Haagan Rodopuistossa kukkii nyt

Terveisiä Haagan Alppiruusupuistosta tai kotoisammin Rodopuistosta! Jouduin tänään keskipäivällä poistumaan kotikonttorilta hoitamaan yhtä juttua Konalaan. Kaikki sujuikin suunniteltua nopeammin ja sain asiani vartissa hoidettua joten päätin ajaa lounastauolle Rodopuistoon. Olinhan käynyt jo kahdesti aiemmin tarkistamassa puiston kukintatilanteen. Tarkoitukseni oli käydä puistossa jo alkuviikosta joku ilta mutta se on vain jäänyt. En tarkoituksella varannut tälle "lounashetkelle" mitään evästä mukaan koska minulla oli kamera, joka kyllä pitäisi "lounastajan" kiireisenä.

Lähestyessäni kävellen rodopuistoa huomasin jo värikkäästä maisemasta voimalinjojen alla, että nyt "kyllä kukkii ja kauniisti"! Puolenpäivän aikaa liikkeelläni oli vain muutamia eläkeläisiä, äitejä lastenvaunujen kanssa ja yksittäisiä puistoilijoita. Hyvä juttu, tuumin sillä monena vuonna rodopuisto on parhaimpaan kukinta-aikaan on ollut ihan tupaten täynnä ihmisiä. Nyt koronakeväänä on parempi näillä ulkoreiteilläkin liikkua mieluummin turvavälein kuin kylki kyljessä.

Evästäkin olisin halutessani voinut ostaa sillä kävelytien reunassa on vedetty myyntikärryt, josta näytti ainakin saavan virvoitusjuomia ja jäätelöä. Olin jättänyt käsilaukun autoon joten minun rahapussini oli myös siellä. Toisaalta nyt olisi juuri sopiva hetki ottaa rodopuisto haltuun ennenkuin taivaanrantaan kerääntyvät mustat pilvet alkaisivat roiskia sadepisaroita niskaani. Sysäsin nälän hetkeksi syrjään miettien kotona olevaa kanapastaa ja suuntaisin ensin atsalea-alueelle, jossa selkeästi kukkii nyt eniten.

Puiston uudempi puoli ns. atsalea-alue on rakennettu vuonna 1996. Täällä kukinta oli selkeästi jo pidemmällä kuin rodojen puolella. Atsalean ihana tuoksu levittäytyi ihan kaikkialle. Minusta tuntui, että se melkein tarttui hiuksiin ja vaatteisiin koska tunnen sen vieläkin nenässäni. Täällä viimeistään tuli todella satumainen tunne katsellessaan keltaista, oranssia ja vaaleapunaisia kukintoja täynnä olevaa metsämaisemaa. Jos ei olisi nähnyt välillä perisuomalaisia koivulehtioksia heilumassa tuulessa olisi voinut kuvitella olevansa jossain ihan muualla.

Olen kirjoittanut yllä olevan tekstin vuoden 2018 rodopuisto postaukseen ja edelleen olen samaa mieltä. Vuosi vuodelta pidän atsaleoista yhä enemmän ja enemmän. Toki alppiruusutkin ovat kauniin ylväitä mutta niiden tuoksu ei koskaan puhuttele minua samalla tavalla. En koskaan muuten ole saanut atsaleaa pysymän hengissä kotioloissa. Olen yrittänyt hoitaa kukkaa ja kastella joka kolmas päivä huoneenlämpöisellä vedellä. Jos se on kuivahtanut liikaa olen upottanut ruukkuatsalean veteen. Silti meidän yhteinen elomme ei kosaan olen ollut kovin pitkä. Jos joku osaa vinkata missä epäonnistun saa kertoa kommenttiosioon.

Voimalinjojen allaolevasta puisto-osasta atsaleoiden takaa lyötyy myös suopursua. Kukkivaa suopursua en olekaan nähnyt pitkään aikaan kosteikkoalueilla. Kanervakasveihin kuuluva valkokukkainen suopursu on koko Suomessa yleinen rämeillä ja nevoilla sekä vesistöjen rannoilla. Suopursu kuuluu kanervakasveihin ja sen oksat ovat varpumaiset kukkien ollessa kauniin valkoiset.

Suopursun tummanvihreät lehdet ovat alapinnaltaa jännän ruskeakarvaiset. Kasvi on ainavihanta eli se säilyttää vihreät lehtensä myös talvella. Suopursu tuoksuu erittäin voimakkaasti siinä olevien myrkyllisten haihtuvien yhdisteiden takia. Kasvia on käytetty tuholaisten torjuntaa ja myrkyllisyydestä huolimatta lääkkeenä aikoinaan myös moneen vaivaan. Tämä Pohjois-Pohjanmaan maankunta kukka ei vaatimaton verrattuna värikkäisiin atsaleoihin mutta herkän kaunis omalla tavallaan.

Alppiruusut eivät ole vielä ihan parhaassa kukassa. Paljon pulleita nuppuja näkyy edelleen siellä täällä. Mutta riippuen eri lajikkeista monet alppiruusupensaat ovat jo kukassa. Harmikseni alkoi sataa vettä kun siirryin puiston tähän osaan ja kasvien lehdillä näkyykin vesipisaroita. Minulla oli myös rajallisesti enää aikaa lounastauollani, joten ihan jokaista pitkospuuta en ehtinyt täällä katsella. Kauniita erivärisiä alppiruusuja on silti tulossa vielä todella paljon seuraavien viikkojen aikana kukkaan. Ehkä tuleva viikonloppu jos ilmat ovat suotuisat saa puiston kokonaan täyteen loistoonsa.

Hyvää rodopuistoilua kaikille, jotka ovat sinne tai johonkin muuhun alppiruusupuistoon menossa. Kukkien katselu "muutenkin kuin hanamin aikaan" on äärimmisen virkistävää, terapeuttista ja myös opettavaista. Kukkien kauneus ei kestävä kuin hetken joten siksi aina keväisin joutuu kärkkymään kukintatilannetta. Valkoiset alppiruusut kukkivat muuten pisimpään. Puistossa kannattaa kurkkia myös näkyy vikkeliä oravia ja ruokaa poikasilleen hakevia lintuja kasvien joukossa. Tästä voit kurkistaa lisätieto rodopuistosta. Poikkeustilan ja koronakevään takia ei puistossa oli nyt ohjeisohjelmaa.