Kirkkonummen Veklahdesta metsän keskeltä, mutkittelevan Mehutien päästä löytyy todella mielenkiintoinen Villa Mehu. Villa Mehu on oma erikoinen pienoismaailmansa ison metsän syleilyssä. Paikan on rakentanut ITE-taiteilija, mystikko, tanssija, malli, raittiusmies ja vapaa-ajattelija Elis Sinistö (1912-2004). Mies, joka käytti rakentamisessa muiden poisheittämää materiaalia tehden siitä mm. Vuorimajan, Erakkomajan, Laboran, Satupesän, Aurinkomajan ja Tanssikehän sekä paljon muutakin metsään. Hän eli hyvin vaatimattomasti yksin yhteiskunnan reunalla johtolauseenaan "Onnellisinta on olla onnellinen." Tuon lauseen hän on myös kirjoittanut Erakkomajan ulko-oveen Villa Mehussa. Elis Sinistö oli monissa asioissa omaa sukupolveaan edellä ajatuksineen ja tekoineen.
"La plus heureuse c’est d’être heureuse"
Minä bongasin Villa Mehun jo useita vuosia sitten Facebookista kun ystäväni oli käynyt kävelemässä alueella. Merkkasin paikan omaan "must to visit" -listaani. Ystäväni valokuvat nimittäin herättivät mielenkiintoni tähän mystiseen alueeseen. Hänen kuvissaan Villa Mehu oli tosin paljon paremmassa kunnossa mitä se tällä hetkellä on. Villa Mehu on ehtinyt olla jo 16 vuotta luonnon armoilla Elis Sinistön kuoleman jälkeen. Varmasti myös joku ulkopuolinen on saattanut tehdä tuhoja alueen rakennelmissa. Ystäväni valokuvissa näkyneistä jännistä puissa roikkuneista keinuistakin on jäljellä enää rippeet maassa.
Mutta kuka Elis Sinistö oikein oli? Oulun seudulta kotoisin oleva Elis Sinistö tuli perheestä, jossa elämä ei ollut ehkä ihan helpointa. Hänen isänsä nimittäin menetti perheen kotitalon uhkapelissä ja Sinistö päätyi lopulta kulkuriksi tehtyään ensin erilaisia hanttihommia eläkseen. Hänen kerrotaan myös kävelleen Kuopion kautta Helsinkiin. Muutaman vuoden kuluttua koko maailmantilanne muuttui ja alkoi toinen maailmansota. Sinistö oli vakaumukseeltaan aseistakieltäytyjä. Koska hän ei suostunut aseellisesti puolustamaan kotimaataan hän joutui hetkeksi jopa mielisairaalaan. 30-luvun Suomessa asepalveluksesta ei niin vain luistettu. Lopulta hän kuitenkin vietti koko sota-ajan työpalveluksessa Ahvenanmaalla omenatarhalla keräten omenoita.
Elis Sinistö muutti Kirkkonummelle asumaan ja hän "lunasti" Villa Mehun metsätontin lähellä sijainneelta Rauhalan kartanolta 1955. Sinistöllä ei ollut kuitenkaan rahaa tonttikauppaan joten hän maksoi tonttiaan tekemällä töitä kartanolle. Elis Sinistö oli erikoinen ihminen, joka ei tarvinnut ylipäätänsä rahaa. Kasvissyöjänä hän viljeli oman ruokansa tontillaan. Sinistö asui hyvin alkeellisesti metsässä joten hän myös kulutti äärimmäisen vähän. Villa Mehun materiaalitkin oli kaatopaikoilta polkupyörällä, kävellen ja linja-autolla paikalle tuotua. Luin jostain, että kolme kuormallista kattopeltejä hän olisi ostanut jostain romukaupasta nimellisellä rahasummalla.
Elis Sinistö ehti 50 vuoden aikana tehdä paljon kaikenlaista Villa Mehuun. Sinistön rakennelmat alueella eivät todellakaan ole arkkitehtonisia vaan hän on käyttänyt omaa luovuuttaan ja mielikuvitustaan. Alueella liikkuessaan pisti silmääni se, että kaikki rakennukset ovat todella matalia. Aikuinen ihminen ei mahdu seisomaan sisällä suorassa vaan Erakkomajaankin menin itse kaksinkerroin kävellen. Sinistö piti paljon lapsista sekä lapsenmielisistä joten ehkä hän tekemissään töissä otti huomioon juuri heidän pituutensa.
Mutta mistä ihmeestä Mehutie nimi mahtaa tulee? Koska Elis Sinistö oli henkeen ja vereen raittiusmies hän ei todellakaan koskenut alkoholijuomiin vaan suosi mehuja. Alueella näkyi vielä omenapuita ja viinimarjapensaita, joiden sadosta täällä on varmasti valmistettu makoisaa mehua juotavaksi. Lainasin ITE-taiteilijoiden sivuilta tähän postaukseen muutamia kuvia, joissa näkyy kuinka erilaiselta paikka on vielä näyttänyt kesällä 2002 Sinistön eläessä. Yhdessä valokuvassa näkyy myös ikinuori ja pirteä 90-vuotias Sinistö itse.
Kun Mehutietä kävelee kohden Villa Mehua tulee ensin alueelle, jossa on erilaisia saunoja sekä Satulinna pienille. Elis Sinistöllä oli minusta hauska tapa sijoittaa alueelle erilaisia infokylttejä. Sinistö oli opiskellut ranskan kielen sanakirjojen avulla koska hän oli varma, että oli itse ollut edellisessä elämässään Pariisin kaupungin pääarkkitehti. Minulle näistä Sinistön "lentävistä lauseista" tuli mieleen edesmennyt isoäitini. Hänelle oli varsinkin kesämökillä tapana jättää meille lappusia, joissa oli ohjeita miten toimia oikein ja luontoa kunnioittaen. Sinistö on myös aina merkinnyt töihinsä valmistumispäivän, jolloin eri rakennukset ovat tontille nousseet.
Erakkomajan katolla on joskus ollut pieni aurinkoterassi, josta on jäljellä vielä muutama ajan hampaan nakertama aurinkotuoli. Suoraan majan ulkoseinään on taiteilija Piipponen maalannut taulun vuonna 1960. Taiteilijan etunimestä en valitettavasti saanut selvää. Itse rakennuksen julkisivua on koristettu Barbie-nukeilla, erilaisilla helmillä, tennismailalla, miesten luistimilla ja lukuisilla lehtileikkeillä. Mainos "Luonnon voimalla - valvottua luonnonmukaisesti tuotettua" muistutti varmaan siitä, että täällä viljeltiin ilman kemiallisia lannoitteita. Lainatussa vuoden 2002 valokuvassa somisteena on ollut myös posliiniastiota, kelloja sekä muovikukkiakin.
Alueella kulkiessani juttelin myös Villa Mehua ihmettelemään tulleen paikkakunnalla asuvan pariskunnan kanssa. Rouva muisteli Elis Sinistön tuoneen hänen työpaikalleen itse viljelemiään porkkanoita joskus 90-luvulla. Rouva totesi useaan otteeseen, että Sinistö oli "erikoinen mutta todella ystävällinen ihminen". Ehkä Sinistö ei ollutkaan erakko vaikka hän asuikin yhteiskunnan ulkopuolella itsekseen. Ehkä hän vain kaipaisi hiljaisuutta ympärilleen ja omaa rauhaa tehdä asiat itselleen sopivalla tavalla.
Elis Sinistö oli myös tanssija joten Erakkomajan edestä löytyy erikoinen Tanssitemppeli. Tämän kivistä rakennetun ympyrän sisällä Sinistö tanssi ja piti esityksiä. Kiviseinässä näkyi edelleen vanha metallinen leipälaatikko, jonka sisällä on ollut kasettisoitin. Itse soitinta ei enää näy mutta aikoinaan siitä tullut musiikki on rytmittänyt Sinistön tanssimista. Luonnonkasvillisuus oli ottanut jo valtaansa lattiatilan joten enää ei esiintyminen olisi ehkä onnistunut.
Labora on pieni vähän konttimainen tila, joka on ilmeisesti ollut jonkinlainen työhuone. Huoneen seinät ovat kirkkaankeltaiset ja täynnä vanhoja valokuvia Sinistöstä. Kapeakasvoinen nuorimies katsoo suoraan kameraan suurilla silmillään. Joukossa on kuvia myös hänestä jonkinlaisessa univormussa eli ehkä nämä ovat sieltä Ahvenanmaan työkomennukselta. Osa kuvista on aika rohkeitakin eli Sinistö seisoo täysin alasti järven rannalla tanssimassa. Seiniä peittävät lukuisat lehtileikkeet mm. kasvissyönnistä, rauhanaatteesta ja rakkaudesta. Joukossa on Suomenlinnan Taidekoulu Maan kesätervehdys Sinistölle vuodelta 1997.
Elis Sinistö on tarhannut myös mehiläisiä saadakseen hunajaa. Lukuisat mehiläispesät ovat vuosien saatossa kellahtaneet jo kumoon tai sitten joku on tehnyt niille ikävää ilkivaltaa. Villa Mehun alueella on myös lukuisia kylpyammeita upotettuna maahan. Ehkä Sinistö keräsi niihin sadevettä käyttääkseen sitä myöhemmin vaikka viljelystensä kasteluun tai peseytymiseen. Sinistö kaivoi myös tontilleen oman lammen, johon hänen tuhkansa on ripoteltu Sinistön kuoltua.
Villa Mehun ehdottomasti korkein rakennus on Vuorimaja. Rakennus on kapea ja sen muotokielessä on jotain yhtymäkohtia hyppyrimäkeen siis sellaiseen, josta mäkihyppääjät tulevat suksillaan liidellen alas. Rakennuksen katolla on käytetty vanhoja rautahetekoita, joista Villa Mehun alueelle on tehty myös Hetekakuja. Heteka on teräsrakenteinen joustinsänky, jonka Suomen valloitus alkoi 1932 kun Kalle Kärkkäisen perustama Helsingin Teräshuonekalutehdas aloitti sen valmistamisen.
Vuorimajaan kauniisti patinoituneen oven taakse voi kurkistaa kuten lähes kaikkiin Villa Mehun rakennelmiin. Alueelle liikkuessa kannattaa katsella myös jalkoihinsa koska maassa on paljon tavaroita, joihin voi loukata itsensä. Olin ensin ajatellut ottaa Minnien mukaan Villa Mehuun mutta oli ehdottomasti kuitenkin viisasta jättää hänet kotiin. Ystäväni oli aikoinaan kyllä ollut alueella koiriensa kanssa mutta silloin siellä oli myös turvallisempaa kuin nykyään.
Elis Sinistöä pidettiin yksinäisenä erakkoluonteena mutta silti hän oli rakentanut Villa Mehuun erilaisia vierasmajoja, joissa oli muidenkin mahdollista yöpyä. Tämä erikoinen kivijalustalle rakennettu vierasmaja oli tarvittaessa käännettävissä auringonliikkeiden mukaan eri asentoihin. Vierasmajan seinällä on Sinistölle tyypillisesti kirjoituksia, valokuvia ja nuotteja. En tiedä oliko Sinistö nuoruudessa käynyt paljon kouluja mutta hän vaikutti hyvin sivistyneeltä ja asioista perillä olevalta henkilöltä.
Vierasmajan sammaleen peittämä kivipöytä ja puhkikuluneet puutarhatuolit odottivat turhaan vieraita. Moni paikkakuntalainen koki Sinistön erikoisen elämän ehkä liian erikoisena ja pelottavana.
Valokuvaaja, installaatiotaiteilija, professori ja Taideyliopiston Kuvataideakatemian dekaani Jan Kaila oli Elis Sinistön ystävä. Jan Kaila oli tutustunut jo pikkupoikana Sinistöön kun 1960-luvulla Kailan perhe vieraili kesämökillään läheisen järven rannalla. Varmasti Sinistön maailma oli silloin Kailan mielestä satumaisen erilainen ja kiinnostava - ehkä vähän pelottavakin lapsen silmin katsottuna. Jan Kaila muutti itse Kirkkonummelle 1982 ja tapasi Sinistön uudelleen 1985, jolloin he alkoivat tehdä yhteistyötä. Kaila on kirjoittanut Elis Sinistöstä kirjan ja kuvannut Sinistöä. Haluan ehdottomasti lukea tuon Kailan kirjan ja saada lisätietoa Sinistöstä. YouTubesta löytyy myös muiden tekemiä videoita tästä mystisestä ITE-taiteilijasta.
Mitä Villa Mehulle tapahtui Elis Sinistön kuoltua? Kun ITE-taiteilija Elis Sinistö kuoli 2004 oli hän testamentannut Villa Mehun taideperinnön Kaustisten Kansanmusiikkisäätiön ITE-museolle. Sinistö itse toivoi, että Villa Mehu säilytettäisiin taidekokonaisuutena ja kaikille avoimena alueena myös hänen kuolemansa jälkeen. Vuonna 2011 säätiö ajautui kuitenkin konkurssiin ja tontin omistus siirtyi pankille, joka huutokauppasi sen.
Villa Mehu omistavat tällä hetkellä naapuritontilla asuvat henkilöt. Erakkomajan seinään on kiinnitetty ilmoitus opastamaan miten alueella pitää liikkua ja toimia, jotta se jatkossakin on avoinna.
Villa Mehu kaipaisi ehdottomasti kunnostamista! Vuosien saatossa ajan hampaan lisäksi myös luonto on tehnyt tehtävänsä Elis Sinistön tekemille rakennuksille. On toki ymmärrettävää ettei yksityishenkilöillä ole välttämättä rahaa ylläpitää ja kunnostaa Sinistön elämäntyötä. Mutta jotain pitäisi tehdä ja pian!
Jan Kaila kirjoitti muistokirjoituksen Helsingin Sanomiin 6.7.2004 Elis Sinistöstä. Lainaan tähän osan tuosta nekrologista.
"Villa Mehu herätti alkuaikoina ristiriitaisia tunteita. 1980-luvulla alkanut ekologisempi ja suvaitsevampi ajattelu muutti suhtautumista, ja viime vuosikymmeninä on Villa Mehussa riittänyt vieraita.
Sinistön ihanne, "että kaikki, jotka luonani vierailevat, lähtisivät onnellisimpina kuin olivat tullessaan", toteutui. Villa Mehusta muodostui suorastaan henkireikä monille, jotka kaipasivat taukoa aineellisesta kilpajuoksusta.
Sinistöä on usein luonnehdittu erakoksi. Vaikka hän saattoikin elellä viikkokausia omissa oloissaan jopa talvisen pimeyden ja kylmyyden keskellä, ei hän kuitenkaan maailmasta vetäytyjä ollut, vaan ihminen, jolle ajoittainen yksinäisyys merkitsi luovuuden edellytystä vastapainona vilkkaille yhteyksille maailmaan.
Sinistön ihmissuhdeverkosto olikin poikkeuksellisen laaja. Hän tutustui jo varhain moniin keskeisiin ihmissielun tuntijoihin ja filosofeihin, muun muassa Yrjö Kalliseen.
Sinistön elämänkatsomus oli suvaitsevainen ja monipuolinen, ja hän toteutti sitä käytännönläheisesti paitsi rakennusprojektiensa kautta myös harrastamalla henkitieteitä, joogaa, tanssia, runoilua sekä laulua.
Useat kuvataiteilijat ovat valmistaneet kuvia ja saaneet innoitusta Sinistöstä ja Villa Mehusta. Lisäksi Sinistö toimi 1980-luvulla kiitettynä mallina monissa taidekouluissa.
1990-luvun loppupuolella hän sai arvostusta myös itseoppineena Ite-taiteilijana."
Villa Mehu on mystinen ja ehdottomasti vierailun arvoinen paikka. Se löytyy Kirkkonummelta - Veklahdentie 242 kohdalta, bussipysäkin läheltä lähtee Mehutie, jota pitää kävellä noin 300-400 metriä itse kohteeseen. Täällä kannattaa käydä ennenkuin se rapistuu kuten Kruunuvuoren vanhat huvilat. Jos erikoiset taide-elämykset kiinnostavat niin Loimaalta löytyy puolestaan Alpo Jaakolan patsaspuisto.
Olen mielestäni Ylellä katsonut dokkarin Eliksestä ja tästä paikasta. Niin ihanan oloinen ihminen hän oli. Hän jos joku on elänyt ekologisesti.
VastaaPoistaKiitos kun vinkkasit dokkarista. Valitettavasti en katseluaika on jo loppunut mutta toivottavasti tulee uudelleen. Olisin ollut äärimmäisen mielenkiintoista tavata Elis Sinistö hänen eläissään. Nyt minua myös vähän harmittaa, että en ole aiemmin käynyt täällä kun paikka oli paremmassa kunnossa.
PoistaVitsit miten erikoinen paikka. Kauheasti kaikkea tutkittavaa, vähän sellainen aikuisen huvikumpu koko paikka. Kiva tuo Mehutie nimikin.
VastaaPoistaMukavaa iltaa sinulle Marjo <3
Täällä saisi aikaa kyllä kulumaan. Metsäosuuksilla oli jonkin verran hyttysiä kun kävin. Minähän olen "hyttysmageetti" joten sai huiskia ympäriinsä välillä. Paikka on hyvin persoonallinen ja mielikuvituksellinen. Elis on säilyttänyt "lapsenmielen" ja hänen rakennelmissaan on myös paljon mystisyyttä.
PoistaKivaa uutta viikkoa Outi <3
Oho, en muista ennen kuulleeni koko henkilöstä tai paikasta mutta olipas mielenkiintoinen tietopläjäys. Kiitos tästä sivistävästä lukutukiosta �� ehkä mekin voitaisi käydä lasten kanssa tuolla ��
VastaaPoistaSuosittelen käymään Petra! Uskon, että lapset viihtyvät myös sillä moni asia on täällä ajateltu heille. Kannattaa vain vähän katsella mihin astuu koska kun on tehty ilkivaltaa on maassa vähän sinne kuulumatonta rojua.
PoistaMä olen tästä muuten tainnut dokumentin katsoa, todella mielenkiintoinen paikka - ja persoona!
VastaaPoistaSinäkin olet onnistunut näkemään YLE Arenan dokkarin Sinistöstä. Toivotaan, että minä näkisin sen myös eli palaisin Arenaan.
PoistaOnpa mielenkiintoinen tarina ja kuvat, Wau !
VastaaPoistaKiitos Pirjo! Elis Sinistö on todella ollut paljon omaa aikaansa edellä.
PoistaHän muistuttaa monista ajatuksiltaan ja teoiltaan nykynuoria, jotka ovat
ympäristö-, luonto- ja omistusasioissa hyvin samoilla linjoilla. Myös
vegaanius Sinistön aikaan ei ollut mitään yleinen juttu.
Olipas erikoinen paikka! Enpä ole aikaisemmin paikasta kuullut. Kiitoa esittelystä!
VastaaPoistaOlepa hyvä Tuulanneli! Suomi on muuten täynnä lukemattomia paikkoja, jotka vain odottavat että ne löydetään. Kivaa viikkoa <3
PoistaKiitos tästä todella mielenkiintoisen paikan esittelystä. En ole kuuna päivänä tästä ITEtaiteilijasta kuullut, mutta onpa hän mielenkiintoinen ihminen ollut, tekisi mieli käväistä tuolla ihan paikan päällä.
VastaaPoistaHyvää kesän jatkoa Marjo <3
Ole hyvä Sari! ITE taiteilijoista ei juurikaan kuulu kuin sattumalta tai ellei ole ole itse taidealalla. "ITE-taide on suomalaista nykykansantaidetta. He ovat itseoppineita, mikä tarkoittaa sitä, ettei heillä ole koulutusta taiteen tekemiseen. ITE-taiteilijat eivät pidä ammattitaiteilijoita esikuvinaan tai tarvitse ohjausta ja harrastuspiirin tukea taiteen tekemisessä."
PoistaSuosittelen käymään koska paikka rapistuu koko ajan.
Hyvää heinäkuuta ja kesän jatkoa Sari <3