Seurasaaren museosaari on avoinna ympäri vuoden

Seurasaari on tuttu ja turvallisia muistoja herättävä paikka, jonne palaan aina uudelleen. Saari, johon jo lapsena kuljettiin valkoista, pitkää siltaa ohi jäätelökioskin, josta ostettiin mansikkatöttörö kuumana kesäpäivänä kahdella pallolla. Sillan toisessa päässä ihmeteltiin aina sitä hassua taloa, joka "kasvaa ylöspäin isommaksi". Ulkoilupuisto, jossa sai kuljeskelun ja katselun lomassa myös ruokkia kesyjä oravia. Jos olit todella onnekas tuli orava nappaamaan pähkinän kädeltäsi. Täällä on kurkisteltu harmaisiin aittoihin sisälle ja ihasteltu isoa kartanoa. Mietitty kuinka monta soutajaa kirkkonveneessä oikein on ollut. Seurasaaressa on käyty vähän isompanakin tyttönä treffeillä ja kävelty käsi kädessä tuota samaa siltaan. Tänne kuljettiin myös tuulettamaan päätä kun koronapandemia puoli vuotta sitten alkoi ja myös viime perjantaina työviikon päätteeksi. 

Länsisuomalaiset aitat on asetettu riviin tien varrelle. Aitoissa säilytettiin aikoinaan viljaa, vaatteita ja ruokaa. Aitoissa saattoi kesäaikaan yöpyä myös talon tyttäret ja piiat. Itäsuomalainen aitta on matalampi sekä vaatimattomampi rakennus ja pohjoisessa oli omat pienet "niliaitat" eli patsasaitat, jotka oli rakennettu korkean pylvään päälle. 

 

Seurasaaren ulkomuseo perustettiin jo vuonna 1909. Suomen suurin ulkomuseo viettikin viime vuonna näyttävästi 110-juhlavuottaan. Saari alkoi kehittymään kansanpuistoksi 1880-luvulta alkaen kun Helsingin anniskeluosakeyhtiö vuokrasi aluetta. Yritys rakennutti saarella edelleen olevan ravintolan ja saarelle johtavan valkoisen puusillan. Artur Hazeliuksen vuonna 1891 Tukholmaan perustama Skansen toimi esikuvana kun Meilahden kartanon laidunsaaren maille aloitettiin rakentamaan nykyistä Seurasaarta. Ulkomuseon perustamisen aloite tuli professori Axel Olai Heikeliltä. Varsinaisena perustamisajankohtana pidetään Niemelän torpan rakennusryhmän siirtoa Konginkangaalta Helsingin Seurasaareen. 

Florinin uusgotiikkaa edustava huvimaja on rakennettu 1800-luvun puolivälissä. Ennen Seurasaareen siirtämistä huvimaja oli Yrjönkadun ja Bulevardin kulmassa. Tässä rakennuksessa helsinkiläiset ovat vuoteen 1912 nauttineet päiväkahveja auringonpaahteelta suojassa. 

Seurasaaressa voi tutustua rakennus- ja asumiskulttuuriin aina 1600-luvulta 1900-luvulle saakka. Kohde on osa Kansallismuseota ja täällä voi todella sukeltaa satojen vuosien taakse asumiseen ja elämiseen ympäri Suomea. Museosaarelta löytyy 88 erilaista rakennusta, joita sinne on siirretty eri puolilta maata. Parasta saarella on myös upea luonto, johon savupirtit, torpat, kartanot, venevajat ja monet muut rakennukset uppoavat osaksi ympäristöä. Seurasaaresta löytyy talonpoikainen Suomi kompaktina kokonaisuutena ja mikä parasta museosaari on Helsingissä hyvien kulkuyhtetyksien päässä.  

Harakkamylly Punkalaitumelta. Tuulimyllyjä oli kolmea eri tyyppi: mamselli-, harakka- ja jalkamylly. Tuulimyllyjä käytettiin vielä 1930-luvulla. Vuonna 2019 arvioitiin, että Suomessa olisi noin 600 puurakenteista tuulimyllyä jäljellä.

Pappilaksi 1764 rakennetun Ivarsin talon keltaisesta ajoportista pääsee kurkistamaan asuinpihaa kesäaikaan. Alunperin piha on ollut rajattuna kaikilta sivuilta rakennuksin mutta vain osa alkuperäisestä pihakokonaisuudesta on tuotu Närpiöstä, Pohjanmaalta Seurasaareen. Kun keisari Aleksanteri I poikkesi 1819 matkallaan majatalona toimineeseen Ivarsiin, häntä varten tehtiin koristeellinen kuisti. Talon yläkertaan myös sisustettiin ajan muodin mukainen huone hallitsijaa varten. Kun kuninkaalliset ovat aikoinaan vierailleet Suomessa on heitä varten rakennettu ulkohuoneista lähtien kaikkea mielenkiintoista nostamaan paikan arvovaltaa. Tästä voit kurkistaa miten Aurora Karamzinin Träskanda varustautui Aleksanteri II vierailuun tiluksillaan. 

Iisalmen pappilan kuistilla viheriöi villiviini vielä viime perjantaina. Pappila on rakennettu 1797-1798 ja se sijaitsi aikoinaan Iisalmen kirkkoa vastapäätä Koljonvirran rannalla. Kirkonrakentaja Simon Sivén oli rakennuksen tekijä. Kirkkoherran virkatalossa oli alun perin kuusi huonetta, keittiö ja eteinen. 1800-luvulla pappilaa laajennettiin ja talon molempiin päihin rakennettiin matalammat lisäsiivet. Tätäkin talokaunotarta uhkasi purkutuomio 1960-luvulla kun vanhoja taloja tuhottiin ympäri Suomea. Talosta pelastettiin Seurasaareen vain 1700-luvulta peräisin oleva hirsirunko ja mansardikaton rakenteet. Pappilat olivat entisaikoina kulttuurielämän keskuksia ja niiden hyötypuutarhat tärkeitä puutarhaviljelyn ja uutuuksien levittäjiä. Kirjailija Juhani Aho tiedetään kirjoittaneen Iisalmen pappilassa pieniä kertomuksiaan koska hänen isänsä Theodor Brofeldt toimi Iisalmen kirkkoherrana. 

Onko perinteisempää näkyä suomalaisessa maalaismaisemassa kuin riukuaita! Aitaa kutsutaan myös nimillä puuaita, puinen viisto-, piste- tai pistoaita eli aidasaita tai särentöaita. Hyvin yksinkertainen tapa pystyttää aitaa asettamalla vierekkäin pystyyn asetettuja seiväspareja, joiden varaan viistoon asetetut riu'ut sidotaan seipäisiin vitsaksilla. Parasta puuta olivat kuusi, kataja ja haapa jos sitä oli saatavilla. Pelto- ja niittyaitoja tarkastettiin aina keväisin. Oltermannit siis kylänvanhimmat saattoi oltermannin sauvallaan tarkistaa onko aita laillisen korkuinen eli seitsemän korttelia (103,6 cm). 

Upea Kahiluodon kartano oli nyt kesäsesongin ulkopuolella kiinni joten ihailimme sitä vain portin takaa. Taivassalon Kahiluodon tila tunnettiin jo keskiajalla jolloin se siirtyi Ille-suvulle. Heidän jälkeensä kartano periytyi sekä Footangelin että Starkin suvuissa. Seurasaareen siirretyn päärakennuksen on mitä todennäköisemmin rakennuttanut Agneta Eleonora de la Myle noin vuonna 1790. Rakennus on loistava esimerkki lounaissuomalaisesta kartanokulttuurista. 

Seurasaareen kartano siirrettiin 1926. Kartanon päärakennus on keskiosaltaankaksikerroksinen ja siinä on kaksi sisäänkäyntiä, joka noihin aikoihin oli harvinaista. Rakennuksessa on kolme salia, keittiö ja yhdeksän muuta huonetta. Förmaaki kuului 1700-luvun säätyläiskotiin eli yhdessäoloon tarvittiin silloin kaksi huonetta. Salissa ruokailtiin ja järjestettiin suuria juhlia. Pienempää seurusteluahuonetta kutsuttiin ensin nimellä förmaaki ja 1800-luvulla siitä tuli salonki tai kabinetti. Ruokasaliin ja alakerran kulmasaliin on siirretty Vihdin Olkkalan kartanosta peräisin olevat kustavilaiset kangastapetit. Huonekalut ovat eri kartanoista. 

Seurasaaren Karunan kirkko on suosittu ja tunnelmallinen hääkirkko. Kuvassa rakennusmestari Anders Wahlbergin suunnittelema kellotapuli vuodelta 1767. Itse kirkko rakennettiin Karunan kartanon maille Sauvoon Varsinais-Suomeen jo vuonna 1685. Kirkko kellotapuleineen on siirretty Seurasaareen 1912 pari vuotta ulkomuseon perustamisen jälkeen. Paanukattoinen kirkko on vanhin rakennus ulkomuseossa. 

Karunan kirkon rakentamiseen liittyvät tapahtumat ovat myös mielenkiintoisia ja kimurantteja. Karunan kartanon omistaja, vapaaherra ja laamanni Arvid Horn av Åminne halusi avioitua serkkunsa Ingeborg Gyldenärin kanssa. Arvidin isä tuomitsi liiton eikä lupaa tuomiokapituliltakaan saatu. Serkusten avioliittoluvan voisi saada vain itse kuninkaalta. 

Arvid kidnappasi seuraavaksi papin, joka oltuaan kartanossa lukkojen takana viikon suostui vihkimään pariskunnan. Seurakunta ei silti katsonut avioparia hyvällä vaan he menettivät oikeuden istua kirkon etupenkissä eivätkä saaneet osallistua ehtoolliselle. Kun Ingeborg kuoli Arvid päätti avioitua toisen serkkunsa tyttären Maria Elisabet Kruse af Kajballan kanssa. Koska heilläkään ei ollut säätynsä arvoista paikkaa kirkossa päätti Arvid rakennuttaa oman kirkon kartanonsa maille. Silloin hän sai päättää kirkon papeista, asioista ja istumajärjestyksestä. 

Arvid Horn av Åminnen elämä olisi ihan varmasti päätynyt Seiska-päivää lehteen jos se tuolloin olisi ollut olemassa. Aika omapäinen ja sukulaisiin kallellaan oleva aatelismies! Karunan kirkko on äärimmäisen kaunis sisältä. Siinä on jotain samaa kuin Seilin kirkossa, jossa kävin muutamia vuosia sitten. Seurasaaren perustaja professori Axel Olai Heikel on haudattu Karunan kirkkomaalle. Tällä vierailulla kirkko oli lukossa odottamassa ensi kesäsesonkia. 

Kirkkovene on pitkä - siis todella pitkä - puinen soutuvene, jota Suomen järviseuduilla käytettiin ennen vanhaan kirkkomatkoilla. Seurasaaresta näitä löytyy myös ja yksi niistä on aina käytössä juhannuksena kun juhannusjuhlissa vihitty aviopari sytyttää juhannuskokon. 1600-luvulla alkaneesta uskonpuhdistuksesta lähtien kirkko alkoi vaatia kirkkoveneiden ylläpitoa. Kirkkoveneen omisti veneyhtiö, jossa osakkaina olivat talonpojat, jotka omistivat maata. Jokainen osakas omisti airon tai airoparin. Yhtiön johtaja ja veneen peränpitäjä oli vanhin isäntä. Tilattomat talonpojat saivat lunastaa itselleen paikan veneestä joko soutamalla, maksamalla korvausta tai osallistumalla muuten kustannuksiin. 

Kirkkoveneen suuruus riippui osakkaiden määrästä ja soudettavan matkan pituudesta. Suurimmat veneet ovat olleet Säämingissä, jossa oli jopa 30-soutuinen kirkkovene, jossa airoja oli 60. Em. veneeseen mahtui istumaan rinnakkain kahdeksan ihmistä. Veneiden pituuksista ja leveydestä ei tarkkoja tietoja ole mutta suuri kirkkovene lienee ollut kuitenkin lähes 40 m pitkä ja 3 m leveä! 

Seurasaaresta löytyy myös Oripään mamsellituulimylly, joka on rakennettu 1894. Tuulimyllyn uudet siivet kiinnitettiin siiven vuosi sitten kesällä. Mamsellituulimyllyjä on Suomessa 75 ja niistä toimintakuntoisia ovat Iniön Åselholm ja Kreivinmäen mylly Salossa. Mamsellimylly oli tuulimyllyistä monimutkaisin, suurin ja tehokkaisen eli siis teknisen kehityksen viimeinen vaihe. Tyypin komein edustaja on Samppalinnan mylly Turussa.

Vaikka Seurasaaren kesäsesonki on ohi on itse paikka avoinna ympäri vuoden. Kaikille avoin paikka vetää lenkkeilijöitä, urheilijoita ja koiranulkoiluttajia saareen. Koirat ovat tervetulleita mutta vain kytkettyinä. Nyt syksyn ja lähestyvän pimeyden kunniaksi Seurasaaren valtaavat kummitustarina. Opastettuja kierroksia Kuolema ja kummitukset Seurasaaressa järjestetään 20.-30.syyskuuta. Kierrokselle voit ilmoittautua tästä. 

Ai, niin se "ylöspäin kasvava talo" sillan kupeessa, jota lapsena aina ihmeteltiin on Metsänvartijantalo vuodelta 1890. Talo avattiin yleisölle 2011 ja siellä toimii Kahvila Mieritz kansanpuiston suunnitelleen arkkitehdin mukaan. Frithiof Mieritz suunnitteli kansanpuiston aikoinaan. Kahvila on avoinna lauantaina ja sunnuntaina sekä arkipyhinä klo 12-17.

Minkälaisia muistoja sinulla on Seurasaaresta? Oletko päässyt syöttämään oravia kädestä? Oletko ollut häissä Karunan kirkossa? Tai osallistunut Seurasaaren juhannusjuhlille?