Jugendlinna metsän keskellä - Nummelan parantola

Seison lokakuisena sunnuntaina Salpausselän harjanteella Nurmijärven Röykän kylässä. Sääksjärvi välkehtii kirkkaassa auringonpaisteessa mäntymetsän takana ja ympärilläni on täysin hiljaista. Edes lintujen ääniä ei kuulu. Vedän keuhkoni täyteen raikasta syysilmaa ja tuijotan vain haltioituneen rakennusta edessäni. Varttia aiemmin olen joutunut jättämään autoni vajaan kilometrin päähän tien sulkevan puomin toiselle puolelle. Minnie tiukasti hihnassa olemme ohittaneet useita kylttejä "Ei tarpeetonta oleskelua. Alue valvottu." Mennessäni valvontakameran ohi katson siihen reippaasti lakkini lipan alta viestittäen "Aikeeni ovat rehelliset." 

Käveltyämme loivasti kohoavaa harjannetta ylöspäin saavumme aivan yhtäkkiä huikean jugendlinnan pihalle. Talo täynnä torneja, parvekkeita ja lukemattomia yksityiskohtia sijaitsee "keskellä ei mitään" täysin syrjäisellä metsätontilla. Tässä nyt jo suljetussa talossa ovat ensin majoittuneet "tubipotilaat" ja sen jälkeen talo on toiminut "hullujenhuoneena". Edessämme kohoaa vuosia sitten hylätty jugendhelmi Nummelan sanatorium. 

Kuva Finna/Museovirasto 

Nummelan sanatorium eli parantola on rakennettu 1903 Nurmijärven Röykän kylään. Jos me nyt 2020 taistelemme koronavirusta vastaan niin 1900-alussa tautia levittävä vihollinen oli tuberkuloosi bakteeri. "Tuberkuloosin historia ihmisen sairautena on luultavasti yhtä pitkä kuin ihmiskunnan historia. Jo noin 8000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua eläneiden ihmisten luiden jäännöksissä on voitu todeta selviä merkkejä selkärankatuberkuloosin aiheuttamista muutoksista. Ihmisen tuberkuloosin muodoista tärkein on ollut keuhkotuberkuloosi eli keuhkotauti." kirjoittaa lääkäri Arno Forsius, Tuberkuloosin ja sen hoidon historiaa artikkelissaan.

Myös tuberkuloosin nujertamisen kanssa tehtiin lujasti töitä ja oltiin jo melkein onnistumassa vuonna 1882. "Saksalainen lääkäri Robert Koch (1843–1910) keksi vuonna 1882 tuberkuloosin aiheuttajan, tuberkuloosibakteerin (Mycobacterium tuberculosis). Hän eristi siitä vuonna 1890 tuberkuliiniksi nimitetyn uutteen, josta toivottiin alkuvaiheessa hoitokeinoa tuberkuloosille, mutta toiveet osoittautuivat turhiksi. Sen sijaan tuberkuliinia voitiin käyttää tuberkuloositartunnan osoittamiseen eräin rajoituksin." Arno Forsius, Tuberkuloosin ja sen hoidon historiaa.

1900-luvun alusta oli ympäri Suomea rakennettu keuhkotautisairaaloita ja -parantoloita tuberkuloosiin sairastuneita varten. Parantola paikkojen valinnan tärkein kriteeri oli, että maaperän tuli olla hiekkaa tai soraa. Parantolan piti myös sijaita mahdollisimman korkealla paikalla havumetsän keskellä. Uskottiin, että kuiva, puhdas ja otsonipitoinen ilma parantaisi tuberkuloosin sairastuneet. Koska tuberkuloosiin ei ollut vielä keksitty lääkettä haluttiin sairastuneet myös eristää terveestä väestöstä. Sanatorium eli parantola on siksi tehty keskelle metsää eli kauas muusta asutuksesta.

Arkkitehti Magnus Schjerfbeck sai tehtäväkseen suunnitella Nummelan parantolan. Helene Schjerfbeckin veli Magnus teki urallaan etupäässä julkisia rakennuksia kouluja, sairaaloita ja kasarmeja. Mm. Tampereen yleinen sairaala (1848), Joensuun yleinen sairaala (1863), Helsingin Diakonissalaitoksen kaunis punatiilinen sairaalarakennus (1897), Pitkäniemen keskusmielisairaala Nokialla (1900) ja tämä Nummelan parantola Röykässä (1903) ovat Schjerfbeckin tuotantoa. 

Nummelan sanatorium oli kahden ensimmäisenä rakennetun laitoksen joukossa Suomessa. Nämä pioneerilaitokset olivat lääkäriseurojen perustamia kansanparantoloita. Nummelan parantola hankkeen takana oli Finska Läkaresällskapet ja he palkkasivat Schjerfbeckin tekemään suunnitelmia sairaalakokonaisuudesta. Arkkitehti matkusti osana suunnittelutyötä useisiin Euroopan maihin tutustumaan uuden laitostyypin ratkaisuihin ja uusimpaan kehitykseen keuhkotaudin hoidossa.  

Magnus Schjerfbeckin arkkitehdin työ ajoittuu kauteen, jota leimasi uusrenessanssi. Hänen 1900-luvun alussa suunnitellussa Nummelan parantolassa näkyy kuitenkin tyypillisiä jugendin piirteitä talon linnamaisessa yleisilmeessä sekä yksityiskohtien muotoilussa. Jugend tyyli (1890-1910) syntyi aikoinaan vastustamaan vanhoja tyylisuuntia kierrättäviä kertaustyylejä. Oltiin siirrytty uudelle vuosituhannelle ja jugend tarjosi jotain täysin uudenlaista, erilaista ja omaperäistä! Jugend rikkoi myös rajoja eri taiteenalojen välillä ja nähtiin, että ihmisen koko elinympäristö tuli taiteilijan ulottuville. 

Nummelan parantolan ulkomakuuhalleja potilaille ja niihin liittyvä asuintorni. 

Tuberkuloosin hoito pohjautui 1950-luvulle saakka raittiiseen ilmaan, hyvään ravintoon, lepoon ja sopivaan liikuntaan. Em. pyrittiin parantamaan yleiskuntoa ja lisäämään vastustuskykyä tautia vastaan. Lääkkeitä oli vain yskän hillitsemiseen, ruokahalun kohottamiseen ja kuumeeseen. Keuhkotauti pääsi leviämään väestön keskuudessa koska terveydenhuollon taso oli heikkoa ja asuinolosuhteet huonoja. Paljon ihmisiä muutti maaseudulta kaupunkeihin, joissa asuttiin hyvin ahtaasti työväenasunnoissa. Ihmiset olivat myös tietämättömiä ja välinpitämättömiä sairauden tarttumisen sekä leviämisen suhteen. Ei siis ihme, että kouluissa, junissa, raitiovaunuissa jne. oli kylttejä "Spotta ej på golvet - Älä sylje lattialle." 

Em. lauseet kirjoitin Alvar Aallon suunnitteleman Paimion parantola käyntini jälkeen blogiin. Koska keuhkotautiin ei ollut parannnuskeinoa käytettiin hoitona potilaiden makuuttamista ulkoparvekkeilla. Kun lääkkeitä ei vielä oltu keksitty turvauduttiin raittiiseen ilmaan ja otsoniin. Vasta toisen maailmansodan jälkeen 1940-luvun loppupuolella kehitettiin ensimmäiset tuberkuloosibakteeriin tehoavat lääkkeet. 

Entinen lääkäritalo, jossa myöhemmin toimi osasto 4 potilaille. 

 

Paviljonkimainen päärakennus seisoo kaiken keskellä ja sen puistomaisesti järjestettyyn ympäristöön on sijoitettu myös muu sairaala-alueen rakennuskanta. Sanatoriumin ympärillä on henkilökunnan asuinrakennuksia ja erilaisia huoltotiloja, jotka muodostavat edelleen hyvin säilyneen 1900-luvun alkuvuosien laitoskokonaisuuden. Alueella on edelleen lääkärin asuintalo, palveluskunnan talo, konehuone- ja pesularakennus, jääkellari, pumppuasema ja puutarhamestarin talo. Useimmat taloista ovat peräisin 1900-luvun ensimmäisiltä vuosikymmeniltä. 

Nummelan tarina keuhkotautiparantolana loppui kun Sääsjärven toiselle rannalle valmistui nykyaikaisempi ja tilavampi Kiljavan parantola 1936-1938. Uusi funktionalismia edustava arkkitehti Jussi Paatelan sairaalakokonaisuus on myös tutustumisen arvoinen paikka jossain vaiheessa. Tällä reissulla emme sinne ehtineet. Täytyy tehdä toinen matka tähän edelleenkin toiminnassa olevaan kuntoutussairaalaan. 

Nummelan parantola päätyi Helsingin kaupungin omistukseen 1950-luvun jälkipuoliskolla ja kaupunki sijoitti tiloihin psykiatrisen sairaalaan tai "B-mielisairaalan" kuten taloa silloin vielä kutsuttiin. Laitoksen nimeksi vaihtui Röykän sairaala. Röykän mielisairaalan toiminta loppui 1997 vuoden alussa ja siitä lähtien tämä upea jugendlinna sekä sitä ympäröivät rakennukset ovat olleet tyhjillään. Alueella on päärakennuksen lisäksi 19 muuta rakennusta. Osa taloista on uudempia, 70-80 -luvuilla tehtyjä mutta nämä sijaitsevat onneksi kauempana itse jugendlinnasta. 

Helsingin kaupunki on kaupitellut tätä jugendlinnaa alueineen monia vuosia. Toistaiseksi rakennusta ei ole saatu kaupaksi joten se on edelleen hylättynä jugendhelmenä metsän keskellä. Röykän sairaalaa ei Nurmijärven kunnan mukaan voida muuttaa asunnoiksi kuten tehtiin Nikkilän mielisairaalan kanssa Sipoossa. Alueen kaavaa pitäisi muuttaa, jotta talosta voisi tulla koti tulevaisuudessa halukkaille. Näen jo sielunisilmin kuinka upeita asuntoja tähän vanhaan jugendlinnaan saataisiin. 

Rakennuksessa on kuvattu jo 1970-luvun loppupuolella historiallisia jaksoja ruotsinkielisen TV-teatterin filmatisointiin runoilija Edith Södergranin elämästä Maa, jota ei ole. Södergran oli pitkään ennen Suomen itsenäistymistä Nummelan parantolassa potilaana keuhkotuberkuloosin takia. Talossa on sanottu myös kummittelevan mutta niin taitaa olla kaikissa hylätyissä rakennuksissa. Varmasti Nummelan parantolassa on tapahtunut vuosien kuluessa hyvinkin ikäviä asioita joten ehkä siellä kummitteleekin. Kauniina päivänä emme törmänneet aaveisiin. Talo toimi vähän aikaan vastaanottokeskuksena mutta nyt nyt se ammottaa pelkkää tyhjyyttään. 

Näin kaunis jugendlinna pitäisi ehdottomasti pelastaa ennenkuin se on liian myöhäistä. Vaikka kiinteistössä on ilmeisesti peruslämmöt päällä rapistuu se koko ajan ja on myös ilkivallalle alttiina. Puisiin rakennuksiin olikin jo kajottu jossain vaiheessa ja rikottu ikkunoitakin. Vaikka olin itsekin luvatta alueella minä vain ihailin ja ihmettelin miten kaunista joskus on osattu rakentaa. Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä jugendlinnalle tapahtuu. Poistuimme alueella ja katsahdin jälleen valvontakameraan hyvästiksi!  

Kuva YLE