Lanu-puisto Lahdessa tarjoaa valtavia betonipatsaita luonnon keskellä

Kesälomani viimeisellä viikolla me matkasimme vihdoin katsomaan Lanu-puistoa Lahdessa. Olin muutamia vuosia sitten lukenut tästä puistosta monia mielenkiintoisia artikkeleita. Kuvanveistäjä Olavi "Olli" Lanu oli silloin juuri kuollut ja moni pohdiskeli vähän huolestuneena mitä hänen pysyvälle ulkoilmanäyttelylleen tulisi tapahtumaan jatkossa. Lahden Kariniemessä sijaitseva 80-90 lukujen vaihteessa rakennettu 12 suurikokoisen veistoksen muodostama kuvanveistäjän nimikkopuisto tulisi lehtijuttujen perusteella ehdottomasti säilyttää ja sitä pitäisi myös hoitaa säännöllisesti. Olin nähnyt monia kuvia Lanun jännistä betoniveistoksista luonnon keskellä joten nyt oli aika huristella ottamaan puisto haltuun ihan livenä.

Kuva MTVuutiset

Olavi Lanu (1925-2015) kuoli vain muutamia kuukausia ennenkuin hän olisi täyttänyt kunnioitettavat 90 vuotta. Hän syntyi Viipurissa, opiskeli Vapaassa taidekoulussa, Suomen Taideakatemian koulussa sekä Pariisissa. Lanun kansainvälinen läpimurto tapahtui Venetsian biennalissa vuonna 1978. Venetsian biennaali on järjestetty jo vuodesta 1895 ja vuosi vuodelta on aina vain kasvanut suuremmaksi. Biennaalia voisi verrata olympialaisiin, joissa kisataan paremmuusta taiteessa urheilun sijaan. 

Biennaalin teemana 1978 oli From Nature to Art, From Art to Nature. Olavi Lanun voimakkaasti luontoa lähellä olevat työt osuivat juuri biennaalin teemaan ja saivat erittäin lämpivän vastaanoton Pohjoismaiden paviljongissa. 

Lanu toimi pitkään myös taideopettajana mm. Lahden Muotoiluinstituutissa. Professorin arvonimen hän sai 1986 ja hänet palkittiin Pro Finlandia -mitallilla 1998. Lanu oli taiteilija ja kuvantekijä, kuten hän itse nimitti kuvanveistoa. Hän oli saanut sota-aikana betonilaborantin koulutuksen, joka myös muokkasi hänen taiteilijauraansa ratkaisevasti. 

Lanu asui Lahdessa ja vietti kesiä vaimonsa kanssa Punkalaitumen kesäkodissa. Vaimo maalasi ikoneita. 

Lanu-puistoa rakennettiin peräti neljä vuotta (1989-1992). Puistoon on sijoitettu sekä varta vasten sinne suunniteltuja veistoksia mutta niiden lisäksi myös aiempien teosten uudempia versiota. Yksin kuvanveistäjä ei urakasta oli selvinnyt. Onneksi hänellä oli apuna opiskelijoita Lahden taideinstituutista. Veistokset on valettu betoniin Renkomäen sorakuopassa. Veistokset ovat väritykseltään kuin luonnonkiveä jotta ne sulautuvat luontoon. Veistosten annetaan myös sammaloitua metsässä.

Kartta ProPyy ry

Lanu-puisto sijaitsee Kariniemenmäen länsirinteellä. Jätimme auton Lahden satamaan pysäköintialueelle ja lähdimme kipuamaan melko jyrkästi nousevaa mäkeä ylös. Veistokset sijaitsevat yhtä lukuunottamatta Vesijärven puoleisella rinteellä ja ne on sijoitettu kävelyteiden varsille. Tiet näyttivät olevan myös valaistuja joten täällä voi siis vierailla syksymmälläkin sekä talvella. Koiran saa puistoon myös ottaa mukaan. Puisto on avoinna kaikille.

Kierteinen puu 1992 veistoksen lähtökohtana on ollut taiteilijan naapurin hopeapaju. 

Uusien oksien malleina olivat mm. naapurin poika ja taideinstituutin oppilaita.

 Tuki, 1991 

Maassa istuva mieshahmo kannattelee päällään ja toisella hartiallaan valtavaa kivenlohkaretta Tuki-teoksessa. Tämä työ on tehty alunperin luontoon Punkaharjulle ja kivenkannattaja tuossa työssä on ollut Lanun ensimmäinen vaimo. Kulkiessaan metsässä kannattaa olla tarkkana mitä marjoja napsii suuhunsa pensaista. Punamarjainen lehtokuusama on myrkyllisen kitkerä joten voit ihailla mutta ei kannata ottaa makupalaksi.

Lanun teokset ovat yli kahdenkymmenen vuoden aikana myös hyvin sulautuneet luontoon. Vaikka työt ovat kookkaita et välttämättä havaitse niitä heti koska ne ovat ympäristötaidetta ja puiden sekä kasvillisuuden keskellä. Lanun toive puistoa tehdessä oli juuri se, että yleisö löytää patsaan ja kokee siitä riemua. 

Kaari 1991

 Iso kivi 1990

Iso kivi on kooltaan todella suuri ja myös puiston ehdottomasti painavin teos! Teos painaa nimittäin peräti 37 tonnia. Työ on suunniteltu nimenomaan juuri tänne Kariniemeen. Teoksen malleina ovat toimineet Launun omat oppilaat muotoiluinstituutin pukusuunnitteluosastolta. Kun teosta kiertää ympäri ja katsoo toisista kuvakulmista veistosta se näyttääkin yhtäkkiä ihan erilaiselta. 

Olavi Lanun töitä löytyy myös mm. Kotkan veistospromadilta, jossa vierailin kesälomallani. Lahden keskustaan on myös sijoitettu kuvanveistäjän töitä. YLE Areenasta löytyy mielenkiintoinen dokumentti taiteilijasta "Lanu ja luonto" ja se kestää reilut 26 minuuttia. 

Tämä humoristinen kanto ei mielestäni ole Lanun tuotantoa mutta löytyy yhden kävelytien varrelta. 

Samalla kun liikut puistossa katsellen Lanun teoksia kuljet myös yhtenäistä puulajipolkua, jonka varrella on merkittynä 45 erilaista puulajia. Ollaan Lahti Arboretumissa iäkkään, runsaan ja monipuolisen puuston suojissa kulkemassa. Osa Karimäen mäen pohjoisrinteestä ja osa etelärinteestä on suojeltu, jotta vallitsevasta luonnosta pidettäisiin hyvää huolta ja sitä myös hoidettaisiin erilaisilla hoitotoimenpiteillä. Alueella kasvaa muualla harvinaisia lajeja. 

Rankakasa 1990 veistos valettiin puunrungoista tehtyyn lasikuitumuottiin. 
Kun veistosta tutkii tarkkaan siinä on nähtävissä sahaamisen yksityiskohtaiset jäljet. 

 Hellä kivi 1992 - työn lasikuituversio on Lousianan museossa USA:ssa ja 
se on tehty ehdotukseksi veistoskilpailuun. 

Harmaa tammikuu 1989 - teoksen työmalli on tehty jäädyttämällä vettä lasikuitumuotin päälle, joka on muovannut veistoksen muodot. 

Alueella kasvaa myös mustia munanmuotoisia marjoja, jotka ovat mustakonnanmarjoja. Pystymäinen valkoinen kukkaterttu tuottaa näitä raakana vihreitä mutta kypsänä mustia marjoja, jotka ovat myös myrkyllisiä. Jos yhtään epäröit mitä marjoja metsästä voit poimia ja maistella niin tee vaikka tämä YLE uutisten testi tunnistatko myrkkymarjoja. Tämänkin metsäretken aikana näimme todella monia testissä olevia marjoja. 

Kanto 1989 - työn lähtökohtana on kiven päälle kasvanut puu. 

Ensimmäisen version Lanu teki luonnonmateriaalista Punkaharjun kaitasuolle.

Ensimmäistä kertaa elämässäni törmäsin Kanadanhemlokkiin! Tai ehkä olen puutarhoissa nähnyt mutten tiennyt tätä erikoista nimeä.

Keko 1989 - alkuperäinen teos on tehty oikean muurahaiskeon päälle kesäkodin metsään Punkaharjulle. Toinen versio aiheesta nähtiin Venetsian biennaalissa  1970-luvulla.

Kaksi kiveä 1990. Työ on ollut Venetsian biennaalessa 1978, joilloin sen materiaali on ollut lasikuitu. Kariniemen työssä patsaiden kädet ovat vartalonmyötäiset kestävyyden vuoksi. 

Kun patsaat oli katseltu ja samoiltu puistossa riittävän pitkään oli aika lähteä seuraavaan kohteeseen. Kuinka ollakaan polun varrella alkoi näkyä runsaasti tatteja juuri silloin kun minulla ei ollut mitään mahdollisuutta poimia niitä mukaan. No, joku toinen sai itselleen sieniä.

Mukavaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua. Säät ovat edelleen hyvin kesäiset ainakin vielä huomenna joten nyt ulkoilemaan vaikkapa tänne Lahden Lanu-puistoon tai sienimetsälle :)