Störsvik on upea luontokeidas Siuntiossa

Kopparnäs-Störsvik on ainutlaatuisen yhtenäinen merenranta-alue Inkoon ja Siuntion rajalla. Toukokuun loppupuolella suuntasimme taas yhden talvilomapäiväni kunniaksi Minnien kanssa samoilemaan Störsvikin luonnonsuojelualueelle Siuntioon. Olimmehan jo kuun alkupuolella ottaneet haltuumme Kopparnäsin luonnonsuojelualueen Inkoon puolella. Tuo Inkoosta tekemäni blogipostaus on muuten saavuttanut ihan hurjan määrän lukukertoja ja lukijoita.

Jos jotain hyvää tästä koronakeväästä pitää löytää on se ehdottomasti luonto. Kun meidän toivottiin valtiovallan toimesta välttämään ihmisjoukkoja ja kokoontumisia lähtivät ihmiset sankoin joukon liikkumaan ja samoilemaan luontopoluille, metsiin, merenrannoille, niityille, soille ja kaislikkoihin. Moni vannoutunut sohvaperunakin kävi elämänsä ensimmäisen kerran pitkospuilla!

Uutisoitiin, että suosituimmissa luontokohteissa tuli jossain paikoin melkein ruuhkaakin. Kaikki eivät olleet ehkä ihan sisäistäneet jokamiehen oikeuksia ja roskaakin jäi luontokohteisiin liikaa ulkoilun jälkeen. Toivon silti sydämestäni, että luontokokemus jätti positiivisen muistijäljen ja jatkossakin liikutaan vastuullisesti luonnossa. Luonto voimaannuttaa sekä mielen että kehon!

Ajoimme taas tuttua Rannikkotietä Helsinki-Hanko (nro 51) mutta nyt käännyttiin Pickalan ABC:n kohdalta etelään Störsvikintielle. Tie mutkittelee ja kulkee Pickalan golfkentän alueella. Tuntuu jotenkin erikoiselta ajaa tavallaan keskellä golfkenttää eli molemminpuolin autonikkunoista näkee väylillä liikkuvia pelaajia. Kun tie päättyy käännytään vasemmalle suuntaan Kolaholmen. Hiekkatie kapenee ja myös mutkittelee melkoisesti mitä lähemmäs merenrantaa tullaan. Auton voi jättää karttaan merkitylle parkkialueelle. Toinen puomin takana oleva parkkialue veneilijöiden on käytössä.

Störsvikin luontopolku kulkee läpi hyvin erilaisten ranta-alueihin. Reitille mahtuu niin laakeita kallioita kuin jyrkänteitä, tervaleppälehtoja, hiekkarantoja, vanhoja metsäalueita, suotakin, rantametsiä ja -niittyjä. Näillä seuduilla on mahdollista nähdä jopa liito-oravakin hyvällä onnella. Meidän päiväämme mahtui joutsenia, kalatiiroja sekä lukuisia muita lintuja mutta valitettavasti myyttisiä liito-oravia emme nähneet. Kuulimme käen kukkuvan ja tikan hakkaavan puuta kulkiessamme luonnossa. Störsvikin luonnonsuojelualueelta löytyy myös Kvarnträsk-järvi. Menneiden aikojen asutuksesta muistuttavat pronssikautiset hautaröykkiöt ja entisten torppien kivijalat.

Minä nappasin muutaman ketunleivän maistiaiseksi kun kävelimme polkua eteenpäin. Itse tunnen tämän kolmisormisen, vaaleanvihreän ruohokasvin ketunleipänä mutta sitä kutsutaan myös käenrieskaksi ja revonrieskaksi. Ketunleivän valkoisen hentoja kukkiakin näkyi. Lehdoissa ja lehtimetsissä kasvavaa ketunleipää on kiva laittaa koristeeksi vaikka salaattiin tai leivän päälle. Ketunleipää voi nimittäin pienissä määrin syödä vaikka se sisältääkin oksaalihappoa. Aiemmin ketunleipää on käytetty keripukin hoitoon sen sisältämän C-vitamiinin takia.

Störsvikin tervaleppälehto oli täynnä lintujen ääniä. Oli pakko ihan pysähtyä hetkeksi ja vain kuunnella tuota sulosointuista moniäänistä konserttia. Luonto tarjosi kyllä tuona perjantai päivänä ihan parastaan kaikille aisteille. Emme törmänneet reissumme aikana kuin kouralliseen ihmisiä joten hyvin rauhassa sai luontopolulla patikoida. Kävelimme reitin Kolaviken-Sandviken, joka on n. 7 kilometriä. Palasimme samaa reitti takaisin autolle. Hyvin 14,5 vuotias russeliriiviö Minnie pärjäsi matkassa. Kävelyreitti kulkee rantaa pitkin joten eksymisen vaaraakaan ei ollut.

Luontopolku alkoi sitten nousta vähän jyrkemmin ja lopulta päädyimmekin pienen kapuamisen jälkeen Ålandsbergetin laelle, josta löytyi upea näköalapaikka. Istuimme hetken näköalapaikan penkillä ihailemassa maisemia merelle. Näkymä huipulta avautui Pikkalanlahdelle, jonka rantamilla pilkotti puiden siimeksessä pikkuisia kesämökkejä. Ohitse lipui myös purjevene ja muutamia kalastajia moottoriveneissään. Joutsenpariskuntakin lensi editsemme.

Seuraaksi luontopolku laskeutui rantametsä ja rantaniitty alueelle. Rantapuut olivat kasvaneet jännästi vinoon ja polku mutkitteli puiden välissä. Tuntui kuin olisi kävellyt "jättimäisten hattivattien keskellä". Alueelle oli pitkospuita mutta oikeastaan yhtä maastokohtaan lukuunottamatta niitä ei olisi edes tarvittu meidän vierailuaikanamme. Vähäsateinen kevät ei ollut tehnyt maastosta liian kosteaa. Toki tällekin luontoreitille kannattaa varustautua hyvillä jalkineilla jo ihan turvallisuuden ja oman kävelymukavuuden takia. Lukuisat rentukat kukkivat vielä toukokuun loppupuolella kosteilla alueilla.

Störsvikin alueella on värikäs ja kiehtova historia. Störsvikin alueella on säilynyt merkkejä ihmisten liikkeistä ajalta jo paljon ennen ajanlaskun alkua. Alueelta löytyy useita muinaishautoja ja pronssikauden kalmistokin. 1100-luvulla Pikkalanlahti on ollut tärkeä kauppapaikka, jonne hansakauppiaat tulivat ostamaan hämäläisiä turkiksia. Keskiajalla Störsvikin talonpojat purjehtivat pienillä jaaloillaan Ruotsin itärannikon ja Tallinnan markkinoille kauppaamaan tuotteitaan. 1500-luvulla Störsvikin talonpojat onnistuivat yhdessä Nordavikin ja Sunnanvikin talonpoikien kanssa välttämään häädön tiloiltaan hankkimalla Ruotsin kuninkaan turvakirjeen.

Luontopolun varrella on nähtävissä vielä jonkin verran vanhaa kultturimaisemaa. Aikoinaan alueella olleista torpista on jäljellä tosin enää kivijalat ja vanhat laidunniityt. Toisen maailmansodan jälkeen Porkkalanniemi vuokrattiin Neuvostoliitolle vuosiksi 1944-1956. Vuokravuosien aikana alue oli itänaapurimme sotilastukikohtana ja rakennuksia tuhoutui. Onneksi Störsvikin metsäalueita ei poltettu ja ne ovatkin huomattavasti iäkkäämpiä verrattuna Kopparnäsin puustoon. Lisää alueen historiasta voit kurkistaa Kopparnäs postauksesta.

Puusto ja luonto alkoi taas muuttumaan mitä lähemmäs tulimme Sandvikenin hiekkarantaa. Koivikko näytti siltä kuin se olisi joskus istutettu alueella. Valkomustia koivurunkoja silmänkantamattomiin ja luontopolku siinä keskellä. Onnistuimme näkemään myös todella hyviä mansikkapaikkoja joten metsämansikoita on varmasti tässä viime viikkoina saanut napsia suuhun kävellessään luontopolulla.

Lopulta saavuimme Sandvikenin upealle hiekkarannalle! Täältä löytyi myös Störsvikin alueen infokartta Kopparnäsin puolelta tulevia varten. Muutamia retkeilijöitä oli pystyttänyt telttansa hiekkarannan läheisyyteen joten oman teltan oviaukosta näki siis suoraan merelle. Ei yhtään hassumpi maisema, johon aamulla ensimmäisenä havahtuu herätessään. Sandvikenin alueelta löytyy wc-tilat sekä tulentekopaikka, jossa näytti olleen juuri tulet. Ilmassa leijaili myös juuri paistetun makkaran tuoksu. Nyt vähän harmitti ettei tullut otettua mitään eväitä mukaan.

Me onnistuimme vielä näkemään ennen paluumatkalle lähtöä lisää joutsenia. Jäimme hetkeksi tarkkailemaan niiden puuhia kun ne kaulat pitkällään kaivelivat ruokaa vedestä. Sitten aloitimme kävelemään samaa reittiä takaisinpäin. Toinen vaihtoehto olisi ollut kiertää Kvarnmossen suoalueen kautta. Ehkä ensi kerralla sitten sinne. Störsvik kannattaa ehdottomasti käydä ottamassa haltuun ja vaikka varata mukaan uimavaatteet tuolle hiekkarannalle. Ja eväät myös :)