Enni Idin värikäs taiteilijakoti Padasjoella

Loppukesästä 2015 istuin hermostuneena hammaslääkärin vastaanoton odotustilassa. Olin tullut paikalle aivan liian aikaisin joten hammaslääkäri-kammoisena päätin tappaa aikaa selaamalla vaikka lehtiä. Nappasin hikisin sormin jonkun lehden, jota ryhdyin lehteilemään vauhdilla. Sivut vilisivät silmissäni kunnes yhtäkkiä näin jotain niin lumoavan värikästä ja kiinnostavaa, että se pysäytti minut. Juttu Enni Idin taiteilijakodista Padasjoella sai minut totaalisesti unohtamaan missä olin ja mikä minua kohta odottaisi. Huikeat valokuvat lumosivat värikkyydellään. Juttua en ehtinyt edes lukaista kun minut kutsuttiinkin jo piinapenkkiin. Onneksi nappasin kännykällä yhden kuvan lehtijutusta muistoksi. Myöhemmin selvitin, että juttu oli ollut Kotiliedessä.

Vihdoin tänä kesänä päätin tehdä päiväretken, jonka aikana otettaisiin haltuun myös Enni Idin taiteilijakoti. Samalle reissulle yhdistettiin myös uusintavierailu hurmaavaan Ranskalaiseen Kyläkauppaan, jossa piipahdettiin jo viime kesänä. Ehdimme myös katsella kaunista Vanhaa Vääksyä ja kummastella Vääksyn kanavaakin. Mutta päivän alkajaiseksi ajoimme ensin Padasjoelle, josta jatkettiin vielä eteenpäin Kellosalmelle viitisen kilometriä. Kellosalmentie kulki halki kauniin maiseman, jota olisin halunnut pysähtyä valokuvaamaan. Tie vain oli sen verran kapea ja mutkitteleva ettei pysähtymään turvallisesti pystynyt. Muutaman kuvan sain otettua paluumatkalla auton avoimen ikkunan kautta Alijärven suuntaan.

Enni Idin taiteilijakoti näyttää ulkoapäin tuikitavalliselta punamultaiselta torpalta valkoisine ikkunapuitteinaan. Mutta astuessaan kuistin kynnyksen yli tullaan juuri siihen värikkään lumoavaan maailmaan, johon minä ihastuin silloin viisi vuotta sitten kipeän poskihampaani vihloessa. Pihan lipputangossa heiluu hauska merenneitoviiri toivottamassa kävijät tervetulleeksi. Autoille on tehty parkkitila torpan eteen ja siellä näyttikin olevan jo autoja. Koronan takia taiteilijakoti päästiin avaamaan tänä kesänä vasta 28.6. ja 2.8. oli viimeinen sunnuntai kun talossa oli avoinna vierailijoille. Kannattaa laittaa paikka nyt jo muistiin ja ensi kesänä sitten suunnata tänne.

Enni Vilhelmiina Id syntyi syntyi Padasjoella Saksalan kartanon vuokratilalla 30.1.1904. Ennin äiti Martta Nieminen ei ollut naimisissa Ennin isän kanssa. Sisarpuolia Enni kuitenkin sai peräti seitsemän - viisi siskoa ja kaksi veljeä - kun Ennin äiti avioitui myöhemmin. Elettiin aikaa jolloin työnteko aloitettiin jo lapsena joten Ennillekin maalaisaskareet ja karjan paimentaminen tulivat varmasti tutuksi jo alle 10-vuotiaana. Silloin ei paheksittu lapsityövoiman käyttöa vaan oli täysin hyväksyttyä, että kaikkien piti ansaita perheelle elantoa. Enni oli jo lapsena osoittanut kiinnostusta piirtämiseen ja puun kaivertamiseen mutta isäpuolesta tuollaiset hullutukset tulisi jättää. Paperia Ennilla ei ollut vaan hän piirusteli tuoheen.

Ennin käsissä puinen saapasrenkikin on muuttunut värikkääksi.

Eteisen värikkäässä naulakossa roikkuu Ennin mekkoja ja hattuhyllyllä taiteilijan hattuja.

Kaksikymmenvuotiaana Enni kävi karjanhoitokoulun ja karkasi kotoa kauas Helsinkiin. Enni pääsi töihin tätinsä ompeluliikkeeseen. Hän asui Kalliossa, joka oli noihin aikoihin työväestön asuttuma. Nuoren Ennin elämään astui rakkaus, mekaanikko Kaarlo Hiekkarinne ja he avioituivat  vuonna 1929. Pariskunnan onnea ei valitettavasti kestänyt kauan koska vuonna 1936 Enni jäi leskeksi aviomiehen kuoltua. Lapseton Enni päätti muuttaa takaisin synnyinseudulleen Padasjoelle.

Enni katsoo mustavalkokuvassa totisena kameraan - ennen ei valokuvissa hymyilty.

Entisellä kotiseudullaan Enni tutustui muurari Edvard Idiin, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1939. Tästäkään avioliitosta ei syntynyt lapsia. Eetu hankki poljettavan Singer-ompelukoneen ja jotta Enni voisi jatkaa ompelijan töitään kotoa käsin. Kotilieden lehtijutun mukaan vuonna 1938 Ennin sai sysäyksen taulujen maalaamiseen kun heidän torppaansa oli tullut kiertelevä taulukauppias. Enni mielestäni Eetun havittelemat taulut olivat tökerösti tehtyjä joten Enni päätti itse maalata parempia. Hän ostikin osuuskaupasta kovalevyjä ja maalasi. Aviomies ei arvostanut Ennin töitä vaan käytti hänen maalauksiaan jopa talon vuoraukseen kuvapuoli seinää tai kattoa vasten.

Aviopari Enni ja Eetu yhteiskuvassa totisina.

Enni luovuus pääsi valloilleen vasta kun Eetu kuoli vuonna 1966. Hän oli lapseton 62-vuotias leski jo toisen kerran elämässään ja valmis tekemään sitä mitä oli varmaan aina halunnut tehdä. Enni antautui nyt täysin maalaamiseen. Pensseli alkoi heilua ahkerasti ja kuvia siirtyi myös pienen torpan oviin, lattioihin, huonekaluihin, purkkeihin ja koreihin. Ainoa kuvittamaton pinta mökissä on katto.
Viiniköynnösmäiset ornamentit koristavat pintoja kukkien lisäksi ja kaikkialla oli väriä. Torpan väreissä näkyvät myös Ennin erilaiset värikaudet. Vihreä lattia ja huonekaluissa pastellinsininen tai -vihreä. Myöhemmin kaikki on maalattu oranssinpunaisella. Lattiaa Enni maalasi Miranolilla joten värit ovat hyvin myös vuosien saatossa pysyneet torpassa.

Enni jatkoi myös taulujen maalaamista öljyväreillä kovalevyille vimmaisesti. Hän on tunnettu mustista hännättömistä valkorintaisista kissoista, joita taiteilijakodistakin löytyy monia. Olen ihan varma, että minun ensikosketus Enniin ovat olleet juuri nämä kissat Iittalan Naivistien -näyttelyssä, jossa kävimme usein vanhempieni kanssa. Ennin maalauksissa näkyy viljanteon eri vaiheita, enkeleitä ja pirujakin. Ennin pirut olivat kaksineuvoisia, nyljettyjä ja vaaleanpunaisia sarvipäitä. Hän myös maalasi perimätietoon pohjautuen 400 vuotta sitten käytyä nuijasotaa.

Ennilla oli silmää myös kauniille ja värikkäille vaatteille, joita taiteilijakodissa on esillä. 

Huoneentauluun kirjottu viisaus vuosien takaa. Taiteilijakodissa on esillä myös Ennin kauniita käsinkirjottuja kapioita. 

Ennistä tuli paikallinen legenda Padasjoen Kellosalmella. Tosin häntä pidettiin myös omalaatuisena ja kummallisena ihan kuten Villa Mehun Elis Sinistöä aikoinaan. ITE-taiteen sivuilla kuvataan minusta hyvin Ennin tapaa toimia. "Enni muovasi itse imagoaan kansannaisen oveluudella, kiroili, vaikeni, näytteli ja muuten vain temppuili sen mukaan, kenen kanssa seurusteli. Työskentelytavastaan hän sanoi: Minulla on sen verran hulluutta, että panen silmän kiinni ja minä kahtelen ja minä näen. Sitte minä otan jotain, mitä minä olen nähnyt ja sielt tulee väritki."

Enni tuli laajemmin tunnetuksia vasta 70-vuotiaana kun hänen töitään valittiin Helsingin Taidehallin naivistiseen näyttelyyn 1973. Seuraavana vuonna hänet valittiin yhdentoista muun suomalaisen naivistin kanssa Tanskan Aalborgissa järjestettyyn pohjoismaiseen naivistien näyttellyn. Enni piti myös ryhmä- ja yksityisnäyttelyitä Suomessa ja Tanskassa. Sen ajan aikakausilehdet tekivät Ennistä värikkäitä juttuja, joihin hän mielellään lähti mukaan. Lehtikuvissa Enni poseerasi kissoineen ja kukkoineen maalatussa kodissaan.

"Vieraanvaraisen Ennin pakeilla alkoi lapata professoria ja kaikenkarvaista kulttuuriväkeä. Enni oli kokonaistaideteos, jonka värikäs koti, räväkät näkemykset ja härskit sutkautukset vetivät silmäätekeviä puoleensa siinä missä hänen väkevä sahtinsa houkutteli kylän miehiä." Kotiliesi 2015

Taidenäyttelyissä Enni oli mukana pitkälle 1980-luvulle saakka. Viimeiset vuotensa ennen kuolemaansa 4.4.1992 hän asui Padasjoen vanhainkodissa, jossa jatkoi edelleen maalaamista iloisen vireästi. Tonttinsa, koristeellisen torppansa 88-vuotias Enni testamenttasi Padasjoen kunnalle. Ennin mökki on nykyään Kellosalmen, Seitniemen ja Virmailan kyläyhdistyksen hallinnassa. Yhdistys hoitaa paikan aukipitämisen kesällä aina sunnuntaisin.

Taiteilijakodissa on todella paljon katsottavaa. Välillä ihan hengästyttää kun kaikkialla on väriä ja kuvia. Toisaalta torpassa nonstoppina pyörivä Ennin haastattelu - en valitettavasti muista vuotta milloin se on äänitetty - ja Ennin kujeileva ääni saa ymmärtämään, että juuri tällaiseltä tässä taiteilijakodissa pitääkin näyttää. Täällä ovat syntyneet Ennin työt ja tämä on se mitä hän koko elämänsä lapsesta saakka halusi varmasti tehdä. Mahdollisuus tehdä taidetta tuli vasta kahden avioliiton jälkeen yli 60-vuotiaana mutta palo tehdä taidetta säilyi ja kasvoi.

Enni Idin töitä on esillä mm. Oulun taidemuseossa naivistisen taiteen kokoelmissa, jonka Heinäsen Taidesäätiö on museolle lahjoittanut. Upeaa, että Ennin taiteilijakoti on säilynyt ja sinne pääsee vierailulle aina kesäisin. Enni Id taiteilijakoti löytyy osoitteesta Kellosalmentie 579 ja sisäänpääsymaksu on 5 euroa. Myynnissä on Ennin töistä tehtyjä kortteja ja hänen elämästään kertova kirja. Normaalisti myös kierroksen jälkeen voi nauttia kahvista tai virvokkeista paikan kahviossa mutta nyt korona-aikana kahvio oli kiinni.

Erittäin mielenkiintoinen ja voimaannuttava kokemus sekä ennenkaikkea värikäs! 

Suosittelen tutustumaan Enni Idiin.