin kaupunki. Tilan ehkä kuuluisin vuokralainen oli kuvanveistäjä, karjakko ja suomalaisen perinnekarjan puolustaja Miina Äkkijyrkkä 1990-luvulla. Äkkijyrkkä palautti tilan perinnemaiseman ja niityillä laidunsi Miinan kyyttölauma. Kyytöt ovat itäsuomenkarjaa, joka on uhanalainen suomalainen karjarotu. Äkkijyrkkä työskenteli myös tilalla tehden veistoksiaan. 

Kuva YLE, Juha Kivioja

Kaupunki kuitenkin irtisanoi maa-alueen sekä kiinteistön vuokrasopimukset, joita Äkkijyrkkä vastusti viimeiseen saakka. Lopulta 2010 kuvanveistäjä sai häädön tilalta. Nykyään Skatan tilan päärakennuksessa on vuokralla Sininauhasäätiö, joka järjestää Green care -toimintaa sosiaali- ja terveysjärjestöille. Tilalla on käynyt mm. mielenterveyskuntoutujia, maahanmuuttajia ja kehitysvammaisia. Pihapiirissä on nostalgisia heinäseipäitä ja ihanaa vanhaa riukuaitaa luomassa maaseudun leppeää tunnelmaa tälle vanhalle tilalle. 

Skatan tilan muusta vanhasta rakennuskannasta on jäljellä enää kaksi vajaa, rapattu kivinavetta ja hirsinen aitta. Aitan toisessa päädyssä on tiilinen pyöreäpäätyinen rakennus, joka mahdollisesti on ollut tuulimylly veden pumppausta varten. Neljä suurta myllynsiipeä on purettu jo 1930-luvulla. Valkoisessa kivinavetta on toiminut kesästä 2019 Sininauhaliiton ja 4H-yhdistyksen kotieläinpiha. Kesällä pihalla on ollut lampaita ja karitsoja, vuohia, pupuja ja kanoja. Eläimiä saa syöttää tiettyinä aikoina ja myös laidunvierailuita järjestetään. 

Kivinavetassa on toiminut Suomen vanhin ratsastuskoulu Keskustalli 1950-luvun puolivälistä 1970-luvulle. Silloin Skatan laitumilla on ollut myös hevosia laiduntamassa. Moni helsinkiläisnuori on päässyt kesäleirillä kokeilemaan ratsastamista ensimmäisen kerran juuri täällä Keskustallilla. Kesäisin nuoret kävivät myös hevosten kanssa meressä polskimassa. Varmasti monella nyt jo aikuisella helsinkiläisellä on ihania kesämuistoja tästä maalaismaisemasta ja ratsastuksesta. 

Skatanniemen tykkipatteri

Seuraavaksi lähdimme kävelemään kohden merta ja Skatanniemen kärkeä, jossa sijaitsee entinen Skatanniemen patteri. Vuosaaren alueelta löytyy 1.maailmasodan aikaisia linnoitteita myös läheisestä Mustavuoresta. Suomihan oli yli sata vuotta sitten vielä osa Venäjän keisarikuntaa ja Helsingin ympärille rakennettiin 1914-1917 pääkaupunki Pietarin suojaksi maalinnoitteita. Sekä saariin että rannoille rakennetun meririntaman itäisin varustus löytyy juuri täältä Uutelan Skataniemestä. 

Venäläiset aloittivat Viaporin merilinnoituksen vahvistamisen 1860-luvulla ottamalla sotilaskäyttöön lähes kaikki Helsingin edustalla olevat isot saaret. Skatanniemen linnoitus onkin ainoa mantereella sijaitseva meririntaman tukikohta. Vuoden 1917 aikana venäläiset rakensivat tämän tykkibunkkerin Skatanniemeen. Käytyäni kesälomalla Reposaaren linnakepuistossa huomasin myös täällä Uutelan linnoituksessa "samanlaisia rakenteellisia yhtymäkohtia" linnakkeiden välillä vaikka kohteet onkin rakennettu vähän eri aikaan. 

Betonisen bunkkerin takaa löytyy edelleen paikat neljälle tykille. Kalliossa on pyöreässä kehässä jäljellä tykkien pultit, joihin 152mm Canet- tykkejä ei koskaan edes ehditty asentaa. Joulukuussa 1917 Suomi julistettiin itsenäiseksi ja venäläiset vetäytyivät maasta. Patterin keskiosasta on purettu osa pois Skatanniemen kärkeen kulkevan tien alta. 

Vaikka olenkin suuri graffitien ja katutaiteen ystävä tuntui ikävältä, että osa linnoituksesta oli peitetty värikkäillä kuvilla. Vanhojen historiallisten paikkojen spraymaalaaminen ei minusta ole mielekästä vaan mieluummin näkisin tätä taidetta jossain ihan muualla. Vaikka niissä tylsissä betoniseinissä teiden varsilla. Vanhoja rauniopaikkoja on tyhmää tuhria!

 Kuva Vuosaari-lehti 2020

Skataniemen linnaketta ei selvästikään pidetä kunnossa. Kurkkasimme miehistösuojiin mutta sinne ei kyllä olisi uskaltanut mennä sisälle koska aikoinaan kattojen vahvistuksena ollut rauta oli poistettu. Myös muut betoniin valetut ammushuoneet ja hissihuoneet olivat osittain epämääräisen roskan peitossa. Ehkä täällä on joku majaillutkin joskus tai ainakin viettänyt aikaa. Jonkin verran myös rikottua lasia näkyi linnakkeen ympärillä joten piti katsoa tarkkaan ettei Minnie astua siihen. 

Vanhat huvilat 

Uutelan alueelta löytyy todella upeita vanhoja huviloita. Löysin netin syövereistä vuonna 2003 tehdyn "Uutelan rakennetun ympäristön kartoituksen" . Alueella on itse asiassa 17 erilaista rakennusta ja joukossa todella upeita helmiä. Uskalsimme kävellä pienen matkan Skatanniemen linnakkeen ohi alueelle, jossa oli moderneja 1950-luvun arkkitehtonisia taloja, joiden pihoilla näkyi upeita liuskekivipolkujakin. Koska emme olleet varmoja oltiinko jo yksityisalueelle käännyimme pois emmekä tallentaneet mitään kameralle tai kännykkään. Upeita huviloita pääsimme kuitenkin näkemään kun kävelimme poispäin Skatanniemeltä.  

Villa Meriharju on arkkitehti Selim A. Lindqvist suunnittelema jugendrakennus vuodelta 1910. Talo on aikoinaan tehty Björkenheimin suvun kesähuvilaksi ja jossain vanhoissa kartoissa se näkyy myös nimellä Skatagård. Lindqvist oli suunnitellut useita rakennuksia tälle suomalaiselle aatelissuvulle, joka on 1700-luvulta alkaen ollut merkittävästi mukana Suomen talouselämässä teollisuudenharjoittajana sekä maatalouden kehittäjänä. 

Kuva Prometheus-leiri

Villa Meriharjun merenpuoleinen julkisivu on säilynyt lähes alkuperäisenä mutta muuten rakennusta on ajan saatossa muutettu. Hulppeassa huvilassa on peräti kolme kerrosta ja sisäänkäyntijulkisivussa on näkyy torniaihetta. Rakennuksen ikkunoista löytyy myös uskomattoman kauniita lasimaalauksia ja sisäkuvissa näkee kauniita puuornamentteja huonetiloissa, jotka on kunnostettu 1990-luvulla. Talon meren puolen puutarhan on suunnitellut puutarha-arkkitehti Paul Olsson. Nykyään talo toimii Meriharjun luontotalona ja siellä sijaitsee Helsingin kaupungin nuorisoasiankeskuksen toimipaikka, joka on erikoistunut luonto- ja ympäristöasioihin. Olisi todella mielenkiintoista päästä vierailemaan talossa mutta kun en itse enää kuulu paikan kohderyhmään onkohan se mitenkään mahdollista?

Kuvat munstadi.fi kuvagalleriasta 

Kuva lasimaalauksista

Villa Vuosanta (ent. Villa Karlstén) puolestaan on löytyy Hallkullaniemen puolelta eli oheisen kuvan olen ottanut Skatanniemeltä. Villa Vuosannan päärakennus on rakennettu vuonna 1900 ja arkkitehteinä olivat Geselius-Lindgren-Saarinen. Paikalla on aikoinaan ollut Skatan torppa, jonka apteekkari Walter Karlstén vuokrasi 1899 ja myöhemmin 1930 osti itselleen. Kellertävän puolitoista kerroksisen jugendvaikutteisen huvilan julkisivut on rapattu ja talon katto on puolestaan tiiltä. Päärakennuksen lisäksi tontilla on 1800-luvun torppa, jota on laajennettu ja kunnostettu. Pihapiiriin kuuluu myös venevaja (Eliel Saarinen), pieni talousrakennus (Eliel Saarinen) ja 1970-luvulla rakennettu sauna. 

Villa Vuosannan rantasaunassa on mahdollista kuukausittain myös saunoa yleisillä saunavuoroilla. Vaurauskalenteri ei toimi nyt korona-aikana netissä joten kannattaa soittaa paikan päälle ja varmistaa mahtuuko mukaan. Villa Vuosanta toimii nykyään merellisenä kokous- ja juhlakartanona. 

Kuva Tripadvisor 

Puutarha talon ympärillä on apteekkari Karsténin pojan Erik Karlsténin perustama. Puutarha koostuu kivkkopuutarhasta ja arboretum-osasta, jossa alun perin on ollut noin 2000 eri puu-, pensas- ja perennalajiketta. Siemeniä kasveihin on hankittu aikoinaan mm. Kaukasukselta ja Tiibetistä. Koska olimme alueella vain piipahmassa emmekä halunneet häiritä siellä olevia henkilöitä emme kävelleet edes talolle saakka vaan nappasin julkisivukuvan netistä. Puutarha oli kaunis! 

Uutelan viljelypalstat

Kun kävelimme takaisin Skatan tilaa ja parkkipaikkaa kohden ihastelimme tien varressa olevia Uutelan viljelypalstoja. Olen nähnyt monia viljelypalsta-alueita mutta minusta Uutelan kokoista viherkeidasta en koskaan ennen ole kokenut. Hyvin hoidettuja ja aidattuja palstoja, joissa näytti olevan hyötykasvien lisäksi vielä syyskukkiakin. Ihania ruskan värejäkin nähtiin palstoilla. Viljemiä olisi toki voinut mennä katsomaan ihan itse alueellekin mutta koiran kanssa en sinne halunnut mennä.

Aurinko värjäsi jo puut parkkipaikan lähellä viimeisillä säteillään joten oli aika lopetella retki tältä illalta ja suunnata kotia kohden syömään illallista. 

Onko Uutelan alue tai Skatanniemi tuttuja paikkoja? Oletko harrastanut palstaviljelyä vuokratontilla? Jos olet ollut palstaviljelijä kerro mitä olet kasvattanut?

Mukavaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua ♥