Poikkeuksellisen lämmintä säätä ja upeaa ruskaa

Viikonloppu oli todella poikkeuksellinen sään vuoksi. Kalenterin mukaan elämme syyskuun viimeisiä päiviä mutta eilen Suomessa mitattiin uusi loppusyksyn lämpöennätys. Kokemäen Tulkkilassa kohosi lämpötila +23,5C asteeseen avaran pellon keskellä! Myös Raumalla päästiin yli 23 asteen ja Porissa sekä Turussakin 22 asteeseen. Ilmatieteen laitoksen mukaan lämmin itävirtaus on jatkunut jo neljän päivän ajan ja alkaneesta viikostakin on lupailtu tavanomaista lämpimämpää. JIHUU! Toisaalta pohjoisimmassa Lapissa on satanut jo ensilumi ja sunnuntai aamuna Kittilässä oli pakkasta -7,1 astetta. Kyllä meidän Suomenmaa on aika pitkä maantieteellisesti kun etelässä shortsit kelit jatkuvat ja pohjoisessa saa vetää pipon ja toppatakin jo ylleen. 

Upeat syyskuun säät ovat houkutelleet minut ulos pitkille kävelylenkeille sekä lauantaina että sunnuntaina. Askelmittarissa onkin ihan kiitettävät lukemat molemmilta päiviltä. Lämmin sää ja alkanut ruska on suorastaan pakottanut samoilemaan metsään, merenrantaan ja niityille nauttien auringonsäteistä vielä hetken. Minä "ikuisena kesän kesän venyttäjänä" en ole edes pakannut kesävaatteita talvisäilöön. Ilman sukkiakin mennään edelleen. Kesähuoneessamme kukkivat vielä pelargoniat muiden kukkien lisäksi joten syysistutuksia en ole vielä parvekkeelle laittamassa vähään aikaan. Annan pelargonioiden nauttia vielä auringosta ja lämmöstä ennen talvehdittamista. 

Koska rakastan yli kaiken kevättä ja kesää tunnen joskus pientä haikeutta kun syksy alkaa saapumaan. Minulle sopii tällainen "kevyt laskeutuminen" syksyyn oikein hyvin eli lämpimät säät ovat olleet enemmän kuin tervetulleita. Luontokin taitaa olla hieman sekaisin tästä lämpöaallosta sillä vaikka osa puista on alkanut jo vetää lehtivihreää talteen niin apilat ja monet muutkin niittykukat kukkivat vielä iloisesti. En vielä ole tuntenut nenässäni "syksyn tuoksua" joten elän siis voimakkaasti vielä kesässä. Toki kaipaan pääskysiä, joita ei enää näy iltataivaalla kirkumassa. 

Omassa kotipihassani on vaahteroita paljon ja niissäkin on jo joka syksyinen väritys. Tämän postauksen vaahterat bongasin eilen kun palasimme kävelemästä Kallahdenniemen kierrokselta. Vaikka lämpötila on edelleen korkea niin valon määrän väheneminen on saanut jo puut valppaiksi. Viime viikolla 22.9. oli syyspäiväntasaus eli hetki, jolloin aurinko siirtyi taivaanpallon pohjoiselta puoliskolta eteläiselle. Viikko sitten tiistaina olivat päivä ja yö yhtä pitkiä. Mutta nyt päiväaika lyhenee koko ajan ja pimeä aika puolestaan pitenee. Lokakuun loppupuolella hyvästelemme kesäajan lopullisesti ja siirrymme vielä pimeimpiin iltoihin. 

Puut ja kasvit ovat niin fiksuja, että ne ottavat talteen vihreän väriaineen syksyn alkaessa. Lehtivihreä eli klorofylli on arvokasta ainetta, joten sitä ei todellakaan kannata heittää hukkaan putoavien lehtien mukana. Muistatte varmasti  biologian tunneilta koulusta, että juuri lehtivihreän avulla kasvit yhteyttävät auringonvalon energian avulla hiilidioksidia ja vettä sokeriksi. Samalla tässä prosessissa vapautuu happea. Lehtivihreä on siis elintärkeää ja puiden kannattaa varastoida se runkoon talven ajaksi seuraavana keväänä käytettäväksi. 

Nämä mielikuvituksellisen kauniit punaiset, oranssit ja keltaiset lehdet syntyvät siis kun lehtivihreä häviää lehdistä. Lehtiin jää jäljelle vain punaisia ja keltaisia väriaineita, karotenoideja. Vaikka lämpimät ilmat vielä jatkuisivatkin niin puiden ja kasvien osalta valon määrän väheneminen on käynnistänyt jo ruska-ajan. Kauniiltahan puut ja kasvit näyttävät nyt koska normaalisti emme näe puissa punaista väriä. Vaahtera rivistö Viikissä näytti eilen siltä kuin se olisi ollut liekeissä. 

Lukijan pyynnöstä lisäsin kuvan viime viikolla Särkkäniemen luonnonpuistossa bongatuista metsäkauriista. Kuva on äärimmäisen epätarkka koska kamera oli siellä auton takaluukussa ja minä kännykkäni kanssa melko kaukana kaurisemosta vasoineen. Mutta siellä se suloinen trio oli, jonka näimme siis kahdesti viime viikon metsäretkillämme. 

Vaikka olen lapsuudessa tehnyt lukemattomia retkiä Lappiin en ole koskaan ollut siellä syksyllä. Olen monta vuotta haaveillut siitä, että tekisin reissun Pohjois-Suomeen silloin kun ruska-aika on siellä parhaimmillaan. Vielä toistaiseksi on tämä jäänyt haaveen ja ajattelun asteelle mutta jossain vaiheessa Lapin ruska on koettava omin silmin ja aistein. Ihailin ystäväni somessa ihan huikeita kuvia hänen syyskuun alun ruskareissultaan Lapissa. Erityisen vaikutuksen minuun teki valokuvissa upea maaruska, jota meillä etelässä näkee minusta paljon vähemmän. Jatkan haaveilua ruskareissustani koska jonain vuonna se tulee ihan varmasti myös konkretisoitumaan. 

Oletko sinä syksyihminen vai jäätkö kaipaamaan mennyttä kesää? 

Jos olet käynyt Lapissa ruska-aikaa mikä on paras muistosi sieltä? 

Mukavaa uutta kesäistä viikkoa kaikille sinne ruudun toiselle puolelle ♥