Keravalla purkutalosta tuli värikäs Taiteen kotitalo

Jos haluat kurkistaa hylättyyn purkutaloon, joka on täytetty värikkäällä taiteella ota suunnaksi Keravan Ahjo! Kuluvan viikon tiistaina tämä taideprojekti avasi ovensa suurelle yleisölle. Yritin jo aiemmin yhtenä iltapäivänä vierailla talossa, mutta kurvatessani talon parkkipaikalle totesi ettei kannata jäädä jonottamaan. Eilen sitten tärppäsi eli kohteeseen meno heti aamusta toimi. Tosin vaikka tulin 20 minuuttia ennen talon avaamista en ollut jonossa ensimmäisenä. Talo on avoinna ti-su klo 10-17 elokuun loppuun. Jatko on vielä avoinna. Tämä kohde kannattaa ehdottomasti nähdä ja kokea livenä! Somessa ja lehdissä nähdyistä kuvista ei pääse kokemaan purkutalon kokonaisvaltaista fiilistä. Taiteentaloon täytyy sukeltaa itse sisälle!

EDIT! TÄSSÄ LISÄTIETOA ELI TAITEENTALO ON AVOINNA MYÖS SYYSKUUSSA.

AVOINNA:
Syyskuun ajan VAIN lauantaisin ja sunnuntaisin klo 10 - 17, lipunmyynti sulkeutuu klo 16
LIPUT 6 euroa ainoastaan PAIKAN PÄÄLTÄ (sylilapset veloituksetta).
K18, ALAIKÄISET AIKUISEN SEURASSA.

Otathan huomioon, että jos jonottajia on paljon, jono suljetaan niin, että viimeinenkin ehtisi lipunmyyntiin klo 16. Päivittäisiä jonotietoja löytyy keskustelun puolelta.

Jouni Väänänen

Keravalainen graffititaiteilija Jouni "Psyke" Väänänen on Taiteen kotitalo -projektin takana. Itselleni hänen graffitinsa ovat tuttuja mm. Flow-festareilta ja LUX Helsinki -tapahtumasta. Väänänen on toiminut jo aiemminkin taideprojekti Purkutaiteen taiteellisena johtajana. Hänen johdollaan on purkua odottavia tiloja otettu väliaikaisesti taidekäyttöön viime vuosina. Taiteen kotitalo onkin kahdeksas Purkutaiteen taidetoteutus. Ensimmäistä kertaa käytössä on nyt kuitenkin kokonainen rakennus. Aiemmat taidetoteutukset on tehty vain ulkoseiniin. Projektin koon ja sisätilojen takia kutsuttiin nyt laajemmin mukaan eri alojen taiteilijoita. Projektiin valikoitui hakuprosessin kautta 94 taiteilijaa. 

Taiteen kotitalo löytyy Keravan Ahjosta ja tarkemmin osoitteesta Moukaritie 4. 70-luvulla rakennettu viisikerroksinen talo edustaa tyypillistä tuon ajan betoniarkkitehtuuria. Erikoinen elementti minusta talossa on "pitsimäinen parvekkeen etuseinä". Tämäkin talo on aikoinaan rakennettu todelliseen tarpeeseen. Suomessa sotien jälkeinen jälleenrakentamisen kausi oli päättynyt ja meneillään oli voimakas muutto maalta kaupunkeihin. Asuntoja tarvittiin pääkaupunkiseudulle ryntääville ja näin syntyivät lähiöt. Olen itsekin lähiön lapsi vaikka meillä perhe muuttikin Etelä-Haagasta Espooseen eli me menimme puolestaan "maalle".

Moukaritien kerrostalo tyhjeni asukkaistaan joulukuussa 2017. Talon katsottiin tulleen käyttöikänsä päähän ja se sai purkutuomion. Kaupunki ilmeisesti laskeskeli ettei taloa enää peruskuntonsa takia kannattanut peruskorjata. Ajaessani kohteeseen huomasin, että Ahjon kaupunginosaan oli rakennettu paljon uutta joten ehkä myös alueen ilmettä tai imagoa halutaan muuttaa.

Eilen oli ensimmäistä kertaa mahdollista jonottaessaan taloon siemaista kahvikupponen. ReCafe Järvenpään kahvikärry ja iloinen Leo olivat paikalla. Kiitos!

Upea juttu, että alun vastoinkäymisten ja kaupungin tahojen "vastaan haraamisen" jälkeen talo saatiin lopulta ottaa taiteen käyttöön. Kun rakennus oli vuosia seissyt tyhjillään oli se toki houkutellut nuorisoa ja muita uteliaita tiloihinsa. Ikkunoita ja ovia oli rikottu sekä tiloja sotkettu. Myös vapaapalokunta oli saanut käyttää taloja harjoitustilanaan. Purkutaiteella on varmasti ollut myös melkoinen homma siivota talo siihen kuntoon, että taiteilijat ovat pystyneet aloittamaan työnsä tekemisen tiloissa.

Omasta mielestäni Purkutaiteen idea on mitä loistavin ja toivoisin näkeväni tällaista myös meillä Espoossa! Kotikaupunkini on ollut hyvin suosiollinen esimerkiksi muraalien suhteen ja tehnyt yhteistyötä UPEARTin kanssa joten ehkä jatkossa myös purkutaidetta? Jään mielenkiinnolla odottamaan tulisiko Purkutaide joskus omille kotinurkilleni.

Pakko lainata tähän pari lausetta Purkutaiteen nettisivuilta, jotka kiteyttävät koko taideprojektin ytimen. "Purkutaiteen taustalla oleva ajatus ei ole monimutkainen. Ympäri maata on tyhjillään purkua odottavia tiloja. Taide- ja kulttuuritoimijoilla on tilatarpeita. Yhdistä edelliset." 

Viivi "Viv Magia" Vierisen teos

Taiteen kotitalon alakerrassa maksetaan 6 euron pääsymaksu. Kiertämiseen talossa kannattaa kyllä varata aikaa koska katsottavaa on niin paljon. Koronan takia sisälle päästetään vain tietty määrä ihmisiä kerrallaan joten ainakaan minä maskini kanssa en ahdistunut väkimäärästä kierrellessäni. Toki voi vaikka ensin kivuta 5.kerrokseen ja alkaa sitten tulla sieltä alaspäin. Talossa voi kulkea täysin itsekseen sekä oman aikataulunsa ja mieltymystensä mukaan.

Ylimmästä kerroksesta löytyy myös muutaman huoneen K18 alue, johon nuoremmat voivat osallistua vain vanhempiensa mukana. Mitään "kovin rohkeaa" siellä ei minusta esitellä mutta hyvä toki, että tila on merkitty vielä erikseen. Olen melko varma etten muistanut katsoa jokaista asuntoa joten melko todennäköisesti teen taloon uuden kierroksen jossain vaihessa. 

 Jarno Sinivaara, Perheside

Talossa on yhteensä 30 huoneistoa ja kerrokset ovat symmetrisiä tiloiltaan. Jokaisessa kerroksessa on yksi kolmio, kolme yksiötä ja kaksi kaksiota. Kun astut rappukäytävästä huoneistoon sisälle et voi aavistaa mitä sen sisältä löytyy. Vähän samalla tavalla kuin mennessäsi ihan vieraan, ovensa avanneen ihmisen kotiin tulee kaikki ihan yllätyksenä. Kuljettuasi parin kerroksen läpi alat myös hahmottamaan talon tiloja. Talon kantaviin rakenteisiin ei tietenkään ole koskettu mutta kevyitä väliseiniä on mielestäni asunnoissa myös purettu. Talossa on myös hissi mutta sähköttömyyden takia se ei ole enää toiminnassa. Hopi hopi - portaita ylös ja alas niin kunto kasvaa samalla!

Jarno Sinivaara, Perheside

Taiteilija Jarno Sinivaaran teos "Perheside" mykistää neljännen kerroksen keittiössä. Hänen toinen teoksensa "Covid-19" löytyy ensimmäisen kerroksen vaatehuoneesta ja se käsittelee ihmisen suhdetta luontoon. "Koronapandemia on näyttänyt sen voiman ja yhteyden, jonka keskellä elämme, mutta jonka ihminen tuntuu haluavan unohtaa itsekkyydessään." 

Perheside -teos tässä keittiössä puolestaan kertoo täysin erilaisen tarina. "Poikkeustilan aikana ajatuksissa oli erilaiset perheet ja side ihmisten välillä. Se mikä lopulta on tärkeää, kun kaikki muu riisutaan minimiin." Lainasin Jarno Sinivaaran Instagram sivuilta em. kuvaukset.

Jennifer Backlundin teos

Tuomas Kiuru, Nopsut

Tämä muuten täysin valkoiseksi maalattu keittiö oli täynnä "eläin tarrahahmoja". En tunnista kuka tämä aurinkolaseille varustettu myyrä, hiiri tai joku muu otus oikein on. Jos joku tietää siellä ruudun toisella puolella valaistaa minua ken hän on? Hauska joka tapauksessa.

EDIT: Sain postia em. huoneen tekijältä ja tässä hänen viestinsä.

"Hei! Luin blogipostaustasi Taiteen kotitalosta ja huomasin, että siellä oli kysymys "eläin tarrahahmoista". Tarra syntyi kun harjoittelin piirtämään naivistisella tyylillä tukenani klassiset tsekkiläiset Myyrä-sadut. Kyseinnen hahmo, jonka olen nimennyt Nopsuksi, on mukaelma Myyrä-satujen jänishahmosta. Lisäsin siihen hieman meininkiä ja lopputulos hymyilytti sen verran, että päätin tehdä siitä tarroja. Nopsujen idis on, että tarran liimaamalla kuka tahansa saa päättää mitä näkee. Kadut ja julkiset paikat on maksettu meidän verorahoistamme, mutta siitä huolimatta ne on lähes päällystetty eri tuotteiden ja palveluiden mainoksilla. Tarran liimaamalla päätät itse mitä näet. Nopsu ei aja mitään muuta asiaa, joten iloisen luonteensa myötä kuka tahansa voi liimata sen edustamatta mitään muuta kuin itseään. Taiteen kotitalon teoksessa yksityinen on muuttunut julkiseksi ja ihan luvan kanssa saa liimata tarran mihin haluaa. Saa rajatusti itse päättää mitä näkee

Idea huoneeseen on kopioitu japanilaisen taiteilijan, Yayoi Kusaman, taanoisesta näyttelystä HAMissa. Sieltä myös löytyi valkoinen keittiö johon sai liimata mihin haluaa Kusaman tyyliin pistetarran.
Tuomas Kiuru"

Yhden asunnon maalausprojekti oli jatkunut parvekkeelle saakka. Pääsin parvekkeelta samalla kurkistamaan taloon luikertelevaa jonoa - olisinko ollut kolmannessa kerroksessa tässä vaiheessa? Kaksi ensimmäistä kerrosta olin ihan kartoilla mutta kun huoneet ja "niiden tunnelmat" vaihtuivat tiiviiseen tahtiin menin jo sekaisin. Tuosta linnunpöntöstä tuli mieleen oman parvekkeeni mustarastaiden pesintä alkukesältä. Ehkä tällä parvekkeella on asustellut joku pöntössä pesivä lintu...

Tuttuja hahmoja katsoi yhdellä seinällä - Lauri Ylönen, Michael Monroe ja Jorma Uotinen. Typical male X vai ei...

Niina Vincelot, The Ritual installaatio

Keravan kuvataidekoulun 15-16 -vuotiaat ovat tehneet tämän tosi värikkään huoneen.

Minua harmittaa etten ehtinyt ottaa muistiin kaikkien taiteilijoiden nimiä. Jos joku osaa vinkata esimerkiksi tämän erittäin värikkään huoneen tekijät niin lisäisin tiedon mielelläni tänne postaukseen. Koska tämä purkutaide on katoavaista ja esillä vain hetken olisi kivaa antaa kiitos ja kunnia tekijälle/tekijöille. EDIT: Kiitos Purkutaiteelle tiedosta, että em. kuvan huone on Keravan kuvataidekoulun 15-16 -vuotiaiden oppilaiden tekemä - kiitos!

Vesa "3eys_art" Pasanen

Näistä maalauksista tuli mieleen entisaikojen opetustaulut tai anatomian oppikirjat. Jännä sekoitus perinteistä luonnontiedettä ja toisaalta myös jonkinlaista scifiä. Toimiva kokonaisuus ja koko huonetila oli myös erittäin taitavasti maalattu vain yhdellä teemalla.

Viidennestä kerroksestä löytyi myös muotokuvia - tässä laulaja Emma Salokoski.

Janne Siltanen oli luonut myös kiinnostavan huonekokonaisuuden. 

Kukas se sieltä kurkistaa - koko Purkutaiteen isä!

Jukka "JUGIX2" Metsäaho, Concrete Garden

Sheikki, High

Purkutalossa on paljon värikästä ja moniväristäkin pintaa. Toisaalta vastapainona oli hyvinkin pelkistettyä valkoisuutta ja mustavalkoisuuttakin. Sheikin huoneessa "viesti tuli hyvin perille". Jukka Metsäahon huonetilassa oli luonto vallannut koko asunnon ja siitä olikin tullut "Concrete Garden". 

Liikkuessani talossa tuli myös jännästi mietittyä talon entisiä asukkaita. Niitä "Koskisia, Vuoria, Virtasia, Niemiä tai Karppisia", joiden nimet olivat aikoinaan olleet alakerran mustassa lasin alla olevassa osoitetaulussa. Olikohan heistä joku ehkä tullut Purkutaloon katsomaan miten oma entinen koti oli muuttunut taiteeksi? Tulisiko entiselle asukkaalle ehkä haikea fiilis liikkuessaan omassa asunnossaan, joka nyt on muutettu ihan erilaiseksi kokonaisuudeksi? Toisaalta ehkä jo muuttaessaan pois talosta he olivat "tehneet oman surutyönsä" ja siirtyneet eteenpäin. Olisi ollut myös mielenkiintoista kuulla jonkun entisen asukkaan mielipiteitä näyttelystä.

Suosittelen vahvasti vierailemaan Keravan mielenkiintoisessa Taiteen kotitalossa!