Minnie täyttää tänään 15 vuotta ♥ ♥ ♥

Tänään meillä on SUURI juhlapäivä sillä rakas Minnie koiruus täyttää 15 vuotta! Juurihan minä lähdin vain katsomaan russelin pentuja Söderkullaan. Kaikkihan me tiedämme mitä tapahtuu kun näkee suloisen koiranpentukatraan, joka tuijottaa nappisilmillään vaatien huomiota. Jos itsellä on yhtään ollut koirakuumetta niin 100% todennäköisyydellä se kaksinkertaisuus pieniä vilkkaita koiranpentuja silittämällä ja sylittämällä. Koirakuume ei todellakaan laannu vaan se kasvaa entisestään. Niin sitä kävi minullekin mutta niin oli tarkoituskin tapahtua. 

Meidän yhteinen taipaleemme on alkanut jo 2005 joulukuussa kun Minnie luovutettiin minulle kasvattajalta. Toivottavasti saamme vielä monia hyviä hetkiä jatkossakin yhdessä ♥ Koska Minsu on ensimmäinen koirani on ollut paljon uutta ja kantapään kauttakin opittua mutta päivääkään en vaihtaisi yhteiselostamme pois. En edes niitä aamuja kun vettä vihmoo vaakatasossa harmaalta marraskuun taivaalta ja pitää lähteä aamulenkille ehkää vähän vastahakoisen koiruuden kanssa. 

Jackrussell pentueen emä Minttu oli synnyttänyt 3.lokakuuta viisi pentua, joista kolme oli uroksia ja kaksi narttua. Pennuille oli annettu nimiksi Maximus, Mini, Miio, Minnie sekä Miilo ja kuvassa M-pentueen pikkuiset ovat kahden päivän ikäisiä. Yhtä poikaa lukuunottamatta kaikki olivat saaneen valkomustan värin äidiltään. Minniellä on otsallaan hauska "kolmas silmä". 

"Minnie oli viimeinen pentu, joka noudettiin eli tämä kuva on otettu päivältä jolloin hain oman russelinpentuni kotiin. Emo Minttu vaikutti jo selvästi helpottuneelta, että pääsi villistä viisikosta eroon ja oli paljon huolestuneempi siitä ruokasäkistä, jonka kasvattaja antoi minulle mukaan kuin viimeisen pentunsa lähdöstä. 

Serkkuni ajoi autoa kotimatkalla ja minä istuin koiranpentu sylissä ja aluksi tuntui, että Minnie vain uikutti surkeasti lähtöään kunnes nukahti pieneen kerään. Uuteen kotiin päästyään pikkuinen tepasteli asunnon läpi ja meni omaan petiinsä nukkumaan kun olisi ollut täällä aina. Muistan kuinka ensimmäisenä yönä heräsin vähän väliä katsomaan, että pennulla olisi kaikki hyvin. Muistan myös miten pieni Minnie oli silloin eli yritin turhaan etsiä tänne blogiin kuvaa siitä kun nuoli jugurttipurkkia puhtaaksi ja sen koko pää oli purkin sisällä. Minusta tuntuu, että mahtui kahdelle kämmenelle koko koira."

Ylläolevat lauseet kirjoitin ihan blogin alkutaipaleella postaukseen "Minsu Ministeri". Muistan edelleen elävästi tuon päivän ja pienen pennun saapumisen meille. Tuossa se nyt 15 vuotta myöhemmin nukkuu tuhisten uudessa pedissään, jonka sai syntymäpäivälahjaksi. Löysin juuri Minnien väreihin sopivan mustavalkoisen pedin Tammiston Peten koiratarvikkeesta. 

Minnie vietti vuoden kuluttua 1-vuotissynttäreitään, joita juhlittiin useammin ystävän voimin. Väsäsin "ihmisystäville" Minnien näköisen synttärikakun, jota myös itse päivänsankari sai maistaa vain pienen palasen. Hänen oma kakkunsa oli sitten ihan koiralle tehty. Nuo punaiset vadelmakarkit symboloivat Minnien punaisilla kukilla varustettua kaulapantaa, jota hän käyttää edelleenkiin ulkolenkeillä. 

Pahoittelut jo tässä vaiheessa siitä, että tässä postauksessa on paljon todella huonoja ja epätarkkoja kuvia. Elettiin siis vuotta 2005 ja en edes omistanut silloin vielä järkkäriä. Osa kuvista on näpsitty jollain vanhalla Nokian-luurilla aikana jolloin puhelin oli enemmän soittamiseen kuin muihin tarkoituksiin :D 

Ihan kotimme lähellä oli kivan pieni ja idyllinen Topparoikan koirapuisto, josta tulikin metsälenkkien lisäksi meidän päivittäinen kohtaamispaikka. Minnien sosiaalistamisen kannalta oli hyvä tavata myös muita koiria. Puistossa tutustuttiinkin moniin kivoihin koirakavereihin, joista osa on jo siirtynyt "autuaammille metsästysmaille". Perustin Facebookiin Topparoikan koiranpuisto -ryhmän ja ryhmään liittyi 170 lähiseutujen koiraharrastajaa. 

Muistan kun vietimme koirapuistossa Minnien 5-vuotissynttäreitä ja niistä löytyy kuviakin Minnien omalta Facebook-sivulta. Valitettavasti Topparoikan koirapuisto lakkautettiin pari vuotta sitten ja uuteen pidemmällä sijaitsevaan puistoon emme ole enää menneet. Puisto kun sijaitsee aukealla niittyalueelle ilman yhtään puuta - minusta ei siis ollenkaan viihtyisä paikka eikä varmaan myös Minsusta. Koirakamuja on kyllä ikävä ♥

Minnie on totutettu jo pennusta käyttämään vaatteita. Kun se joulukuussa 2005 tuli meille oli talvi, paljon lunta ja pakkasta. Lyhyen karvan ja noihin aikoihin myös ihan karvattoman masunalustan takia Minnie tarvitsi lämpimän talvipalttoon. Tuon hauskan kylpytakin ostin sille jostain kirpparilta ja karvareunainen takki taisi lähteä mukaan jostain talvialesta. Punainen villapaita herätti japanilaiset turistit kuvailemaan Minnietä kun olimme katselemassa Joulukadun avajaisia joskus 2010-luvun alkupuolella. Muistan, että kamerat räpsyivät ja Minnie poseerasi suuntaan ja toiseen Tuomiokirkon rappusilla. Minsu on aina ollut varsinainen linssilude :D 

Talvi 2014 oli ihan hurjan kylmä mutta tuttuni tekemä pitkäpunttinen haalari ja kätevät fleece-töppöset jalassa me ulkoilimme Kaivopuiston rantoja ja kävimme myös Uunisaaren kautta Sirpalesaaressa. Minnie on aina ollut innokas liikkuja ja vasta nyt ihan viime vuosina sitä eivät ihan hirveät sadesäät houkuttele kävelemään pitkästi. Toisaalta joskus kun se saa hyvän hajun ei haittaa vaikka sataisi rakeita - tästäkin on kokemusta. 

Minnie putosi ensimmäisenä kesänään laiturilta vahingossa laiturin ja veneen väliin kun olimme Karjalohjalla vierailemassa kesämökillä. Sain nostettua sen heti ylös mutta jotenkin Minsulle jäi pieni pelko vettä kohtaan. Se ei esimerkiksi Rajasaaren koirapuistossa oikein tykännyt mennä veteen edes kahlaamaan. Kävimme vain kerran uintioppaan kanssa harjoittelemassa uimista Hyvinkäällä ja tämän jälkeen Minnie on rakastanut vettä. Siitä on tullut melkoinen vesipeto! 

Tässä Minnien taidonnäyte kepin hakumatkalta Rajamäeltä. Olen antanut sen uida valjaat päällä, joten tarvittaessa koira on helppo nostaa vedestä jos apua tarvitsee. Tuosta laiturilta putoamisesta taisi jäädä myös emännälle vähän traumoja....

Minnie on todella ihmisrakas ja joskus tuntui, että se oli enemmän kiinnostunut lenkkipolulla ihmisistä kuin toisista koirista. Kuvassa Minnie suukottelee Minnaa ja Lottaa. Sarin kanssa Minnie on tältäkin kesältä tutuissa Vanhankaupunginlahden maisemissa kävelyllä. Tutut ja mielenkiintoiset paikat kierrellä ja samalla toki "lukea muiden koirien viestejä". Kummityttöni sanoo aina, että "Minnie lukee muiden koirien Facebook postaukset ja viestit". 

Kyllä Minnie pusuttelee myös emäntäänsä ja käpertyy syliin saamaan silityksiä. Yhteiselomme sujuu hyvin mutta täytyy aina muistaa, että Minnie on terrieri eli luonteeltaan hyvin vilkas, kovapäinen ja itsepäinen myös. Muistan kuinka pentuna se meni joskus maahan makaamaan kuten lapset karkkihyllyn eteen kaupassa eikä liikkunut vaikka maanittelit kuinka. Minnie kokeilee edelleen rajojaan siitä kumpi meistä heiluttaa vallanvaltikkaa. Ei meillä nyt ihan päivittäin käydä enää taistelua siitä kumpi on Kuningatar ja kumpi Prinsessa mutta viikoittain kyllä. Russelit ♥

Minnie on siitä harvinainen terrieri ja koira ettei se ole koskaan hajottanut mitään kotona. Keräsin kotoa kaikki matot aikoinaan pois kun Minnie harjoitteli sisäsiisteyttä. Matot palasivat lattioille jo kevättalvella ja yhtä eteisen mattoa Minnie jyrsi parin sentin matkalta kun olin pitkän päivän töissä. Kaikki muu mitä lattioilla on - kengät, laukut, lehtikorit jne. - saivat olla ihan rauhassa. Sanomalehtiä se oli kerran "ottanut luettavaksi" päivän aikana vain ehkä sivistääkseen itseään :D

Minnie on kuitenkin "syönyt" kolme petiään yön pitkinä, pimeinä tunteina. Jännä tunne kun raotat aamulla unenpöppöröisiä silmiäsi ja näet koiran nukkuvan superlonrouheen keskellä erittäin tyytyväisenä. Kun koiranpeti on mennyt silpuksi ollaan hetki nukuttu "unihuovan" kanssa ja palattu taas sitten omaan, uuteen sänkyyn. Tuota "Ikean valkoista unihuopaa" Minnie on kuljettanut huoneesta toiseen kuin Tenavien Eppu sarjakuvassa.  Myös kaikki vinkupillin sisältävät lelut on meillä suolestettu alta aikayksikön. Lyhin aika on ollut muutamia minuutteja kun vinku on ollut ulkona ja koiralla tyytyväinen ilme kasvoilla "Siitäs sait!" Olen sallinut omien lelun hajoittamisen. Ainoat pehmolelut, jotka ovat edelleen ehjiä ovat Ikean Råttan hahmot. 

Minnie on tottunut pennusta saakka reissaamaan kanssani. Se ei ole onneksi koskaan tullut pahoinvoivaksi autossa tai reissuillamme vaan nauttien uusien paikkojen ja ennen kaikkea hajujen nuuskimisesta. Enemmän on emäntä tainnut olla vaikka Turun saaristossa huolissaan punkeista kuin itse karvakaveri. Saaristolautoilla ollaan reissattu niin auton sisällä kun ihan kannellakin nuuskimassa meri-ilmaa. Minnie matkustaa auton takapenkillä häkissä. Alakuvassa hän on ystäväni auton takatilassa Puke russelin kanssa matkalla metsälenkille. 

Olemme Taiteiden yössä 2014 kasanneet Senaatintorilla pahvilaatikkoja, kävelleet Laila Pullisen veistospuistossa, ihailleet LUX Helsingin valoja, samoilleet Alpo Jaakolan patsapuistossa ja lukemattomissa muissa kulttuuripaikoissa. Minnie on kuluvana kesänä kurkkinut Enni Idin värikästä kotia ulkoa käsin ja kiertänyt Joutsan Haihatuksen teoksia muutamia mainitakseni. 

Minnie on myös verraton seuralainen luonnossa liikkuessa. Vaikka neidillä on ikää jo 15 vuotta se on kävellyt kanssani jopa oman askelmittarini mukaan yli 10000 askeleen päivälenkkejä yhteenlaskettuna. Pienelle koiralle niitä askeleita on tullut vielä paljon enemmän. Minnie viihtyy luonnossa ja uteliaan luonteensa takia se myös "ui paikassa kuin paikassa kuin kala vedessä". Minniellä viihtyy myös meren äärellä mielellään kuten emäntänsäkin.

Minnien viihtyy myös muiden eläinten seurassa vaikka tuossa alakuvassa saattaa näyttää vähän pelästyneeltä Vakka Voinokka lehmän vieressä. Minnie on urheasti tehnyt tuttavuutta lampaiden ja hevostenkin kanssa mutta suuren egonsa ansiosta se ei aina ymmärrä omaa kokoaan. Jaakkolan tilalla ollaan näissä kuvissa (lammaskuvaa lukuunottamatta) ja Niilo russeli täytti juuri 9 vuotta - onnea ♥ Niilossa on muuten traktorissa oma peti kun mukana työpäivän aikana

Minniellä on paljon koirakamuja, joista valokuvia löytyi ainakin seuraavista karvakavereista: Niilo, Alma Orvokki, Manu, Vito, Vilppu. Masi, Tristan ja Julle. Lisäksi monia lenkkituttuja, joista ei valitettavasti ole valokuvia. Rajasaari on yksi Minnien lempikoirapuisto ja nyt harmittaa kun emme ole käyneet siellä pitkään aikaan. Täytyy korjata tilanne tässä lähipäivinä.

Minnie on toiminut hyvin myös toimistokoirana eli hän on viettänyt aikaa kanssani myös työpaikalla. Totta kai esimieheni ja kollegoiden luvalla eli emme mene minnekään jos joku saa takiamme allergisen reaktion. Voitte uskoa miten iloinen Minnie on ollut kun olen ollut nyt etätöissä maaliskuusta lähtien. Minnie on nauttinut siitä kun ei tarvitse herätä niin aikaisin kun emäntä voi hypätä suoraan yöpuvussaan työpöydän ääreen aamulenkin jälkeen. 

Nyt jatkamme Minnie syntymäpäivän viettoa ja toivomme, että saamme yhdessä vielä monia hyviä hetkiä. 15 vuotta on kunnioittava ikä koiralle ♥  ♥  ♥ Onnea Minnie!