Maatilapuoti-Gårdsboden Eestinkylässä tarjoaa monenlaista lähiruokaa

Lauantaisen Rehndahlin kotieläinpihan vierailun jälkeen suuntasimme Kirkkonummen Maatilapuotiin Eestinkylässä. Itse asiassa olimme jo ajaneet sen ohi mennessämme katsomaan eläimiä. Moni ystäväni on hehkuttanut tätä elämyksellistä lähiseudun antimia tarjoavaa punamultaista puotia monen monta vuotta. Tänä poikkeuksellisena kesänä minäkin vihdoin suuntasin kurkistelemaan mitä kaikkia herkkuja siellä onkaan tarjolla. Jos emme olisi juoneet jo kahveja Rehndahlissa olisimme ehdottomasti myös nauttineet kupit kaffetta Maatilapuodin kahviossa. Nyt oli pakko kieltäytyä herkuttelusta vaikka kotiin leivonnaisia ostettiinkin.

Maatilapuoti on palvellut asiakkaitaan jo 25 vuoden ajan tällä paikalla! Jo oli siis espoolaisen bloggaajankin aika vierailla täällä tutkimassa tarjontaa ja tiluksia tarkemmin. Tilan emännän suku on asustellut näillä alueilla ainakin vuodesta 1665. Historia alkaa jo siis satojen vuosien takaa. Kärrasin, Fräsarsin ja Nikusin tilojen mielenkiintoisesta historiasta ja itse tiloista voit lukea tarkemmin tästä. Nämä maa-alueet jouduttiin myös surulla jättämään Porkkalan vuokra-ajan - parenteesin - vuoksi 1944-1956. On palattu myös takaisin ja aloitettu jälleenrakennus tiloilla.

Vuodesta 1991 maatilat on omistanut aviopari Ingemo ja Henrik. Lisäksi he vuokraavat naapuritila Nikuksen peltoja. Parikymmentä vuotta sitten pariskunta asui Kärräksen tilalla lastensa Lindan ja Fredrikin kanssa. Vuonna 2010 perhe muutti Fräsarsin päärakennukseen.

Maatilapuoti on rakennettu Kärrasin vanhan maakellarin päälle 1993. Kolme vuotta myöhemmin tehtiin tilaleipomo viereisen asuintalon kylkeen. Syksyllä 2002 Maatilapuotia laajennettiin suuremmaksi.

Maatilan pelloilla kasvataan pääasiassa viljaa. Osa viljasta jauhetaan jauhoiksi Vekkoski-Anttilan myllyssä. Jauhoja myydään Maatilapuodissa ja niillä myös leivotaan tilaleipomossa. Tilakaupan tarpeisiin viljellään myös perunoita ja apposia. Nyt tiedä mistä ostaa apposia - lapsuuteni herkkuja, joita isoäitini ja Aili-täti aina valmistivat kesällä. Ai, että ne olivat hyviä voisulan kanssa!

Maatilapuodissa on myynnissä vaikka mitä herkkuja! Leipiä, leivonnaisia, mehuja, hunajaa, jauhoja, ryynejä, makkaroita, juustoja, vihanneksia, erilaisia käsitöitä jne. Suurin osa puodin valikoimasta on pientuotantoa ja mielellään myös lähialueelta. Olimme sen verran myöhään iltapäivällä liikkeellä, että leipää en tällä kertaa ostanut. Sen sijaan nappasin 2,50 eurolla neljä isoa vähän korvapuustia muistuttavaa pullaa. Tuoreita ja maistuivat kotona kahvin kanssa erinomaisen maukkailta. Harmittaa etten ottanut niitä kahta pussillista.

Kun astuimme maalaispuotiin sisällä tulvahti nenääni ihana omenoiden tuoksu! Punaposkisia vitamiineja pullollaan olevia omenoita laatikollinen sattui ensimmäisenä silmääni. Aina syksyisin minulle tulee ihan hirveä himo syödä omenoita. Tätä mielihalua en valitettavasti voi toteuttaa sillä koivun siitepölyallergian ristiallergian takia en voi nauttia omenoita enkä myöskään "muita kivellisiä hedelmiä". Muistan kuinka vielä lukiovuosina popsin omenoita mutta ylioppilaskeväänä puhjennut allergia estää minua nyt tekemästä tätä. Joskus paistan vielä omenapiirakkaa vieraille mutta itse en siihenkään koske.

Olin napannut ulko-ovenpielestä yhden vaaleanpunaisen kukkakimpun kainaalooni ja verrannalta Marjon matkaan lähti myös kimppu kuivakukkia. Minulla ei olekaan vuosiin ollut kuivakukkia mutta nyt sain sinisiä kuivakukkia olohuoneeseen. Ihanan isoja vadelmia sisältävä rasia oli myös ihan pakko ostaa. Vadelmat luonnonjugurtin kanssa ja vähän mysliä on kiva aamuherkku.

Jäin vähän harmittelemaan etten ottanut Vavesaaren tilan raparperimehua yhtä pulloa. Tila sijaitsee  Hartolassa, Päijät-Hämeessa ja se tuottaa luomu- ja lähiruokaa. Linnan Marengin suussasulavat marengit ovat minulle tuttuja entuudestaan mutta en tiennytkään, että he valmistavat myös hillojakin. Täytyypä kokeilla niitä joskus.

Sadonkorjuuaika on käsillä joten paljon vihanneksia ja kasviksia oli tarjolla Maatilapuodissa. Valikoimassa oli kyllä vaikka mitä ostettavaa mutta olin harmikseni ehtinyt täyttää jo oman varastoni edellisen päivän kauppareissulla. Porkkanoita tulee muuten nakerreltua kesällä ihan pupujussina vaikka välipalaksi. Niitä on pakko ottaa toinen ja kolmas ja neljäs...

Åby Foods Oy:n näkkileipää ostin viime joulun alla Fiskarsin joulumarkkinoilta ja ovat muuten ihan älyttömän hyviä. Kuminanäkkileivän päälle sipaisu tuorejuustoa ja pakko myöntää, että aika herkkua ovat.

Maissiakin oli myynnissä. Mietin olisiko se tullut Pickalan maissipellolta? Maatilakaupan Ingemo vahvisti minulle, että maissi on todellakin kotoisin Pickalan maissipelloilta. Huomasin ajaessani Hankoon, että Pickala Gård ilmoitteli jo makean maissin myynnistä muutamia viikkoja sitten. Keitetty maissitähkä ja voisula ovat myös minun herkkujani. Myönnettäköön, että syöminen on suttuista puuhaa mutta itse makunautinto ihan taivaallinen. Rakastan myös pop corneja :D

Timo perunoita olisi vielä tarjolla! Ai, että kun saisi vielä uusia perunoita, joita voi myös syödä ihan pohjattomasti kun ne ensimmäistä kertaa tulevat myyntiin. Ihan sellaisenaan voinokareen kera tai erilaisten kalaherkkujen kanssa. Minulla alkoi tässä vaiheessa olla niin nälkä, että jätin makkarat ja muut leikkeleet kuvaamatta. Autossa myös odotteli Minnie kuumissaan joten oli aika kerätä ostoksensa ja lähteä lenkittämään russeliriiviötä Maatilapuodin maille.

Mikäs näissä maisemissa oli kävellä ja katsella upeaa suomalaista maalaismaisemaa. Perinneaita kruunasi näkymän ja totta kai taivaalta helottava auringonpaiste. Mittarissakin oli parikymmentä astetta lämmintä. En ole muuten koskaan nähnyt näin kauniin väristä traktoria työkoneineen. Todellinen väripilkku pellon keskellä. Meidän oli ihan pakko kävellä katsomaan sitä lähemmin. Mietin olisiko tällä pellolla kasvatettu apposia...?

Ihan varmasti tulen tekemään toisenkin ruoanhankinta retken Maatilapuotiin. Ja mikä parasta 27.marraskuuta täällä aukeaa joulupuoti! Joulutonttuja, enkeleitä, villapuseroita, villasukkia, joulukuusia ja jouluruokaa kuten tiinusuolattuja kinkkuja, kalkkunaa, laatikoita sekä muita jouluun kuuluvia herkkuja. Kuulostaa todella siltä, että viimeistään joulukuussa Marjon matka suuntautuu taas Maatilapuotiin ellei jo ennen sitä. Kiitos ystävällisestä palvelusta!

Maatilapuoti, Eestinkyläntie 316, 02480 Kirkkonummi
ajo-ohjeet: Hangontieltä (tie 51) Upinniementietä n. 1 km, josta vasemmalle
Eestinkyläntietä n. 3,2 km

Rehndahlin kotieläinpihalla Kirkkonummella

Terveisiä Rehndahlin kotieläinpihalta Kirkkonummelta! Tänään oli niin huikean aurinkoinen ja lämmin elokuinen lauantai päivä, että huristelimme maaseudulle katsomaan eläimiä. Edellisestä vierailustani täällä on hieman vierähtänyt vuosia. Yritin kaivella vanhoja valokuvia Rehndahlista tarkistaakseni minä vuonna olen käynyt yhden kummityttöni kanssa edellisen kerran eläinretkellä. Kuvia en valitettavasti löytänyt mutta muistelen, että vierailusta olisi noin 10 vuotta aikaa. Paikka on ehtinyt vaihtaa tässä ajassa jo omistajaakin mutta yllättävän hyvin muistin miltä kotieläinpihalla näytti.

Shetlanninponit  Caprio ja Alladin keskittyivät enemmän vihreää ruohoon kuin meihin.

Rehndahlin kotieläintilalla on noin 70 eläintä. Ostaessasi 10€ lippua (alle 2 vuotiaat veloituksetta) kioskilta saat rannekkeen ja yksityiskohtaiset ohjeet miten kotieläintilalle tulee käyttäytyä. Tilalla tulee toimia eläinten ehdoilla ja siten ettei niiden elämä mene sekaisin vierailusta. Voit silittää eläintä mutta vaikkapa kissoja ei voi nostaa syliinsä. Eläimille voi syöttää vain voikukanlehtiä. Omia eväitään tai muita ruokia niille ei saa antaa etteivät eläimet sairastu. Aitaukset, jonne voi mennä sisälle on merkitty erikseen, muihin aitauksiin on pääsy kielletty. Eläimen pitää antaa rauhassa tutustua vierailijaan ja eläintä on parempi silittää selästä kuin päästä ettei eläin pelästy. Eläin tulee luoksesi kun se on voittanut luottamuksesi mutta eläimiä ei saa ajaa takaa koska ne hermostuvat.

Aivan huikea Lypsikki lehmä tarjoaa lapsille mahdollisuuden kokeilla miltä lehmän lypsäminen tuntuu. Minä sain lapsena kokeilla ihan oikealla lehmällä ja se olikin "vähän liikkuvampi" kuin rauhallinen Lypsikki.

Minipossu Madeleine heilutti häntää kuin koira. Possun motto on "jollei pidä kiirettä ehtii enemmän".

Vuohiaitauksen afrikkalaisella vuohella on todella intensiivinen katse!

Pekinginankka lauma liikkui ryhmänä mihin ikinä ne kotieläinpihalla menivätkään. 

Tässä on kotieläintilan laamaherra Dalai ja hän todellakin sylkee! Silitin laamaa aivan pikkuisen selästä mutta hänestä se ei ehkä tuntunut kivalta joten suussa olleet siemenet lensivät. Onneksi ehdin väistää :)

Alpakat Aron ja Sandra olivat Dalai laaman kanssa samassa aitaukset. Nämä veijarit sylkevät erimielisyyksien sattuessa toisiensa päälle mutta harvemmin meidän ihmisten. Ihania pallopäitä, joiden tuottama villa on äärimmäisen lämmintä. 

Miniaasit Elin ja Ellen ovat äiti ja tytär. Hyvin rauhallisen rauhkeina he seisovat auringossa. 

Falabellat Barbie ja Bacha

Falabellat jäivät mieleen jo ensimmäisellä vierailullani Rehndahlissa vuosia sitten. Silloin ne olivat täysin vapaina ja kun astuin autosta ulos törmäsin tällaiseen maailman pienimpään hevoseen. Falabellat ovat kotoisin Argentiinasta ja ne ovat jalostettu shetlanninponista ja täysverisestä. Älykkään ja pitkäikäisen hevosen säkäkorkeus on vain 60-80cm. Suloisia minihevosia!

Rehndahlissa on myös keppihevosareena ja keppihevostalli, josta voi valita sopivan hepan itselleen. Keppihevostelu sopii muuten ihan kaiken ikäisille. 

Ihania hevosia, joita ei valitettavasti päässyt yhtään taputtelemaan kun nekin keskittyivät vain heinään.

Aitauksessa otettiin välillä ihan lungisti päiväunosia kuten tämä maatiaisvuohi. Lampaita löytyi useampaakin rotua - Oxford down, Ahvenanmaalaiset ja risteytykset. 

Näin upealta näyttää jättiläiskana. Lisäksi kotieläintilalla on minityyrikanoja, silkkikanoja ja kaksi valkoista taikurinkyyhkyäkin. Myös riikinkukko kanoineen asustaa Rehndahlissa mutta hän oli pudottanut lähes kaikki pyrstösulkansa joten ei halunnut tulla kuvatuksi. Lyhtypylväisiin on muuten ripustettu hauska linnunpönttölähiö :)

Kani, kalkkuna ja kana! Kaneja oli useampia rotuja ja olisikohan tämä veijari ollut Belgian jättilaiskani. Kalkkunat näyttävät minusta aina jotenkin todella hassuilta tuon "helttansa" kanssa. Osa kanoista ja kukko tepastelivat täysin vapaasti pihapiirissä. Välillä ne poikkesivat moikkaamaan lampaita ja vuohiakin.

Ihana päivä Rehndahlin kotieläitilalla sai hymyilemään silittämisen ohella. Me olimme tänään ihan aikuisten kesken päiväretkellä. Paljon lapsia kotieläintilalla toki oli mutta sopii myös lapsenmielisille. Eläimillä on tutkimustenkin mukaan positiivinen vaikutus meidän ihmisten hyvinvointiin.

Rehndahlin kotieläintila on avoinna la-su 10-16. Osoite Hilantie 100, Kirkkonummi. Alueella pieni kioski, josta voi ostaa jätskiä, kahvia ja virvokkeita. Parkkipaikka ja wc-tilat löytyvät myös. Nyt korona-aikana toki myös käsidesiä.

Lanu-puisto Lahdessa tarjoaa valtavia betonipatsaita luonnon keskellä

Kesälomani viimeisellä viikolla me matkasimme vihdoin katsomaan Lanu-puistoa Lahdessa. Olin muutamia vuosia sitten lukenut tästä puistosta monia mielenkiintoisia artikkeleita. Kuvanveistäjä Olavi "Olli" Lanu oli silloin juuri kuollut ja moni pohdiskeli vähän huolestuneena mitä hänen pysyvälle ulkoilmanäyttelylleen tulisi tapahtumaan jatkossa. Lahden Kariniemessä sijaitseva 80-90 lukujen vaihteessa rakennettu 12 suurikokoisen veistoksen muodostama kuvanveistäjän nimikkopuisto tulisi lehtijuttujen perusteella ehdottomasti säilyttää ja sitä pitäisi myös hoitaa säännöllisesti. Olin nähnyt monia kuvia Lanun jännistä betoniveistoksista luonnon keskellä joten nyt oli aika huristella ottamaan puisto haltuun ihan livenä.

Kuva MTVuutiset

Olavi Lanu (1925-2015) kuoli vain muutamia kuukausia ennenkuin hän olisi täyttänyt kunnioitettavat 90 vuotta. Hän syntyi Viipurissa, opiskeli Vapaassa taidekoulussa, Suomen Taideakatemian koulussa sekä Pariisissa. Lanun kansainvälinen läpimurto tapahtui Venetsian biennalissa vuonna 1978. Venetsian biennaali on järjestetty jo vuodesta 1895 ja vuosi vuodelta on aina vain kasvanut suuremmaksi. Biennaalia voisi verrata olympialaisiin, joissa kisataan paremmuusta taiteessa urheilun sijaan. 

Biennaalin teemana 1978 oli From Nature to Art, From Art to Nature. Olavi Lanun voimakkaasti luontoa lähellä olevat työt osuivat juuri biennaalin teemaan ja saivat erittäin lämpivän vastaanoton Pohjoismaiden paviljongissa. 

Lanu toimi pitkään myös taideopettajana mm. Lahden Muotoiluinstituutissa. Professorin arvonimen hän sai 1986 ja hänet palkittiin Pro Finlandia -mitallilla 1998. Lanu oli taiteilija ja kuvantekijä, kuten hän itse nimitti kuvanveistoa. Hän oli saanut sota-aikana betonilaborantin koulutuksen, joka myös muokkasi hänen taiteilijauraansa ratkaisevasti. 

Lanu asui Lahdessa ja vietti kesiä vaimonsa kanssa Punkalaitumen kesäkodissa. Vaimo maalasi ikoneita. 

Lanu-puistoa rakennettiin peräti neljä vuotta (1989-1992). Puistoon on sijoitettu sekä varta vasten sinne suunniteltuja veistoksia mutta niiden lisäksi myös aiempien teosten uudempia versiota. Yksin kuvanveistäjä ei urakasta oli selvinnyt. Onneksi hänellä oli apuna opiskelijoita Lahden taideinstituutista. Veistokset on valettu betoniin Renkomäen sorakuopassa. Veistokset ovat väritykseltään kuin luonnonkiveä jotta ne sulautuvat luontoon. Veistosten annetaan myös sammaloitua metsässä.

Kartta ProPyy ry

Lanu-puisto sijaitsee Kariniemenmäen länsirinteellä. Jätimme auton Lahden satamaan pysäköintialueelle ja lähdimme kipuamaan melko jyrkästi nousevaa mäkeä ylös. Veistokset sijaitsevat yhtä lukuunottamatta Vesijärven puoleisella rinteellä ja ne on sijoitettu kävelyteiden varsille. Tiet näyttivät olevan myös valaistuja joten täällä voi siis vierailla syksymmälläkin sekä talvella. Koiran saa puistoon myös ottaa mukaan. Puisto on avoinna kaikille.

Kierteinen puu 1992 veistoksen lähtökohtana on ollut taiteilijan naapurin hopeapaju. 

Uusien oksien malleina olivat mm. naapurin poika ja taideinstituutin oppilaita.

 Tuki, 1991 

Maassa istuva mieshahmo kannattelee päällään ja toisella hartiallaan valtavaa kivenlohkaretta Tuki-teoksessa. Tämä työ on tehty alunperin luontoon Punkaharjulle ja kivenkannattaja tuossa työssä on ollut Lanun ensimmäinen vaimo. Kulkiessaan metsässä kannattaa olla tarkkana mitä marjoja napsii suuhunsa pensaista. Punamarjainen lehtokuusama on myrkyllisen kitkerä joten voit ihailla mutta ei kannata ottaa makupalaksi.

Lanun teokset ovat yli kahdenkymmenen vuoden aikana myös hyvin sulautuneet luontoon. Vaikka työt ovat kookkaita et välttämättä havaitse niitä heti koska ne ovat ympäristötaidetta ja puiden sekä kasvillisuuden keskellä. Lanun toive puistoa tehdessä oli juuri se, että yleisö löytää patsaan ja kokee siitä riemua. 

Kaari 1991

 Iso kivi 1990

Iso kivi on kooltaan todella suuri ja myös puiston ehdottomasti painavin teos! Teos painaa nimittäin peräti 37 tonnia. Työ on suunniteltu nimenomaan juuri tänne Kariniemeen. Teoksen malleina ovat toimineet Launun omat oppilaat muotoiluinstituutin pukusuunnitteluosastolta. Kun teosta kiertää ympäri ja katsoo toisista kuvakulmista veistosta se näyttääkin yhtäkkiä ihan erilaiselta. 

Olavi Lanun töitä löytyy myös mm. Kotkan veistospromadilta, jossa vierailin kesälomallani. Lahden keskustaan on myös sijoitettu kuvanveistäjän töitä. YLE Areenasta löytyy mielenkiintoinen dokumentti taiteilijasta "Lanu ja luonto" ja se kestää reilut 26 minuuttia. 

Tämä humoristinen kanto ei mielestäni ole Lanun tuotantoa mutta löytyy yhden kävelytien varrelta. 

Samalla kun liikut puistossa katsellen Lanun teoksia kuljet myös yhtenäistä puulajipolkua, jonka varrella on merkittynä 45 erilaista puulajia. Ollaan Lahti Arboretumissa iäkkään, runsaan ja monipuolisen puuston suojissa kulkemassa. Osa Karimäen mäen pohjoisrinteestä ja osa etelärinteestä on suojeltu, jotta vallitsevasta luonnosta pidettäisiin hyvää huolta ja sitä myös hoidettaisiin erilaisilla hoitotoimenpiteillä. Alueella kasvaa muualla harvinaisia lajeja. 

Rankakasa 1990 veistos valettiin puunrungoista tehtyyn lasikuitumuottiin. 
Kun veistosta tutkii tarkkaan siinä on nähtävissä sahaamisen yksityiskohtaiset jäljet. 

 Hellä kivi 1992 - työn lasikuituversio on Lousianan museossa USA:ssa ja 
se on tehty ehdotukseksi veistoskilpailuun. 

Harmaa tammikuu 1989 - teoksen työmalli on tehty jäädyttämällä vettä lasikuitumuotin päälle, joka on muovannut veistoksen muodot. 

Alueella kasvaa myös mustia munanmuotoisia marjoja, jotka ovat mustakonnanmarjoja. Pystymäinen valkoinen kukkaterttu tuottaa näitä raakana vihreitä mutta kypsänä mustia marjoja, jotka ovat myös myrkyllisiä. Jos yhtään epäröit mitä marjoja metsästä voit poimia ja maistella niin tee vaikka tämä YLE uutisten testi tunnistatko myrkkymarjoja. Tämänkin metsäretken aikana näimme todella monia testissä olevia marjoja. 

Kanto 1989 - työn lähtökohtana on kiven päälle kasvanut puu. 

Ensimmäisen version Lanu teki luonnonmateriaalista Punkaharjun kaitasuolle.

Ensimmäistä kertaa elämässäni törmäsin Kanadanhemlokkiin! Tai ehkä olen puutarhoissa nähnyt mutten tiennyt tätä erikoista nimeä.

Keko 1989 - alkuperäinen teos on tehty oikean muurahaiskeon päälle kesäkodin metsään Punkaharjulle. Toinen versio aiheesta nähtiin Venetsian biennaalissa  1970-luvulla.

Kaksi kiveä 1990. Työ on ollut Venetsian biennaalessa 1978, joilloin sen materiaali on ollut lasikuitu. Kariniemen työssä patsaiden kädet ovat vartalonmyötäiset kestävyyden vuoksi. 

Kun patsaat oli katseltu ja samoiltu puistossa riittävän pitkään oli aika lähteä seuraavaan kohteeseen. Kuinka ollakaan polun varrella alkoi näkyä runsaasti tatteja juuri silloin kun minulla ei ollut mitään mahdollisuutta poimia niitä mukaan. No, joku toinen sai itselleen sieniä.

Mukavaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua. Säät ovat edelleen hyvin kesäiset ainakin vielä huomenna joten nyt ulkoilemaan vaikkapa tänne Lahden Lanu-puistoon tai sienimetsälle :)